-91 äitejä keski-suomesta päin

Täällä ois nyt 19-v mamma keski-suomesta. Onhan täällä näitä ryhmiä nuorille äideille mut haluisin kuulla onks täällä ketään keski-suomesta päin, ku kaikki tuntuu olevan etelä-suomesta ja oulusta yms...

 

No minä olen kyllä -92, Jyväskylästä ja odotan esikoistani, LA on 26.5

 

Hei! Vähän kiva löytää täältäki päin joku Ite oon Äänekoskelta. Miten sun odotus on lähteny käyntiin? Saako kysyä et asusteletko itekses vai kumppanin kanssa??

 

Hyvinhän se on lähteny , nyt on menossa 5+6 eli huomenna sitten 6 tasan, pientä pahoinvointia vaan välillä. Asun joo mun kihlatun kanssa .

 

JKL täälläkin! Meidän pikkumies syntyi tasan viikko sitten :heart:

 

Voooi kun ihanaa ! Itse odotan kanssa innolla ensi kevättä, onnittelut sinulle, tuore äiti idamaria123 .

 

Kyllä on mieli maassa ;'(... Käytiin sitten niiiiin inhottavan ja mulkun tätini luona hakemassa pinnasänky meille.
Tämä sänky on oman äitini vanha, jostain 60-luvulta, joten se on periaatteessa äitini oma, mutta oli säilössä tädillä.

Ennenkin on noita konflikteja ton tädin kanssa ollu mutta nyt oli vika tikki !!!

Mentiin sinne käymään, niin johan alko heti se urputus. Eka tuli sitä, kuinka pitää jo tässä vaiheessa pinnasänky hakea kun alkio on vasta niin pieni ! Sitten tuli seuraavaksi että joko rattaatkin on jo hankittu, ihme kun ei ole. Minua haukuttiin vastuuntunnottomaksi 18-vuotiaaksi mitään aikaan saamattomaksi nuoreksi.
Haukuttiin sitä, kuinka olen lopettanu kouluni kesken muutamaan kertaan, kerjännyt vanhemmilta rahaa, saanut uudet tietokoneet ja puhelimet ja kaikki.
Tosiasiassa en ole saanut uutta tietokonetta, enkä puhelintakaan.
Kaikenlisäksi kertaakaan en ole vanhemmiltani natissut rahaa, taikka edes lainannut kun olemme yhteen mieheni kanssa muuttanut asumaan pari viikkoa heti sen jälkeen kun täytin 18 ELI KUN ELATUSVELVOLLISUUS ON LOPPUNUT !

Mun isosisko itseasiassa on se joka on jättänyt saman verran kouluja kesken, saanut 2008 joululahjaksi uuden tietokoneen, kerjänny vanhemmilta rahaa ja lainannut senkun ehtinyt, HÄN EI OLE SAANUT TUOLTA TÄDILTÄ MITÄÄN TÄLLÄSTÄ PASKAA NISKAAN ! Kappas vaan minä sain JA JOPA MINUN MIEHENI KEHTASI HAUKKUA PYSTYYN TAAS KERRAN !!!

Minä ostin ITSE OMILLA SYNTTÄRILAHJARAHOILLANI jopa huonekalut uuteen asuntoonkin. Kaikki ollaan itse maksettu joka penniä myöten.

Haukuttiin sekin, kuinka vastuuntunnottomia nuoria me ollaan, kun tässä iässä muka väännetään kakaroita ja sanoi että: "Katotaan vaan mitä sossutädille sanotte sitten, kun se kysyy että otatteko te vastuuta?".
Siis kehtaa tommosta paskaa sysätä meidän niskoille, kun olen raskaana ja ei ollu vielä ensimmäinen kerta, puhui päälle ja haukkui minun miehenikin niin lyttyyn kun ei edes tunne kunnolla ko. ihmistä.
Ei olla mitään tehty sille ja silti tuli paskaa niskaan senkun ehti...

