Aamuheräämiset lapsen kanssa

[Järkytyin]

Järkytyin kun juteltiin miehen kanssa minun väsymyksestäni. Meillä on 1-vuotias tyttö, eikä mieheni ole herännyt yhtään ainutta kertaa lapsen takia yöllä eikä aamulla. Öisin ei olekaan niin väliksi, kun lapsi on nukkunut aina kohtalaisen hyvin yönsä, mutta toivoisin että edes joskus minä saisin nukkua aamulla pitkään. Edes kerran vuodessa. Tytölle tulee välillä kausia, että herää hirveän aikaisin (tällä hetkellä klo 5-6 välillä jo toista viikkoa) ja silloin minulle kertyy univelkaa, kun en vaan kerta kaikkiaan saa mentyä klo 9 nukkumaan. Silloin harvoin kun viritän keskustelua aiheesta, mies sanoo, että hän käy töissä, eikä siksi suostu heräämään lapsen kanssa. Minulle tulee aina tosi paha mieli siitä, että mies on niin järkkymätön tässä asiassa. Mies piti pari viikkoa vapaata kun tyttö syntyi, sitten oli pääsiäinen, vappu, juhannus ja miehen 6 viikon kesäloma, viikon joululoma yms. Joululomalla mies lupasi herätä joku aamu vauvan kanssa ja sanoi kertovansa sitten kun jaksaa. Ei jaksanut koko aikana. Vauva on ollut koko ajan pulloruokinnassa, joten minun läsnäoloni ei ole milloinkaan ollut välttämätöntä vauvan hoidossa.

Ei tämä minun maailmaani kaada, jaksan kyllä, mutta järkyttää se ettei puolisoni ole valmis uhrautumaan minun puolestani tässä(kään) asiassa. Jos asiaa tarkemmin miettii, mieheni ei taida tehdä koskaan mitään minun puolestani, jos se aiheuttaa hänelle epämukavuutta

 

["mä"]

tää teksti oli kyl just ku mun suusta...Meil on vaan 2 lasta 1v3kk ja 4kk ikäiset.

 

[Chala]

Ei ole reilua tuollainen, kyllä miehellä varmasti on välillä sen verran pitkä pätkä vapaata että ehtii nollata (muka) niin paljon raskaammasta elämästään että voi yhden aamun lapsen kanssa nousta

Itse poden huonoa omaatuntoa että pitää huomenna yrittää repiä itseni lasten kanssa aamulla ylös että mies saa nukkua, se kun iltavuoropäivinä nousee usein lasten kanssa ja viikonloppuna pyritään jakamaan aamut. Tänään sain minä nukkua ja huomenna olis hänen vuoro, ellei taapero jälleen vaatimalla vaadi isiä.

 

[:)]

Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että jos annat moisen homman jatkua, niin epäreiluus vaan pahenee. Ja sua toi asia rupee vaivaan enemmän ja enemmän... Korjaa asia/vaadi tasapuolisuutta NYT kun on vielä 'aikasta'!!!!

 

["memmu"]

Aika surkeaa tuollainen... Käy minunkin mies töissä ja työ aamuina hän herää puoli 7 aikaan... viikonloppuisin kun lapset herää siinä 8 maissa hän nousee yleensä lasten kanssa koska hänen mielestään hän saa nukkua kuitenkin sen puolitoista tuntia enemmän kun viikolla ja minä saan nukkua yhdeksään viikonloppuisin kun minä kuitenkin viikolla aherran lasten kanssa joka päivä.

Minä olen onnellinen tästä tilanteesta, mutta jos tilanne olisi toisenlainen, että koskaan ei mies heräisi lasten kanssa... niin kyllä minä alkaisin vaatia, että joskus omakin unitilanne saisi helpotusta!

 

[-]

Ei se lapsen kanssa olo ole yhtään enempää lomaa kuin työssäkäyntikään.
Reilu peli olisi vuorottaa mielestäni, mutta ei se meilläkään aina toimi... Koita olla tiukkana, sopikaa jo illalla kumpi aamulla nousee. Nukutko päiväunia lapsen kanssa?

