Kiitos
MaiMei! Kiva tutustua!
Sahris: ikävä on ollut kova! Kiva kuulla susta! <3 ja kyllä (!!!) tätä emäntää vietiin niin että pääty totta tosiaan takaisin listoille. Meno oli... Huh sentään... huohotus sulatti lumetkin liki koko itä uudeltamaalta. Sorry hiihtokelejä odottavat!
Heh - Vene on kyllä telakalla pressujen alla ja skumppaa vedellään ihan vain sääsyistä kotisohvalla villasukat jalassa ja shaali korviin saakka vedettynä. Kesää odotellessa! Kippis ja kulaus.
Ymmärrän sinua Sahris niin hyvin.... Lapset kasvavat ja mitä teet, mitä on odotettavissa? Meillä nuorempikin on nyt kypsynyt ja itsenäistynyt kuukauden sisällä huomattavasti ja sitä tosiaan miettii, että tässäkö tämä oli? Ajatus, ettei ole enää pieniä/koululaisia huolettavana jo ajatuksena tuntuu vanhentavan mieltäni. Mitä teen kun lapset itsenäistyvät lopullisesti? Mistä löytää vastaavanlaisen intohimon elämään kuin lapset? Tässäkö tämä oli - elämän paras aika? Meillä kun esikoisella on jalka jo reippaasti ulko-oven välissä ja hän miettii lukion jälkeistä opiskeluelämää ja kuopuskin on astunut kynnyksen yli teinimaailmaan niin syli tuntuu niin tyhjälle. Pakosti sitä miettii, miten tästä henkisesti selviää. Sniif! Mies yrittää puhua minua ympäri maailmanympäryspurjrhdukselle lohdukkeeksi, mutta ei.... Se ei ole mun haave
Tyydeli: silmäsi ovat varsin tarkat näkemään. Huhuu... täällä ollaan!!! Ja niin totta tosiaan tuo 'raskausrehevöityminen'. Minusta tuntuu, että tuon yhden alkukesäisen raskauden/keskenmenon seurauksena elimistöni on kuin imenyt itseensä kaiken ravinnosta irti saatavan ja varastoinut sen pahan päivän varalle. Kun raskaus päätyyy lapsen syntymään ja imetyksen alkamiseen niin lapsi ja imetys imee kuin itsestään kaiken tuon kertyneen lisäravinnon kehon jokaisesta rasvasolusta, mutta keskenmenon jälkeen sitä on omillaan ja elimistö toimii kuten parhaaksi näkee hormoonimyllerryksessään ja ilmeisesti tuota rasvasolua/soluja on paisutettava, paisutettava ja paisutettava. Miksi? Sitäpä tässä olen ihmetellyt! Totta tosiaan epäreilua! Olen lihonnut varmasti viisi kiiloa kesän jälkeen, ja nyt täytyy kyllä jättää jatkossa Fazerin sininen kaupan hyllylle. Tzemppiä sulle Tyydeli porrasjumppaan! Taidan ottaa sen myös käyttöön! Oli kiva kuulla susta!!!!
Hei '
uudet'!
Nopsaa minusta hiukan niille, jotka ovat tulleet tälle palstalle minun taustailutaukoni aikana. - - Minulla on kaksi jo isompaa lasta, vanhempi siis on jo lukiossa
Nämä kaksi lasta saivat helposti aikanaan alkunsa ja en ennen viime kevättä edes ajatellut, että enää haluaisin lisää lapsia, mutta sitten se tunne vain tuli jostakin ja iski lujaa, ja huhti-toukokuun kierrosta tulinkin raskaaksi yrityskerrasta kaksi. Tämä raskaus päättyi kuitenken sponttaaniin keskenmenoon kesäkuussa. Välillä tuo kokemani keskenmenon muisto musertaa todella rinnasta, mutta elämä jatkuu. Tuon raskauden jälkeen yritimme vielä raskautua kaksi kertaa vuonna 2014, heinäkuussa ja muistaakseni lokakuussa. Tämä tämänhetkinen yrityskerta on laskujeni mukaan nyt sitten viides
josta tosiaan kerta 2/5 päättyi raskauteen ja keskenmenoon. Toivotaan parempaa onnea tähän yritykseen. Ja mieskin löytyy - lukioaikana tapasimme ja yhä yhdessä elellään.
Olisi tosi kiva, jos jaksaisitte pikaisesti esitellä itsenne minulle.
Kiva tutustua teihin!
Piipahdin muuten eilen päivällä Apteekissa ja ostin Onni ovulaatiotestipaketin sis.15 kpl testiliuskoja kun kaikki muut tuotteet olivat harmikseni loppuneet. 15 kpl = aika määrä! No menin paketin kanssa toilettiin ja siellä pöntöllä istuessani luin testiohjeet ja mokoma Onni -testi täytyy tehdä aamupissasta. No höh - käytinpä yhden liuskan nyt kuitenkin päiväpissasta ja... Voi kun saisin /osaisin laittaa kuvan tänne... Se tulos yllätti minut täysin! Viivani oli kontrolliviivaa huomattavasti vahvempi.
Kuinka tässä näin kävikään??? Toissapäivän illalla nukkumaan mennessäni en olisi voinut kuvitellakaan eilisen päivän tapahtumia. Vauvahaaveeni kun oli haudattu ja nyt tuntuu kuin se poksahtaisi champagnepullon avautuvan korkin tavoin uudelleen taivaan ilmoille. Hmmm...ommmm.... Nautiskelen tästä, nautiskelen hetken tästä odotuksen, haaveiden ja onnen tunteesta, jotka tupsahtivat yllättäin taas elämääni. Piristävää! Enkä murehdi, en huolehdi, en pelkää mitään kunnes tämä kierto päättyy ja tuo tullessaan mitä tuokin. Kuten joskus aikaisemminkin olen sanonut, ei itse voi kovinkaan paljoa vaikuttaa siihen alkaako menkat aikanaan vai ei, eli murehtia ei kannata ennen aikojaan. Toivoa vain voi etteivät alkaisi. Siihen asti pidetään lippua korkealla!
Niin ja nyt aamupissasta liuska näytti hivenen, hivenen hennompaa minun viivaa kuin kontrolliviivaa. LH-huippu osui siis eiliselle.
Mites se nyt merkittiin noilla dpoilla, kun on päässyt unohtumaan. Eilen siis oli 12/28 ja ovistestiviiva vahvimmillaan.
Suukko ja halaus kaikille! Tulipa tekstille mittaa!
~lounis~