40+ so what wol.13
- Viestiketjun aloittaja Morticia
- Ensimmäinen viesti
Ei nää mihinkään vahvistu joten sais vuoto alkaa pian että ei tarvii miettii ja arpoo 
nimi / ikä.....monettako kuumeilee....kp / kierron pituus
Karoliina74 (42) ..............2.................. 78/47
InMyDreams (41) ............2.................. 33/28
Luppana76 (41) .............7................... 30/28
Kasenja (41) ...................2.................. 26/26-29
yöeläjä (43) ....................4................... 19/24
nuppu73 (43) ..................5.................. 18/28-30
Iid@ (44) ........................2................... 18/26-28
ThePutsku (41) ...............1.................. 2/27-29
Eetuha (39) ....................3................... ?/20-40
Peppistiina (41) ..............2.................. ?/28
Hoidoissa olevat:
Mamma vaan (44)............3......lahjasoluhoito -17
Piinailupäivät:
Mun&sun (41)..........................dpo 12
Plussanneet ~12kk:
Vuorikristalli (39).........-07/2016
Keltainen Seepra ........-09/2016
Helmiina1978 (37) ......-09/2016
Iltatähti 76 (39) ...........-09/2016
Katti75 (41).................-10/2016
Viizplus (37)................-10/2016
camelianna (44)..........-10/2016
Pyllerölyllerö...............-10/2016
Iida-Karoliina...............-12/2016
Hupsu Haave (43).......-12/2016
Minzi (40).....................-01/2017
kalabaliikki (40)........... -02/2017
Roxanne (42) ..............-03/2017
Jimima (45)..................-05/2017
Taustailijat:
Virkki (40)
Molly3 (43)
Vieläkömeillelapsi (40)
Miikkuliina (43)
Anniina74 (42)
zammakko (43)
Mun&sun (41)
*Jokainen voi päivittää listan itse. Kun olet kirjautunut sisään, paina listan kohdalta "vastaa". Muuta päivät ja muokkaa mieleiseksesi, lopuksi poista #/quote - merkit ylhäältä ja alhaalta. Sen jälkeen lähetä ja vóila!
Luppana - toisaalta nuo CB:n testit ei muistaakseni näytä sitä vahvistumista kovin hyvin. Antavat helposti koko ajan sellaista hailuraa viivaa. Toivottavasti kävisi nyt tavalla tai toisella hyvin: joko selkeästi alkaa vuoto tai onnistunut raskaus.
Mun&sun, vieläkö olet malttanut pysyä testeistä erossa?
Mun&sun, vieläkö olet malttanut pysyä testeistä erossa?
Juu olenTänään tosin ostin testit ja aamulla sitten. Kovin toiveikas en ole. Välillä on sata lasissa raskauden puolesta, pian jo hanskat naulaan heittäneenä. Jännä miten sitä ei tässä iässä omaa kroppaansa tunne
nimi / ikä.....monettako kuumeilee....kp / kierron pituus
Karoliina74 (42) ..............2.................. 80/47
InMyDreams (41) ............2.................. 35/28
Luppana76 (41) .............7................... 32/28
Kasenja (41) ...................2.................. 28/26-29
yöeläjä (43) ....................4................... 21/24
nuppu73 (43) ..................5.................. 20/28-30
Iid@ (44) ........................2................... 20/26-28
ThePutsku (41) ...............1.................. 4/27-29
Eetuha (39) ....................3................... ?/20-40
Peppistiina (41) ..............2.................. ?/28
Hoidoissa olevat:
Mamma vaan (44)............3......lahjasoluhoito -17
Piinailupäivät:
Mun&sun (41)..........................dpo 14
Plussanneet ~12kk:
Vuorikristalli (39).........-07/2016
Keltainen Seepra ........-09/2016
Helmiina1978 (37) ......-09/2016
Iltatähti 76 (39) ...........-09/2016
Katti75 (41).................-10/2016
Viizplus (37)................-10/2016
camelianna (44)..........-10/2016
Pyllerölyllerö...............-10/2016
Iida-Karoliina...............-12/2016
Hupsu Haave (43).......-12/2016
Minzi (40).....................-01/2017
kalabaliikki (40)........... -02/2017
Roxanne (42) ..............-03/2017
Jimima (45)..................-05/2017
Taustailijat:
Virkki (40)
Molly3 (43)
Vieläkömeillelapsi (40)
Miikkuliina (43)
Anniina74 (42)
zammakko (43)
Mun&sun (41)
*Jokainen voi päivittää listan itse. Kun olet kirjautunut sisään, paina listan kohdalta "vastaa". Muuta päivät ja muokkaa mieleiseksesi, lopuksi poista #/quote - merkit ylhäältä ja alhaalta. Sen jälkeen lähetä ja vóila!
