Itsenäisyyspäivää, ihanaiset! Täällä räntää hiljalleen leijailee taivaalta ja plussaa lupaillaan vielä päiväksi pariksi. Saapa nähdä, milloin saadaan oikeasti valkoinen maa. Alkavat jo kurakelit kyllästyttää, mutta minkäs teet.
Olivia, ei me vielä olla peliä menetetty! Vaikka kyllä tässä alkaa olla oma toivo aika vähissä. Toisaalta hetkittäin olen (muka) varma, että kyllä se toinen sieltä vielä joskus tulee. Mutta sitten välillä epätoivo kurkkii olkapäällä.
Minä puolestani kuumeilen melko julkisesti. On ollut jotenkin helpompi olla avoin asian kanssa. Eikä näin kukaan kysele mitään, kun tietävät missä mennään
Mur-mur, toivottavasti operaatio sujui hienosti ja nyt saat jatkaa matkaa kohti sitä bugsyn jo toivottamaa sokkaa tulevaisuutta :heart:
Bugsy, aika huikeaa, että mummusi sai pienen vielä viidenkympin korvilla. Hurjasti toivoa antava mutta myös melkein pelottava ajatus. Joutuuko tässä vielä joskus palaamaan ehkäisypuuhiin
No joo, toistaiseksi ei ole siitä pelkoa. Pikkukakkonen on vieläkin haaveissa vain.
Vauvahaaveita, mulla on Clearbluen testit käytössä. Hymynaaman yleensä saan näkyviin, mutta rehellisesti sanoen en tiedä, miten silti kuuluisi talletella. Siis että onko mulla ovis pian vain pidemmän ajan jälkeen. Ja onko kenties odotushuone sen verran vihamielinen ympäristö, ettei siellä simot pitkään selviä hengissä :kieh: On kokeiltu ennen ja jälkeen ja hymynaaman päivänä, toistaiseksi tuloksetta. Mutta näinä päivinä taas tikkuun pissitään ja parasta toivotaan.
Fleur, miten ihana uutinen! Onnea ihan hurjasti, onnellista odotusta :heart:
Minttu, tyhmätyhmä täti kun löysi sinut! Mä en viime kierrossa kuumeillut kun turnausväsy iski eikä oltu petipuuhissa. Mutta jospa tällä kertaa piinailtaisi kumpainenkin?
Nipsu, en osaa edes kuvitella tuntemuksiasi enkä siis oikein löydä sanoja, joilla lohduttaa. Lähetän vain halirutistuksen ja toivottelen voimia :hug:
(.) Viime kierto meni ilman tallettelua. Siksipä täälläkin on tullut oltua hiljaa. Oli kova paikka, kun miehelle iski turnausväsy. Tunnustan, olin itsekin miettinyt taukoa, mutta sitten kun toinen päätti asian puolestani, olin taas kiukkuinen ja loukkaantunut. Ja aina tekee kipeää lukea, miten toiset kyllä saavat sen tekemisen sujumaan kuukaudesta toiseen, vieläpä helposti ja ehkä jopa miehen aloitteesta. Meillä on ollut tahmeaa aina ja nyt tämä vauvahaave tekee asiasta vieläkin vaikeamman.
Nyt taas ovistestejä rapistelen ja toivon, että saadaan petivaatteet pöllyämään oikeaan aikaan. Pääsisi edes piinailemaan! Vuoden alkuun suunnittelen sokerittoman ruokavalion kokeilemista. Pari tuttavaa on kertonut erään lähiseudun gynekologin suosittelevan lapsettomuudesta kärsiville potilailleen karppausta tai sokerittomuutta. On kuulemma väittänyt melkein yhtä tehokkaaksi kuin hormonihoito. Täysin en tuohon usko, mutta onhan insuliinikin hormoni, joten ehkä jotakin perää asiassa on.
Kaipa tässä pitää itse tehdä kaikki voitavansa ja kokeilla tuotakin. Eli henkisesti jo valmistaudun siihen, että uuden vuoden jälkeen ruokavalio siivotaan. Mies jo mielenkiinnolla odottaa, miten tämmöinen tunnenapostelija käyttäytyy, kun suklaan tuoma turrutus otetaan pois
Tämmöisiä tänne. Yksi päivä toiveikkaana, toinen päivä hanskat kanveesissa. Mutta kyllähän se pikkukakkonen vielä toivomuslistalla on. Onnellista joulun odottelua kaikille täällä!
muoks. Minulla siis menossa
yk 9 ja
kp 10.