ääks

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Täällä minä istun, netissä ja juon viiniä, kun mummuni tekee sairaalassa kuolemaa.

Mutta eipä kai se auta jos menen sinne istumaan. Ei hän edes tunnista minua.

On vaikeeta. Vanha ihminen ja varmaan haluaa pois. Silti paha olo.
 
Alkuperäinen kirjoittaja teeri:
:flower: otan osaa,tiedän tunteen.... :'(

Kiitos. Viimeksi kun käytiin - jouluna - hän ei sanonut enää mitään. Piti vauvamme paljasta jalkaa kädessään ja katseli minua silmiin pitkään ja nukahti. Minä itkin koko ajan ja sanoin, että ikävöin usein häntä ja minulla on hänestä vain ja ainoastaan hyviä muistoja.
 
mun mummo ollu nyt vanhainkodissa 10vuotta,5vuotta menny nyt niin ettei hän enään tunnista ketään meistä......vuoden päivät hän on maanut vaan sängyssä kun ei voimia olla pystyssä.suku ja lähiperhe odottaa vain että hän pääsisi pois täältä....mummoni on kyllä ansainnu jo poispääsyn.
 
Alkuperäinen kirjoittaja teeri:
mun mummo ollu nyt vanhainkodissa 10vuotta,5vuotta menny nyt niin ettei hän enään tunnista ketään meistä......vuoden päivät hän on maanut vaan sängyssä kun ei voimia olla pystyssä.suku ja lähiperhe odottaa vain että hän pääsisi pois täältä....mummoni on kyllä ansainnu jo poispääsyn.

Niin. Olen samaa mieltä. Olen aina ollut tuota mieltä. Silti iski valtava ikävä ja kaipuu ja halu saada hänet takaisin, kun alkoi vaikuttaa siltä, että pian häntä ei ehkäpä enää ole. Sanoinkin kaikille, jotka siellä päin asuvat, että jos vaan vaikuttaa joskus siltä, että hän on enemmän tajuissaan, niin sanokaa, niin säntään paikalle kertomaan hänelle miten paljon hän on minulle merkinnyt. Meillä tämä on tapahtunut niin äkkiä, yhtäkkiä siellä sängyn pohjalla ei ollutkaan enää mummuni vaan vain varjo hänestä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja teeri:
mun mummo ollu nyt vanhainkodissa 10vuotta,5vuotta menny nyt niin ettei hän enään tunnista ketään meistä......vuoden päivät hän on maanut vaan sängyssä kun ei voimia olla pystyssä.suku ja lähiperhe odottaa vain että hän pääsisi pois täältä....mummoni on kyllä ansainnu jo poispääsyn.

Niin. Olen samaa mieltä. Olen aina ollut tuota mieltä. Silti iski valtava ikävä ja kaipuu ja halu saada hänet takaisin, kun alkoi vaikuttaa siltä, että pian häntä ei ehkäpä enää ole. Sanoinkin kaikille, jotka siellä päin asuvat, että jos vaan vaikuttaa joskus siltä, että hän on enemmän tajuissaan, niin sanokaa, niin säntään paikalle kertomaan hänelle miten paljon hän on minulle merkinnyt. Meillä tämä on tapahtunut niin äkkiä, yhtäkkiä siellä sängyn pohjalla ei ollutkaan enää mummuni vaan vain varjo hänestä.

mun mummo on ollu näinkin pitkään huonona,ja kumminki se tulee iskuna päin naamaa.jotku päivät sitä tajuu kotitöiden lomassa miten sitä ikävöikään.toivoisin voivani puhua mummoni kanssa vielä ihan normaalisti,sanoisin rakastavani.....nyt hän ei enään kuule ei puhu...makaa vain ja odottaa.harmittaa kun en tuonut hänelle usein kukkia,mitä hän rakastaa yli kaiken....hautaanko sitä seuraavaksi veisi....taitaa sit olla jo liian myöhästä.toivon sinulle paljon jaksamisia!!! :saint:
 

Yhteistyössä