9-v. poika kieltäytyy ehdottomasti verikokeista

Mitä veren näkemiseen tulee niin eihän kukaan lasta pakota KATSOMAAN kun se näyte otetaan eli voit ihan huoleti luvata lapselle ettei hänen tarvitse nähdä veren tippaakaan.

Ja samaa mieltä kuin myy eli lapselle voi olla ahdistavaa joutua itse tavallaan päätöksen tekijäksi. Turvallisempaa on että aikuinen päättää ja lapsi sitten saa huutamalla ja potkimalla purkaa pelkoaan mutta tietoisena siitä että aikuiset kuitenkin tietävät mitä tekevät. Itse olen joutunut ottamaan verinäytteitä lapsilta joilla on infuusioportti eli eräänlainen näytteenottonappi tuossa rintakehän yläosassa, ja se on etenkin pienille lapsille alkuun usein tosi pelottavaa kun sitä neulaa on pakko itse katsoa koko ajan. Moni huutaa ja potkii minkä jaksaa, mutta kun se neula on kerran pistetty niin rauhoittuminen tapahtuu silmäräpäyksessä ja sitten jo varovasti hymyilläänkin ja todetaan että kyllä se vähän pelotti. Jos lasta rupeaa tällaisessa tilanteessa hyssyttelemään ja neuvottelemaan ja maanittelemaan niin tuloksena on yleensä täysi paniikkikohtaus, kun taas jos se näyte vain otetaan mahdollisimman ripeästi ja rauhallisesti välittämättä lapsen protestoinnista niin tilanne on kaikille osapuolille paljon helpompi.

 

Voisiko olla, että ymmärrät lastasi vähän liikaa. Ehkä sun pitäisi toki ymmärtää, mutta näyttää vähän vähemmin, että ymmärrät. Miten on muuten mennyt lääkärissäkäynnit isän kanssa?

 

Kyllä minäkin kieltäydyin ehdottomasti selkäydinpunktiosta 5-vuotiaana. Ei auttanut, minua pidettiin kiinni, ilman puudutusta toimenpide suoritettiin ja sitten sidottiin sänkyyn kiinni. Ei auttanut itku markkinoilla. Tosin 9-vuotiaalla varmasti enempi voimia, mutta tuskin useammalle aikuiselle tarpeeksi vastusta.

Olen järkeilyn kannalla, mutta jos lapsi ei siitä huolimatta ole yhteistyökykyinen, on käytettävä ylivoimaa. Valitettavasti. Lapsi kun on vielä lapsi ja tulehdus voi tappaa nopeastikin.

Eihän sekään koske. Itseltä otettiin toissatalvena.

 

Kyllä minäkin kieltäydyin ehdottomasti selkäydinpunktiosta 5-vuotiaana. Ei auttanut, minua pidettiin kiinni, ilman puudutusta toimenpide suoritettiin ja sitten sidottiin sänkyyn kiinni. Ei auttanut itku markkinoilla. Tosin 9-vuotiaalla varmasti enempi voimia, mutta tuskin useammalle aikuiselle tarpeeksi vastusta.

Olen järkeilyn kannalla, mutta jos lapsi ei siitä huolimatta ole yhteistyökykyinen, on käytettävä ylivoimaa. Valitettavasti. Lapsi kun on vielä lapsi ja tulehdus voi tappaa nopeastikin.

Eihän sekään koske. Itseltä otettiin toissatalvena.

Juu, ei se mitenkään tuntuvasti sattunut, mutta se asento ei ole miellyttävin mahdollinen, saati se idea, että tungetaan julmetun suuri neula selkärankaan.

 

Meillä alko rokotukset onnistumaan vasta nyt kun poika on12v eikä äiti ollutkaan aina mukana vaan poika meni yksin. Meidän pojalta ei siis saatu otettua verikoetta edes sormenpäästä.

 

Jos yhdeksänvuotias on ihan oikeasti "liiankin älykäs", mitä se sitten tarkoittaakaan, voi varmaankin koettaa puhua hänelle järkeä. Kertoa, että verikoe auttaa selvittämään, missä vika on, ja jos taudin annetaan jatkua, hän joutuu vain todennäköisemmin monien muiden ikävien toimenpiteiden ja pistoksien kohteeksi.

Eikä tuota kerrota uhkaillen, vaan järkevästi ja lempeästi. Ja lisäksi ymmärrystä lapsen pelkoa kohtaan ja yhteydenpitoa sairaalaan, jotta tietävät missä mennään ja osaavat toimia yhteistyössä.

tässä pitää muistaa se, että voi olla että sen yhden pistoksen jälkeen joudutaan joka tapauksessa ottamaan lisää näytteitä ja silloin lapsi voi kokea tulleensa huijatuksi. sanotaan että kerran pistetään ja siinä se ja sitten otetaakin kasapäin lisänäytteitä.

meillä ei myöskään neuvotella. ne tutkimukset tehdään mitä on pakko ja sillä hyvä.

