8kk lapsen yliväsyny mamma valittaa... kohtalotovereita? neuvoja?

Lapsi on tietenkin rakas ja ihanin asia maan päällä, mutta mä olen niin väsyny!

Tuntuu että oon rupsahtanu ja olo on ihan kipee, selkä särkee, silmät kuin täynnä hiekkaa, unohtelen asioita, huimaa ym... Olen nukkunu ehkä 10kk sitten täydet yöunet. Loppuraskauskin vei voimat ja kärsin kivuista ja unettomuudesta.

Lapsi on hirveen äänekäs ja touhukas (ollut aina), koko ajan pitää saada huomiota, nukuttaminen on aikaavievää, ruokailu vaativaa. Olen öisin niin stressissä seuraavasta päivästä että nukun koiranunta. Herään joka äännähdykseen ja sydän senkun hakkaa.

Kun puhuin (valitin) äidille asiasta, se vaan tokaisi että turha valittaa. Ennenvanhaan oli naisten huolena isot perheet, kudottiin matot, vietiin miehille rakennukselle ruuat, kaikki hoitui, ei oltu väsyneitä eikä masentuneita ym...

Musta vaan tuntuu että pää hajoaa tähän väsymykseen. Toki tajuun että lapsi vie paljon aikaa. En oo mikään turhamainen ihminen. Silti vaan tuntuu että oon ihan kuin pystymetsästä revästy ja aivot ei pelaa enää yhtään.

Normaalia? Helpottaako jossain iässä? Kun saan lapsen yöunille, tiskaan puoliunessa ja tuskin suihkuun jaksan. Välillä tulee itkukin pelkästä ryytyneestä olosta.

 

Hakeudu hoitoon.

 

esikoisella helpotti kun oli 1v ja 3kk ja johtui siitä kun sai pikkusiskon,,toki se ei äitiä helpottanut
miten ois joku perhetyöntekijä koska nyt varmaan on tilanne että apua kaipaat kovasti.

 

Muistan olleeni juuri lapsen ollessa 8-11kk kaikkein väsynein. Vähitellen lapset ovat alkaneet nukkua täysiä öitä ja elämä alkaa näyttää valoisammalta.
Tsemppiä.

 

kuulostaa ihan normaalilta. :hug: Mä jättäisin tiskit tiskaamatta, suihkun välistä ja menisin samaan aikaan nukkumaan kuin lapsi. Sitten aamulla puuron jälkeen voitte mennä yhdessä suihkuun ja tiskata. Meillä tuon ikäinen leikki lattialla kylpyleluillaan tyhjässä ammeessa (kun ei ollut hänen pesupäivä) kun olin itse suihkussa. Tiskit vois odottaa vaikka seuraavaan iltaan? Yleensä mä yritin pienten kanssa hoitaa ne siinä sivussa, jotta sain illan omaa aikaa.

 

Ota yhteyttä neuvolaan tms. tarvitset apua. Äitisi on julma.

 

jos sä olet ihan poikki niin älä nyt minnekään tiskaamaan ja suihkuun mene kun lapsi nukkuu vaan itekin nukkumaan

 

Nukkuuko lapsi samassa huoneessa kuin te, nimittäin oma huone voisi auttaa.

 

Mulla on melkein samanikäinen lapsi ja olen jo tuosta unissakävelyvaiheesta päässyt. Sun pitäs saada levätä kunnolla. Onko sulla mies? Voisiko se katsoa lasta esim. viikonlopun päävastuullisesti (heräis aamulla ja yllä, syöttäis, nukuttas, vaihtais vaipat)? varmasti auttas selvittämään päätä. Tai saisitko ihan pieniaikaista apua muulta, isovanhemmilta tai muualta? ja nukkuisit sen ajan, etkä tekisi kotitöitä. Meillä lahdessa saa kunnalta 5 ilmaista perhetyöntekijän puolen päivän käyntiä.

 

löytyisikö lähipiiristä ketään jolle voisit antaa lapsen yökylään? yksikin hyvin nukuttu yö auttaa. tai edes joku leikittäisi lasta pari tuntia, että saisit nukkua päiväunet? missä lapsen isä?

 

Ota yhteyttä neuvolaan tms. tarvitset apua. Äitisi on julma.