 

[Järkytyin]

[QUOTE="mä";23452488]tää teksti oli kyl just ku mun suusta...Meil on vaan 2 lasta 1v3kk ja 4kk ikäiset.[/QUOTE]

Kuinka usein olet yrittänyt eli kysellyt tuon heräämisen perään? Se on ilmeisestikin ollut minulta virhe, kun olen n. parin kuukauden välein virittänyt keskustelua aiheesta, tuntuu että tämä asia viilentää minun tunteitani miestäni kohtaan. Petyn joka kerta uudestaan ja varsinkin nyt, kun mies antoi ymmärtää, ettei hän näe koko asiaa tarpeelliseksi. Tekisi mieleni painua suoraan pehkuihin ja jättää käyttämättä miehen koirat iltapissalla, minkä homman minä olen luvannut hoitaa, vaikka en edes tykkää koirista.

 

["vieras"]

Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että jos annat moisen homman jatkua, niin epäreiluus vaan pahenee. Ja sua toi asia rupee vaivaan enemmän ja enemmän... Korjaa asia/vaadi tasapuolisuutta NYT kun on vielä 'aikasta'!!!!

PEESI! Mä en kattelis tollasta ollenkaan. Meillä oli selvää alusta saakka että vastuu ja tuollaiset jutut jaetaan molempien vanhempien kesken. Ei se työpäivä ole sen rankempi kuin päivä lapsen/lasten kanssa. Silloin jos lapsi esim sairastaa ja meistä toisen on noustava aamulla töihin niin on tehty niin että töissäkäyvä menee kauempaan huoneeseen nukkumaan ettei herää lapsen heräämisiin, mutta normaalisti vuorotellaan kyllä ihan tasapuolisesti.

 

[bud]

Koitas joku aamu,kun miehelläkin on vapaapäivä, ettet vaan nousekaan, kun lapsi herää.

 

["joo"]

Mies ei oikein taida tajuta, minkälaista se lapsen hoito oikein on. Ala vastuuttaa miestä enemmän, äläkä enää "uhraudu". Veikkaisin, että miehes myös tekee asioita ilmoittamalla, tyyliin lähen nyt kaupunkiin. Ala myös sinä tehdä asioita, jolloin miehen on pakko jäädä lapsen kanssa kaksin.

Ja kokeile semmoista, että vaikka kirjottaisit miehelle tuntojas ylös. Mies kun kerta on järkkymätön mielipiteissään, niin alkaisiko häntä ärsyttämään se, että otat asian aina puheeksi. Jos kirjottaisit asiat ylös ja jättäisit miehen rauhassa lukemaan ja pohtimaan, niin lopputulos voisi toimiakin Tsemppiä äläkä anna asian jäädä tähän!

 

[Järkytyin]

Ei se lapsen kanssa olo ole yhtään enempää lomaa kuin työssäkäyntikään.
Reilu peli olisi vuorottaa mielestäni, mutta ei se meilläkään aina toimi... Koita olla tiukkana, sopikaa jo illalla kumpi aamulla nousee. Nukutko päiväunia lapsen kanssa?

Tilanne on vähän tavallista mutkikkaampi, kun miehelläni on uniapnea ja hän on oikeasti tosi väsynyt aamuisin CPAP-laitteesta huolimatta ja meinaa myöhästyä joka aamu töistäkin, kun pistää vaan torkkua herätyskelloon. Mistä minä tiedän vaikka ukkeli kupsahtaisi, jos ei saisi viikonloppuisin nukkua vähintään klo 10 saakka. Sitten olisi myös helpompi vaatia tuota asiaa, jos mies myöntäisi että olisi reilua antaa minunkin joskus nukkua pitkään, mutta hän on näköjään sitä mieltä, että homma menee ihan oikein näin.