Pahoittelut negoista ja uuden kierron alkamisesta, Mun&sun ja Iid@. Iid@lle täältä huhuilisin, että kannattaa kyllä varata aika lapsettomuusklinikalle jos yhtään siltä tuntuu. Siellä voi keskustella eri vaihtoehdoista - on olemassa myös kevyempiä hoitoja kuin IVF. Mutta kovin pitkään ei kannata aikailla näillä vuosirenkailla. En tiedä missä päin asut, mutta jos pk-seudulla niin voin lämpimästi suositella omaa klinikkaani Dextraa ja lääkäriäni Eero Varilaa siellä. Kovasti tsemppiä ja tärppionnea joka tapauksessa!
Iid@lle täältä huhuilisin, että kannattaa kyllä varata aika lapsettomuusklinikalle jos yhtään siltä tuntuu. Siellä voi keskustella eri vaihtoehdoista - on olemassa myös kevyempiä hoitoja kuin IVF. Mutta kovin pitkään ei kannata aikailla näillä vuosirenkailla. En tiedä missä päin asut, mutta jos pk-seudulla niin voin lämpimästi suositella omaa klinikkaani Dextraa ja lääkäriäni Eero Varilaa siellä. Kovasti tsemppiä ja tärppionnea joka tapauksessa!
nimi / ikä.....monettako kuumeilee....kp / kierron pituus
Karoliina74 (42) ..............2.................. 83/47
InMyDreams (41) ............2.................. 38/28
Luppana76 (41) .............7................... 35/28
yöeläjä (43) ....................4................... 24/24
nuppu73 (43) ..................5.................. 23/28-30
ThePutsku (41) ...............1.................. 7/27-29
Iid@ (44) ........................2................... 3/26-28
Kasenja (41) ...................2.................. 2/26-29
Eetuha (39) ....................3................... ?/20-40
Peppistiina (41) ..............2.................. ?/28
Hoidoissa olevat:
Mamma vaan (44)............3......lahjasoluhoito -17
Piinailupäivät:
Plussanneet ~12kk:
Vuorikristalli (39).........-07/2016
Keltainen Seepra ........-09/2016
Helmiina1978 (37) ......-09/2016
Iltatähti 76 (39) ...........-09/2016
Katti75 (41).................-10/2016
Viizplus (37)................-10/2016
camelianna (44)..........-10/2016
Pyllerölyllerö...............-10/2016
Iida-Karoliina...............-12/2016
Hupsu Haave (43).......-12/2016
Minzi (40).....................-01/2017
kalabaliikki (40)........... -02/2017
Roxanne (42) ..............-03/2017
Jimima (45)..................-05/2017
Taustailijat:
Virkki (40)
Molly3 (43)
Vieläkömeillelapsi (40)
Miikkuliina (43)
Anniina74 (42)
zammakko (43)
Mun&sun (41)
*Jokainen voi päivittää listan itse. Kun olet kirjautunut sisään, paina listan kohdalta "vastaa". Muuta päivät ja muokkaa mieleiseksesi, lopuksi poista #/quote - merkit ylhäältä ja alhaalta. Sen jälkeen lähetä ja vóila!
Kiitos Roxanne tsemppaamisesta - lämmitti kovasti mieltä. <3 Kyllä pitää nyt vaan rohjeta varailla aikaa jollekin klinikalle (ei asuta pk-seudulla). Ei tosiaan ole edes tietoa hoidoista ja joku kevyempi hoitomuoto olisi just sitä minkä toivoisi riittävän.. Hieman myös pelottaa henkilökunnan suhtautuminen kun on jo näin paljon ikää.
