5 ihmisryhmää, keiden kanssa haluat eniten olla väleissä?

[Echo]

Tää ei nyt liity yhteen toiseen ketjuun vaan olen pyöritellyt tätä vähän outoa kysymystä useinkin.

Siis mä ja varmasti kaikki pyritään siihen että olisi kivat välit kaikkiin. Mutta joskus tuntuu että kun huoltaa välejä yhteen porukkaan ja käyttää aikaa siihen, niin haalenee välit toiseen, tosin jos välit on alunpitäen kitkattomat niin se tilapäinen etääntyminen ei haittaa. Ja ystävät pysyvät vierellä likipitäen aina.

Mutta jos ajatellaan ihan klikkejä tai kahnausta, niin keiden kanssa riitaantuminen stressaa sua eniten, eli mikä on tärkein?

1) vanhat ystäväsi lapsuus-, nuoruus- ja opiskeluajoilta
2) naapurit
3) omat sukulaiset (sis.miehen sukulaiset)
4) työkaverit, oletetaan että on pitkäaikainen työpaikka ja haluamaltasi alalta
5) alueesi muut äidit, jos ne eivät ole kohtaan 1) kuuluvia, saattavat kuulua kohtaan 2)

Mä en osaa vastata...naapurit ehkä on mulle vähäpätöisin, vaikka parhaimmillaan naapurien kanssa voi tulla elinikäinen ystävyys. Ja naapurit osaavat olla hyvin stressaavia, kerrostalossa asuessani mua stressasi yläkerran nuorison älämölö, se oli stressaavaa aikaa ja vaikutti mun elämään.

 

[Echo]

Ja siis nuo menee lomittainkin, eli joku äiti omalta alueelta voi olla sukua, naapuri ja vaikka omassa työpaikassakin...mutta jos irrotetaan nuo eri ryhmiksi.

 

["hmmm"]

Sukulaiset on tärkeimmät noista.

 

[vastaus2]

Sukulaiset tärkeimmät ja sitten naapurit koska jos niiden kanssa tulee erimielisyyksiä niin se vaikuttaa jokaiseen päivään ja on kurja olla ja elää. Naapurit on kuitenkin niitä fyysisesti lähimpiä ja mua ainakin ahdistais mennä edes ulos jos sais "pelätä" kohtaavansa sen naapurin jonka kanssa on skismaa.

 

[kaalimaan vartija]

Mulle on tärkeitä oikeastaan vain kaksi ihmisryhmää. Oma perhe (sisältää sekä mun että miehen vanhemmat ja sisarukset ja meidän yhteisen perheen) ja omat todella läheiset ystävät. Sisältää yhden käden sormilla laskettavan määrän ihmisiä, joista yksi on oma sisko.. No lahisukulaisiinkin haluan pitää välit kunnossa. Mun puolelta on todella iso suku, joten vain osan kanssa olen edes tekemisissä..

Lisään vielä, että aikaisemmassa kodissa, mulla oli läheisiä ja pitkäaikaisia naapureita joiden kanssa olin hyvinkin hyvissä väleissä. Ja sitä suhdettä myös pidettiin yllä... Täällä uudessa kodissa jossa olemme asuneet muutaman vuoden en ole oikeastaan edes tutustunut naapureihin... Lähinnä olemme hyvänpäivän tuttuja. Ja todennaköisesti sille asteelle saa jäädä. En ole erityisen sosiaalinen ihminen..

 

[dfdf]

Sukulaiset, työkaverit ja naapurit. Muilla ei niin väliä. Vanhojen ystävien tilalle voi hankkia uusia ystäviä, jos välit jostain syystä menisivät poikki.

 

[astrolabe]

Sukulaiset. En minä mene töihin kavereita hankkimaan tai sosiaalista elämää ylläpitämään.

 

[Echo]

Mä kun asun kaukana omasta suvustani niin mulla on alkanut korostua ns.itsehankitut ihmissuhteet. Mun sisko tai veli ei hylkää vaikka tekisin mitä, mutta se ei kerro minusta vielä ihmisenä mitään tai ihmissuhdetaidoistani, se sukulaisuus kannattelee jonkin verran.