Alkaa tulemaan jo oikeasti paha olo ja epäilemään itseään, että mitä vikaa oikeasti minussa on kun niin monet ihmiset osaa olla niin älyttömän ilkeitä nykyään, kun ei ole edes mitään pahaa tehnyt ?
Alkaa epäilemään oikeasti itseään ja koko raskautta, ei pahalla tavalla vaan sillein että oisinko mä muka oikeasti niin huono äiti ?! Tollaset ihmiset tekee oikeasti niin pahan olon, että masentaa ja ahdistaa !
On taas päivälle ollu draamaa ja eikä tämä tähän varmana lopu, huoh .....

 

Ei kannata välittää tollasesta, vaikka vaikeelta se tuntuu. En tiiä minkä ikänen sun täti on, mut yleensä vähän vanhemman ikäluokan ihmisten on vaikee ymmärtää tällasta, et saa nuorena lapsen. Ei mullekkaan tuttavat ketkä oli vähän iäkkäämpiä tai muuten nii "täydellisiä" mitää sanonu ku alko näkymään et oon raskaana. Sairaalassaki tuntu nii pahalta, ku kukaan kaveri ei tullu käymään eikä mitää muutakaan, ainoastaan mies ja omat vanhempani olivat tukena. Yhden hyvän (ainakin siihen asti luulin että hyvän kaverin) piti tulla käymään, lupasi eikä mitään kuulunut... Tuntu vaa nii pahalta siellä istua yksin.


Ja onnee sulle idamaria toooosi paljon ja jaksamista äitiyden tielle.

 

Täälläkin JKL:stä. Esikoista odotan, LA keväällä 2011. Tässä vaiheessa ei toki pitäisi puhua vielä mitään, kun ollaan niin alussa menossa, mutta toivotaan, että kaikki menee hyvin.

 

Täällä tänä vuonna jo 20 täyttänyt mamma, mutta kirjoittelen silti, kun Jyväskylästä ollaan... Esikoinen 1v 3kk ja kakkosen LA 8.3.2011. Nyt siis viikkoja rapiat 18 kasassa. Mukava huomata että muitakin nuoria äitejä/tulevia äitejä on. Itsellä ainakin tulee aina jotenkin ulkopuolinen olo, kun kaupungilla katselee äitejä jotka jo reippaasti yli 20 ikävuoden.. :/

 

Jep, kaikki jotka on raskaana, ketkä yleensä tulee vastaan on vähän vanhempia täällä Jyväskylässä päin, olen huomannut. Itselläni nyt menossa 7+0 ja pahoinvointia yök, onneksi pahoinvointirannekkeet auttaa.

 

Miten teillä menee noin yleensä äiti arki? Ootteko itekseen, onko ollu vauvan hoito apua ja miten muuten ootte jaksanu?

Nii ja haluaisko joku kertoa synnytyksestään... Itelläni oli käynnistetty synnytys, ku oli menny jo kaks viikkoo yliaikaseks. Se päätty tosin hätäsektioon, kun vauvan sydänäänet laski nii rajusti...

 

Meillä ainakin arki helpottunut, kun tyty jo vähän isompi. Vauva aika oli todella rankkaa, neiti omaa äitinsä tempperamentin ja äkkipikaisuuden. Onneksi mieheni on maailman lupsakoin otus ja jaksoi monesti pidempään koliikki itkuista lasta, kuin minä itse.
Kesä oli myös melko raskasta, kun tulin raskaaksi ja väsymys oli pohjaton, se onneksi jo selätetty. Pahoinvoinnista taidan kärsiä koko raskauden, kun nyt jo lähes puolessa välissä mennään, eikä loppua näy.
Pelon sekaisin tuntein odotan maaliskuuta, kun kakkonen syntyy ja esikoisen uhma puskee jo nyt ajoittain päälle...:|
Omasta synnytys kokemuksesta voin sanoa sen, että kaikin puolin positiivinen. Vaikka supistusten takia en saanut nukuttua kahteen yöhön, niin silti kaikki meni lopulta hyvin. Innolla odotan toisen synnytystä, tykkäsin puuhasta niin...