Miten Luppanalla ja Jimimalla menee - toivottavasti kaikki on hyvin! Entä mitä muille kuuluu? Ihanaa kun odottajatkin käyvät vielä täällä kommentoimassa - se antaa toivoa meille muille.
Oikein ihania kesäpäiviä kaikille!
Miten Luppanalla ja Jimimalla menee - toivottavasti kaikki on hyvin! Entä mitä muille kuuluu? Ihanaa kun odottajatkin käyvät vielä täällä kommentoimassa - se antaa toivoa meille muille.
Oikein ihania kesäpäiviä kaikille!
nimi / ikä.....monettako kuumeilee....kp / kierron pituus
Karoliina74 (42) ..............2.................. 84/47
InMyDreams (41) ............2.................. 39/28
Luppana76 (41) .............7................... 36/28
yöeläjä (43) ....................4................... 25/24
nuppu73 (43) ..................5.................. 24/28-30
ThePutsku (41) ...............1.................. 8/27-29
Iid@ (44) ........................2................... 4/26-28
Kasenja (41) ...................2.................. 3/26-29
Eetuha (39) ....................3................... ?/20-40
Peppistiina (41) ..............2.................. ?/28
Hoidoissa olevat:
Mamma vaan (44)............3......lahjasoluhoito -17
Piinailupäivät:
Plussanneet ~12kk:
Vuorikristalli (39).........-07/2016
Keltainen Seepra ........-09/2016
Helmiina1978 (37) ......-09/2016
Iltatähti 76 (39) ...........-09/2016
Katti75 (41).................-10/2016
Viizplus (37)................-10/2016
camelianna (44)..........-10/2016
Pyllerölyllerö...............-10/2016
Iida-Karoliina...............-12/2016
Hupsu Haave (43).......-12/2016
Minzi (40).....................-01/2017
kalabaliikki (40)........... -02/2017
Roxanne (42) ..............-03/2017
Jimima (45)..................-05/2017
Taustailijat:
Virkki (40)
Molly3 (43)
Vieläkömeillelapsi (40)
Miikkuliina (43)
Anniina74 (42)
zammakko (43)
Mun&sun (41)
*Jokainen voi päivittää listan itse. Kun olet kirjautunut sisään, paina listan kohdalta "vastaa". Muuta päivät ja muokkaa mieleiseksesi, lopuksi poista #/quote - merkit ylhäältä ja alhaalta. Sen jälkeen lähetä ja vóila!
Moikkelis!
Täältä pikainen päivitys mennään nyt kp 25 ja dpo 9. Jotakin oireitakin jo mukamas olen tuntevani... rintoja "pistelee", etovaa oloa varsinkin illasta, kamala nälkä iskee yhtäkkiä, jopa keskellä yötä pissalla saa ravata kaiken aikaa..... mutta mutta voihan olla pms -oireitakin..... eilen lenkillä ollessni otin muutaman juoksuaskeleen ja ai että ku sattui rintoihin..... siitä innostuneena testasin aamulla..... negan no toki aivan liian aikaista... vielä täytynee muutama päivä malttaa
Hauskaa päivän jatkoa kaikille
Täältä pikainen päivitys
mennään nyt kp 25 ja dpo 9. Jotakin oireitakin jo mukamas olen tuntevani... rintoja "pistelee", etovaa oloa varsinkin illasta, kamala nälkä iskee yhtäkkiä, jopa keskellä yötä pissalla saa ravata kaiken aikaa..... mutta mutta voihan olla pms -oireitakin..... eilen lenkillä ollessni otin muutaman juoksuaskeleen ja ai että ku sattui rintoihin..... siitä innostuneena testasin aamulla..... negan no toki aivan liian aikaista... vielä täytynee muutama päivä malttaa Hauskaa päivän jatkoa kaikille
Heipat pitkästä aikaa! Täällä on taas tapahtunut, kun hetkisen on ollut linjoilta pois.