Nukun päiväunia lapsen kanssa, mutta hän on aina nukkunut lyhyitä unia, tällä hetkellä 2 x 30-60 min. Ei minulla oikeasti olisi mitään syytä valittaa väsymystä, sen kun menisin klo 21 tai 22 nukkumaan joka ilta, mutta olen luonnostaan iltaihminen ja minulla on tarve ottaa useampi tunti omaa aikaa lapsen mentyä nukkumaan. Oma moka siis...

 

["vieras"]

En kyl mäkää tuollaiseen suostuisi, mutta jos nyt kuitenkin joudut heräämään lapsen kanssa kuitenkin, kokeile saisitko pimennysverhon avulla nukkua edes tunnin-pari pidempään!

 

["mä"]

Kuinka usein olet yrittänyt eli kysellyt tuon heräämisen perään? Se on ilmeisestikin ollut minulta virhe, kun olen n. parin kuukauden välein virittänyt keskustelua aiheesta, tuntuu että tämä asia viilentää minun tunteitani miestäni kohtaan. Petyn joka kerta uudestaan ja varsinkin nyt, kun mies antoi ymmärtää, ettei hän näe koko asiaa tarpeelliseksi. Tekisi mieleni painua suoraan pehkuihin ja jättää käyttämättä miehen koirat iltapissalla, minkä homman minä olen luvannut hoitaa, vaikka en edes tykkää koirista.

No aluksi sitä tuli kyseltyä useemminkin mut nykyään viimeseen tarpeeseen.. mut ei sitä yleensä sillonkaan saa. Nukkuu kyl isomman kans jos mä oon sairas, ettei tarvii herätä ku vauvaa syöttään. Mut turha toivo että se alkais aamutoimia tekeen lasten kans.

 

["Misty"]

Tulin suruuliseksi puolestasi. Ei sillä että meilläkään homma ihan 50-50 olisi, mutta jos tosissani sanon miehelle etten jaksa, niin kyllä hän sitten tajuaa ottaa enemmän vastuuta - harmittavaa ettei sinun miehesi ymmärrä ennaltaehkäisevän työn arvoa avioliiton hoidossa.

 

[Järkytyin]

Koitas joku aamu,kun miehelläkin on vapaapäivä, ettet vaan nousekaan, kun lapsi herää.

Olen kokeillut tätä. Lapsi vinkuu sängyssä ja minä kysyn voisiko mies nousta, kun minä en kerta kaikkiaan jaksa. Mies väittää silloin, että kyllä lapsi viihtyy siellä sängyssä, vaikka äänestä kuulee että hirveä huuto on tulossa juuri kohta. En pysty antamaan virkeän lapsen tylsistyä pimeässä huoneessa.

Mies hoitaa kyllä muuten tyttöä. Miehellä on pitkät työpäivät, mutta kotiin tultuaan syö yhdessä tytön kanssa iltapalaa, leikkii hetken ja pistää hänet yökuntoon. Viikonloppuisin minä käyn yleensä yksin kaupungilla shoppailemassa ja virkistäytymässä.

 

["mä"]

Koitas joku aamu,kun miehelläkin on vapaapäivä, ettet vaan nousekaan, kun lapsi herää.

Meillä tämä ei ainakaan toimi. Lapset huutaa vaan nii kauan että nousen ku mies vetää peittoa vaan enempi korville ja koittaa jatkaa unia.

 

["vieras"]

Sinun täytyy pysyä kovana ja vaatia itsellesi se nukkumis aamu edes silloin tällöin. Anteeksi, mutta minun mielestäni on sinun tyhmyyttä antaa periksi tuollaisessa asiassa, miehesi on röyhkeän itsekäs.

Laske paperille montako kertaa miehesi on saanut nukkua pitkään (noin..) lapsen syntymän jälkeen, ja vertaavasti oma lukusi. Läväytä lappu nenän eteen ja kysy onko reilua?