No joo, taitaa aika kullata muistot. Mun äiti ihmetteli, miten olen noin väsynyt. Ei hän muista lasten kanssa koskaan olleen mitään ongelmia.... Jotenkin muistan asian hiukan erilailla lapsuudestani

 

Minun lapsi on nyt vuoden vanha, just oppinut kävelemään. Ja tuntuu, että homma menee vaan pahemmaksi, jos mahdollista. Hetken rauhaa en päivän aikana saa. Koko ajan joutuu vahtimaan lasta. Jos selkänsä kääntää, niin heti tapahtuu jotain kauheata!
Minun lapsi on ollut kerran 12 h hoidossa, muuten olen minä hoitanut. En tiedä miten sulla on mahdollisuutta antaa lasta jollekin hoitoon? Itsestäni tuntuu, että jos lapsen saisi hoitoon edes päiväksi per kuukausi, niin sekin voisi helpottaa.
Minulla on sellainen tunne, etten saa tätä huushollia pysymään kasassa. Vaikka menen 'pää kolmantena jalkana' aamusta iltaan, niin silti kaikki on ihan hyrskynmyrskyn! En ymmärrä, miten jotkut äitit ehtii laittautumaan viimeisen päälle ja pitämään kotinsa hienona?! Minä hät'hätää ehdin harjaamaan hiukset päivän aikana.
Ja tosiaankaan en ymmärrä miten ennen aikaan naiset on hoitaneet lapset ja tehneet sen sata asiaa siinä sivussa. Tai ehkä niitä lapsia on hoidettu vähemmän? Tai sitten siinä on ollut sukua ympärillä, eli vähän muitakin huolehtimassa pikkuisista kuin vain yksi ihminen.
Jaksamista sinulle. Et tosiaankaan ole ainoa äiti tuollaisten tuntemusten kanssa! Ehkä tämä joskus helpottaa!!?

 

Nukkuuko lapsi samassa huoneessa kuin te, nimittäin oma huone voisi auttaa.

Mä en jaksa ymmärtää miten se, että yöllä pitäis lähteä vaeltamaan toiseen huoneeseen auttaa jaksamista.

Mulla on 9kk tyttö, olen myös yksinhuoltaja. Mun elämää ja jaksamista helpottais jos mä menisin ajoissa illalla nukkumaan :headwall: Mutta kun se tuntuu niin kivalta saada tehdä ja touhuta hetken ilman tyttöä, ihan rauhassa!

Pystytkö nukkumaan päiväunia samaa aikaa lapsen kanssa? Ne on mun pelastus jos on ollu esim hampaiden takia vaikea yö.

Suihkussa voi käydä sillä tavalla, että lapsi on samassa tilassa joko sitterissä tai pesuvadissa istuen, tai ihan vaa lattialle, lapsesta riippuen. Mun tyttö istuu nykyään oikein mielellään pesuvadissa ja läiskyttelee veden kanssa.

Ja ihan parin kuukauden päästä voisin jo olettaa, että tää helpottuu vähän, laps voi jo leikkiä tartte 'viihdyttää' aina niin paljon.

 

Olen yh ja lapsi nukkuu samassa huoneessa kun ei muita vaihtoehtoja ole (pieni asunto). Mä kans aina mietin, että miten jotkut äidit ovat niin superihmisiä, että ovat laitettuina, koti kiiltää, harrastavat ja menevät, ei tunnu olevan huolen häivää. Itse oon sitä tyyppiä että oon suunnilleen kakkavaippaa laittamassa jääkaappiin ja kolhin itteeni kaapin oviin. Puoliks likanen tukka ponnarilla, vaatteet mitä sattuu... Tuntuu että jo ruokakaupoille lähtö on hirveä episodi valmisteluineen. Joskus kakkahätäkin jo unohtuu iteltä kun ei ehdi. Mä en oo mielestäni masentunu, vain väsyny. Ja stressinsietokyky on aina ollu huono. Kai mä koen nää normielämän paineet rankemmin. Ehkä joku toinen ei ois näin väsyny. Mä stressaan, oon sen luonteinen.

 

Otan osaa. Mulla saman ikäinen ja olin vielä viikko sitten tosi väsynyt. Nyt yhtäkkiä loppui yösyötöt ja olen paljon pirteämpi! Älä ihmeessä tiskaa illalla tms. Mene nukkumaan lapsen kanssa samaan aikaan vaikka vain kahtena iltana peräkkäin. Vitaminien nappiminenkin voi auttaa, jos olet imettänyt tänne asti. Oma kroppa on kovilla ollut. Voisiko se äitisi katsoa lasta joskus jonkin aikaa?

 

En mä osaa nukkua päivällä. Lapsi ei suostu päikkäreille muuten kuin rattaisiin ulos ja meillä ei oo itkuhälytintä, joten jos käynkin sohvalle, niin kuuntelen ja katson koko ajan. Tai sitten sillä välin ehdin ehkä itse syödä tms. Kylppärikin on sen verta ahdas, ettei me mahduta sinne yhtäaikaa. Ja sitteri on pois käytöstä jo kun tuo meinas mennä nurin sen kanssa jo. Ja tietty nyt kun on ruvennu liikkumaan, kaikki kiinnostaa, varmaan ois jo vessanpöntön kimpussa jos sen kylppäriin ottaisin mukaan ja ite oisin suihkussa. Päivittäinen fiilis on, että savu nousee korvista...

