40+ so what wol.13
- Viestiketjun aloittaja Morticia
- Ensimmäinen viesti
Zini!! Ei ole todellista! Mä yritin perua kaiken ja laitoin sut äkkiä taustalle jos se jotenkin mystisesti auttas. Oon tosi pahoillani teidän puolesta 
Värkki, ei vielä alkanut, mutta juilinnat on tosi kovia eli ihan any minute now. Ei kyllä pitäs alkaa, kun vasta lauantaina. Ja Maikkuli, julkisella siis joudutaan olemaan. Hyi.
Hei! Ihmeistä puheenollen : semmoinen tuossa meidän sängyssä tuhisee useiden vuosien yrittämisen ja keskenmenojen jälkeen. Tyttö,huomenna viisi viikkoa vanha. Ihmeitä tapahtuueli kannattaa yrittää .. Tai no mehän ei enää yritetty vaan annettiin periksi kun ei tuntunut enää mitään tapahtuvan ja näin vaan kävi.
Elikkä tsemppiä teille kaikille "kokeneemmille" kuumeilijoille!!!
Tetu ja Typy
eli kannattaa yrittää .. Tai no mehän ei enää yritetty vaan annettiin periksi kun ei tuntunut enää mitään tapahtuvan ja näin vaan kävi. Elikkä tsemppiä teille kaikille "kokeneemmille" kuumeilijoille!!!
Tetu ja Typy
Zini pahoitteluni ja osanottoni. Tervetuloa tinkerag.
Meillähän on tilanne, että tavattiin jo kypsemmällä iällä lapsettomina. Mies alkoi kuumeilla vauvaa ja puolentoistavuoden kuumeilua ( sisälsi yhden varhaisen keskenmenon) saatiin pikkanen tyttö. Äidillä ikää 41 ja nyt jo 42, tyttö 11 kk. Ja tolla miehellä vauvakuume vaan jatkuu. Koko illan taas kuunnellut nimispekulaatioita. Entä, jos mun juna meni jo ja olen liian vanha? Ton tytön synyessä repesi jo kohtu, että todellakin riskiryhmässä mentäisiin uuden raskauden myötä. Ollaan puhuttu siitä hyväksyykö mies, jos ei enää onnistu ja mies vannoo, että ei haittaa. Kunhaan saa kokeilla ettei vaan ehkäistä. Enoikeasti usko, että katselisi nuorempaa, mutta tuntuu pahalle kun ei voi vakaasti uskoa onnistumismahdollisuuksiin.
Meillähän on tilanne, että tavattiin jo kypsemmällä iällä lapsettomina. Mies alkoi kuumeilla vauvaa ja puolentoistavuoden kuumeilua ( sisälsi yhden varhaisen keskenmenon) saatiin pikkanen tyttö. Äidillä ikää 41 ja nyt jo 42, tyttö 11 kk. Ja tolla miehellä vauvakuume vaan jatkuu. Koko illan taas kuunnellut nimispekulaatioita. Entä, jos mun juna meni jo ja olen liian vanha? Ton tytön synyessä repesi jo kohtu, että todellakin riskiryhmässä mentäisiin uuden raskauden myötä. Ollaan puhuttu siitä hyväksyykö mies, jos ei enää onnistu ja mies vannoo, että ei haittaa. Kunhaan saa kokeilla ettei vaan ehkäistä. Enoikeasti usko, että katselisi nuorempaa, mutta tuntuu pahalle kun ei voi vakaasti uskoa onnistumismahdollisuuksiin.
Zini, olen niin pahoillani puolestasi. Tsemppiä ja jaksamista!
Tinkeraq, tervetuloa! Tämä on tosiaan loistava ryhmä meille vanhoille kanoille, jotka haaveilevat vielä munimisesta.
tetu68, kiitos kun tulit tsemppaamaan meitä! Juuri tuollaista haluamme kuulla! Antaa toivoa että jos sittenkin...
Itselläni KP 29 ja luultavasti DPO 15. Toivoa ei todennäköisesti ole, sillä jo lauantaina tuli pari kertaa pyyhkiessä hieman hyvin vaalean beigeä tuhrua ja sama juttu eilen ja tänään. Tietysti "it ain't over til the fat lady sings" ja jollain tasolla toivo elää vieläkin, mutta kummassakaan aikaisemmassa raskaudessani (ekasta syntyi esikoinen, toinen meni kesken) ei tullut yhtään värillistä limaa missään vaiheessa, joten kai tämä oli taas tässä ja kuljetaan nyt sitten side taskussa työpaikan vessassa odottamassa tulvan alkamista.
