9-v. poika kieltäytyy ehdottomasti verikokeista

Oletteko keksineet mitään konsteja miten pelosta voisi päästä yli? Pojalla oli pienenä korvatulehduskierre ja korvia piti katsoa pojasta kiinni pitäen, kun oli pakko. Hoitohenkilökuntaan ja sairaaloihin yleensäkään ei ole siis kovin hyvä suhde ja samalla lapsella on veren näkemisestä kammo. Pienikin haava kotona saa hänet voimaan huonosti... Emla laastari laitettiin vaikka kotiin sieltä lähdettiin. Kotona tutkittiin miten iho puutuu laastarin kohdalta... Neuvotteluja jatketaan, kun en haluaisi väkisin niitä kokeita ottaa, kun jää sitten vielä isompi pelko. Poika on vähän liiankin älykäs ja hänen mielikuvituksensa kehittää verikokeen ottamisesta mörön. Mikä avuksi? Onko kellään kokemuksia?

Lapsella on täll hetkellä korkea kuume, lähes 39. Sitä on jatkunut jo melkein viikon eikä syytä ole saatu selville.

 

kerro pojalle että on todella todella tärkeää ottaa se verikoe jonka avulla selvitetään mikä kuumeen nostaa, jotta hoito voidaan aloittaa.
kerro myös, et jos ei voida hoitaa, saattaa joutua sairaalaan ja kokeita joudutaan ottamaan enemmänkin.
yhdellä kokeen otolla siis pääsee helpommalla.

toivottavasti pääsette kammosta yli :hug:

 

Juu, meillä tismalleen samanlainen piikkikammoinen.
Mutta rokotukset on otettu ja verikokeet samoin, väkisin.

Meillä hakkaa, potkii, lyö, sylkee, nipistelee, huutaa jnejnejne, pelkää NIIN plajon verikokeen ottoa, lopuksi aina pyörtyy.
Ei auta hyvällä puhuminen, ei uhkailu, kiristys tai lahjonta.

Mutta elämässä vain on asioita, jotka TEHDÄÄN, halusi lapsi niitä tai ei.

Meillä lapsi näkee monta päivää ennen jo "painajaisia" verikokeen otosta tai rokotteesta jos kerron paljon etukäteen semmoisen olevan tulossa. Itse olen ollut kakarana ihan samanlainen...Nyt jo tatuointikin mulla ja enää en juokse pöydän alle piiloon kun verikokeenottaja lähestyy, eli kyllä se joskus se kammo poistuu .

 

Jos yhdeksänvuotias on ihan oikeasti "liiankin älykäs", mitä se sitten tarkoittaakaan, voi varmaankin koettaa puhua hänelle järkeä. Kertoa, että verikoe auttaa selvittämään, missä vika on, ja jos taudin annetaan jatkua, hän joutuu vain todennäköisemmin monien muiden ikävien toimenpiteiden ja pistoksien kohteeksi.

Eikä tuota kerrota uhkaillen, vaan järkevästi ja lempeästi. Ja lisäksi ymmärrystä lapsen pelkoa kohtaan ja yhteydenpitoa sairaalaan, jotta tietävät missä mennään ja osaavat toimia yhteistyössä.

 

Juu, meillä tismalleen samanlainen piikkikammoinen.
Mutta rokotukset on otettu ja verikokeet samoin, väkisin.

Meillä hakkaa, potkii, lyö, sylkee, nipistelee, huutaa jnejnejne, pelkää NIIN plajon verikokeen ottoa, lopuksi aina pyörtyy.
Ei auta hyvällä puhuminen, ei uhkailu, kiristys tai lahjonta.

Mutta elämässä vain on asioita, jotka TEHDÄÄN, halusi lapsi niitä tai ei.

Meillä lapsi näkee monta päivää ennen jo "painajaisia" verikokeen otosta tai rokotteesta jos kerron paljon etukäteen semmoisen olevan tulossa. Itse olen ollut kakarana ihan samanlainen...Nyt jo tatuointikin mulla ja enää en juokse pöydän alle piiloon kun verikokeenottaja lähestyy, eli kyllä se joskus se kammo poistuu .