 

Nukkuuko lapsi samassa huoneessa kuin te, nimittäin oma huone voisi auttaa.

Mä en jaksa ymmärtää miten se, että yöllä pitäis lähteä vaeltamaan toiseen huoneeseen auttaa jaksamista.

Mulla on 9kk tyttö, olen myös yksinhuoltaja. Mun elämää ja jaksamista helpottais jos mä menisin ajoissa illalla nukkumaan :headwall: Mutta kun se tuntuu niin kivalta saada tehdä ja touhuta hetken ilman tyttöä, ihan rauhassa!

Pystytkö nukkumaan päiväunia samaa aikaa lapsen kanssa? Ne on mun pelastus jos on ollu esim hampaiden takia vaikea yö.

Suihkussa voi käydä sillä tavalla, että lapsi on samassa tilassa joko sitterissä tai pesuvadissa istuen, tai ihan vaa lattialle, lapsesta riippuen. Mun tyttö istuu nykyään oikein mielellään pesuvadissa ja läiskyttelee veden kanssa.

Ja ihan parin kuukauden päästä voisin jo olettaa, että tää helpottuu vähän, laps voi jo leikkiä tartte 'viihdyttää' aina niin paljon.

Se että nukkuu eri huoneessa on mulle hyvä, että muuten heräisin jokaiseen kyljen kääntöönkin, mutta nyt pystyn itse nukkumaan paremmin ja niin olen kuullut monen muunkin kohdalla toimivan.

 

Olen yh ja lapsi nukkuu samassa huoneessa kun ei muita vaihtoehtoja ole (pieni asunto). Mä kans aina mietin, että miten jotkut äidit ovat niin superihmisiä, että ovat laitettuina, koti kiiltää, harrastavat ja menevät, ei tunnu olevan huolen häivää. Itse oon sitä tyyppiä että oon suunnilleen kakkavaippaa laittamassa jääkaappiin ja kolhin itteeni kaapin oviin. Puoliks likanen tukka ponnarilla, vaatteet mitä sattuu... Tuntuu että jo ruokakaupoille lähtö on hirveä episodi valmisteluineen. Joskus kakkahätäkin jo unohtuu iteltä kun ei ehdi. Mä en oo mielestäni masentunu, vain väsyny. Ja stressinsietokyky on aina ollu huono. Kai mä koen nää normielämän paineet rankemmin. Ehkä joku toinen ei ois näin väsyny. Mä stressaan, oon sen luonteinen.

Mahtaako noita superihmisiä ollakaan.. Tunteeko joku muka oikeasti sellaisen? Tai toiset tykkää laittaa itseään ja siivota ainakin ennen vieraita hulluna.. Mä oon kyllä ihan rupsahtanut välillä, välillä taas jaksaa. Kynsilakkaa mun kynnet ei oo kyllä nähneet kohta vuoteen. Lapsi 9 kk.. Jaksamista sinne! Luulen, että vauva-aika on rankkaa ja sitten helpottaa eri tavalla. Nyt unille! Ja neuvolassa voisi tästä jutella tai ihan soita sinne, koska ei siellä kuitenkaan mitään ehditä jutella...

 

En mä osaa nukkua päivällä. Lapsi ei suostu päikkäreille muuten kuin rattaisiin ulos ja meillä ei oo itkuhälytintä, joten jos käynkin sohvalle, niin kuuntelen ja katson koko ajan. Tai sitten sillä välin ehdin ehkä itse syödä tms. Kylppärikin on sen verta ahdas, ettei me mahduta sinne yhtäaikaa. Ja sitteri on pois käytöstä jo kun tuo meinas mennä nurin sen kanssa jo. Ja tietty nyt kun on ruvennu liikkumaan, kaikki kiinnostaa, varmaan ois jo vessanpöntön kimpussa jos sen kylppäriin ottaisin mukaan ja ite oisin suihkussa. Päivittäinen fiilis on, että savu nousee korvista...

1. Osta itkuhälytin, vaikka käytetty
2. Tässä tilanteessa ei pieni vessapöntön maistelu haittaa, mukaan vain!
3. Älä tee asioista vaikeampia kuin ne ovat. Nyt on vauva-arki ja se on kausittain rankkaa ja ihan erilaista elämää kuin ennen. Asenne voi auttaa.

Tsemppiä! Aina ihmettelen miten yht jaksaa! Mullakin on joskus sellaine olo, että elämä on iltaan selviytymistä. Että kaikki on hyvin, kun vain saa lapsen yöunille.. Kai se tästä joskus..

