Abortissa on kysymys juuri aikuisen itsekkyydestä ja mukavuudenhalusta. Mieluumin surmataan lapsi kuin kasvatetaan tai annetaan adoptioon. Pääasia lasten adoptiossa ei ole adoptoijien tarpeiden tyydyttäminen, vaan lapsen pelastaminen ja kasvun turvaaminen.
Miksi sitten pitäisi kritiikittä mukautua nykyiseen tilanteeseen, jossa tuhannet lapset joutuvat kasvamaan laitoksissa kun ei ottajaa löydy? Missä ne nyt ovat, ne kaikki tuhannet laupeat hyväntekijät, joiden motivaationa on lapsen pelastaminen ja kasvun turvaaminen? Eikö ensin pitäisi pystyä turvaamaan jo olemassa olevien lasten kasvu ja vasta sitten ruveta haalimaan lisää?
Haluan myös huomauttaa, että minä en ole tässä tuonut esiin kantaani itse aborttiasiaan. Vaan tuohon täysin epäinhimilliseen ja epärealistiseen pakkosynnytysjärjestelmään.