Onnea, onnea vielä kerran
Vauvahaaveita! Toivon hartaasti, että raskautesi eteenee turvallisesti ja voit hyvin koko raskautesi ajan. Ja mukavaa kun olet vielä täällä!
Ja mielenkiintoista tuo juomisasia. Minä en juonut myöskään alkoholia huhtikuussa kun tulin sitten toukokuussa raskaaksi, (enkä juuri muutenkaan juo). Ja eilen mietinkin, millä eväillä onnistuin raskautumaan, joskos onnistuisin samoilla eväillä uudestaan. Ruokavaliooni kuului tuolloin paljon avokadoa, pähkinöitä, manteleita, siemeniä, greippimehua, ruisleipää. Olen huono syömään lämpöisiä perusruokia, joten minulla saatta mennä montakin päivää pelkästään pähkinöitä napostellessa, ja himoitsen ruisleipää, jonka päällä on avokadoa. Sitten... d-vitamiinia, b-vitamiinia, foolihappoa ja sinkkiä... Näin muistelisin?
Ja
Tyydeli pitimän vielä kommentoida tuohon kun toissa iltana kirjoitit, että punnitset uuden vauvan mukana tuomia plussia ja miinuksia. Sitä minäkin mietin. Minulla suuri miinus on: onko sitä nyt aivan varmasti valmis aloittamaan kaiken uudestaan alusta. Itse tuo ihana vauva-aikahan on vain lyhyt hetki, mutta tuon pienen lapsen kasvattaminen teini-iän yli itsenäiseksi nuoreksi onkin sitten aikamoinen työrupeama. Pienen lapsen kanssa on elämä monin tavoin helpompaa - rakkautta, läsnäoloa ja rajoja, mutta jo kouluikäisten kanssa arki läksykuulusteluineen sekä harrastusten vuoksi onkin jo aika tohinaa&työntäytteistä työpäivien jälkeen. Kielten sanojen kuulustelua, koulujuttuja jne... vaikka meidän pojat ovat olleet ns. hyviä oppilaita... 9 ja 10 numeroita todistuksissa, ja selvityvät siis nopsaa läksyistä ja sanojen opetteluista, niin siltikin tuntuu, että itseään joutuu usein tsemppaamaan, jotta hymyssä suin jaksaa kuulustella sanoja ja kannustaa huolelliseen koulutyöhön illasta toiseen, viikosta ja vuodesta seuraavaan. Eli, en ole ihan varma jaksanko nyt kuitenkaan enää esim. kymmenen vuoden päästä samalla kunnianhimolla olla nuoren arjessa ja koulunkäynnissä mukana kuin nyt. Tekisinkö silloin jo mielummin omia juttuja...? Tekisi mieli vastata, että KYLLÄ! Uskon, että vauva/taapero/päiväkotiaika hoituisi minulta helposti, mutta isomman lapsen kasvatushaasteet onkin sitten toinen juttu, jos haluaa olla nuoren asioissa ja harrastuksissa sellaisella läsnäololla mukana, kuin mitä minä halua olla. Ja kun kertaalleen sen on jo käynyt läpi, siis nyt parhaillaan, sitä miettii että onko nyt mitään tolkkua aloittaa kaikki alusta. Tekisi mieli vastata, että EI OLE! Minulla vanhin poika on siis jo lukiossa eli toisin kuin moni teistä niin sain esikoiseni alta kolmekymmisenä. Suurelta osin siksi, että silloin kuolakseni pelkäsin lapsettomuutta ja en halunut siirtää lapsien saantia yli kolmelle kympille, enkä ottaa riskiä, etten sitten ehkä tulisikaan raskaaksi. Ja olimmehan siis olleet tuolloin jo mieheni kanssa vuosia yhdessä, sieltä lukiovuosiltani saakka. Esikoisemme oli kovin toivottu.
Välillä vauvakuume vain saa niin yliotteen, mutta kyllä nyt näin jälkiviisaana täytyy myöskin todeta, että ihan olisi voinut hiukan aikaisemmin herätä tämä kypsän iän vauvakuume... Mutta työ- ja lapsiarki ovat olleet viime vuodet sellaiset, ettei tullut mieleenkään hankkia lisää lapsia, vasta nyt kun täytin 41 sitä heräsi ohikiitävään elämäänsä. Mutta kuten aikaisemmin olen kirjoittanut, ajon nyt kyllä nauttia tästä vauvakuumeilusta ja jos meille se pieni nyytti suodaan niin ilolla tietysti sen vastaan otan, ja yhtä hyvin kasvatan kuin poikianikin, vaikka epäilenkin hiukan kuinka sitten myöhemmin se teiniarki okiein sujuu... Mutta ei murehdita sitä nyt.
Tunnetyyppi kun olen, jätän järjen äänen jonnekin taustalle mumisemaan.
Täällä on menossa niin monia mielenkiintoisia keskustelunaiheita, hauskoja ja vaikeitakin. Kipupisteitä löytyy meiltä jokaiselta kuten olette todenneet.
Susselille toivon valtavasti rohkeutta, jotta pystyisitte keskustelemaan ongelmastanne avoimesti ja yhdessä miehesi kanssa, ja kenties rohkeutta hakeutua ammatti-ihmisen avun luokse. Ongelma kuormittaa sinua varmasti valtavasti. Epätasapaino haluamisen, halutuksi tulemisen ja torjutuksi tulemisen välillä voi olla äärettömän kuluttavaa. Voimia! Ja mukavaa kun tulit taustailemasta ilmoittelemaan itsestäsi.
~lounakehto~