Jimima & Roxanne, onnea odotukseen! Teillä menee jo raskaudet pitkällä. Mahtavaa! Kiva lukea teidän kuulumisia. Pyllikselle myös onnittelut!
Luppana, siis mitä nämä sun viivat on? Tietenkin toivon, että ne ovat vahvistuneet ja sinulla olisi alkanut raskaus! Oliko sulla jo normaalit kuukautiset tuossa välissä? Mikä sinun tilanne on?
Yöeläjä, onnea Hcg:n laskusta! Nyt voit toipua kierroksen ja sitten yrittää uudestaan!
Nuppu, sinua ei voi moittia yrittämisen puutteesta. Sulla ehtii vielä muuttua testitulos.
Iid@, tiedän sun tunteen. Nega, kuukautiset ja synkät ajatukset!!! Sama mulla.
Mitähän kaikkea vielä piti kommentoimaan?!
ON: en muista yhtään, milloin viimeksi olen itse kirjoitellut. Minulle siis tehtiin pari vkoa sitten sen resektoskopia ja tavaraa oli ihan tuutin täydeltä. Heräsin siitä nukutuksesta ja tajusin, että tämänkertainen koitos oli tavallista pidempi. pientä epävarmuutta oli lääkärillä, tuliko sohittua haava/reikä jonnekin ja itselläkin oli kamalan epävarma olo kaiken jälkeen. Olen ollut kohdusta poikkeuksellisen kipeä ja vuotokin kesti reilusti yli viikon. Nyt on ollut muutaman päivän synkkiä ajatuksia ja kuinka ollakaan, tänään taisi alkaa kuukautiset!!!! Tai mulla on vahva epäily, että nämä saattaisivat olla kuukautiset. Kamala kammo jäi tästä keskenmenon jälkipyykistä ja hoidon vaatimisesta sekä tästä toimenpiteestä. Nyt olen huojentunut, jos kuukautiset alkaa ja yrittämistä ei tarvii miettiä pariin kiertoon.
Jimima & Roxanne, onnea odotukseen! Teillä menee jo raskaudet pitkällä. Mahtavaa! Kiva lukea teidän kuulumisia. Pyllikselle myös onnittelut!
Luppana, siis mitä nämä sun viivat on? Tietenkin toivon, että ne ovat vahvistuneet ja sinulla olisi alkanut raskaus! Oliko sulla jo normaalit kuukautiset tuossa välissä? Mikä sinun tilanne on?
Yöeläjä, onnea Hcg:n laskusta! Nyt voit toipua kierroksen ja sitten yrittää uudestaan!
Nuppu, sinua ei voi moittia yrittämisen puutteesta. Sulla ehtii vielä muuttua testitulos.
Iid@, tiedän sun tunteen. Nega, kuukautiset ja synkät ajatukset!!! Sama mulla.
Mitähän kaikkea vielä piti kommentoimaan?!
ON: en muista yhtään, milloin viimeksi olen itse kirjoitellut. Minulle siis tehtiin pari vkoa sitten sen resektoskopia ja tavaraa oli ihan tuutin täydeltä. Heräsin siitä nukutuksesta ja tajusin, että tämänkertainen koitos oli tavallista pidempi. pientä epävarmuutta oli lääkärillä, tuliko sohittua haava/reikä jonnekin ja itselläkin oli kamalan epävarma olo kaiken jälkeen. Olen ollut kohdusta poikkeuksellisen kipeä ja vuotokin kesti reilusti yli viikon. Nyt on ollut muutaman päivän synkkiä ajatuksia ja kuinka ollakaan, tänään taisi alkaa kuukautiset!!!! Tai mulla on vahva epäily, että nämä saattaisivat olla kuukautiset. Kamala kammo jäi tästä keskenmenon jälkipyykistä ja hoidon vaatimisesta sekä tästä toimenpiteestä. Nyt olen huojentunut, jos kuukautiset alkaa ja yrittämistä ei tarvii miettiä pariin kiertoon.