On se hassua miten tämä kuvio toistuu joka kuukausi vuosi toisensa jälkeen. Ei. Ei hassua. Surkuhupaisaa pikemminkin. Joka kuukausi tippuu korkealta ja on surkeena muutaman päivän. Sitten taistelutahto nostaa taas päätään ja alkaa miehenkaatoviikko. Sitten seuraa aika rauhallinen viikko ja sitten alkaa pikkuhiljaa jännittää että "josko nyt". Joka kuukausi toivoo ja jopa vähän uskoo että "nyt kävi tärppi". Samalla hokee itsekseen että "kyllä ne menkat sieltä kohta tulee" ja niinhän ne aina tulevat ja taas tulee romahdus. Ja homma toistuu. Mä en varmaan osaa lopettaa toivomista ennen kun menkat oikeesti jää pois (vaihdevuosien takia). Mies näyttää olevan mukana, kun on ihan tyytyväinen että "saa" säännöllisesti, ja olisi se lapsi hänellekin tervetullut, vaikka on myös tyytyväinen nykytilanteeseen (meillä on yksi ihana 4-vuotias poika). Hän on siinä mielessä onnekkaampi kuin minä, ettei stressaa tätä asiaa yhtään. Ei kuulemma juuri edes ajattele koko asiaa. Itsellä kun tämä vauvahaave on päässä 24/7. Enkä osaa siirtää sitä syrjään päiväksikään. Asiasta stressaaminen ei vain ainakaan auta yhtään. Mutta kun ei lopettaakaan osaa. Vaikka kuinka muka lopettaisin ja luovuttaisin, tulisin kuitenkin salaa seuraamaan kiertoa ja ehdottelemaan sessiota siinä kierron puolivälissä, sen verran hyvin tunnen itseni. Joten tämä vauvakuume jatkuu. Ja jatkuu. Ja jatkuu... Ja kuten mm. Bugsy ja tetu68 ovat todistaneet, ei sitä koskaan tiedä. Jos nyt olettaa että ainakin melkein joka kuussa ovuloi, luulisi että jossain vaiheessa irtoaisi yksi niistä harvoista hyvistä munasoluista. Kai siellä kaikkien mätien seassa edes yksi hyvä pitäisi olla ja jos joka kierron hyödyntää, niin ehkä ehkä... Näin haluan uskoa.
Tsemppiä ja jaksamista!Tinkeraq, tervetuloa! Tämä on tosiaan loistava ryhmä meille vanhoille kanoille, jotka haaveilevat vielä munimisesta.
tetu68, kiitos kun tulit tsemppaamaan meitä! Juuri tuollaista haluamme kuulla! Antaa toivoa että jos sittenkin...
Itselläni KP 29 ja luultavasti DPO 15. Toivoa ei todennäköisesti ole, sillä jo lauantaina tuli pari kertaa pyyhkiessä hieman hyvin vaalean beigeä tuhrua ja sama juttu eilen ja tänään. Tietysti "it ain't over til the fat lady sings" ja jollain tasolla toivo elää vieläkin, mutta kummassakaan aikaisemmassa raskaudessani (ekasta syntyi esikoinen, toinen meni kesken) ei tullut yhtään värillistä limaa missään vaiheessa, joten kai tämä oli taas tässä ja kuljetaan nyt sitten side taskussa työpaikan vessassa odottamassa tulvan alkamista.
