Mulla ei nyt ihan samanlainen vaikea suhde ole kyseessä eli ei ole väkivalta kyseessä, mutta henkisesti aika loppu nykyisessä suhteessa. Sunnuntaina sitten rohkaisin mieleni, että jätän mieheni ja siitä asti hän on pyytänyt minua jäämään. Puolet minusta haluaisi antaa vielä sen yhden mahdollisuuden (vaikka on niitä tullut annettua ennenkin) ja puolet minusta haluaisi aloittaa sen oman elämän, vaikka vaikeaa sekin olisi.
Meillä on yksi yhteinen tytär, joka täyttää kohta kolme vuotta. Isi ei tytölle kelpaa samalla tavalla kuin äiti, esim. minä olen aina se, joka laittaa tytön nukkumaan, pyyhkii pepun, kylvettää yms.
Eromme syitä on lähinnä se, että jotkut asiat menevät hänellä perheen edelle. Eli en siis jaksa enää valvoa la-su välisiä öitä odottaen koska hän tulee kotiin. Tottakai olen nyt kuullut lupauksia, että hän lopettaa baarissa käymisen kokonaan ja lupasi tehdä minun kanssa jopa lisää lapsia (suuri haaveeni on siis saada tyttärellemme sisarus).
Oma äitini on aivan rikki mun vatvomisesta ees taas ja vaikka olenkin jo aikuinen nainen, niin äitini on minulle edelleen erittäin tärkeä. Eli mulla on nyt semmonen olo, että mun pitää "valita", että ketä mä loukkaan, äitiäni vai miestäni...
Pää on kerta kaikkiaan niin sekaisin, etten oikein saa mistään langan päistä kiinni. Yritän vaan selvitä päivästä toiseen ja juuri nyt en jaksa enää edes ajatella mitään. Haluan antaa aivojeni ja sydämeni levätä hetken aikaa.
Mukavaa päivää kaikille!