Mutta iloitsen aina kun olen ystävystynyt jonkun ei-sukulaisen kanssa koska mulla ei ole siinä ollut muuta tukea tai sidettä ystävyyden luomisessa kuin itseni, turpavärkkini ja elämä jonka olen rakentanut.

 

[Echo]

Astro: mä näkisin työkaverit vähän samanlaisina kuin naapurit, olosuhteiden pakosta ollaan yhdessä.
Työkavereista voi tulla parhaimmillaan elinikäisiä ystäviä, mutta jos heidän kanssaan menee huonosti niin se 8 h päivässä on piiitkä aika olla töissä. Samoin naapurit voivat olla niin kamalia että kotiin meneminen on stressaavaa, vaikka kodin pitäisi olla lepopaikka.

 

[kaalimaan vartija]

Mä kun asun kaukana omasta suvustani niin mulla on alkanut korostua ns.itsehankitut ihmissuhteet. Mun sisko tai veli ei hylkää vaikka tekisin mitä, mutta se ei kerro minusta vielä ihmisenä mitään tai ihmissuhdetaidoistani, se sukulaisuus kannattelee jonkin verran.

Mutta iloitsen aina kun olen ystävystynyt jonkun ei-sukulaisen kanssa koska mulla ei ole siinä ollut muuta tukea tai sidettä ystävyyden luomisessa kuin itseni, turpavärkkini ja elämä jonka olen rakentanut.

Tätä jäin oikein miettimään.... Mä en ystävysty. Ja olen aina ollut tällainen. Vaikka olen nuorena liikkunut "isossa kaveriporukassa" niin mulla oli vain pari ystävää. Koko se iso kaveriryhmä oli mulle aika yhdentekevä.. en kaipaa heitä mitenkään. Mutta kaipaisin parasta ystävääni jos välimme menisivät kokonaan. Vaikka emme ole edes viikoittain tekemisissä niin tieto siitä, että hän on ystäväni, ja voin häneen luottaa riittää minulle. En tiedä saatko ajatuksestani kiinni...

 

[kaalimaan vartija]

Astro: mä näkisin työkaverit vähän samanlaisina kuin naapurit, olosuhteiden pakosta ollaan yhdessä.
Työkavereista voi tulla parhaimmillaan elinikäisiä ystäviä, mutta jos heidän kanssaan menee huonosti niin se 8 h päivässä on piiitkä aika olla töissä. Samoin naapurit voivat olla niin kamalia että kotiin meneminen on stressaavaa, vaikka kodin pitäisi olla lepopaikka.

On mulla ollut kamaliakin naapureita... Niin kauan kun he eivät tee tahallista kiusaa / ilkivaltaa niin mua ei häiritse jos joku ei mua moikkaa pihalla, tai puhuu musta pahaa muille. Pystyn olemaan täysin noteeraamatta nämä ihmiset.

 

[Echo]

Kaalimaan vartija: Juu, pari läheistä ystävää on kultaakin kalliimpia. Kaikista noista ihmisryhmistä mä huolestuisin eniten jos välit menisivät lapsuuden ajan parhaaseen ystävääni, koska mieheni ohella hän tuntee mut parhaiten.

Ja en tarkoittanut siis noilla ei-sukulaisilla päämäärätöntä ihmissuhteiden haalimista.

Vaikka sitten toinen kysymys voisi olla, että kummanko itse haluaisi, sen että

a)on yleisesti hyväksytty persoona kaikkialla, ihmiset puhuvat itsestä aina hyvää, mutta läheisiä ystävyyssuhteita ei ole

b) itse on vähän särmikäs ja ei aina niin tykätty, mutta löytyy kuitenkin 2-3 hyvää ystävää

Nää jälkimmäiset EI liity suhun, Kaalimaa koska en tunne sua, vaan tuo on semmoinen aihe jota olen pitkään miettinyt kans.

 

[kahvikirahvi]

Mieluiten olen eniten väleissä ja tekemisissä perheen ja ystävien kanssa, mutta tietenkin toivon että työpaikalla välit työkavereihin olisivat hyvät. Mun mielestä työllä itsellään ei ole niin väliä, mutta työporukalla sitäkin enemmän.

