5v:n MUSTASUKKAISUUS(iso ikäero) +uhma

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Martza
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Martza

Jäsen
01.08.2005
738
0
16
onko muilla ongelmia?? siis huono ikäero,tavallaan... eli meillä ikäero 4v4kk ja aluksi ei ollut lainkaan mustasuk. mutta nyt....... pienempi on 1v ja mustasukkaisuus tuolla 5veellä tosi rasittavaa!! vaikka kuinka koitetaan hänenkans touhata ja viettää kahdenkeskistäkin aikaa ja selittää ja selittää että lapset ovat yhtä tärkeitä,saman arvosia. tottakai on vaikeeta kun isompi tosi tosi paljon kiukkuaa ja tekee kaikki kielletyt TAHALLAAN hymyssä suin, sitten varmaan ihmettelee kun pienempi saa syliä ja hymyä jne enemmän!! vaikka pienempääkin kyllä kielletään jo kun aloittanut "kokeilut" ja tekee kiellettyä.. mutta isommankans on ollut hankalaa nyt 2,5v jo! kova uhma, nyt en tiä onko tämä viä uhmaa vaivaan mustasukkaisuutta!!!!!???

siis tottakai varmaan jokapaikas on tätä et isompi sanoo et " toi ei saa tulla mun huoneeseen, EI saa ottaa sitä eikä tätä eikä tota" jne jne. mutta kun tuntuu et se on useemmin,lähes aina, VIHAINEN vaan!! ulkoilu on yhtä tuskaa kun kiukkuaa ja rutisee(mm.että tuleeko toikin ulos,mä meen sitten sisälle, onko teidän pakko tulla keinuun,leikkimökkiin eitarvi tulla jne),ruokailu on tuskaa kun mikään ei kelpaa ja sitten aletaan se tekonauru(mistä tää puhuinkin jossain vaihees)/huuto ja heiluminen ruoka-pöydäs, pienemmästä valitetaan ihan jatkuvasti ja auta armias jos joku isovanhemmista huomioi vähänkin pienempää niin kauhee kiukku ja yrittää saada huomion VAIN itseensä, isänkans kun ovat,isompi on kuin "pikkuäiti", tuntuu että mustasukkasuus olis ehkä isää kohtaa pahempi... mies ei ehkä yhtä hyvin (?) osaa ymmärtää että tuo on "normaalia" käytöstä (vai onko?),että kiukuttaa jatkuvasti jne, eikä siten ehkä osaa riittävästi ottaa lähelle/antaa positiivista huomiota??? tai antaa kyllä mutta ei oikein osaa sanoa että välittää?pienempi sen tietenkin tuntee sylittelyssä ja hyväntuulisuudessa ym. ite yritän kehua ja kiittääkin ja halata ja joka pvä sanoa rakastavani jne vaikka väliin oon IHAN kypsä ja poikki puhki ja kiukus iteksenikin jo että MIKSI AINA TÄYTYY TAPELLA!! yritän selittää miten hienoa olis olla HYVÄLLÄ MIELELLÄ ja viedä häntä kivoihin paikkoihin,ehkä antaa jotain hyvää jne kun käytös olisi hyvää!!!!!! mutta palkinnoksi huonosta käytöksestä EI SAA mitään hyvää/kivaa!!! jäähykin tuntuu ihan turhalta......

2kk päästä tulee kolmonen, ja syksyllä esikoisen eskari.. toivoisin että nämä muuttaisivat tilannetta parempaan...! kun ei enää ole "ainoa" isosisko!!! tähän asti käyty kerhossa ja 2pvänä hoidossa ja tykkää ja haluaisi enemmänkin hoitoon.

tais olla vähän sekavaa tekstiä mutta kumminkin.. onko muilla kokem.??
 
meidän iltatähti on eno nyt kahdelle isonsiskonsa lapselle ja on nyt jouluna täyttäny 6 v. ja meillä on ollu paljon samankaltaista kuin teilläkin .Ei ny ihan suoraan mitään oo tehny tolle 1v lle joskus pukannu kumoon mutta vie aina kädestä lelut ja villitsee juoksemaan pienemmän kovempaa kuin osaa ja vie kuuman takan lähelle tms, jättelee huoneessaan legorakennelmat otettavaks ja sitte on kauhea poru kun ne on säretty. sellasta jotenkin kieroa kiusaamista ja on sitte ite passattava ja vauvaanen jos vähänkään enemmän hoidan lapsenlapsia.
Mustasukkaisuus on vissiin niin jotenkin iso ja ahdistava tunne että sitä on noin pienten vielä kovin vaikea käsitellä....ja sen usein ympäristökin kokee niin kielteisesti että siitä tulee huono omatunto ettei niin sais tuntea ja kuitenkin tuntee päivittäin niin siinä on sitten itseään pahentava kehä valmis.Olen nyt koittanut itseäni "opettaa" hyväksymään mustasukkaisuuden luonnollisena tunteena ja sanonut pojallekin että ei se ole väärin että sinusta tuntuu siltä kun tuntuu mutta yritä puhua äidille , mutta se pieni siskonpoika on syytön tilanteeseen että älä sitä kiusaa. Tule äidin luo ja sano reilusti että et oo hoitanu mua tarpeeks, ja kerro sekin jos hoidan muita mielestäsi liikaa...eli olen yrittänyt saada purettua tunnelatausta pojasta "sallittuilla" tavoilla ja "oikeaan" kohteeseen.Isonsiskon kun vielä sais ymmärtämään että voisi suoda pikkuveljelle omista lapsistaan huolimatta vielä positiivistakin homiota.
 