Toisena vaihtoehtona, tee jotain missä olet yötä poissa kotoa, niin että miehesi joutuu olemaan lapsenvahtina. Saat nukkua ja hän herätä.

Miehesi "kertoo sitten kun jaksaa herätä" ?!?!?!?!

Pidä puolesi tai syytä itseäsi.

 

[...]

:O

 

[Järkytyin]

[QUOTE="Misty";23452632] harmittavaa ettei sinun miehesi ymmärrä ennaltaehkäisevän työn arvoa avioliiton hoidossa. [/QUOTE]

Tämä se juuri on pahin asia tässä, ei minun (itse aiheutettu) väsymykseni Minä koitan aina helpottaa mieheni elämää, mutta toisin päin se ei toimi. Käytän esim. koirat iltaisin pihalla vaikka olisin kipeä, se on jotenkin itsestäänselvyys. Samoin käytän koiria välillä päivisinkin ulkona jos mies on väsynyt tai kipeä, vaikka en tykkää siitä tipan vertaa.

 

[..]

miten teillä on muut hommat jaettu, kuulostaa siltä ettei tuo oo ainut asia joka on sun vastuulla? mikset voi vaikka viikonloppuna mennä nukkumaan yhtäaikaa lapsen kanssa ja sovitte miehen kanssa että kun lapsi herää niin hän hoitaa sen ja sinä saat jatkaa päiväuniasi.
muuten, jos lapsi siis on jo vuoden ikäinen, niin voisi ajatella että pärjäisi yksillä päiväunilla, jolloin sitä unta riittäisi aamulla pidempään? meillä korjaantui tuo aamuheräily kun siirryttiin yksiin uniin. se voi vaatia aluksi vähän valvottamista, meillä se hoitui niin että oltiin ulkona leikkimässä silloinkun olisi pitänyt mennä ekoille unille niin pysyi hereillä, sit sisälle ja lounas nassuun ja alkuun nukku melkeen ruokapöytään, mutta nopeasti tottu. myös pimennysverhot on tosi hyödylliset!

 

[...]

Naisenko lapsia ne yhteiset lapset on? YHTEISET...eikö se nyt jo jotain pitäisi sanoa....Aivan käsittämätöntä! Mies tekee työpäivänsä muualla, sinä kotona. ja viikonloput + lomat...ei hyvänen aika!

 

["vieras"]

Meillä mies on pistetty heti alusta lähtien ottamaan vastuuta lastenhoidosta ja tekee ihan oma-aloitteisesti lasten kanssa juttuja. Meillä on miehen kanssa molemmilla myös se käsitys, että minulla kotiäitinä "työpäivät" ovat rankempia kuin miehellä, jolla on siisti toimistotyö, pitkät ruokatauot, mukava työyhteisö jne. Miehen tullessa kotiin sekä viikonloppuisin kaikki kodinhoito ja lastenhoito tehdään 50/50 ja kaikki omat menot sovitaan ja aikataulutetaan yhdessä.

Ja sitten paljasta kamalan synnin... Minä kotiäitinä vetelen sikeitä yöt läpeensä ja mies hoitaa lasten yöheräilyt sekä nousee aamulla näiden kanssa ensimmäisenä ja aloittaa aamutoimet. Tämä siksi, että tarvitsen enemmän yöunta ja yöllä kesken unien herättyäni olen aivan kukkupöö, enkä osaa toimia mitenkään järkevästi. Enkä myöskään pysty sitten nukahtamaan enää uudestaan, vaan valvon koko loppuyön. Tämän kaiken vuoksi meillä mies on ottanut hoitaakseen yöheräilyt, eikä hän edes valita.