 

Mulla on käytössä usein kotivaatteet ja parempia vaatteita laitan vaa ku meen ulos/joku tulee tänne, niin ei tarvii pestä pyykkiä niin usein :xmas: Kun ne kotivaatteet ei välttisti tarvii aina olla niin puhtosia Suihkussa olis kiva käydä useammin ja viettää siellä enemmän aikaa.

Jos se laps on vessanpöntön kimpussa, niin ylettääkö se siihen miten? Mun 9 kk ei pystyis vielä tekemään mitään kovinkaan pahaa vaikka menee välillä vessaan.

Ja niitä superihmisiä tuskin on; aina pitää tinkiä jostain. Mulle on aina ollu tärkeempää lapsen hoitaminen ku kodinhoito; sen lisäks haluan välillä istuskella koneella tai lukea tms. Jos jättäisin nuo omat tekemiset pois saattaisin ehtiä pitää kaiken puhtosena ja kiiltävänä ja hoitaa lasta, mutta mulle se ei oo sen arvoista. Välillä pitää laiskotella...

Onko sulla ketään naapuria jolla on pieniä lapsia? Joku voisi vaikka vahtia niitä vaunuja ulkona sillä aikaa, ku sä lepäät tai käyt suihkussa tai siivoat jotta illalla pääsisit aikaisemmin nukkumaan. Se tois sitten lapsen sisälle ku herää. Sä voisit sitten vastavuoroisesti tarjota jotain pientä palvelusta. Vahtisit lapsia hiekkalaatikolla tms.

 

Juu, ihan voin teitä alle vuoden ikäisten äitejä (itsekin yh) lohduttaa että olette ihan siinä kynnyksellä, että vointi alkaa parantua ja jaksaa paremmin päivä päivältä. Yksi tuossa heitti hyvin että vitamiinit ja omegat kehiin. Niillä, varsinkin sanotaan että b-vitamiinit ja omega 3, on piristävä vaikutus eikä ole enää niin sekava olo. Jos sitä kympin niihin laittaa, niin ei kait hirveä uhraus ole jos vaikka parantavat oloa.. Kannattaa kokeilla :wave:

Muistan kyllä itse erittäin hyvin vauva-ajan että ne paskapuheet "auvoisesta alusta" on kyllä tuulesta temmattuja. Alkuun kannattaa vaan ajatella, että kohta helpottaa. Unia vaan aina kun mahdollista. Lepääminenkin auttaa. Valkoinen tee itselläni virkistää enemmän kuin kahvi. Hassu juttu.
Jaksamista teille kaikille :hug:

 

Vessanpöntöstä sen verran että jos lapsi ylttää itse / jonkun penkin päältä kurottamaan pönttöön, niin on hengen vaarallinen! Jos lapsi sinne sukeltaa pää edellä niin.. :attn:

 

Naapureita en edes tunne, lapsia ei oo tässä pihassa näkyny. Pari kaveriakin asuu sen verta kaukana ettei kukaan edes käy kylässä. Syyllisyys on kanssa hirveä asia. Sitähän tuntee kun päivä on juuri sitä iltaan selviytymistä. Ja kun lapsi on kuitenkin ilopilleri, äiti vaan tajuttoman väsyny.

 

Älä nyt ainakaan syyllisyyttä pode tilanteesta vaan ylpeyttä siitä että olet jaksanut!!!
Jos tuntuu, että tilanne tulee päälle ylivoimaisena, kysy kodinhoitoapua (siis myös lasten-) neuvolan kautta.. Jos on yhtään rahavaroja, niin MLL:n kauttahan voi myös saada lastenhoitajan.
Toivottavasti tilanne teillä laukeaa pian. Voimia !

 

Mulla helpotti vasta kun menin takaisin töihin (poika oli silloin 10,5kk) ja poika meni päiväkotiin. Töissä oli aina mukavaa rentoutua ja illalla oikeesti opin nauttimaan lapsesta ja äitiydestä. En ole yksinhuoltaja, mutta arjessa olen ollut lapsen kanssa aika lailla yksin miehen työmatkojen vuoksi. Lisäki olen saanut plajon apua äidiltäni, joten voin vain ihmetellä miten yh:t ilman hoitoapua pärjäävät. Mutta sinä pärjäät kyllä. Nyt kun lapsesi oppii hiukan enemmän liikkumaan ja kesä tulee, niin huomaat että voit pihalla vain nauttia rauhasta samalla kun lapsi syö hiekkakakkuja
Ja siitä ulosnukuttamisesta: meillä se loppui siihen kun päätin että nyt aletaan nukkumaan sisälläkin. Tai se varmaan loppui kolmannella tai neljännellä kerralla kun päätin lopettaa ulosnukuttamiset. Eli ei se niin helposti sujunut, mutta kun se onnistui, niin sen jälkeen ei ole ollut ongelmia.