No huh, huh, kaikkea te annatte ton ikäiseten penskojen tehdäkkin. Kyllä on ihan oikeasti jossain vika tai siis vanhemmissa jos tuollaisen sallii. Ota tukasta kiinni siksi aikaa ku piikitetään jos yltyy tuollee riehumaan.

 

Mä oon sanonu tytölle, et jos ei tutkita, voi sairastua sen verran pahemmin, et pitää pistää monta krt enemmän.

 

Meillä esikoinen samaa lajia l. pelkää KAIKKIA terveydenhuollossa tehtäviä toimenpiteitä. Koululääkärin mittaus ja punnituskin sekä ryhdin tarkastus onnistuivat vain jumalattoman jupinan säestyksellä. Sitten lääkäri löysi sydämestä sivuäänen ja sitä piti lähteä tutkimaan enemmän.. Sydänfilmi ja -ultra (= eivät satu yhtään) tehtiin sairaalassa ja kyllä niiiiin kaikki suostuttelu, uhkailu ja kiristyskeinot käytin. Mutta periksi ei näissä voi antaa ja toimenpiteet on tehtävä. Sikainfluenssarokotus meni yllättävän hyvin, kun asiasta keskusteltiin kotona, mutta se annettiin koulussa kavereiden kanssa samaan aikaan. Verikoetta ei ole joutunut pitään aikaan ottamaan, mutta hirveä show siitäkin tulisi.

Erikoista on se, että keskimmäinen (nyk. 8v) on ollut korvakierrepotilas ja hänelle on laitettu kahdet putket, joista toiset jouduttu poistattamaan kirurgisesti. Lisäksi hänellä on taipumusta verenvuotoon ja lääkärissä ollaan jouduttu käymään usein. Niin tämä tyttöpäs antaa lääkäreiden tehdä mitä pitää ja hän vaan kikattelee... Hassu kulta

 

Juu, meillä tismalleen samanlainen piikkikammoinen.
Mutta rokotukset on otettu ja verikokeet samoin, väkisin.

Meillä hakkaa, potkii, lyö, sylkee, nipistelee, huutaa jnejnejne, pelkää NIIN plajon verikokeen ottoa, lopuksi aina pyörtyy.
Ei auta hyvällä puhuminen, ei uhkailu, kiristys tai lahjonta.

Mutta elämässä vain on asioita, jotka TEHDÄÄN, halusi lapsi niitä tai ei.

Meillä lapsi näkee monta päivää ennen jo "painajaisia" verikokeen otosta tai rokotteesta jos kerron paljon etukäteen semmoisen olevan tulossa. Itse olen ollut kakarana ihan samanlainen...Nyt jo tatuointikin mulla ja enää en juokse pöydän alle piiloon kun verikokeenottaja lähestyy, eli kyllä se joskus se kammo poistuu .

No huh, huh, kaikkea te annatte ton ikäiseten penskojen tehdäkkin. Kyllä on ihan oikeasti jossain vika tai siis vanhemmissa jos tuollaisen sallii. Ota tukasta kiinni siksi aikaa ku piikitetään jos yltyy tuollee riehumaan.

Oletko ihan idiootti? Juuri kirjoitin, että tarvittavat verikokeet ja rokotukset otetaan AINA, teki lapsi mitä hyvänsä.

:hug:

 

no tuon ikäiselle voi jo iskeä faktat tiskiin mitä tapahtuu jos ei saada otettua niitä näytteitä eikä sairauden hoitoa aloitettua.

 

Juu, meillä tismalleen samanlainen piikkikammoinen.
Mutta rokotukset on otettu ja verikokeet samoin, väkisin.

Meillä hakkaa, potkii, lyö, sylkee, nipistelee, huutaa jnejnejne, pelkää NIIN plajon verikokeen ottoa, lopuksi aina pyörtyy.
Ei auta hyvällä puhuminen, ei uhkailu, kiristys tai lahjonta.

Mutta elämässä vain on asioita, jotka TEHDÄÄN, halusi lapsi niitä tai ei.

Meillä lapsi näkee monta päivää ennen jo "painajaisia" verikokeen otosta tai rokotteesta jos kerron paljon etukäteen semmoisen olevan tulossa. Itse olen ollut kakarana ihan samanlainen...Nyt jo tatuointikin mulla ja enää en juokse pöydän alle piiloon kun verikokeenottaja lähestyy, eli kyllä se joskus se kammo poistuu .