Hei Virkki! kiva kuulla sustakin pitkästä aikaa
Aika hiljaasta täällä on.... kaikki vissiin niin lomailee
Jos jokin viiva vahvistuu niin ovis-testi ei sekään kuitenkaan positiivinen... raskaustestit näyttää edelleen negaa ja tuntuu kyllä että negaksi jääkin.... tosin nyt vasta dpo 11 ja menkkakivut enteilee tätiä minä päivänä hyvänsä
Aika hiljaasta täällä on.... kaikki vissiin niin lomailee
Jos jokin viiva vahvistuu niin ovis-testi
ei sekään kuitenkaan positiivinen... raskaustestit näyttää edelleen negaa ja tuntuu kyllä että negaksi jääkin.... tosin nyt vasta dpo 11 ja menkkakivut enteilee tätiä minä päivänä hyvänsä Moikka kaikki,
Olen pyörinyt tällä palstalla jo aiemmin, noin 1-2v sitten ja nyt taas uudella tarmolla. Täällä siis 42v kolmannesta haaveileva. Aiemmat raskauteni ovat alkaneet kun olin 28 ja 30v, joten onhan tässä hieman taukoa. Uuden miehen kanssa on nyt yritystä takana jo noin kolme vuotta ja kun itselleni tuli keväällä 42v täyteen, aloin miettimään että ei se taida luomusti tulla kun ei ole kertaakaan vielä tärpännyt. Niinpä pitkällisen harkinnan jälkeen aloitimme toukokuussa hoidot yksityisellä.
itselleni oli aika suuri kynnys mennä noihin hoitoihin, olen periaatteessa niitä vastustanut ja ollut kokoajan sillä fiiliksellä että tulee jos on tullakseen. Pelotti myös miten suhtaudumme jos toisesta löytyy jotain vikaa, vaikuttaako se suhteeseen yms. No, minulla näyttää olevan kaikki kunnossa, eli raskautuminen vielä hyvinkin todennäköistä ja mahdollista, mutta miehen siittiöt ovat heikosti liikkuvia ja huonolaatuisia. Niinpä hoidot aloitettiinkin samantien IVF + ICSI kokoonpanolla. Nyt on sitten ensimmäinen hoitosetti lähes takana. Tällä viikolla poimittiin munasolut, joita saatiin kasaan 7 kpl ja ensi viikolla katsotaan päästäänkö joku alkio laittamaan sisään vai missä kunnossa alkiot ovat.
Fiilikset ovat hyvin ristiriitaiset. Piikittely on ollut helppoa ja vaikeaa. Itse hieman piikkikammoisena olen jättänyt piikittelyt miehelle ja en ole sinänsä muuta ihmeellistä sivuoiretta huomannut kuin mahan turpoamisen. Vointi on muuten ollut ihan normaali. Mies kokee myötätuskaa koska saa hoitaa piikittelyn ja hän on alkanut kyseenalaistamaan hoitojen jatkamisen, koska on huomannut mitä kaikkea nainen saa siinä kokea. Munasolujen kerääminen minua eniten pelotti, mutta se oli kuitenkin yllättävän helppo toimenpide. Tosin vatsa ollut sen jälkeen hieman kipeä. No, katsotaan nyt rauhassa tämä ensimmäinen hoito loppuun ja mietitään sitten onko tarmoa jatkaa näitä hoitoja jos tarvetta. Todennäköisyyttä raskaudellemma tivasin ja lääkäri antoi noin 12% todennäköisyyden näillä hoidoilla, joten ei tässä nyt sinänsä hurraata voi huutaa. Todennäköisyys on noinkin huono, koska otetaan huomioon ikämme, vaikka oma kroppani on sinänsä vielä täysi toimiva, eikä vaihdevuosista ole vielä mitään merkkiä. En siis odota tältä ensimmäiseltä hoitokierrokselta ihan kauheasti, mutta en nyt myöskään osaa sanoa jatkammeko hoitoja tämän jälkeen jos ei heti tärppää. Aika näyttää. Lähinnä olemme miehen kanssa alkaneet miettimään voitaisiinko sperman laatua parantaa kotikonstein ja lähteä sitä kautta parantamaan luomuraskauden mahdollisuutta, mutta katsotaan nyt miten meille ensi viikolla käy, päästäänkö alkiota istuttamaan
Tsemppiä teille kaikille ja hedelmällistä kesää!
