Ä
Äitinä on rankkaa
Vieras
Kertokaa mulle, millaisia "ongelmia" teillä on omien 8-vuotiaiden kanssa?? Olen nimittäin luullut, että 8-vuotiaiden kanssa olisi tosi "helppoa" ja yksinkertaista tämä elo, mutta ei ei ei....Silloinhan ei ole menossa uhmaikää enää, eikä olla vielä murrosiässäkään!! Mikä meidän tyttöä tai minua vaivaa, kun meillä tuntuu koko ajan olevan jotain hässäkkää tämän neidin kanssa. Hän on ollut "peruskiltti", terve ja reipas lapsi aina, tosin sellainen erityinen piirre on, että koulussa/ystävien kanssa on tosikiltti ja sitten kotona enemmän tuittuilee (niin kuin äitinsäkin...). Olen nyt kuitenkin ihan ymmällä, en oikeasti enää tiedä, miten toimia tämän tytön kanssa. Isänsä kanssa hän tulee paremmin toimeen, kun isä ei ota asioita niin tunteella kuin minä. Meidän ongelmat siis seuraavat: tyttö ei siivoa huonettaan, vaikka kuinka pyytäisi, maanittelisi, käskisi, uhkailisi tms. Siivoaa vähän "silmänlumeeksi", mutta suurimmaksi osaksi jättää puolikäytetyt vaatteet lattioille, papereita, askartelujuttuja hujan hajan...olen vähentänyt krääsää ja leluja ja vaatteitakin ettei tulisi tätä ongelmaa, mutta ei auta, ei. Sitten sanoo minua tyhmäksi, kun käsken häntä harjoittelemaan soittoläksyt. Haluaa käydä soittotunneilla, muttei KOSKAAN halua oma-aloitteisesti harjoitella soittoläksyään, eikä esimerkiksi nyt ole harjoitellut tänään, vaikka pyysin "sata kertaa" ja yritin selittää, että ihan pienikin harjoittelu auttaa oppimaan. Kysymys ei tosiaankaan ole mistään puolen tunnin harjoittelusta, vaan viidestä minuutista päivittäin!! Esimerkiksi nuo asiat nyt tulee mieleen, lisäksi aamuisin kauheat raivarit tyttö saattaa saada, jos en laita lettejä päähän, jos tukka on huonosti jne...vaatteita vaihtaa aamullakin joskus, kun ei olekaan hyvät...En siis tajua, en ole itse kovin ulkonäkökeskinen, perussiisti olemus on tärkeintä. Mikä diiva minun lapsestani on tulossa ja toisaalta boheemi kuin mikä. Minä en oikeasti saa otetta hänestä enää. Meillä on "ehjä" perhe, ei parisuhdeongelmia tms. Pikkusisaruksia tällä 8v. on kolme. Ystäviäkin hänellä on. Minulla ei riitä hermot hänen kanssaan, olenko liian samanlainen vai mikä. Suutun ja huudan tytölle tosi helposti, kun en vain jaksa. Auttakaa vähän!
Ehkä mun tyttöni on "varhaiskypsä" tai sitten hän vai on luonteeltaan tällainen. Ja koulussa on tosiaan niin kiltti että, liiankin tunnollinen ehkä. Pitäisi saada hommaa vähän tasapainoon, että uskaltaisi olla vähän rempseämpi koulussa (sääntöjen puitteissa tietty) ja sitten kotona taas vähän rauhoittuisi tämä homma. Ehkä meillä vaikuttaa vielä tämä, että pikkusisaruksia on kolme ja muutenkin elämämme on tälla hetkellä vähän stressaavaa (rakentaminen). Aika on kortilla, enkä ehkä positiivisesti huomioimaan tätä esikoista. Sitä tulee ehkä vaadittua liikaa, en tiedä...Mulla on kakkonen ja kolmonen poikia ja täytyy sanoa, että heidän kanssaan on niin helppoa verrattuna esikoiseen...Mutta toki rakastan häntä tosi paljon, kun vain osaisin sen käytännössä näyttää. En halua kadottaa vielä tässä vaiheessa otetta lapseeni, kun kuitenkin murkkuiässä tulee omat ongelmansa. Tai sitten ei, eihän sitä koskaan tiedä...
