.

Alkuperäinen kirjoittaja urpo68:
voisko joku neito selittää mikä teitä pitää alkuunkaan sellaisessa suhteessa?? olen sitä parilta kysynyt joskus ja vastus ollut:en tiedä tai sit eivät ole uskaltanu erota mieluummin käyvät paikattavana :headwall:
no siinähän ne syyt jo tulikin..mun exä oli erittäin väkivaltainen skitsofreenikko-alkoholisti, pelkäsin että se tappaa mut jos ees ajattelen lähtöä..mutta sitten jossain vaiheessa sain niin paljon itseluottamusta että lähdin, enkä ole katunut..
yleensä narsistit tai vastaavat vievät toisen itsekunnioituksen ihan täysin että luulee ettei saa ketään toista että parempi jäädä hakattavaksi.
 
maantiekiitäjä puhuu asiaa. Asioiden pitää mennä pikkuhiljaa radaltaan. Ensin viedään itsetunto ja annetaan ymmärtää että toinen kuvittelee kaiken tai onkin itse asiassa itse syyllinen koko kurjaan kohteluun.

Se joka saa itsensä huonosta suhteesta vedettyä kuiville on todellinen sankari ja ansaitsee kaiken ihailun. Huonosta suhteesta on VAIKEAMPI päästä irti kuin vaikka ihan vain jäähtyneestä. Raivossa on niin paljon kiinnisitovaa energiaa.
 
Mulla ei nyt ihan samanlainen vaikea suhde ole kyseessä eli ei ole väkivalta kyseessä, mutta henkisesti aika loppu nykyisessä suhteessa. Sunnuntaina sitten rohkaisin mieleni, että jätän mieheni ja siitä asti hän on pyytänyt minua jäämään. Puolet minusta haluaisi antaa vielä sen yhden mahdollisuuden (vaikka on niitä tullut annettua ennenkin) ja puolet minusta haluaisi aloittaa sen oman elämän, vaikka vaikeaa sekin olisi.

Meillä on yksi yhteinen tytär, joka täyttää kohta kolme vuotta. Isi ei tytölle kelpaa samalla tavalla kuin äiti, esim. minä olen aina se, joka laittaa tytön nukkumaan, pyyhkii pepun, kylvettää yms.

Eromme syitä on lähinnä se, että jotkut asiat menevät hänellä perheen edelle. Eli en siis jaksa enää valvoa la-su välisiä öitä odottaen koska hän tulee kotiin. Tottakai olen nyt kuullut lupauksia, että hän lopettaa baarissa käymisen kokonaan ja lupasi tehdä minun kanssa jopa lisää lapsia (suuri haaveeni on siis saada tyttärellemme sisarus).

Oma äitini on aivan rikki mun vatvomisesta ees taas ja vaikka olenkin jo aikuinen nainen, niin äitini on minulle edelleen erittäin tärkeä. Eli mulla on nyt semmonen olo, että mun pitää "valita", että ketä mä loukkaan, äitiäni vai miestäni...

Pää on kerta kaikkiaan niin sekaisin, etten oikein saa mistään langan päistä kiinni. Yritän vaan selvitä päivästä toiseen ja juuri nyt en jaksa enää edes ajatella mitään. Haluan antaa aivojeni ja sydämeni levätä hetken aikaa.

Mukavaa päivää kaikille!
 
:hug:

Mä pääsin vihdoinkin pari kuukautta sitten eroon vahvasti narsistisesta avomiehestäni, tai ainakin yritän päästä eroon.

Ei siitä tunnekoukutuksesta niin vain irti pääse, vaikka kuinka satutettais niin langat minussa on kuitenkin toisen käsissä. Odotan vain sitä päivää, että ne langat katkeaisivat.

Olen 5kk:n ikäisen tyttösen äiti, ja haen nyt uutta elämän alkua ja muutan yksin tyttöni kanssa tampereelle.


:flower:
 
Onnea!
Itselläni oli juuri sellainen mies joka sai minut tuntemaan itseni hyvin huonoksi ja rumaksi. Viimeinen pisara oli että hän kävi minuun käsiksi, tämän kuun lopussa tulee 3-v kun lähdin huonosta suhteesta. Siitä suhteesta syntyi tyttö joka tällä hetkellä on n.5 v. Jälkeenpäin ajatellen pelkäsin lähteä, luulin että on kaikille parasta kun jään,luulin että aika korjaa asian ja mies muuttuu mutta asiat menivätkin aina vaan pahemmaksi. Mies sai jopa minut uskomaan että en ole hyvä äiti ja en pärjää tytön kanssa kahden ( miltei aina olin tytön kanssa kahden muutenkin).Kokonaisuudessa suhde kesti noin 7 vuotta. Pelottelulla saa paljon aikaiseksi.Vielä vaikka erosta on se 3 vuotta ex-mies jaksaa kiusata ja saanut myös naisystävänsä mukaan leikkiinsä.
Voin henkisesti paremmin,ystäväni olen saanut takaisin ja uusia olen saanut paljon. Tällä hetkellä yritän saada nykyisin suhteen toimimaan mutta haavat eivät parane niin nopeasti kun toivoisin. Nykyinen miesystäväni kyllä yrittää ymmärtää parhaansa mukaan historiaamme ja kuuntelee ex mieheni tempauksia vähän huvittuneena, mikä auttaa minuakin tajuamaan että niitä ei oteta tosissaan.
 
KRJ
Paljon Onnea teille jotka olette selvinneet pois väkivaltasiesta suhteesta, olkaa ylpeitä itsestänne!!
Itselläni myös takana väkivaltainen suhde, jossa syntyi poika. Pääsin eroon toisen miehen kautta suhteesta(se teki erosta paljon helpompaa)
 
Miten teillä on menny noi isän tapaamiset lasten kanssa, siis jos on ollu ihan pieni lapsi? Onko jossain vaiheessa pakko antaa lapsi isälle yökylään vaikka on ollut perheväkivaltaa vaikka se ei oliskaan kohdistunu lapseen?
 

Yhteistyössä