70-luvulla syntyneet päivähoidossa olleet:miten kokemanne vaikutti teihin?

Oletteko kärsineet mahdollisesti jo alle puolivuotiaana alkaneesta päivähoitourastanne? Miten? Onko äitisuhde vaikea? Muita ongelmia ihmissuhteissa, elämässä jne?

 

no ite olin kotona 3 veeksi, menin sitten perhepvhoitoon vähäksi aikaa ja sitten tarhaan kouluikään asti. tarhasta on todella mukavia muistoja, ei mitään negaa sanottavaa. äitisuhde ei ole vaikea, koska sitä ei ole. mutta siihen EI ole syynä tarhassa olo, vaan äidin mielenterveysongelmat. joten olisin varmaan osastolla ittekin, jos en ois saanu normielämää tarhassa lapsena! lisäksi perheessämme oli paljon muitakin ongelmia ja traumaa, joten koin tarhan pelkästään pelastavana tekijänä elämässäni: sain päivärytmin, ruokaa, puhtautta yms, jota kotona ei saanut. yksi kamukin on vielä tarha-ajoilta mulla. ei mulla ihmissuhteissa ole muita ihmisiä enemmän mitään ongelmia. eihän kaikkien kanssa kukaan tule toimeen.

 

Enpä mä ole ainakaan mitään ongelmia äitisuhteessa huomannut - enkä kyllä muussakaan - en ainakaan mitään mikä johtuisi siitä että olen hoidossa ollut 4kk:n vanhasta

 

3vuotiaana menin päiväkotiin...en viihtynyt ollenkaan....perhepäivähoitoon siirryin ja sille tielle sitten jäin. Leikkikoulu oli kiva kokemus. Iman kanssa ei ole koskaan ollut mitään vaikeuksia, olemme läheisiä. Muuta ei ole muutakuin en pidä väenpaljoudesta ja liiallisesta hälinästä esim. isot kaupat ovat kammotus....

 

En tiedä minkä ikäsenä olen tarhan alottanut, mutta en ole hirveän kauan ollut kun pikkusiskon syntymän jälkeen äiti alotti pph:n työn. Mutta ei varmasti sen traumaattisempaa kuin muillakaan, muistan että ikkunasta katottiin kun äiti toi ruokkiksella välipalaa eli sillon ei välipala kuulunut vaan vanhemmat toi sen. Me olimme tehtaan tarhassa että työpaikka oli vieressä.

 

Minä menin 2 kk:n iässä hoitoon, ensin jollekin "tädille" ja myöhemmin päiväkotiin. Ei ole ongelmia äiti- tai muissakaan ihmissuhteissa, eikä negatiivisia kokemuksia/muistoja hoidossa olosta.

Muakin kiinnostaisi kovasti, miten näitä päivähoitoasioita on tutkittu, mitä haittaa päivähoidosta esim. alle 3-vuotiaille on jne. Kaikki vaan huutelee niitä omia mielipiteitään, mutta hirmu vähän on kellään laittaa mitään faktaa peliin. Vai onko tällaisia asioita tutkittukaan kunnolla? Ja miten voi erotella, mitkä ongelmat johtuvat päivähoidosta, mitkä jostain muusta?

 

koko lapsuusiän olen ollut päiväkodissa, ei mulla mitään traumoja ole tuosta jäänyt, hyviä muistoja vaan ja vieläkin morjenstan noita tätejä (eläkkeellä) kun näen ja vaihdetaan kuulumisia.Ja olen kuullut sanottavan että olen erittäin sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut ihminen...siitä kertoo jo se että olen asiakaspalvelussa töissä

 

Menin päiväkotiin 2,5-vuotiaana. Viihdyin ihan hyvin, olin vähän riehakas :ashamed: ja jouduin olemaan aika ajoin samassa talossa olevassa kuurojen ryhmässä rauhoittumassa. Isompanakin päiväkoti oli kiva paikka.

Eskarin alussa ja ekaluokalla menin iltapäivisin pph:lle, siitä en tykännyt yhtään. Pph:n omat lapset oli totaalisen eri asemassa kuin me muut. Ja muistan että joka päivä surin kun piti sinne mennä ja odotin vaan, että äiti tulisi hakemaan.

 

Mulla samantapainen tilanne, vaikkakin 80-luvulta. Kasvoin kunnolliseksi, tervejärkiseksi, varmaankin osasyynä päiväkoti.

 

siis kun NPOK:illa

 

koko lapsuusiän olen ollut päiväkodissa, ei mulla mitään traumoja ole tuosta jäänyt, hyviä muistoja vaan ja vieläkin morjenstan noita tätejä (eläkkeellä) kun näen ja vaihdetaan kuulumisia.Ja olen kuullut sanottavan että olen erittäin sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut ihminen...siitä kertoo jo se että olen asiakaspalvelussa töissä

niin ja lisään vielä että äiti-suhde meillä on ihan normaali ja lämmin, hän on vielä itsekin työelämässä.

