yh
Lapsi on tietenkin rakas ja ihanin asia maan päällä, mutta mä olen niin väsyny!
Tuntuu että oon rupsahtanu ja olo on ihan kipee, selkä särkee, silmät kuin täynnä hiekkaa, unohtelen asioita, huimaa ym... Olen nukkunu ehkä 10kk sitten täydet yöunet. Loppuraskauskin vei voimat ja kärsin kivuista ja unettomuudesta.
Lapsi on hirveen äänekäs ja touhukas (ollut aina), koko ajan pitää saada huomiota, nukuttaminen on aikaavievää, ruokailu vaativaa. Olen öisin niin stressissä seuraavasta päivästä että nukun koiranunta. Herään joka äännähdykseen ja sydän senkun hakkaa.
Kun puhuin (valitin) äidille asiasta, se vaan tokaisi että turha valittaa. Ennenvanhaan oli naisten huolena isot perheet, kudottiin matot, vietiin miehille rakennukselle ruuat, kaikki hoitui, ei oltu väsyneitä eikä masentuneita ym...
Musta vaan tuntuu että pää hajoaa tähän väsymykseen. Toki tajuun että lapsi vie paljon aikaa. En oo mikään turhamainen ihminen. Silti vaan tuntuu että oon ihan kuin pystymetsästä revästy ja aivot ei pelaa enää yhtään.
Normaalia? Helpottaako jossain iässä? Kun saan lapsen yöunille, tiskaan puoliunessa ja tuskin suihkuun jaksan. Välillä tulee itkukin pelkästä ryytyneestä olosta.
Tuntuu että oon rupsahtanu ja olo on ihan kipee, selkä särkee, silmät kuin täynnä hiekkaa, unohtelen asioita, huimaa ym... Olen nukkunu ehkä 10kk sitten täydet yöunet. Loppuraskauskin vei voimat ja kärsin kivuista ja unettomuudesta.
Lapsi on hirveen äänekäs ja touhukas (ollut aina), koko ajan pitää saada huomiota, nukuttaminen on aikaavievää, ruokailu vaativaa. Olen öisin niin stressissä seuraavasta päivästä että nukun koiranunta. Herään joka äännähdykseen ja sydän senkun hakkaa.
Kun puhuin (valitin) äidille asiasta, se vaan tokaisi että turha valittaa. Ennenvanhaan oli naisten huolena isot perheet, kudottiin matot, vietiin miehille rakennukselle ruuat, kaikki hoitui, ei oltu väsyneitä eikä masentuneita ym...
Musta vaan tuntuu että pää hajoaa tähän väsymykseen. Toki tajuun että lapsi vie paljon aikaa. En oo mikään turhamainen ihminen. Silti vaan tuntuu että oon ihan kuin pystymetsästä revästy ja aivot ei pelaa enää yhtään.
Normaalia? Helpottaako jossain iässä? Kun saan lapsen yöunille, tiskaan puoliunessa ja tuskin suihkuun jaksan. Välillä tulee itkukin pelkästä ryytyneestä olosta.