No huh, huh, kaikkea te annatte ton ikäiseten penskojen tehdäkkin. Kyllä on ihan oikeasti jossain vika tai siis vanhemmissa jos tuollaisen sallii. Ota tukasta kiinni siksi aikaa ku piikitetään jos yltyy tuollee riehumaan.

Oletko ihan idiootti? Juuri kirjoitin, että tarvittavat verikokeet ja rokotukset otetaan AINA, teki lapsi mitä hyvänsä.

:hug:

Olet siinä tapauksessa tehnyt aivan oikein, mutta en ymmärrä siltikään tuota lapsen tuollaista käytöstä sallittavan. Anteeksi mutta tämä on minun mielipiteeni ja tekisin kaikkeni että minun lapseni ei tuollatavalla käyttäytyisi.
Mutta niin kuin ssanoin niin olet tehnyt oikein ja laittanut lapsen ottamaan ne kokeet keinollamillä hyvänsä.

 

Mitä poika pelkää? Nykyäänhän neulat on niin ohuita, ettei verikokeen otto satu yhtään. Tai ehkä tosi kipuherkkien mielestä voi sattuaki. Toivottavasti pääsee yli kammosta!

 

Kiitos noista fiksuista neuvoista. Tämän pojan älykkyys on sellaista kielellistä nokkeluutta ja tosi nopeaa oppimista esim kouluaineissa. Kaikissa sosiaalisissa tilanteissa poika ei käyttäydy kovin älykkäästi, kuten tässä. Poika varmaan menee labraan viimeistään huomenna, jos kuume ei ala laskemaan. Luulen, että isänsä kanssa se onnistuu paremmin, ainakin viimeisin rokotus onnistui. En tahtoisi lähteä sille linjalle että väkisin viedään ja otetaan. Jouduin pienenä katsomaan kun siskolta otettiin kokeita. Hänet laitettiin sängylle ja kolme-neljä ihmistä joutui pitelemään, käsistä ja jaloista, sisko huusi kauheasti. Hän pelkäsi niin hirveästi.

 

Tuossa tilanteessa kertoisin mitä voi tapahtua jos lasta ei hoideta, eli miksi siis on pakko tämä tehdä. Sitten kertoisin, että verikoe on siis jokatapauksessa otettava ja on lapsesta itsestään kiinni tapahtuuko tämä helposti vai vaikeasti.

Voipi mennä turhan saarnan puolelle, mutta omien lasten kohdalla olen huomannut, että terveesti tiukat rajat antavat turvallisuutta. Eli lapselle voi olla ahdistavaa tuollaisessa tilanteessa kokea olevansa jotenkin itse vastuussa tai valinnan edessä noin vaikeassa asiassa. Ei kukaan terve lapsi varmaankaan valitse toimenpidettä joka sattuu edes jonkinverran jos ei koe sitä tarpeelliseksi, ei moni aikuinenkaan.

 

Kiitos noista fiksuista neuvoista. Tämän pojan älykkyys on sellaista kielellistä nokkeluutta ja tosi nopeaa oppimista esim kouluaineissa. Kaikissa sosiaalisissa tilanteissa poika ei käyttäydy kovin älykkäästi, kuten tässä. Poika varmaan menee labraan viimeistään huomenna, jos kuume ei ala laskemaan. Luulen, että isänsä kanssa se onnistuu paremmin, ainakin viimeisin rokotus onnistui. En tahtoisi lähteä sille linjalle että väkisin viedään ja otetaan. Jouduin pienenä katsomaan kun siskolta otettiin kokeita. Hänet laitettiin sängylle ja kolme-neljä ihmistä joutui pitelemään, käsistä ja jaloista, sisko huusi kauheasti. Hän pelkäsi niin hirveästi.

Pidä kuitenkin mielessä, että turhaan niitä kokeita ei määrätä. Minä en riskeeraisi lapseni hoidon viivästymistä sillä, että kokeita ei otettaisi. Fiksu lapsihan ymmärtää kun koe on otettu, ettei ollutkaan paha rasti lainkaan, vai?