 

Mä rakastin tarhassa olemista , lomalla tuli aina ikävä sinne.... äitini on minulle maailman tärkein ja välillä maailman ärsyttävin eli ihan normaali suhde samoin suhde muihin , vieläkin on pari tarhakaveria jotka on ystäviäni siitä samasta ryhmästä.. hauskin tarha muisto löytyy hyvin varjeltuna lipastostani... kun jouduin 2 viikkoon sairaalaan koko päiväkoti ryhmäni oli tehnyt minulle kirjan, kaikki oli piirtänyt oman sivun siihen ja viimeisellä sivulla oli runo.

 

mä olin ihan fiiliksissäni kaikista tarhoista jossa olin. olen sen verran ulospäinsuuntautunut ja vilkas.samoin poikanikin. et ei traumaa.hyvät muistot(siitä mitä muistan tarha-ajasta)

 

Minä menin 2 kk:n iässä hoitoon, ensin jollekin "tädille" ja myöhemmin päiväkotiin. Ei ole ongelmia äiti- tai muissakaan ihmissuhteissa, eikä negatiivisia kokemuksia/muistoja hoidossa olosta.

Muakin kiinnostaisi kovasti, miten näitä päivähoitoasioita on tutkittu, mitä haittaa päivähoidosta esim. alle 3-vuotiaille on jne. Kaikki vaan huutelee niitä omia mielipiteitään, mutta hirmu vähän on kellään laittaa mitään faktaa peliin. Vai onko tällaisia asioita tutkittukaan kunnolla? Ja miten voi erotella, mitkä ongelmat johtuvat päivähoidosta, mitkä jostain muusta?

miten voidaan sanoa, että jonkin ihmisen ongelma johtuu 20 vuotta sitten tapahtuneesta hoidosta? ei mitenkään. syy-seurasta ei voida tutkia, eikä sitä välttämättä edes ole. voidaanko sanoa, että kun minä valitsin ekan mieheni väärin, se johtui siitä kun olin tarhassa pienenä? tai että kun en olekaan kovin traumatisoitunut lapsuudestani, vaikka pitäisi kaikkien tutkimusten mukaan olla vähintään hoidossa, niin johtuuko se vain ja ainostaan tarhassaolosta? ei näihin voi vastata kukaan.

 

En koe mitenkään kärsineeni vaikka minut on laitettu tarhaan keskimäärin nuorempana kuin nykyisin. Itse muistan tarha ajan oikein mukavana, ja ei ole vaikuttanut mitenkään äitisuhteeseeni. Ollaan hyvin läheisiä. Eikä noita muitakaan ongelmia elämässä ole yhtään sen enempää kuin muillakaan. En usko että tuo pidempi "tarhaurani" vaikuttaisi hirveästi mun nykyiseen elämääni, enemmänkin itse tehdyt päätökset myöhemmin elämäni varrella.

 

mä ollu ekan kerran hoidos reilu 1vko vanhana ku äiti meni töihin :'( siitä se sit jatkuki ensi kodinhoitaja oli meillä ja siitä sit perhepäivähoitajal ei kai sen suurempia traumoja jääny o :xmas:

 

miten voidaan sanoa, että jonkin ihmisen ongelma johtuu 20 vuotta sitten tapahtuneesta hoidosta? ei mitenkään. syy-seurasta ei voida tutkia, eikä sitä välttämättä edes ole. voidaanko sanoa, että kun minä valitsin ekan mieheni väärin, se johtui siitä kun olin tarhassa pienenä? tai että kun en olekaan kovin traumatisoitunut lapsuudestani, vaikka pitäisi kaikkien tutkimusten mukaan olla vähintään hoidossa, niin johtuuko se vain ja ainostaan tarhassaolosta? ei näihin voi vastata kukaan.

No niinpä! Siis tätä juuri tarkoitin - tässä päivähoitokeskustelussa syyllistetään porukkaa puolin ja toisin, ilman että kellään on mitään tutkittua tietoa heittää peliin.

Muistelen lukeneeni jostain ruotsalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan päiväkotilapset menestyy paremmin koulussa ja on sosiaalisempia kuin kotihoidetut. (Ja anteeksi vaan, ei oo mullakaan tarkempaa tietoa tästä tutkimuksesta, enkä jaksa sitä alkaa googlettaakaan). Miten tostakin nyt sitten päättelee, onko tuo sosiaalisuus joku puolustusmekanismi suuressa ryhmässä selviämistä vastaan, vai ihan myönteinen seuraus päivähoidosta?

