H
Huolissaan oleva
Vieras
Eli meillä on 5, parin kk:n päästä 6v poika ja sitten pienempi, juuri vuoden täyttänyt poika. Heti ekaksi haluan korostaa jotta ei ole mustasukkainen vauvasta eikä ole koskaan kohdistanut vauvaan mitään tms ja on ollut sosiaalinen/tottunut muihin ihmisiin koko ikänsä.
On ollut aina herkkä poika ja myös juuttumisia ollut ja tietynlaisia pinttymiä jotka näkyneet vahvana. Siirtymätilanteet hankalia olleet aina, paikalla pysyminen (ruokapöydässä ei pysy poistumatta siitä monta kertaa jne.) , lisäksi jalat ja kädet vispaa JATKUVASTI ja jotain pitää räpeltää taikka syödä paidanhihoja, se nyt viimeisimpänä. Melkein jatkuvalla syötöllä. Keskittyminen asioihin on hankalaa ja pitää jatkuvasti olla kaikkea uutta ja mielenkiintoista, tylsistyy nopeasti jne. Hamstraa tavaroita, älyttöästi ja ahdistuu jos niitä poistaa tms.
Kuitenkin, nyt viime aikoina tässä saatu olla jo melko itkun partaalla ja moni tuttukin pyöritellyt tuon lapsen käytökselle silmiä. Mitään ei tunnu tottelevan, ketään aikuista ei kunnioita, asioiden pitää mennä juuri hänen mielensä mukaan ja jos yrittää keskustella, tulee epämääräistä/ylimielistä muminaa tai suoraa räkätystä/virnistelyä. Saa hillittömiä raivokohtauksia (ja joo se kiinnipitäminen ei auta, valtavat voimat) , heittelee tavaroita potkii, hakkaa, lyö ja kirkuu. Kirkuu ja huutaa niin että pienempi sisaruskin pelästyy. Suoraa huutoa ja riehumista jos joku asia ei mene mielensä mukaan. Toistaa asioita ja kiinnostunut vain materiasta enimmäkseen, saattaa jotain sanojakin toistaa vaikka sata kertaa. Osaa toisaalta halutessaan olla myös erittäin ihana ja huomaavainen, mutta viime aikoina on saanu olla aika varpaillaan.
Ja kyllä, hänen kanssa on oltu paljon. On saanut huomiota enemmän kuin tarpeeksi, monen ihmisen taholta jopa liiankin hemmoteltu ja saanut periksi. (Isä ollt aikasemmin lepsumpi ja välttää riitatilanteita, viime aikoina hänenkin pinna alkanut palaa. ) Tulisi aika pitkä romaani jos kaikki taustat kirjoittaisin, mutta siis joo.
Lisäksi ei oikeasti näytä katuvan jos jotain pahaa tekee, kiinnostuu ainoastaan siitä että milloin saa jonku tavaran takaisin tai että miksi joku kiva juttu nyt peruttu kun ei ole osannut käyttäytyä ja jankkaa ja jankkaa. Pyytää teennäisesti anteeksi mutta heti perään kyselee jo että milloin mitäkin takaisin jne. :/Jos selittää jotta jollain on paha mieli, ei ymmärrä eikä kiinnosta. Lisäksi tilanne saattaa jatkua tuntikausia ja alkaa uudelleen kun jankkaa ja kerää raivoa. Ja tosiaan kokoajan se levottomuus, kaikessa. Ja on erittäin itsekeskeinen. Miten se kaikki "opettaa pois" ?
Tuli varmaankin melkoinen ja sekava sepustus, mutta samalla purkaus ja jos kohtalontovereita löytyy? Tiedän, jotta monet 5 vuotiaat ym käyttäytyy huonosti ja olen niitäkin nhnyt, nämä kaikki kotiasiat vaan saa jo sellaisia piirteitä etten jaksa uskoa että kaikki "ok" ? vai onko? En tiedä. Harmittaa vaan ja koko energia menee tuohon poikaan, samalla kun haluaisi iloita pienemmästäkin ja tehdä molempien kanssa yhdessä kaikkea kivaa.