On se hassua miten tämä kuvio toistuu joka kuukausi vuosi toisensa jälkeen. Ei. Ei hassua. Surkuhupaisaa pikemminkin. Joka kuukausi tippuu korkealta ja on surkeena muutaman päivän. Sitten taistelutahto nostaa taas päätään ja alkaa miehenkaatoviikko. Sitten seuraa aika rauhallinen viikko ja sitten alkaa pikkuhiljaa jännittää että "josko nyt". Joka kuukausi toivoo ja jopa vähän uskoo että "nyt kävi tärppi". Samalla hokee itsekseen että "kyllä ne menkat sieltä kohta tulee" ja niinhän ne aina tulevat ja taas tulee romahdus. Ja homma toistuu. Mä en varmaan osaa lopettaa toivomista ennen kun menkat oikeesti jää pois (vaihdevuosien takia). Mies näyttää olevan mukana, kun on ihan tyytyväinen että "saa" säännöllisesti, ja olisi se lapsi hänellekin tervetullut, vaikka on myös tyytyväinen nykytilanteeseen (meillä on yksi ihana 4-vuotias poika). Hän on siinä mielessä onnekkaampi kuin minä, ettei stressaa tätä asiaa yhtään. Ei kuulemma juuri edes ajattele koko asiaa. Itsellä kun tämä vauvahaave on päässä 24/7. Enkä osaa siirtää sitä syrjään päiväksikään. Asiasta stressaaminen ei vain ainakaan auta yhtään. Mutta kun ei lopettaakaan osaa. Vaikka kuinka muka lopettaisin ja luovuttaisin, tulisin kuitenkin salaa seuraamaan kiertoa ja ehdottelemaan sessiota siinä kierron puolivälissä, sen verran hyvin tunnen itseni. Joten tämä vauvakuume jatkuu. Ja jatkuu. Ja jatkuu...
Ja kuten mm. Bugsy ja tetu68 ovat todistaneet, ei sitä koskaan tiedä. Jos nyt olettaa että ainakin melkein joka kuussa ovuloi, luulisi että jossain vaiheessa irtoaisi yksi niistä harvoista hyvistä munasoluista. Kai siellä kaikkien mätien seassa edes yksi hyvä pitäisi olla ja jos joka kierron hyödyntää, niin ehkä ehkä... Näin haluan uskoa. Voisin kirjoittaa aivan saman tekstin kuin Jimima, sanasta sanaan! Prkl kun pitää toivoa viimeiseen saakka, prkl kun mies ei stressaa yhtään (tai stressaa se kaikesta muusta, mutta ei tästä...), prkl kun ei osaa luovuttaakaan...
Sama jama, vähän värillistä tulee eli menkat ILMISELVÄT. Ja kierto muutenkin lähes varmasti meni ohi, mutta SILTI sitä jaksaa elätellä jotain hullua toivetta... Ja keksii kaikkea selitystä. Että kun on vielä rinnat kipeät. Ja kun tuli finni keskelle otsaa, vaikkei ikinä. Ja kun on ollut vv jotenkin erilaista. Vaik TIETÄÄ, että menkat alkavat tänään tai viimeistään huomenna. Lääh. Lämmötkin alhaalla, siitäkin tietää, ettei mitään oo tapahtunut. Mut ei. Onhan se tietty ihmisyydessä hyväkin piirre, toivoa viimeiseen saakka.
Voi Zini Hirveän ikävää, ei voi muuta sanoa. Epäreiluinta on, jos toivoa annetaan tuon verran, ja viedään sitten pois Koita jaksaa!
Pirtsi: aattele niin, että vaikka kuinka kuspää lääkäri, niin onhan se ihme, että vielä pääsitte julkiselle!! Säästö on iso. Ihme että ottavat. Täällä ei käsittääkseni pääse enää edes 39-vuotiaana.
Joulun läheisyys tuo alkavista menkoista huolimatta kuitenkin kivan fiiliksen, ja nelivuotias on niin innoissaan kaikesta! Ihana
Sama jama, vähän värillistä tulee eli menkat ILMISELVÄT. Ja kierto muutenkin lähes varmasti meni ohi, mutta SILTI sitä jaksaa elätellä jotain hullua toivetta... Ja keksii kaikkea selitystä. Että kun on vielä rinnat kipeät. Ja kun tuli finni keskelle otsaa, vaikkei ikinä. Ja kun on ollut vv jotenkin erilaista. Vaik TIETÄÄ, että menkat alkavat tänään tai viimeistään huomenna. Lääh. Lämmötkin alhaalla, siitäkin tietää, ettei mitään oo tapahtunut. Mut ei. Onhan se tietty ihmisyydessä hyväkin piirre, toivoa viimeiseen saakka.
Voi Zini
Hirveän ikävää, ei voi muuta sanoa. Epäreiluinta on, jos toivoa annetaan tuon verran, ja viedään sitten pois Koita jaksaa!Pirtsi: aattele niin, että vaikka kuinka kuspää lääkäri, niin onhan se ihme, että vielä pääsitte julkiselle!! Säästö on iso. Ihme että ottavat. Täällä ei käsittääkseni pääse enää edes 39-vuotiaana.