Olen pyörinyt tällä palstalla jo aiemmin, noin 1-2v sitten ja nyt taas uudella tarmolla. Täällä siis 42v kolmannesta haaveileva. Aiemmat raskauteni ovat alkaneet kun olin 28 ja 30v, joten onhan tässä hieman taukoa. Uuden miehen kanssa on nyt yritystä takana jo noin kolme vuotta ja kun itselleni tuli keväällä 42v täyteen, aloin miettimään että ei se taida luomusti tulla kun ei ole kertaakaan vielä tärpännyt. Niinpä pitkällisen harkinnan jälkeen aloitimme toukokuussa hoidot yksityisellä.
itselleni oli aika suuri kynnys mennä noihin hoitoihin, olen periaatteessa niitä vastustanut ja ollut kokoajan sillä fiiliksellä että tulee jos on tullakseen. Pelotti myös miten suhtaudumme jos toisesta löytyy jotain vikaa, vaikuttaako se suhteeseen yms. No, minulla näyttää olevan kaikki kunnossa, eli raskautuminen vielä hyvinkin todennäköistä ja mahdollista, mutta miehen siittiöt ovat heikosti liikkuvia ja huonolaatuisia. Niinpä hoidot aloitettiinkin samantien IVF + ICSI kokoonpanolla. Nyt on sitten ensimmäinen hoitosetti lähes takana. Tällä viikolla poimittiin munasolut, joita saatiin kasaan 7 kpl ja ensi viikolla katsotaan päästäänkö joku alkio laittamaan sisään vai missä kunnossa alkiot ovat.
Fiilikset ovat hyvin ristiriitaiset. Piikittely on ollut helppoa ja vaikeaa. Itse hieman piikkikammoisena olen jättänyt piikittelyt miehelle ja en ole sinänsä muuta ihmeellistä sivuoiretta huomannut kuin mahan turpoamisen. Vointi on muuten ollut ihan normaali. Mies kokee myötätuskaa koska saa hoitaa piikittelyn ja hän on alkanut kyseenalaistamaan hoitojen jatkamisen, koska on huomannut mitä kaikkea nainen saa siinä kokea. Munasolujen kerääminen minua eniten pelotti, mutta se oli kuitenkin yllättävän helppo toimenpide. Tosin vatsa ollut sen jälkeen hieman kipeä. No, katsotaan nyt rauhassa tämä ensimmäinen hoito loppuun ja mietitään sitten onko tarmoa jatkaa näitä hoitoja jos tarvetta. Todennäköisyyttä raskaudellemma tivasin ja lääkäri antoi noin 12% todennäköisyyden näillä hoidoilla, joten ei tässä nyt sinänsä hurraata voi huutaa. Todennäköisyys on noinkin huono, koska otetaan huomioon ikämme, vaikka oma kroppani on sinänsä vielä täysi toimiva, eikä vaihdevuosista ole vielä mitään merkkiä. En siis odota tältä ensimmäiseltä hoitokierrokselta ihan kauheasti, mutta en nyt myöskään osaa sanoa jatkammeko hoitoja tämän jälkeen jos ei heti tärppää. Aika näyttää. Lähinnä olemme miehen kanssa alkaneet miettimään voitaisiinko sperman laatua parantaa kotikonstein ja lähteä sitä kautta parantamaan luomuraskauden mahdollisuutta, mutta katsotaan nyt miten meille ensi viikolla käy, päästäänkö alkiota istuttamaan
Tsemppiä teille kaikille ja hedelmällistä kesää!
Tervetuloa ruutana! Hyvä siis, että menitte hoitoihin! Kyllä ymmärrän ajatuksesi täysin. Meissä kummassakaan ei pitäisi olla mitään vikaa ja kaiken pitäisi olla suht ok, mutta ei vaan ole tärpännyt. Huono munasolujen laatu taitaa olla meikäläisen kohdalla se tuomio-ikä on tehnyt tehtävänsä. Sinulla munasoluja on kuitenkin tullut ikään nähden hyvin. Toivotaan, että siellä on valioyksilöitä ja saatte pienen itsellenne. Minä sain vuosi sitten (40v) myöskin 7 kelpoa munasoluja ja reilu vuosi on niitä siirrelty tuloksetta. Kaksi keskenmenoa mahtuu tämän vuoden sisään. Onnea hoitoihisi ja tule kertomaan, miten kävi ja Pääsitkö siirtoon! Tämä palsta on just täydellinen kaikkeen avautumiseen.