Kiitos jo etukätee vastauksista! =)
On ollut aina herkkä poika ja myös juuttumisia ollut ja tietynlaisia pinttymiä jotka näkyneet vahvana. Siirtymätilanteet hankalia olleet aina, paikalla pysyminen (ruokapöydässä ei pysy poistumatta siitä monta kertaa jne.) , lisäksi jalat ja kädet vispaa JATKUVASTI ja jotain pitää räpeltää taikka syödä paidanhihoja, se nyt viimeisimpänä. Melkein jatkuvalla syötöllä. Keskittyminen asioihin on hankalaa ja pitää jatkuvasti olla kaikkea uutta ja mielenkiintoista, tylsistyy nopeasti jne. Hamstraa tavaroita, älyttöästi ja ahdistuu jos niitä poistaa tms.
Kuitenkin, nyt viime aikoina tässä saatu olla jo melko itkun partaalla ja moni tuttukin pyöritellyt tuon lapsen käytökselle silmiä. Mitään ei tunnu tottelevan, ketään aikuista ei kunnioita, asioiden pitää mennä juuri hänen mielensä mukaan ja jos yrittää keskustella, tulee epämääräistä/ylimielistä muminaa tai suoraa räkätystä/virnistelyä. Saa hillittömiä raivokohtauksia (ja joo se kiinnipitäminen ei auta, valtavat voimat) , heittelee tavaroita potkii, hakkaa, lyö ja kirkuu. Kirkuu ja huutaa niin että pienempi sisaruskin pelästyy. Suoraa huutoa ja riehumista jos joku asia ei mene mielensä mukaan. Toistaa asioita ja kiinnostunut vain materiasta enimmäkseen, saattaa jotain sanojakin toistaa vaikka sata kertaa. Osaa toisaalta halutessaan olla myös erittäin ihana ja huomaavainen, mutta viime aikoina on saanu olla aika varpaillaan.
Ja kyllä, hänen kanssa on oltu paljon. On saanut huomiota enemmän kuin tarpeeksi, monen ihmisen taholta jopa liiankin hemmoteltu ja saanut periksi. (Isä ollt aikasemmin lepsumpi ja välttää riitatilanteita, viime aikoina hänenkin pinna alkanut palaa. ) Tulisi aika pitkä romaani jos kaikki taustat kirjoittaisin, mutta siis joo.
Lisäksi ei oikeasti näytä katuvan jos jotain pahaa tekee, kiinnostuu ainoastaan siitä että milloin saa jonku tavaran takaisin tai että miksi joku kiva juttu nyt peruttu kun ei ole osannut käyttäytyä ja jankkaa ja jankkaa. Pyytää teennäisesti anteeksi mutta heti perään kyselee jo että milloin mitäkin takaisin jne. :/Jos selittää jotta jollain on paha mieli, ei ymmärrä eikä kiinnosta. Lisäksi tilanne saattaa jatkua tuntikausia ja alkaa uudelleen kun jankkaa ja kerää raivoa. Ja tosiaan kokoajan se levottomuus, kaikessa. Ja on erittäin itsekeskeinen. Miten se kaikki "opettaa pois" ?
Tuli varmaankin melkoinen ja sekava sepustus, mutta samalla purkaus ja jos kohtalontovereita löytyy? Tiedän, jotta monet 5 vuotiaat ym käyttäytyy huonosti ja olen niitäkin nhnyt, nämä kaikki kotiasiat vaan saa jo sellaisia piirteitä etten jaksa uskoa että kaikki "ok" ? vai onko? En tiedä. Harmittaa vaan ja koko energia menee tuohon poikaan, samalla kun haluaisi iloita pienemmästäkin ja tehdä molempien kanssa yhdessä kaikkea kivaa.
Kiitos jo etukätee vastauksista! =)