Kiitos kaikille onnentoivotuksista! Siirsin itseni plussanneiden listalle, vaikka on hyvin epäilevä ja pessimistinen olo, saas nähdä kauanko saan pysyä listalla... Realiteetit ovat varsin voimakkaasti mielessä, keskenmenoriski yli 50%, Down-ikäriski vähintään 1/30 jne. Silti jossain sydämen sisimmässä nurkassa elää pienen pieni toivo että jospa tämä olisi se kultamuna, jota olen odottanut 4 vuotta. Toistaiseksi suhtaudun realistisen pessimistisesti tähän ja parastahan olisi olla miettimättä koko asiaa ainakin AR-ultraan asti, jonka ajattelin varata noin kolmen viikon päähän (ellei ennen sitä tule spontaania keskenmenoa), mutta se ei liene kovin helppoa.
Virkki totesi että hyvin näyttää minulla tarttuvan ja näin on viime aikoina tosiaan käynyt. 9 kk:n aikana kolmas raskaus ja ikää on kuitenkin 45 vuotta (44 kahdessa ekassa näistä). Se mikä on mielestäni tosi outoa on että yritys alkoi yli 4 vuotta sitten ja ensin (41-vuotiaana) ei tapahtunut sitten yhtään mitään vuoteen ja kahteen kuukauteen (esikoisen jonkin asteinen imetys saattoi kyllä vaikuttaa asiaan, vaikka menkat tuli säännöllisesti), jonka jälkeen tulin raskaaksi 03/2014, mutta keskenhän se meni. Sitten taas ei tapahtunut mitään ja gyne totesti 2015 että hieman väsyneeltä munasarjat näyttivät (1-2 munasolua näkyvissä). Toivo alkoi hiipua, mutta sitten tuli kuitenkin plussa 07/2016 ja taas 11/2016, vaikka nämäkin menivät kesken. Nyt sitten kolmas plussa alle vuodessa tässä iässä. Pientä toivoahan se antaa että kuitenkin olen tullut raskaaksi, nyt tarvittais vain se yksi kunnollinen munasolu. Voi kun tämä olisi nyt sellainen. Pieni toivo tosiaan elää, mutta hoen kyllä itsekseni koko ajan päässäni että "kesken se kuitenkin taas menee, ole realisti". Kai se joku suojautumiskeino on, pää yrittää valmistautua pahimpaan. Noh, ei auta kuin odottaa.
Yksi kysymys spontaanin keskenmenon kokeneille: onko vuoto alkanut teillä silleen pikkuhiljaa vai voiko se tulla myös totaalisena "niagarana" eli hurjana tulvana yllättäen? Mietin tässä että uskaltaako käyttää muuta kuin mustia housuja...
Virkki totesi että hyvin näyttää minulla tarttuvan ja näin on viime aikoina tosiaan käynyt. 9 kk:n aikana kolmas raskaus ja ikää on kuitenkin 45 vuotta (44 kahdessa ekassa näistä). Se mikä on mielestäni tosi outoa on että yritys alkoi yli 4 vuotta sitten ja ensin (41-vuotiaana) ei tapahtunut sitten yhtään mitään vuoteen ja kahteen kuukauteen (esikoisen jonkin asteinen imetys saattoi kyllä vaikuttaa asiaan, vaikka menkat tuli säännöllisesti), jonka jälkeen tulin raskaaksi 03/2014, mutta keskenhän se meni. Sitten taas ei tapahtunut mitään ja gyne totesti 2015 että hieman väsyneeltä munasarjat näyttivät (1-2 munasolua näkyvissä). Toivo alkoi hiipua, mutta sitten tuli kuitenkin plussa 07/2016 ja taas 11/2016, vaikka nämäkin menivät kesken. Nyt sitten kolmas plussa alle vuodessa tässä iässä. Pientä toivoahan se antaa että kuitenkin olen tullut raskaaksi, nyt tarvittais vain se yksi kunnollinen munasolu. Voi kun tämä olisi nyt sellainen. Pieni toivo tosiaan elää, mutta hoen kyllä itsekseni koko ajan päässäni että "kesken se kuitenkin taas menee, ole realisti". Kai se joku suojautumiskeino on, pää yrittää valmistautua pahimpaan. Noh, ei auta kuin odottaa.
Yksi kysymys spontaanin keskenmenon kokeneille: onko vuoto alkanut teillä silleen pikkuhiljaa vai voiko se tulla myös totaalisena "niagarana" eli hurjana tulvana yllättäen? Mietin tässä että uskaltaako käyttää muuta kuin mustia housuja...