I
"irkku"
Vieras
Eli systeemi ollut aiemmin se että iltatoimien ja iltasadun ja rapsuttelun jälkeen jää omaan sänkyyn oottelemaan unta ja nukahtaa sinne. Yöllä sitten lähes joka yö tullut meidän viereen nukkumaan.
Nyt monena iltana ollt selvästi väsynyt, mutta ei saa unta. Pyörii ja valvoo vaan. Pimennykset ei auta. Sitten alkaa itkemään ja stressaantumaan kun ei saa unta.
Varmasti tähän on vaikuttanut se että olen paasannut lapselle aina jos olen ottanut sen meidän sänkyyn illalla jo nukkumaan kun unta ei ole saanut. Olen paasannut että "pitää alkaa opettelemaan unta omassa sängyssä illalla ja että meidän sängyssä on ahdasta nukkua jne jne". Tyhmää, tiedän, mutta takaisin ei sanojansa saa.
Nyt esim. eilen meni klo 21 sänkyyn, klo 21.30 tuli itkuisena pois ettei saa unta. Sanoin ihan lempeästi että voi mennä meidän sänkyyn unta odottelemaan, menin itse sinne klo 22, lapsi ei vieläkään nukkunut. Yritin itse alkaa nukkumaan vieressä, josta lapsi taas stressaantui että "hän joutuu valvomaan koko yön jne jne ja itki".
Meinasin taas hermostua...
kun väsyn itse.
No sitten rapsuttelin jonkun aikaa ja lapsi nukahti klo 23!! Ja herätys aamulla hoitoon klo 6.30! Eli aivan liian vähän tulee unta.
Tänään otan lapsen heti meidän sänkyyn ja menen itse hänen kanssaan nukkumaan heti. Josko stressiä olisi näin vähemmän unen saannista.
Itse ajattelen että tekisin niin että nyt jonkun aikaa saa tulla meidän sänkyyn heti illasta unta odottelemaan, josko se stressiä vähentäisi. Sitten alkaa opetella taas omassa sängyssä unta oottelemaan.
Sinänsä minua ei häiritse tuo meidän sängyssä nukkuminen, ahdastahan se on. Mutta tässä tilanteessa aivan sama, kunhan jossakin nukuttaisi!!
Onko teillä mitään vinkkejä kuinka tästä kierteestä ja lapselle tulleesta stressistä pääsisi eroon!?!?
Nyt monena iltana ollt selvästi väsynyt, mutta ei saa unta. Pyörii ja valvoo vaan. Pimennykset ei auta. Sitten alkaa itkemään ja stressaantumaan kun ei saa unta.
Varmasti tähän on vaikuttanut se että olen paasannut lapselle aina jos olen ottanut sen meidän sänkyyn illalla jo nukkumaan kun unta ei ole saanut. Olen paasannut että "pitää alkaa opettelemaan unta omassa sängyssä illalla ja että meidän sängyssä on ahdasta nukkua jne jne". Tyhmää, tiedän, mutta takaisin ei sanojansa saa.
Nyt esim. eilen meni klo 21 sänkyyn, klo 21.30 tuli itkuisena pois ettei saa unta. Sanoin ihan lempeästi että voi mennä meidän sänkyyn unta odottelemaan, menin itse sinne klo 22, lapsi ei vieläkään nukkunut. Yritin itse alkaa nukkumaan vieressä, josta lapsi taas stressaantui että "hän joutuu valvomaan koko yön jne jne ja itki".
Meinasin taas hermostua...
No sitten rapsuttelin jonkun aikaa ja lapsi nukahti klo 23!! Ja herätys aamulla hoitoon klo 6.30! Eli aivan liian vähän tulee unta.
Tänään otan lapsen heti meidän sänkyyn ja menen itse hänen kanssaan nukkumaan heti. Josko stressiä olisi näin vähemmän unen saannista.
Itse ajattelen että tekisin niin että nyt jonkun aikaa saa tulla meidän sänkyyn heti illasta unta odottelemaan, josko se stressiä vähentäisi. Sitten alkaa opetella taas omassa sängyssä unta oottelemaan.
Sinänsä minua ei häiritse tuo meidän sängyssä nukkuminen, ahdastahan se on. Mutta tässä tilanteessa aivan sama, kunhan jossakin nukuttaisi!!
Onko teillä mitään vinkkejä kuinka tästä kierteestä ja lapselle tulleesta stressistä pääsisi eroon!?!?