Naapureitani en tällä hetkellä tunne ollenkaan, harvan kanssa tulee edes tervehdittyä, eikä se häiritse mua. Lähialueen äitejä en tunne, enkä koe tarvetta tutustuakaan ihan vaan sen vuoksi kun meillä molemmilla sattuu olemaan lapsia.

 

[Rähinä-Reetta]

Lähimmät sukulaiset tärkein noista. Mielelläni myös työskentelen hyvässä ilmapiirissä. Meidän lähimmät naapurit on todella mukavia, mikä on musta rikkaus. On jopa saatu pika-apua piiputtavalle työautolle aina hyväntuuliselta naapurinmieheltä.
Vanhoja ystäviä ei ole enää elämässä.

 

[kaalimaan vartija]

Kaalimaan vartija: Juu, pari läheistä ystävää on kultaakin kalliimpia. Kaikista noista ihmisryhmistä mä huolestuisin eniten jos välit menisivät lapsuuden ajan parhaaseen ystävääni, koska mieheni ohella hän tuntee mut parhaiten.

Ja en tarkoittanut siis noilla ei-sukulaisilla päämäärätöntä ihmissuhteiden haalimista.

Vaikka sitten toinen kysymys voisi olla, että kummanko itse haluaisi, sen että

a)on yleisesti hyväksytty persoona kaikkialla, ihmiset puhuvat itsestä aina hyvää, mutta läheisiä ystävyyssuhteita ei ole

b) itse on vähän särmikäs ja ei aina niin tykätty, mutta löytyy kuitenkin 2-3 hyvää ystävää

Nää jälkimmäiset EI liity suhun, Kaalimaa koska en tunne sua, vaan tuo on semmoinen aihe jota olen pitkään miettinyt kans.

Enpä osaa sanoa. Oikeastaan tällä ei ole mulle mitään väliä. En juurikaan mieti mitä muut musta pitävät tai ajattelevat. Yleensä yritän pitää ok välit kaikkiin ihmisiin. EN siksi, että haluaisin, että musta pidetään vaan koska en jaksaisi riidelläkään. Mutta voin kyllä hyvinkin sanoa vähän tiukastikin ja olen valmis pitämään omia puoliani huolimatta siitä, että se suututtaa jonkun. Yleensä uskon siihen, että aikuiset osaavat keskustella asioista.. asiallisesti.
Mutta joo, ehkäpä mulle kuitenkin on tärkeintä, että mulla on ne muutama todella läheinen ystävä vaikka en olisi missään väleissä muun maailman kanssa...

 

[MolliMelooni]

Mulle kaikkien muiden aloituksessa mainittujen ryhmien mielipiteet musta ja mun tekemisistä on yhdentekeviä, ainoana poikkeuksena naapurit. Naapurissa asuu omaa perhettä, joiden kanssa toimeentuleminen ja viihtyminen on tärkeää. (En laske perhettä sisältyväksi sukulaisiin, suku on käsitteenä laaja ja etäinen.) Perhe on onneksi sellainen porukka, että kaikki saavat siinä toimia omina itseinään omituisuuksineen ja kaikille annetaan oma tila olla.

 

[kaalimaan vartija]

Mulle kaikkien muiden aloituksessa mainittujen ryhmien mielipiteet musta ja mun tekemisistä on yhdentekeviä, ainoana poikkeuksena naapurit. Naapurissa asuu omaa perhettä, joiden kanssa toimeentuleminen ja viihtyminen on tärkeää. (En laske perhettä sisältyväksi sukulaisiin, suku on käsitteenä laaja ja etäinen.) Perhe on onneksi sellainen porukka, että kaikki saavat siinä toimia omina itseinään omituisuuksineen ja kaikille annetaan oma tila olla.

Mulla vähän sama. Ja mun perhe sisältää mun ja miehen yhteisen perheen, kummankin vanhemmat ja sisarukset perheineen. ELi sellainen "isoperhe" siis.

 

[MolliMelooni]

Mulla vähän sama. Ja mun perhe sisältää mun ja miehen yhteisen perheen, kummankin vanhemmat ja sisarukset perheineen. ELi sellainen "isoperhe" siis.

Meillä ei kuulu perheeseen miehen sukulaisia, mutta muuten sama.