Joulun läheisyys tuo alkavista menkoista huolimatta kuitenkin kivan fiiliksen, ja nelivuotias on niin innoissaan kaikesta! Ihana
Samat "kohtatipuntaaskorkealta" -fiilikset täällä kun muutamalla muullakin. Olen kuin joku vanha gramofoni joka toistaa aina samaa laulua.." Nyt on taas oireita, kyllä varmaan nappasi tässä kierrossa"..ja ei sitten koskaan kuitenkaan.
Nyt kp26/ 25-28 ja taas niitä muka oireita kasa. Nega testattu eilen jollain ovistestien mukana tulleella kaupanpäällistestillä. Eipä ollut edes viivanpaikkaa näkyvissä :/ Eli tuhrutuksia odotellessa...
Pahoittelut ikäviä uutisia saaneilletsemppiä kaikille muille kaikkiin vaiheisiin
Nyt kp26/ 25-28 ja taas niitä muka oireita kasa. Nega testattu eilen jollain ovistestien mukana tulleella kaupanpäällistestillä. Eipä ollut edes viivanpaikkaa näkyvissä :/ Eli tuhrutuksia odotellessa...
Pahoittelut ikäviä uutisia saaneille
tsemppiä kaikille muille kaikkiin vaiheisiinJoopajoo näinhän se menee tämä elämä, kierrosta toiseen samaa rataa ... ja joka kerta sitä vaan hullun lailla elättelee toiveita, kun aina on mukamas jotain uutta "oiretta tai tuntemusta" jota ennen ei ole ollut.
Sit taas pudotaan pilvistä ja uhotellaan masiksessa että tässä kierrossa EN VARMASTI elättele turhia toiveita, en jahtaa miestä kalenteri kourassa, enkä TOSIAANKAAN innostu jokaisesta nippauksesta. Joo joo, kummasti se hulluus aina iskee kuin tauti takas kun menkat alkaa väistymään ja sit se onkin taas menoa
Mutta on kyllä helpottavaa huomata että on muitakin samalla tavalla höyrähtäneitä,ettei tarvi ihan yksikseen näitä juttuja aina kelailla.
Mulla mies on kyllä ihan mukana, mutta on sen asenne ja ajatusmaailma sen verran eri tasolla kun mun, etten edes viiti sille paljoa vouhkata, koska tiedän ettei se kuitenkaan ymmärtäis
Joten pidetään me mammat yhtä ja lippu korkealla ja eipä me niiltä ukoiltakaan loppupeleissä tarvita muuta kuin ne soturit matkaan
ja joka kerta sitä vaan hullun lailla elättelee toiveita, kun aina on mukamas jotain uutta "oiretta tai tuntemusta" jota ennen ei ole ollut.Sit taas pudotaan pilvistä ja uhotellaan masiksessa että tässä kierrossa EN VARMASTI elättele turhia toiveita, en jahtaa miestä kalenteri kourassa, enkä TOSIAANKAAN innostu jokaisesta nippauksesta. Joo joo, kummasti se hulluus aina iskee kuin tauti takas kun menkat alkaa väistymään ja sit se onkin taas menoa
Mutta on kyllä helpottavaa huomata että on muitakin samalla tavalla höyrähtäneitä,
ettei tarvi ihan yksikseen näitä juttuja aina kelailla.Mulla mies on kyllä ihan mukana, mutta on sen asenne ja ajatusmaailma sen verran eri tasolla kun mun, etten edes viiti sille paljoa vouhkata, koska tiedän ettei se kuitenkaan ymmärtäis
Joten pidetään me mammat yhtä ja lippu korkealla
ja eipä me niiltä ukoiltakaan loppupeleissä tarvita muuta kuin ne soturit matkaanHei,
En ole tällä palstalla ollut piiiiiitkääään aikaan, enkä edes lukenut näitä viestejä, mutta tsemppausta kaikille kuumeilijoille. Olen 46v ja 8kk pojan äiti !!!! Ja kaikki meni loistavasti ja poika on aivan ihana ilopilleri, koko ajan hyvällä tuulella. Siinä unohtuu yövalvomiset
t. Kukkamaria & pikkupoitsu 8kk
En ole tällä palstalla ollut piiiiiitkääään aikaan, enkä edes lukenut näitä viestejä, mutta tsemppausta kaikille kuumeilijoille
. Olen 46v ja 8kk pojan äiti !!!! Ja kaikki meni loistavasti ja poika on aivan ihana ilopilleri, koko ajan hyvällä tuulella. Siinä unohtuu yövalvomiset t. Kukkamaria & pikkupoitsu 8kk
Tervetuloa, Tinkeraq!