 

Meillä on lapsille aina kerrottu rokotuksista ja verikokeista yms. mitä on jouduttu tekemään, mahdollisimman todenmukaisesti mitä tilanteessa tulee tapahtumaan. Jos se sattuu niin sanon että sattuu vähän. Lapset ovat oppineet luottamaan, että tilanne menee sitten suurinpiirtein niin ja heidän on helpompi mennä tilanteeseen. Minua ainakin ahdistaa epätietoisuus ja jännittäminen eniten jos jotain uutta asiaa tehdään, eli mitä tapahtuu ja sattuuko. Jos lapsi voi tukeutua aikuiseen ja kokee, että joku muu on tilanteen pomo ja hän voi luottaa että hänelle ei tehdä mitään yllätyksenä, niin olo on turvallisempi. Olen sanonut lapsille, että jos tuntuu pahalta niin saa itkeä ja on ok jos pelottaa tai jännittää, mutta jotkin asiat on vaan valitettavasti tehtävä.

Joskus on jouduttu pitämään muistaakseni 7vuotiaana toista lasta väkisin kiinni verikokeessa, mutta useammin on tilanne mennyt rauhallisesti. Hänelläkin homma sujui pienempänä helposti mutta silloin oli ollut pitempi väli ettei ollut tarvinut mitään tehdä. Silläkin kerralla oli onneksi hyvä henkilökunta paikalla ja homma tehtiin ripeästi eikä asiaa jääty turhaan pitkittämään. Lapsi itsekin tajusi jälkeenpäin, että homma oli pikkujuttu loppujen lopuksi.

 

Meillä alko rokotukset onnistumaan vasta nyt kun poika on12v eikä äiti ollutkaan aina mukana vaan poika meni yksin. Meidän pojalta ei siis saatu otettua verikoetta edes sormenpäästä.

Miten voi olla mahdollista ettei lapselta saada otettua verikoetta sormenpäästä, jos aikuinen niin päättää?

 

Meillä alko rokotukset onnistumaan vasta nyt kun poika on12v eikä äiti ollutkaan aina mukana vaan poika meni yksin. Meidän pojalta ei siis saatu otettua verikoetta edes sormenpäästä.

Miten voi olla mahdollista ettei lapselta saada otettua verikoetta sormenpäästä, jos aikuinen niin päättää?

Otettu on, väkivalloin

 

Tilanne on kamala kaikille. Lapselle, näytteenottajalle, kiinnipitäjille, vanhemmille ja käytävässä olijoille. Jotenkin nyt sinun pitää selittää lapsellesi mahdollisimman tarkasti mitä tehdään ja miksi. Yritä vaikka googlettaa verinäytteenotto lapselta. Tässä myös linkki yhteen opinnäytetyöhön, joka on kyllä tehty leikki-ikäisille, mutta teoria on sovellettavissa isompiinkin jotka jo asioista ymmärtävät. https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/6044/Niina_Jaakola_ja_Sanna_Kouvalainen.pdf?sequence=1

 

No mä en ainakaan kertoisi montaa päivää aiemmin että keskiviikkona sitten mennään verikokeeseen, turhaan lapsi jännittää. Voiko lapsille antaa diapamia ennen näytteenottoa? Luulisi että voi.

 

Kuten myy jo totesikin niin lapselle on hyvä sanoa että huutaminen on ok ja vaikka äidin käden rutistaminen samaan aikaan, kunhan sen näyteenottokäsi pysyy paikoillaan. Monesti jo tämä vähentää sitä huutoa kun siihen on tavallaan "lupa".

 

Ap:n poika on kuin mun 8-vuotias tyttö. Mitkään hoitotoimet ei onnistu. Kouluterkkari ei saanut tytöltä mitattua verenpainetta eikä hemoglobiinia. Sikainfluenssarokotus jäi saamatta, kun tyttö ei antanut terveydenhoitajan sitä pistää. Kouluterveydenhoitaja tiesi, miten hankala tyttöä on käsitellä, eikä hän silti antanut kummankaan meistä vanhemmista tulla paikan päälle, vaikka oltaisiin hyvin päästy. Kaikki pienetkin veritipat on tytölle kauhistus ja pienen pienet tikut sormissa saavat tytön huutamaan ja itkemään tuntikausia ja käärimään sormensa ja kätensä isoihin kääreisiin. Mä olen jokseenkin varma, että tytöllä on jonkinlaista yliherkkyyttä tunnossa, häneen siis todellakin sattuu. Näin voi olla myös ap:n lapsen kohdalla.

 

Ymmärrän poikaa. Itsekin olen pelännyt lapsena pistämistä ihan hulluna. Tarvittiin muistaakseni kolme hoitajaa ja äiti pitelemään, että lääkäri sai laitettua mulle tipan. Ekalla kertaa nimittäin potkaisin lääkäriä.