Nuppu, mulla kaikissa raskauksissa ovulaatiotesti on ensimmäisenä näyttänyt viivaa. Miten sulla? Alkoiko uusi kierto vai miten?
ON: mulla tosiaankin alkoi uusi kierto. Tänään kp 3. Vuotoa on tullut yllättävänkin hyvin siihen nähden, että tässä on ollut kaikenlaista vuotoa jo välissäkin. Uuteen nousuun. Vaikka vannoinkin, että yritys loppuu seuraavaan siirtoon, pieni ääni päässä huutaa: -Kokeile vielä yksi hoitokierto!! Apua! Miten tämän äänen saisi vaimennettua?!? PMS-oireet olivat aivan kamalat ja kaikki lapsen tämän hetkiset pienet vaatteet tuli myytyä pois tai lahjoitettua niitä tarvitseville. Onneksi en ehtinyt ruveta myymään omia vaatteita pois. Se vaihe seuraavaksi! Jaa miten niin naisen mieli on ailahteleva??
Nuppu, mulla kaikissa raskauksissa ovulaatiotesti on ensimmäisenä näyttänyt viivaa. Miten sulla? Alkoiko uusi kierto vai miten?
ON: mulla tosiaankin alkoi uusi kierto. Tänään kp 3. Vuotoa on tullut yllättävänkin hyvin siihen nähden, että tässä on ollut kaikenlaista vuotoa jo välissäkin. Uuteen nousuun. Vaikka vannoinkin, että yritys loppuu seuraavaan siirtoon, pieni ääni päässä huutaa: -Kokeile vielä yksi hoitokierto!! Apua! Miten tämän äänen saisi vaimennettua?!? PMS-oireet olivat aivan kamalat ja kaikki lapsen tämän hetkiset pienet vaatteet tuli myytyä pois tai lahjoitettua niitä tarvitseville. Onneksi en ehtinyt ruveta myymään omia vaatteita pois. Se vaihe seuraavaksi!
Jaa miten niin naisen mieli on ailahteleva??Virkille hirmuisesti tsemppiä! Piti jo aiemmin sanoa, mutta olen ollut poissa palstoilta itsekin tosi pitkään, välillä vähän vilkaissut oman keskenmenon jälkeen. Keskittynyt kaikkeen muuhun ja hellinyt koiranpentua En tiedä, onko mun kierto oikein palautunut vielä. On se nyt aika säännöllinen jo, mutta en ole bongannut kunnon oviksia, en testillä enkä tuntemuksilla. Lääkäriin en ole ollut missään yhteyksissä, mutta koska meillä on vielä yksi alkio ja rahaakin vähän säästynyt, niin uskon, että elo-syyskuussa se siirretään, jos on jotain siirrettävää. Kunhan hyvissä ajoin ennen meidän unelmien matkaa lokakuun lopulla Täytyy sitten katsoa, että mitä sen jälkeen. Jos rahaa tulee yhtä hyvin kuin nyt (hyvä työputki), niin pitää miettiä, vieläkö yhden kerran kykenisi tuhlaamaan kaiken muuhun kuin mihinkään järkevään... Tuntuu, että vaikka ikää tulee (loppuvuodesta 42), niin aina sitä yhden vuoden antaa itselleen lisää aikaa... (Kiitos vain toivosta, Jimima, ja paljon onnea!) Mieshän on 4v nuorempi, niin se sentään hivenen helpottaa. Luulen, että sitten otetaan Roxannen suositus vastaan ja vaihdetaan Eerolle Poitsu kovasti kaipaa sisarusta... On paras kamu kaikkien noin 2-3 vuotta nuorempien kanssa, heitä kovasti hoivaa ja leikittää!