Pahoittelut Zini, voi itku
Kiitos tetu68 ja Kukkamaria, luotte toivoa tänne synkkyyden keskelle!
Kaikk on ny ihan sekaisin: Terolut-kierrosta tuli lyhyempi kuin piti, siis 25 päivää. Menkat kesti 2 ja puoli päivää - normaalisti semmoiset 4 pvää... No, aloitin kuitenkin suunnitellusti clomit kp 3. Ja kun ei kukaan minulle mitään vastannut niin aloitin 1 tabletilla. En siis puolikkaalla.
Taas on mieliala vaihdellut hurjasti. Etenkin aamuisin (väsyneenä ) tuntuu, että ei hemmetti, komento takas - ei mitään vauva-aikaa enää. Ei kurahousu-ruljanssia. Ei vaipparumbaa. Ei pikkulapsisairasteluita.
Mutta toisaalta taas... jos sittenkin...
Mutta kyllä mä luulen, että yrityskiertoja on edessä enää...korkeintaan 4. Sitten lyön hanskat tiskiin.
Pahoittelut Zini, voi itku
Kiitos tetu68 ja Kukkamaria, luotte toivoa tänne synkkyyden keskelle!
Kaikk on ny ihan sekaisin: Terolut-kierrosta tuli lyhyempi kuin piti, siis 25 päivää. Menkat kesti 2 ja puoli päivää - normaalisti semmoiset 4 pvää... No, aloitin kuitenkin suunnitellusti clomit kp 3. Ja kun ei kukaan minulle mitään vastannut
niin aloitin 1 tabletilla. En siis puolikkaalla. Taas on mieliala vaihdellut hurjasti. Etenkin aamuisin (väsyneenä
) tuntuu, että ei hemmetti, komento takas - ei mitään vauva-aikaa enää. Ei kurahousu-ruljanssia. Ei vaipparumbaa. Ei pikkulapsisairasteluita. Mutta toisaalta taas... jos sittenkin...
Mutta kyllä mä luulen, että yrityskiertoja on edessä enää...korkeintaan 4. Sitten lyön hanskat tiskiin.
Erikoista sekavaa kiertoa elotar =/
Ja kovin samoja fiiliksiä täällä. Tavallaan kovasti haluaisi miehen kanssa yhteisen lapsen, toisaalta taas vielä kerran se valvominen ja muu rumba...hmh. Ja oma työelämäkin vielä ihan "vaiheessa". Ei vielä (kään) sitä työpaikkaa jossa näkisin olevani pitkään vaan olen juuri aloittelemassa uuden työn hakuprosessia. Ja mieskin aloitti juuri uuden ammatin opiskelun jajajajajaja.
Jos (kun) tässä kierrossa ei tärppää, taidan hypätä sivuun kuumeilusta ja ainakin jäädä yritystauolle hetkeksi. Vaikkei iän puolesta varaa olisikaan
Ja kovin samoja fiiliksiä täällä. Tavallaan kovasti haluaisi miehen kanssa yhteisen lapsen, toisaalta taas vielä kerran se valvominen ja muu rumba...hmh. Ja oma työelämäkin vielä ihan "vaiheessa". Ei vielä (kään) sitä työpaikkaa jossa näkisin olevani pitkään vaan olen juuri aloittelemassa uuden työn hakuprosessia. Ja mieskin aloitti juuri uuden ammatin opiskelun jajajajajaja
.Jos (kun) tässä kierrossa ei tärppää, taidan hypätä sivuun kuumeilusta ja ainakin jäädä yritystauolle hetkeksi. Vaikkei iän puolesta varaa olisikaan
Maimei, mun muistaakseni lääkäri sanoi sillon, että ikäraja lapsettomuushoidoille julkisella on jotain 43 vuotta peräti!! Eli ei pitäisi ihan hätä kädessä olla tässä. Kai. Ellei mene sukset niin pahasti ristiin sen tyrannin kanssa, että saa jonkun porttikiellon sairaalaan
Ja juuri noista mielialan vaihteluista, toivosta ja toivottomuudesta kirjoitinkin hetki sitten. Miten sitä vääntää nämä "oireet" millon mitenkin.
