Mitähän kaikkea minun pitikään tänne kommentoida, en taas muista
Virkille ainakin piti vastata, ettei ollut enää mitään ultraa tai äksöniä tän tulevan PAS:sin kanssa, sitä maanantaita vaan odotellaan. Mites sinä, aloitit piikit eli muniksia kasvattelemassa punktiota varten, niinkö se meni? Miten on pistely sujunut? Minä en tottunut piikkeihin missään vaiheessa, ja nyttenkin kun piti se irroituspiikki laittaa tiistaina, niin meinasi taju lähteä. Polvet tuntu jo ihan hyytelölle ja piti istualteen laittaa. Yhhh.
Kasenjalle muuten, hyvä pointti tuo testosteronin kasvu oviksen aikaan, en osannut edes ajatella sitä että johtuisiko se siitä tuo riitelyinto. Muistatko yhtään mistä olet lukenut tai kuullut asiasta lisää, tai onkohan tuosta jotain suomalaista tutkimusta myös? Kiinnostaisi mua ainakin, sillä näköjään iän myötä (ja näiden hormoneiden..) minusta on tullut hirviö oviksen aikoja. Vaikka yritän kuinka pitää turpani kiinni, niin jostakin pahoitan mieleni niin, että siitä sanon ja sanavalinnat on sellaisia sitten, että mies nousee puolustuskannalle = totaalinen riita.
En haluaisi riidellä joka kuukausi näin fataalisti, kun ei meillä siihen edes ole mitään kunnon aihetta.
Oodikas, ompa inhottava tilanne kipujen kanssa taistella ja siinä samassa omien fiilisten kanssa. Miksi et pysty miehelle sanomaan, ettet sinä pärjää etkä halua pärjätä (eikä sun tarvii!) pienen vauvan kanssa arkea vielä yhden kerran? Olen viereltä seurannut joskus muinoin ystävääni, jolla oli vain 1 lapsi, mutta koliikkinen ja tilanne sama kun sulla. Päivät ja yöt meni valvoessa, ei se muistanut edes syöneensä välillä, mies katsoi ehkä illalla 2h sitä vauvaa ennen nukkumaanmenoa ja se äiti oli aika kypsä n.vuosi synnytyksestä.
Varsinkin, jos apuna ei ole ystäviä eikä isovanhemmat enää elossa tms. Apua ei saa mistään. Itse asuin toisella paikkakunnalla, mutta se vähän mitä nähtiin ja näin missä kunnossa ystäväni on, teki mieli ravistella se äijä hereille ja huutaa päin naamaa, että eikö se tajua miten toinen on rikki ja varjo vain siitä entisestä naisesta. En kuitenkaan uskaltanut mennä söhimään heidän välejään, vaan yritin auttaa ystävääni sen minkä pystyin ja osasin.
Tuohon lisättynä vielä endokivut, joiden kanssa taistelet...huhh en voi edes kuvitella miten tuskainen tilanne sulla on nyt ja on ollut, mutta vahva sissi olet kyllä!
Kalikselle myös tsemppiä arjen pohdintaan ja miehen tulkintaan..jos se edes on mahdollista
Sanotaan, että naiset ovat salaperäisiä ja ei meistä ota selvää. Höpö höpö sanon minä! Minä paukutan ainakin harvinaisen selkeästi ja suoraan asioita. Asioita saa ja pitää kyseenalaistaa tai yrittää sanoa mielipide sinne väliin.
Tietty teillä tosiaan kävi niin äkkiä tuo ensitilanne. Entä jos tekin otatte illalla koko hanapakkauksen viiniä olkkarin lattialle ja istutte ja keskustelette siellä. Kynttilän valossa. Asiat halki, poikki ja pinoon.
Oodikas voisi tehdä miehensä kanssa samoin. Ei sillä, että alkoholi ratkaisisi mitään välttämättä, mutta kyllä ne miehet vaan puhuu helpommin pienessä sievässä ja itsekin uskaltaa ihan eri tavalla kertoa ja eritellä omia fiiliksiä. Semmoisessa hyvässä hengessä. Nyt alkaa olla viimeisiä pimeitä öitä ennen kesää, joten näistä kuutamo öistä kaikki irti !
Vuorikristallille vielä lähetän halauksia täältä vaikka ei ne paljoa lohduta. Toivotaan, että tämä kevät ja kesä tekee kavereista sitkeitä sissejä jotka tarraavat kunnolla kiinni ja pysyy loppuun saakka.
Keväthän yleensä näkyy muuten myös synnytystilastoissa. Loppu/alkuvuodesta niitä on ruuhkaksi saakka, kun keväällä ihmiset heräävät talvikoomastaan ja valoa näkyy taas tunnelin päässä
Jos en nyt ennen maanantaita ehdi koneelle enkä hetkeen niiden helkkarin yötöiden takia niin:
Suuret kiitokset teille kaikille tsempanneille.
Tämä matka on ollut todella pitkä täällä palstalla ja normaalielämässäkin, ja nyt näkyy meillä sitä valoa tunnelin päässä. Eihän tämä ole mikään oikoreitti onneen ja ymmärrän sen, ettei meitä välttämättä onnista hoidoillakaan. Mutta kyllä mua vaan jännittää tuleva maanantai ja siitä seuraavat ainakin 2vkoa minä kyllä olen raskaana ihan täysillä ja olen oikeutettu siihen. Ihanaa