 

Meillä poika nyt kaks viikkoa ja mies on apuna sillon, ku suvaitsee kotona olemaan. Nyt ei oo kahteen päivään ollu kotona pahemmin, joten aika yksin on saanu kaiken hoitaa huushollista paskavaippoihin. Mä voin kopioida mun synnytyskertomuksen tuolta gallerian puolelta tähän Ja tosiaan mulla käynnistettiin (38+3), kun painoarvio oli 38+0 4kg ja poika syntyi 38+5.

Eli maanantai-aamuna mentiin osastolle kaheksalta aamulla. Siinä sit eka lääkärin tarkastukset, joiden mukaan edistystä oli viikonloppuna tapahtunut itsestään. Kaulaa oli siinä kohtaa 1,5cm jälellä, kun perjantaina sitä oli vielä ollu 3cm. Kohdunsuu oli muistaakseni vielä vaan sormelle auki. No, siitä sitte huoneeseen ja sairaalan kimpsut ja kampsut päälle. Eka käynnistävä lääke laitettiin yheksän jälkeen aamulla ja mitään merkittävää ei tapahtunut. Jotain pientä polttelua vaan, joten seuraava laitettiin sit kahen aikaan päivällä. Senkään jälkeen ei hirveesti missään tuntunut ja vikan lääkkeen sain sit seittemän-kaheksan aikaan illalla. Tero lähti siinä kohtaa kotia ja mä aloin pikku hiljaa valmistautua unille. Heräilin yön aikana useasti vessaan ja huomasin, että limatulppaa alko tulemaan aika huolella, joten laitoin siteen yöksi. Puoli viiden aikaan aamulla heräsin, ku tuntu, että side kastu. Pyysin kätilön ja se vahvisti, että lapsivettähän se. Sen jälkeen sitä tulikin enemmän tai vähemmän sinne synnytykseen asti, joten sidettä vaihdeltiin aika tiheesti Siitä sitten alko supistelut, mutta edelleen suht kivuttomasti ja epäsäännöllisinä. Iltapäivällä alko sitten tulemaan jo kivuliaampia ja jonkun kipupiikinki sain pariin otteeseen, että sain vähän nukuttua. Säännölliset supistukset alkoi sitten tiistai-iltapäivänä neljältä. Illalla alkoi olo olemaan jo aika tukala ja itkua siellä väänsin niissä kivuissa Kymmeneltä meille sanottiin, että kohta päästään saliin. Puoli yhdentoista aikaan ne siirti mun sängyssä oleskelutilaan, että huonekaverit sai nukkua rauhassa ja mä sain kärsiä rauhassa ja kokeilla eri keinoja selvitä niistä supistuksista. Siinä sitten testailin jumppapalloa, mutta se ei tuntunut kovin hyvältä. Teron kanssa sit käveltiin käytävällä ja aina, kun tuli supistus, niin nojasin seinään ja Tero paino alaselästä. Joskus yhdentoista jälkeen kysyin, jos pääsisin suihkuun ja meijät siirrettiin toimenpidehuoneeseen. Tero sitten alko ottaa lepiä siinä pöydällä ja mä menin tulikuumaan suihkuun. Siellä seisoin noin kaks tuntia ja yhden aikaan yöllä soitin kelloa ja pyysin kätilön paikalle. Olo oli siinä vaiheessa jo aivan kamala ja ei oltu päästy vieläkään saliin, vaikka luvattiin jo kymmeneltä, että kohta päästään. Sit kätilö sano, että 10 min maksimissaan ja hakikin meijät melkein samantien saliin. Saliin päästyttyä alkaa muisti vähän hataroimaan, mut yritän kirjottaa niin paljon, ku muistan