 

["kolmen lapsen äiti"]

Tilanne on vähän tavallista mutkikkaampi, kun miehelläni on uniapnea ja hän on oikeasti tosi väsynyt aamuisin CPAP-laitteesta huolimatta ja meinaa myöhästyä joka aamu töistäkin, kun pistää vaan torkkua herätyskelloon. Mistä minä tiedän vaikka ukkeli kupsahtaisi, jos ei saisi viikonloppuisin nukkua vähintään klo 10 saakka. Sitten olisi myös helpompi vaatia tuota asiaa, jos mies myöntäisi että olisi reilua antaa minunkin joskus nukkua pitkään, mutta hän on näköjään sitä mieltä, että homma menee ihan oikein näin.

Nukun päiväunia lapsen kanssa, mutta hän on aina nukkunut lyhyitä unia, tällä hetkellä 2 x 30-60 min. Ei minulla oikeasti olisi mitään syytä valittaa väsymystä, sen kun menisin klo 21 tai 22 nukkumaan joka ilta, mutta olen luonnostaan iltaihminen ja minulla on tarve ottaa useampi tunti omaa aikaa lapsen mentyä nukkumaan. Oma moka siis...

Samaa se mun ex mieheni vaati ja hänellä oli myös uniapnea. Käytti myös happilaitetta öisin, mutta mikäli miehesi on laitteesta huolimatta väsynyt, niin kannattaa passittaa lääkäriin, jotta tutkivat riittääkö tämän hetkinen paine laitteessa enään hänelle vai pitääkö virtausta lisätä.
Meillä puhutaan tosiaan tällä hetkellä ex:stä, vaikka tuo kuopus on vasta neljä kk:tta vanha, mutta yksin olen arkea pyörittänyt jo kolme kuukautta. Mies ei sopeutunut lapsiperheen arkeen ja toimi kaikessa niin itsekkäästi, että mittani alkoi pikku hiljaa jo täyttymään raskasuaikana. Hän kohteli minua sekä isompia lapsiani ala-arvoisesti ja kaiken päälle oli sanallisesti sekä ajoittaain fyysisesti aggressiivinen ja syyhän oli aina minussa.
Jotku miehet eivät vaan sopudu elämään lapsiperheen arkea ja jakamaan vastuuta kaikesta. Kotitöistäkin on helppo nalkuttaa akkamaisesti, mutta imuria ei silti osata käyttää

 

[fffff]

Mulla on kaksi lasta, 4v ja 8v ja mä olen saanut nukkua aamulla pidempään ekaa kertaa kun lapsi/lapset n. 3v? Ja sekin kerta pari vuodessa . Ja ovat olleet pienenä ihan järkkyjä herään yöllä ja yksin jouduin aina hoitaan . Nyt mies osallistuu enempi kun mäkin töissä.

 

[Järkytyin]

[QUOTE="vieras";23452667]Sinun täytyy pysyä kovana ja vaatia itsellesi se nukkumis aamu edes silloin tällöin. Anteeksi, mutta minun mielestäni on sinun tyhmyyttä antaa periksi tuollaisessa asiassa, miehesi on röyhkeän itsekäs.

Laske paperille montako kertaa miehesi on saanut nukkua pitkään (noin..) lapsen syntymän jälkeen, ja vertaavasti oma lukusi. Läväytä lappu nenän eteen ja kysy onko reilua?

Toisena vaihtoehtona, tee jotain missä olet yötä poissa kotoa, niin että miehesi joutuu olemaan lapsenvahtina. Saat nukkua ja hän herätä.

Miehesi "kertoo sitten kun jaksaa herätä" ?!?!?!?!

Pidä puolesi tai syytä itseäsi.[/QUOTE]

Tuo uniapnea tekee vaan asiasta niin hankalan. Toisaalta voisihan miehenikin mennä muutamana iltana klo 21 nukkumaan, että jaksaisi sitten nousta lapsen kanssa... Se on niin ärsyttävää, kun molemmat tykätään valvoa myöhään, mutta minulla on velvollisuuteni aamulla ja mies saa valvoskella vapaasti viikonloppuisin.

Myönnän että on tyhmää alistua tällaiseen, haluaisin kuitenkin että mies haluaisi omasta tahdostaan tehdä jotakin minun puolestani