Lapset nyt 7+ ja 3+v. Alussa poika tykkäsi pikkusiskostaan aivan hirmuisesti. Katseli ja ihaili häntä, auttoi vauvan hoidossa, puhui vauvasta taukoamatta kaikille. Sitten vauva lähti omin voimin liikkeelle ja kaikki muuttui! Ihana vauva muuttui isonveljen luokittelussa kamalaksi maanvaivaksi, joka koskee kaikkeen, laittaa hänen tärkeitä lelujaan suuhun jne.

Tânä päivänä lapset ovat tosi läheisiä ja tärkeitä toisilleen, mutta ei se tappelua ja kiistelyä estä! Kakkonen on tosi sylikissa ja minun täytyy pakottaa hänet isän syliin, jotta esikoinenkin saa aikaa äidin kanssa.

Laatuaikaa olen yrittänyt viettää esikoisen kanssa niin että haen hänet erikseen koulusta ja isä hakee kakkosen. Esikoinen saa valita mitä teemme kahdestaan - ja mitäpä hän valitsee: mennään hakemaan pikkusiskokin ja lähdetään puistoon. Joo-o ja sitten se tappelu äidistä alkaakin.....

Kaksi lasta on jotenkin hankala asetelma kun kaikki polarisoituu. Kolme on varmaan parempi :) Mutta meillä on lapsiluku täynnä.
 
Jette, missä vaiheessa teillä alkoi mustasukkaisuus helpottamaan!!? vai alkoiko? :D meillä ei kans aluksi ollut mitään,mutta just kun vauva alkoi liikkumaan enemmän ja sai kans tavaroita ym.... uskon et 2 on vähän "huono" luku ja meil varmaan helppaa kolmosen myötä (saa nähä mitä sitten keskimmäinen tuumaa.....).

mä kyllä kans toki ymmärrän mustasukkaisuuden ja se varmasti kuuluu asiaan, mutta miten kauan!? tuntuu vaan tosi pahalta kun sitä on niin paljon ja pienempi hymyssä suin koittaa mennä isommanluo kun tykkää tästä niin... :( ja olen myös selitellyt kaiken mahd varmaan jo isommalle,myös että ymmärrän että väliin pikkusisko ärsyttää ja tuntuu että se saa huomioo paljon,muttei se osaa vielä itse tehdä läheskään kaikkea kun isompi,ja tarvii vielä tosi paljon vanhempia jatkuvasti MUTTA isommankin ON YMMÄRRETTÄVÄ että pienikin on tullut jäädäkseen! ja opittava jakaan.. hän kumminkin saa todella huomiota myös mutta kun tuntuu että tarvisi KAIKEN ja toinen ei saisi saada lainkaan huomioo!! tänäänkin menin isommankans kaksin lääkärireissulle (tunnin ajomatka), sen jälkeen heseen että hän pääsee pallomereen ja syömään ja hain meille viä jätskit ym,kaikki oli hyvin kunnes tultiin kotiin ja TAAS armoton kiukuttelu ja valitus siskosta ja ruoasta ja iltapalasta jne jne jne.... ja nyt tuli jo että "vihaan" pikkusiskoa..... että näin..
 
Meillä tuo mustasukkaisuus on jotenkin kummallisen jakautunutta. Esim. namujen jakamisessa ei ole mitään ongelmaa. Ja kaupassa käydessämme molemmat aina muistavat että pitää ostaa kaksi että veli/siskokin saa. Ja jos onkin vain yksi, senkin puolittaminen onnistuu.

Mutta aikuisten huomion jakaminen onkin vaikeampaa.

Valitettavasti tilenne ei ole opikeastaan helpottunut, se on vain muuttanut muotoaan. 3 v on jo aika räpätäti ja tunkee joka paikkaan ja myös ärsyttää veljeään ihan tarkoituksella.

Ehkä parin vuoden sisällä tilanne muuttuu taas kun pienemmälläkin on enemmän omia kiinnostuksen kohteita. Nyt hän enimmäkseen matkii isompaa.
 
Kiitti vaan,kannustavaa!! :laugh: ou nou siis.... joo meilläkin melko samallai,että joissain asioissa huolehditaan kyllä NIIIIIN pienemmästäkin,mut tosiaan just toi huomion jakaminen on vaikeaa! ja tavaroiden ym ym.. ja harmittaa toi jatkuva KIUKKU JA VALITUS JA HUUTO ja ruma puhe..hohhoi...mutta,kai tää tästä..
 

Yhteistyössä