Ja varmaan hormoneista johtuu tuo vuoristorata, näinhän se aina menee, ensin odotellaan ovista, viikko sen jälkeen hiipii toivo jostain ja jännitys ja viimeisenä paria päivää ennen kuukautisia tippuu ja tulee se masennus "ei tästä mitään tule". Ja tätä samaa rataa kuukaudesta toiseen.
Ja ovulaation aikaan nykyään nämä raivonpurkaukset, mitä ihmettä?!
Mies suorastaan ärsyttää otollisimmalla hetkellä, epäreilua!
Mulla jomottelee jo vatsaa. Turhut loppu. Olen aivastellut todella paljon. Rintaliivit eivät sopineet tänään päälle ( !! ) eikä tee mieli syödä mitään.
Ihan selkeä PMS. Turvotuksineen päivineen. Mutta aion silti tehdä raskaustestin jos ei menkat ala ennen vkoloppua, olisi nimittäin tarkotus käydä pitkästä aikaa kylmällä kaljalla!
Ja juuri noista mielialan vaihteluista, toivosta ja toivottomuudesta kirjoitinkin hetki sitten. Miten sitä vääntää nämä "oireet" millon mitenkin.
Ja varmaan hormoneista johtuu tuo vuoristorata, näinhän se aina menee, ensin odotellaan ovista, viikko sen jälkeen hiipii toivo jostain ja jännitys ja viimeisenä paria päivää ennen kuukautisia tippuu ja tulee se masennus "ei tästä mitään tule". Ja tätä samaa rataa kuukaudesta toiseen.
Ja ovulaation aikaan nykyään nämä raivonpurkaukset, mitä ihmettä?!
Mies suorastaan ärsyttää otollisimmalla hetkellä, epäreilua!
Mulla jomottelee jo vatsaa. Turhut loppu. Olen aivastellut todella paljon. Rintaliivit eivät sopineet tänään päälle ( !! ) eikä tee mieli syödä mitään.
Ihan selkeä PMS. Turvotuksineen päivineen. Mutta aion silti tehdä raskaustestin jos ei menkat ala ennen vkoloppua, olisi nimittäin tarkotus käydä pitkästä aikaa kylmällä kaljalla!
Voi Jopo, ihailen sitkeää luottamustasi minun luomuplussaamisen suhteen kerta toisensa jälkeen
Mutta Pirtsi toihan on hiano merkki et tekee kylmää kaljaa mieli Niinhän minäkin keväällä oottelin viikonloppua ja viiniä kieli kitalaessa kiinni ja saamatta jäi kun testi oli perjantaiaamuna plussaa On muuten se viinilasillinen kummitellu sen jälkeenkin mielessä sen tsiljoona kertaa mutta jospa joku päivä... joskus...
Jopo oot ihailtavasti päässy näistä vauvahöyryistä irti Itellä on jotenkin oudot fiilikset, varmaan kun tietää että tää napero oli viimeinen. Teen jonkinlaista surutyötä kai, hirveä haikeus mielessä kun tiedän ettei ikinä enää. Ja kattokaakin te muutkin, että palstan ehdoton ikäraja Sahramiineille oli tää 43 ja hälyttäkää sykiatrista apua jos ikinä enää ilmaannun tänne pienikään kuume tai lämmönnousu mielessä
Niinhän minäkin keväällä oottelin viikonloppua ja viiniä kieli kitalaessa kiinni ja saamatta jäi kun testi oli perjantaiaamuna plussaa On muuten se viinilasillinen kummitellu sen jälkeenkin mielessä sen tsiljoona kertaa mutta jospa joku päivä... joskus... Jopo oot ihailtavasti päässy näistä vauvahöyryistä irti
Itellä on jotenkin oudot fiilikset, varmaan kun tietää että tää napero oli viimeinen. Teen jonkinlaista surutyötä kai, hirveä haikeus mielessä kun tiedän ettei ikinä enää. Ja kattokaakin te muutkin, että palstan ehdoton ikäraja Sahramiineille oli tää 43 ja hälyttäkää sykiatrista apua jos ikinä enää ilmaannun tänne pienikään kuume tai lämmönnousu mielessä