Kätilö siinä sitten sorkki ja ronkki ja olin 4cm auki. Mulle laitettiin tippa ja sain antibioottia, koska vesien menosta oli jo niin kauan. Sit sain epiduraalin, jonka jälkeen vintti pimeni ihan täysin ja nukuinki enemmän tai vähemmän sinne 7 asti aamulla, kun vuoro vaihtu. Sit tuli uus (PALJON mukavempi) kätilö ja kätilöopiskelija. Olin siinä kohtaa 7-8cm auki ja epiduraali alko pikkuhiljaa hiipumaan, joten alko taas olla aika tuskasta. Kusetti ihan tajuttomasti, mut en voinu sen tipan takia mennä kuselle, joten ne koko ajan kärräs mulle sankoa siihen sängyn viereen, mut aina, kun istuin alas, niin tuli supistus ja kusemisesta ei tullu yhtään mitään Yritin löytää jotain asentoo missä olis hyvä olla, mutta teki niin tajuttoman kipeetä, ettei tuntunu helpottavan missään. Yritin taas olla pallon päällä, mut vauvan pää paino jo niin paljon alakertaan, ettei se ollu hyvä. Sit sänky nostettiin ylös ja nojailin siihen samalla, kun Tero taas paino ja hiero alaselkää. Sit hytkyin ja heiluin miten sattuu, että vähän helpottais, mutta ei. Sängyn pääty nostettiin ylös ja olin polvilleen sängyllä siihen päätyyn nojaten. Siinä olinki aika pitkään ja purin tyynyä ja huusin ja sain alkaa vähän ponnistelemaan. Eka en uskaltanu, koska tuntu, että paikat hajoaa ja minkään näköistä edistystä ei tapahdu, vaikka ponnistelisinki. En tiedä kuinka kauan siinä olin, mut sit kätilö sano, että nyt aletaan ponnistaa. Vähän on pimennossa kaikki siinä kohtaa, ponnistelin pitkään ja olin tosi väsynyt ja loppu. Huusin vaan, että en jaksa. Tuntu, että en osannut ponnistaa oikein. Ponnistelin siinä aikani ja sit kätilö pyyti sinne lääkärin paikalle. Lääkäri testaili ja sano, että otetaan imukuppi apuun. Sitten alkokin paikalle lappaamaan kaikenmaailman sakkia, oli lääkäriä ja lastenlääkäriä ja kätilöä sun muuta. Tero pyydettiin siinä kohtaa ulkopuolelle odottamaan, koska porukkaa oli niin paljon. Kaksi ponnistusta ja poika oli pihalla Tero pyydettiin takaisin sisälle ja kysyin ekana "Onko sillä suippo pää?" Lastenlääkäri tutki pojan ekana ja aika pian sen jälkeen sain vauvan rinnalle. Siinä kohtaa katottiin Teron kanssa toisiamme "Ja tämä ei muuten neljää kiloa ole!" Sitten ne alko painelee mahaa ja se teki ihan törkeen kipeetä. Jouduin pyytää vaikka kuinka monta kertaa, että "Ottakaa tää lapsi, mua sattuu" kunnes sit joku tajus sen ottaa mun rinnalta, kapaloida ja antaa Terolle. Tuntu, että ne paineli mun mahaa vaikka kuinka kauan, kunnes istukka tuli pihalle. Siinä sit lettu levällään tikkailtavanaki vaikka kuinka kauan Ja kysyin kuinka monta tikkiä tuli, niin kätilö sano "Vooooi, en laskenu". Poika tuotiin ekalle syötölle ja tää tarras samantien hirveellä raivolla kiinni Olo oli sit lopulta ihan hyvä ja tunti synnytyksen jälkeen pystyin jo soittelemaan ja tekstailemaan ihmisille kuulumisia. Kävin sit vihdoin kusellakin ja pystyin suht hyvin kävelemään, vaikka kyllä se vielä vähän hassulta ja oudolta tuntui. Sit saatiin synttärikahveet ja evästä. Tero lähti sen jälkeen kotiin nukkumaan ja me siirryttiin vauvan kanssa osastolle Tässä tälleen suht tiivistettynä! Kaikkee ei muista eikä jaksa edes kirjoittaa, kun oli sen verran pitkä tuo synnytys. Kestoa tuli siis yhteensä 18 tuntia ja 50 minuuttia, ponnistusvaihe tunti ja 9 min. Painoa oli pojulla 3630g ja pituutta 52,5cm. Mutta meidän prinssi on täydellinen <3