 

Kiitos noista fiksuista neuvoista. Tämän pojan älykkyys on sellaista kielellistä nokkeluutta ja tosi nopeaa oppimista esim kouluaineissa. Kaikissa sosiaalisissa tilanteissa poika ei käyttäydy kovin älykkäästi, kuten tässä. Poika varmaan menee labraan viimeistään huomenna, jos kuume ei ala laskemaan. Luulen, että isänsä kanssa se onnistuu paremmin, ainakin viimeisin rokotus onnistui. En tahtoisi lähteä sille linjalle että väkisin viedään ja otetaan. Jouduin pienenä katsomaan kun siskolta otettiin kokeita. Hänet laitettiin sängylle ja kolme-neljä ihmistä joutui pitelemään, käsistä ja jaloista, sisko huusi kauheasti. Hän pelkäsi niin hirveästi.

Pelkäätkö itse verikokeita tai rokottamista... välittyykö pelkosi lapseen?

 

Lapsen kanssa ei neuvotella tutkimuksista, vaan ne vain tehdään. Lapselle on tehtävä selväksi, että asiasta ei neuvotella.

 

Lapsen kanssa ei neuvotella tutkimuksista, vaan ne vain tehdään. Lapselle on tehtävä selväksi, että asiasta ei neuvotella.

Näin juuri. Ei lapsi voi päättää tällaisessa asiassa itse.

 

Tuossa tilanteessa kertoisin mitä voi tapahtua jos lasta ei hoideta, eli miksi siis on pakko tämä tehdä. Sitten kertoisin, että verikoe on siis jokatapauksessa otettava ja on lapsesta itsestään kiinni tapahtuuko tämä helposti vai vaikeasti.

Voipi mennä turhan saarnan puolelle, mutta omien lasten kohdalla olen huomannut, että terveesti tiukat rajat antavat turvallisuutta. Eli lapselle voi olla ahdistavaa tuollaisessa tilanteessa kokea olevansa jotenkin itse vastuussa tai valinnan edessä noin vaikeassa asiassa. Ei kukaan terve lapsi varmaankaan valitse toimenpidettä joka sattuu edes jonkinverran jos ei koe sitä tarpeelliseksi, ei moni aikuinenkaan.

Mielestäni meillä on lapsilla terveesti tiukat rajat. Kahden muun lapsen kanssa sairaalakäynnit onnistuvat hyvin, mutta tällä pojalla on kammo veren näkemisestä eikä sitä voi ehkä ymmärtää kuin sellainen jonka omalla lapsella vastaava on/on ollut. Jokainen lapsi on yksilö. Järkisyyt ovat saaneet hänet miettimään asiaa ja sovittiin että aamulla katsotaan uudestaan mikä on tilanne.

 

Kiitos noista fiksuista neuvoista. Tämän pojan älykkyys on sellaista kielellistä nokkeluutta ja tosi nopeaa oppimista esim kouluaineissa. Kaikissa sosiaalisissa tilanteissa poika ei käyttäydy kovin älykkäästi, kuten tässä. Poika varmaan menee labraan viimeistään huomenna, jos kuume ei ala laskemaan. Luulen, että isänsä kanssa se onnistuu paremmin, ainakin viimeisin rokotus onnistui. En tahtoisi lähteä sille linjalle että väkisin viedään ja otetaan. Jouduin pienenä katsomaan kun siskolta otettiin kokeita. Hänet laitettiin sängylle ja kolme-neljä ihmistä joutui pitelemään, käsistä ja jaloista, sisko huusi kauheasti. Hän pelkäsi niin hirveästi.

Pelkäätkö itse verikokeita tai rokottamista... välittyykö pelkosi lapseen?

En. Sisko kylläkin.

 

Tuossa tilanteessa kertoisin mitä voi tapahtua jos lasta ei hoideta, eli miksi siis on pakko tämä tehdä. Sitten kertoisin, että verikoe on siis jokatapauksessa otettava ja on lapsesta itsestään kiinni tapahtuuko tämä helposti vai vaikeasti.

Voipi mennä turhan saarnan puolelle, mutta omien lasten kohdalla olen huomannut, että terveesti tiukat rajat antavat turvallisuutta. Eli lapselle voi olla ahdistavaa tuollaisessa tilanteessa kokea olevansa jotenkin itse vastuussa tai valinnan edessä noin vaikeassa asiassa. Ei kukaan terve lapsi varmaankaan valitse toimenpidettä joka sattuu edes jonkinverran jos ei koe sitä tarpeelliseksi, ei moni aikuinenkaan.

