En nyt oikein tiedä millä sanalla tätä kuvaisi, kun tiedän ettei reilu neljä kuukautinen vielä kiukuttelekaan, mutta siltä se kuitenkin kuulostaa. Ei viihdy juuri ollenkaan yksin esim. leikkimatolla, jossa virikkeitä kyllä, vaan alkaa heti kitisemään ja jos ei heti reagoi niin vaihtuu suoraksi huudoksi ja huutaa usein itsensä saman tien hengen taakse. Ja sama huuto tulee monesti heti kun laskee pois sylistä. On mielestäni kuitenkin erilaista suoraa huutoa kuin kipuitku, jonka valitettavasti oppinut senkin tuntemaan vauvan sairasteltua. Onko muilla tällaista vai pitäisikö oikeasti huolestua enemmänkin, että vauvalla on jokin sairaus ja huuto olisikin kipuitkua? Vauva kuitenkin viikko sitten ollut neuvolan 4kk lääkärintarkastuksessa ja sen jälkeen vielä korvalääkärilläkin ja näiden lääkärien mukaan täysin kunnossa.
Toivon niin, että tämä olisi vain ohimenevä kehitykseen liittyvä vaihe. Jotenkin kun liittäisin huudon turhautumiseen, kun kiinnostus ei riitä leluja paikallaan tutkia ja ei vielä juuri liikukaan. Mahalleen kierähtää, mutta senkin vain suuren houkuttelun jälkeen eli omaa kiinnostusta liikkumiseenkaan ei hirveästi ole. Sylissä ollessaan kylläkin on hirveän kiinnnostunut ympäristöstä ja seuraa tarkkaavaisesti ja koittaa tarttua mihin vain yltää, mutta poissa sylistä oleminen tökkii. Löytyykö keneltäkään vastaavasta kokemusta ja miten meni ohi? Ja miten näihin huutokohtuksiin oikein kuuluisi suhtautua?
Toivon niin, että tämä olisi vain ohimenevä kehitykseen liittyvä vaihe. Jotenkin kun liittäisin huudon turhautumiseen, kun kiinnostus ei riitä leluja paikallaan tutkia ja ei vielä juuri liikukaan. Mahalleen kierähtää, mutta senkin vain suuren houkuttelun jälkeen eli omaa kiinnostusta liikkumiseenkaan ei hirveästi ole. Sylissä ollessaan kylläkin on hirveän kiinnnostunut ympäristöstä ja seuraa tarkkaavaisesti ja koittaa tarttua mihin vain yltää, mutta poissa sylistä oleminen tökkii. Löytyykö keneltäkään vastaavasta kokemusta ja miten meni ohi? Ja miten näihin huutokohtuksiin oikein kuuluisi suhtautua?
