5-vuotiaan uhma ihan kamalaa

Tuntuu siltä, että 5-vuotiaan kanssa alkaa keinot loppua. Miten te oikein saatte uhmaikäisenne tottelemaan ja pysytte itse rauhallisena? Minulla alkaa välillä raivo nousta itsellä kuin uhmaikäisellä konsanaan kun toinen lällättää ja jumputtaa vieressä loputtomasti. Tuntuu siltä, että lapsi oikein nauttii siitä, että saa uhmata ja keksii aiheen vaikka tikusta, että riita saadaan aikaiseksi. Oppaissa aina sanotaan, että lasta ei saisi nujertaa eikä ajaa nurkkaan, mutta jos lapselle taas antaa periksi, niin lapsi vain ottaa sen osoituksena siitä, että nyt valta on hänellä. Hermot menee... :headwall:

 

Täällä 5v. poika uhmaa myös ihan kaikessa. Aivan selvästi hakee paikkaansa ja yrittää pomotella. Eikä tavallinen puhe meinaa millään mennä perille. Lopuksi pitää sitte aina suuttua. Pitää vaan yrittää pysyä tiukkana ja pitää ne rajat jotka asetettu. Ja kun jotain sanotaan, niin kaikesta venkoilusta huolimatta asian pitää niin olla. Oon päättäny, että nyt kun pahin uhmailu menossa niin senttiäkään en anna periksi. Yritetään jaksaa, kyllä ne uhmat siitä taas laantuu ja tulee seesteisempi aika.

 

Ja minä kun luulin että varmaan kun 5 v tulee täyteen tämä helpottaisi...
Ei siis toivoakaan
Meillä poika täyttää 5 v vasta tammikuussa.
Välillä oikea kullanmuru (eilen illalla vessassa: ei äiti pussata kovasti ettei mun nuha tartu suhun) tai oikea riiviö (#&%?$!* äiti!)
No onneksi ei rippikouluikään hirveästi aikaa, mutta silloin taitaa kyllä olla se murrosikä

 

Meillä poika kans täyttää tuon viisi tammikuussa, mut tuntuu, et nyt jo on tuota menossa. itse asiassa kestänyt jo muutaman viikon ja ite alan oleen tosi väsynyt tuohon vastaanhangotteluun :'(
Mitään ei usko, kaikki koitellaan sata kertaa ja meno on muutenkin ihan päätöntä välillä. Tää on aika oravanpyörä jo meillä, enkä tiedä miten tän saisi loppumaan. Ite vielä raskaana ja olo jo senkin takia aika väsynyt. Poika ei vielä tiedä siitä, mut olen ajatellut, et vaistoaa varmaan , kun oon itekin ollut väsynyt, kiukkuinen ja ehkä vähän omissa ajatuksissani. Raskaus kun on vasta 11.viikolla.
Toivon todella, et loppuis :/

Satu

...osaa se kyllä sitten olla kultainenkin, tosin ne on nyt aika vähissä sellaiset hetket...

 

Juu mulla on kaksostytöt kohta kuusi v. ja nyt alkaa joku uhma kans kun muka tiedetään ihan kaikki, kaverit kyl tietää. äiti ei tiedä mitään. Ja kaikki vuoro päivinä tai vuorohetkinä. Mut onneks tunteisiin vetoaminen auttaa välillä. Oon tähän saakka aina erottanut likat riita tilanteissa eri paikkoihin. Mut nyt laitin istumaan niin lähelle toisiaan kuin mahdollista ja se auttoi. Siinä tököttivät sohvalla vierekkäin vaik hetki ennen sitä oli vaik mitä nahinaa.
On ne kivoja

 

On se vaan helpottavaa kuulla, että helppoa ei ole muillakaan. Helposti noissa äititapaamissa pidetään julkisivua eikä uskalleta oikeasti kertoa, miten välillä pinna toden teolla katkeaa. Eihän ne lapset tahallaan uhmaa, mutta aina ei vaan millään jaksaisi neuvotella jokaikisestä rutiinista. Meillä 5-vuotias innostui yhtäkkiä toissailtana tekemään iltahommia kilpaa mielikuvitusystävän kanssa, ja jopas sujuikin nopeasti. Ihmeissäni katsoin, kun poika jo huuteli sängystä, että nyt äkkiä iltasatua lukemaan. Joskus näinkin =) Taas jaksaa jatkaa. Tsemppiä muillekin!