Mielestäni meillä on lapsilla terveesti tiukat rajat. Kahden muun lapsen kanssa sairaalakäynnit onnistuvat hyvin, mutta tällä pojalla on kammo veren näkemisestä eikä sitä voi ehkä ymmärtää kuin sellainen jonka omalla lapsella vastaava on/on ollut. Jokainen lapsi on yksilö. Järkisyyt ovat saaneet hänet miettimään asiaa ja sovittiin että aamulla katsotaan uudestaan mikä on tilanne.

Mun mielestä on väärin sanoa, että katsotaan mikä aamulla tilanne ja jättää lapselle ikäänkuin takaportti. Kun ilmeisesti ne verikokeet on kuitenkin pakko ottaa.

 

Kyllä minäkin kieltäydyin ehdottomasti selkäydinpunktiosta 5-vuotiaana. Ei auttanut, minua pidettiin kiinni, ilman puudutusta toimenpide suoritettiin ja sitten sidottiin sänkyyn kiinni. Ei auttanut itku markkinoilla. Tosin 9-vuotiaalla varmasti enempi voimia, mutta tuskin useammalle aikuiselle tarpeeksi vastusta.

Olen järkeilyn kannalla, mutta jos lapsi ei siitä huolimatta ole yhteistyökykyinen, on käytettävä ylivoimaa. Valitettavasti. Lapsi kun on vielä lapsi ja tulehdus voi tappaa nopeastikin.

 

Tuossa tilanteessa kertoisin mitä voi tapahtua jos lasta ei hoideta, eli miksi siis on pakko tämä tehdä. Sitten kertoisin, että verikoe on siis jokatapauksessa otettava ja on lapsesta itsestään kiinni tapahtuuko tämä helposti vai vaikeasti.

Voipi mennä turhan saarnan puolelle, mutta omien lasten kohdalla olen huomannut, että terveesti tiukat rajat antavat turvallisuutta. Eli lapselle voi olla ahdistavaa tuollaisessa tilanteessa kokea olevansa jotenkin itse vastuussa tai valinnan edessä noin vaikeassa asiassa. Ei kukaan terve lapsi varmaankaan valitse toimenpidettä joka sattuu edes jonkinverran jos ei koe sitä tarpeelliseksi, ei moni aikuinenkaan.

Mielestäni meillä on lapsilla terveesti tiukat rajat. Kahden muun lapsen kanssa sairaalakäynnit onnistuvat hyvin, mutta tällä pojalla on kammo veren näkemisestä eikä sitä voi ehkä ymmärtää kuin sellainen jonka omalla lapsella vastaava on/on ollut. Jokainen lapsi on yksilö. Järkisyyt ovat saaneet hänet miettimään asiaa ja sovittiin että aamulla katsotaan uudestaan mikä on tilanne.

Hyvä että on rajat

En tosiaan tunne lastasi tai teidän toimintatapojanne tarkemmin, joten en voi tietää mikä teille on parasta. Mutta silti minusta 9v on liian nuori siihen, että neuvoteltaisiin tarpeellisten kokeiden tekemisestä. Itse tunnet kuitenkin lapsesi parhaiten, joten toivotaan että saatte homman lapsen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta sujumaan mahdollisimman hyvin

 

Meillä ei neuvotella lääkkeen otoista, rokottamisesta tai verikokeista.

Ei ne kivoja juttuja ole, mutta ei niitä myöskään huvikseen määrätä.

 

Yksi mahdollisuus on rauhoittavan lääkkeen antaminen etukäteen, terveyskeskuksissa tuota ei kyllä mielellään lapsille anneta kun seurantamahdollisuudet sivuvaikutusten varalta ovat mitkä ovat mutta sairaalassa käy kyllä päinsä.

 

Meillä ei neuvotella lääkkeen otoista, rokottamisesta tai verikokeista.

Ei ne kivoja juttuja ole, mutta ei niitä myöskään huvikseen määrätä.

Näin meilläkin. Olipa muuten yksikin hauska reissu kun meidän 9-vuotiaan pojan kanssa oltiin viimeksi verikokeella ja tarvittiin äidin lisäksi 3 muuta hoitsua pitämään kiinni että saatiin kokeet otettua