 

Täällä on vähän Ylöjärveltä 19-v ja esikoinen tulossa vissiin toukokuun lopulla Innolla ootellaa, hirvee pahoinvointi on ja kaikki mikä menee alas, tulee myös ylös.. Sitä lukuunottamatta hyvin on menny! Eka äitiysneuvola 12pv

 

Onnea tosi paljon Oma tyttelinikin syntyi toukokuun lopulla. Mukava sit sullekkin kun ei tartte olla ison mahan kanssa kesällä ja vauvalle ei tarvii pukee nii kauheesti päälle. Tosin siihe rantakuntoon en ite ainakaa kerenny pääsemään ihan kesään mennessä vieläki on iha riittävästi siihen tekemistä... huoh...

 

Onnea idamaria123 pikku prinssistä =)

Eli nyt uskaltaa jo mainita vähän enemmän omasta tilastaan, eli tosiaan esikoista odotellaan ja laskettu aika olisi 16.5.2011<3 Alku on menny ihan hyvin ja pahoinvointikin onneksi jo lähes hävinnyt ;D
Alkuraskauden ultra(+kromosomipoikkeavuusseulonta) olis 4.11. ja jännittää tosi paljon...

 

Meillä tänään rv 20 tasan. Huomenna rakenneultra ja jännään enemmän, kuin esikoisen kanssa. Toista tyttöä toivotaan, mutta kovasti on poika olo...

 

Täällä myös vuosmallia -91 odottava äiti Meillä LA helmikuun loppupuolella, nyt on viikkoja 21+6 Odotus on menny tosi hyvin, mulla oli ainoana oireena kesällä väsymys, mikä tuntu olevan loputon. Nukuin 12h yöunia ja vedin päikkäreitäkin ja väsytti ja väsytti eikä millää meinannu jaksaa nousta aamuisin Nyt on alkanu olee pientä väsymystä uudestaan, mutta se selviskin viime neuvolassa kun oli hemoglobiini niin alhainen, että piti alkaa syömään rautatabletteja. Josko tää tästä nyt
Onko teillä kenelläkään tietoa Keskussairaalan perhehuoneista, onko ne minkä hintasia yms? Millaset mahdollisuudet on saada sellanen perhehuone synnytyksen jälkeen? Meillä olis suunnitelmissa se, kun tullaan sen verran kauempaa synnytykseen, että olis mukava jos siellä voitas viettää ensimmäiset päivät sitten yhdessä

 

Jenva mun mielestä siellä ei oo perhehuoneita edes tarjolla Tai niin muistelisin, että se kätilö sano...

 

No voi perhana, semmone olis ollu kyllä mukava :/

 

Ite sain Jkl:ssä (onneks) sellasen yksityishuoneen. En mä mitää ollu siis varannu tms, mut sinne ne mut kärräs sit leikkauksen jälkeen. Mut siellä ei saanu siltikkää olla omaiset muitakaan kauemmin.