 

Minulla on erittäin läheiset välit äitini kanssa siitäkin huolimatta että olen ollu 8kk ikäisestä lähtien päiväkodissa ja vieläpä tykkäsin siellä olosta suunnattomasti. En usko että vanhempien ja lapsen väliseen suhteeseen on mitään merkitystä sillä onko lapsi hoidossa vai ei. Suhde voi olla hyvin läheinen vaikkei näkisi kuin muutaman kerran vuodessa. Minua on aina kehuttu sosiaaliseksi ja oma-aloitteiseksi ja uskon että juurikin päiväkodilla on ollut tähän vaikutusta. Sen sijaan isäni on ollut lapsuudessani paljon poissa työntakia (jopa kuukausia putkeen) ja silti olemme erittäin läheisiä.

 

Minä menin 2 kk:n iässä hoitoon, ensin jollekin "tädille" ja myöhemmin päiväkotiin. Ei ole ongelmia äiti- tai muissakaan ihmissuhteissa, eikä negatiivisia kokemuksia/muistoja hoidossa olosta.

Muakin kiinnostaisi kovasti, miten näitä päivähoitoasioita on tutkittu, mitä haittaa päivähoidosta esim. alle 3-vuotiaille on jne. Kaikki vaan huutelee niitä omia mielipiteitään, mutta hirmu vähän on kellään laittaa mitään faktaa peliin. Vai onko tällaisia asioita tutkittukaan kunnolla? Ja miten voi erotella, mitkä ongelmat johtuvat päivähoidosta, mitkä jostain muusta?

miten voidaan sanoa, että jonkin ihmisen ongelma johtuu 20 vuotta sitten tapahtuneesta hoidosta? ei mitenkään. syy-seurasta ei voida tutkia, eikä sitä välttämättä edes ole. voidaanko sanoa, että kun minä valitsin ekan mieheni väärin, se johtui siitä kun olin tarhassa pienenä? tai että kun en olekaan kovin traumatisoitunut lapsuudestani, vaikka pitäisi kaikkien tutkimusten mukaan olla vähintään hoidossa, niin johtuuko se vain ja ainostaan tarhassaolosta? ei näihin voi vastata kukaan.

Eikä pelkkä tarhaus ole muuttujana, jos tuollaista tutkitaan. Ihmisen elämä ei ole suora jana, jossa ei sivuille vilkuilla. Uskon, että kun on kotiasiat kunnossa, päiväkoti ei lasta vahingoita sen enempää kuin kotihoitokaan.

 

mun poika on oppinut todella hienoja ja hyviä sosiaalisia taitoja tän vajaa vuodn aikana päiväkodissa ollessaan ja en usko silläkään kovin traumoja olevan.
päinvastoin sanoi yhtenä aamuna mulle et :äiti mee kotiin hushus.. :heart:

 

Mä olen perheeni lapsista ainoa, joka ei ollut koskaan tarhassa. Eli kaikki mun sisarukseni olivat. Mulla oli aina hoitaja kotona, ei kuitenkaan äiti.

Mä olen meistä sisaruksista sosiaalisin. Mulla on meistä sisaruksista eniten itseluottamusta ja erittäin vahva itsetunto. Olen vahva ihminen ja selviän vastoinkäymisistä voittajana. Olen erittäin tasapainoinen ihminen ja elän sovussa itseni ja muiden kanssa.

 

80-luvun alussa menin hoitoon alle vuoden ikäisenä. Olin pph:lla. Eipä ole traumoja jäänyt.

Päivähoitoa on monenlaista. Minusta ei pitäisi vaatia kaikkia vanhempia jäämään kotiin alle kolmivuotiaan kanssa, pikemminkin pitäisi vaatia laadukkaampaa päivähoitoa... jotenkin on tulee olo, että tässä sitä naisia painostetaan jäämään kotiin, uhkaillaan päivähoidon isoissa ryhmissä aiheuttavan lapselle traumoja ja silti ei asialle mitään tehdä.

 

Itse aloitin päivähoidossa 8kk-ikäisenä, enkä koe päiväkodin traumoja aiheittaneen. Muistan viihtyneeni erittäin hyvin, oli kavereita ja kivaa tekemistä.

Mieheni, joka ei koskaan ole lapsena ollut kodin ulkopuolella hoidossa, suhtautui erittäin kielteisesti päiväkotiin, kun meidän isommat lapset aloittivat siellä aikanaan. :headwall:

 

Olen tosin syntynyt 60-luvulla, mutta vastaan silti. Aitini meni toihin ollessani 6 viikkoa vanha. Minua hoitivat lukuisat usein vaihtuvat lastenhoitajat. Joo, aitisuhde on aika vaikea ja olen melko levoton : en oikein osaa kiinnittya paikkoihin tai ihmisiin. En tosin vaita, etta tama olisi yksinomaan varhain aloitetun paivahoidon syyta.

 

ei traumoja ole mullekaan jäänyt, päinvastoin. hoidossa 4kk asti.

70-luvulla syntyneet joutu vielä kolussa kärsimään isoista kouluryhmistä.meidänkin luokalla oli 35 oppilasta 3.luokalla. ei siitäkään traumoja, paitsi ehkä opella...