Meillä sattu yks inhottava juttu nyt viikolla kun oltiin miehen mummolassa käymässä talvirenkaita vaihtamassa. Tyttö oli sen aikaa mun äitillä hoidossa. No, me mentii sinne ja syötiin yms. Sit mun mies ja sen pappa lähtivät vaihtamaan meidän autoon talvirenkaita. Mä sit jäin sisälle sen mun miehen mummon kanssa. Se sit alko hirveesti kyselemään kaikkee asioita meidän tytöstä. Sit se kysy et mites me nyt aijotaan pärjätä (ollaan kyl tähänki asti hyvin pärjätty et en ymmärrä miks ei muka voitas tästäki eteenpäin). Ku se miehen mummo aina nii kauheesti paasaa kaikista raha asioita, meidänki et pitäis vaa säästää, säästää, hirveesti tehä töitä ja säästää, mitää ei sais koskaan ostaa yms... Mun mielestä meidän raha asiat ei kyl sille hirveesti kuulu??? No sit se siitä et ku mun mies on vielä koulussaki et se ei pysty meitä elättämään yms. Sit se alko kertomaan jostain sen sukulaisista, miten se nainen on joku hammaslääkärin apulainen (en nyt muista mikä se mies oli eikä kyl kiinnostakkaan) ja miten ne on rikkaita ja mite niillä on rahaa. Sit se sano (en muista tarkalleen mitenkä) et siinähä ois hyvä paikka. Sit mä kysyin et anteeks et mitä se nyt oikee tarkottaa. Sit se et "nii jos te ette aijo sitä teidän tyttöä pitää, nii siinä ois hyvät vanhemmat, rikkaitaki ovat, ku eihän teillä oo oikee tota rahaa". Siinä vaiheessa mulla räjähti päässä. Mä olin vähä aikaa ihan itku kurkussa enkä osannu sanoo mitää. En mä muista mitä mä sit sille sanoin, mut lähin siitä sit itkien ulos. Pyysin sit mun miehen ulkona vähän kauemman siit autolta ja kerroin mitä se sen mummo oli sanonu. Mä en tiiä onko mulle koskaa loukattu noin pahasti. Miten joku voi aatella et mä en vois rakastaa mun lasta jos meillä ei oo tilillä 10 000 euroo joka kuukaus ja omakoti taloa. Se oli kyllä niin törkeesti sanottu. Ihanku tässä oltais lapsia muille tekemässä. Mä en antais kyllä omaa tyttöäni mistään hinnasta pois, oli kuinka hammaslääkärin apulainen ja omakotitalot ja muuta paskaa. Toi kuullosti enemmänki ku oltais jotain ihmiskauppaa oltu käymässä. Ja mun lapsella. En tiiä pystynkö antamaan tota ikänä anteeks.

Mut asiasta kolmanteen: meidän tyttöllä on kyl ihan likellä, millo alkaa konttaamaan pylly nousee pystyyn ja kauhee pyllyn keikutus käynnissä. Istumistakin kovasti karjoitellaan. Mites teillä muilla on harjotukset sujunu?

 

Perhehuoneita ei ole, mutta mies voi jäädä yöksi sairaalan vieressä olevaan rakennukseen. Osastolla huonetoverini oli kauempaa ja hänen mies jäi yöksi sinne, tuli sitten aamulla.

Sanzu: Hullu mummu, luulis aikuisen ihmisen tietävän, ettei lasta rahalla kasvateta ja rakasteta.

 

moii haluisin kuulla vähä muittenki nuorten äitien kokemuksia tästä asiasta et ku miten muut ihmiset kattoo pyöreää massua silmät pyöreenä ja suu ammollaan. ei kyllä tule montaa ihmistä kaupassa vastaan joka ei kattos pahasti. sinänsä huvittavaa mut osaa se kyl ottaa päähänki.. -.-
itse olen 17 vuotias tuleva mamma Suonenjoelta laskettu aika tuos 21.1

 

Joo, kyllä mä muistan ku vielä tyttöä ootin, nii monet katto aika pitkään. Varsinki koulussa. Ja kyllä mä sen arvasinki et varsinki koulussa kaikki puhu paskaa selän takana. En ois vaa kaikkee halunnu kuulla ite. No, kunha ite tietää miten asiat on nii eiks se sillai oo paras