En tiedä, onko mun kierto oikein palautunut vielä. On se nyt aika säännöllinen jo, mutta en ole bongannut kunnon oviksia, en testillä enkä tuntemuksilla. Lääkäriin en ole ollut missään yhteyksissä, mutta koska meillä on vielä yksi alkio ja rahaakin vähän säästynyt, niin uskon, että elo-syyskuussa se siirretään, jos on jotain siirrettävää. Kunhan hyvissä ajoin ennen meidän unelmien matkaa lokakuun lopulla Täytyy sitten katsoa, että mitä sen jälkeen. Jos rahaa tulee yhtä hyvin kuin nyt (hyvä työputki), niin pitää miettiä, vieläkö yhden kerran kykenisi tuhlaamaan kaiken muuhun kuin mihinkään järkevään... Tuntuu, että vaikka ikää tulee (loppuvuodesta 42), niin aina sitä yhden vuoden antaa itselleen lisää aikaa... (Kiitos vain toivosta, Jimima, ja paljon onnea!) Mieshän on 4v nuorempi, niin se sentään hivenen helpottaa. Luulen, että sitten otetaan Roxannen suositus vastaan ja vaihdetaan Eerolle Poitsu kovasti kaipaa sisarusta... On paras kamu kaikkien noin 2-3 vuotta nuorempien kanssa, heitä kovasti hoivaa ja leikittää!Ruutana, kovasti onnea hoitotaipaleelle - hyvä kun lähditte yrittämään! Kovin tutulta kuulosti tarinasi, tosin sillä erotuksella että mulla ei ennestään lapsia ollut, kun lähdin hoitoihin 41-vuotiaana. Mullakaan ei päällisin puolin näyttänyt mitään vikaa olevan, mutta tuo Virkinkin mainitsema munasolujen huono laatu sitten kyllä paljastui hoitojen myötä. Vaikka soluja saatiin aina hyvä määrä, niin siirrettäviä alkioita jäi jäljelle vain vähän ja niiden laatukin vähän sitä sun tätä. Mutta nämähän on tosi yksilöllisiä juttuja, ja joillain voi solujen laatu säilyä paremmin kuin toisilla. Ja meilläkin lopulta, kun jaksettiin tahkota useita hoitokierroksia, saatiin pysyvä plussa aikaiseksi. Joten kaikki on mahdollista, ei kannata koskaan luopua toivosta!
Virkki, täytyy sanoa että kohtuuttoman raskas on kyllä teidänkin taipaleenne ollut, ihan sydän syrjällään olen sitä täällä seurannut. Mutta ihana kuulla, että kierto on palautunut ja mielikin jo valoisampi! Mä kyllä - yllätys, yllätys - kannustaisin vielä harkitsemaan hoitojen jatkamista, jos vaan voimat siihen riittää. Kyllähän sen nyt jo tilastojen valossa pitää joku kerta onnistua!!! Tuli mieleen että teille olis varmaan ihanteellinen juttu se alkiodiagnostiikka, joka Kalabaliikille tehtiin - siinähän saataisiin karsittua vialliset alkiot, jotka voi keskenmenojakin aiheuttaa. Mut maksaahan se tietty törkeästi, eikä takeita onnistumisesta voi silti antaa... Tsemppiä joka tapauksessa uuteen nousuun, olet kyllä vahva nainen!
Mitä muuten Jimimalle kuuluu - saitko jo ne riskiluvut ja onhan kaikki kunnossa?
Kiva kuulla myös MaiMeistä pitkästä aikaa. Hyvältä kuulostaa teidän (mahdolliset) jatkosuunnitelmat - nyt vaan nautit kesästä ja koiruudesta ja lataat akkuja tulevaa varten!
Kovin tutulta kuulosti tarinasi, tosin sillä erotuksella että mulla ei ennestään lapsia ollut, kun lähdin hoitoihin 41-vuotiaana. Mullakaan ei päällisin puolin näyttänyt mitään vikaa olevan, mutta tuo Virkinkin mainitsema munasolujen huono laatu sitten kyllä paljastui hoitojen myötä. Vaikka soluja saatiin aina hyvä määrä, niin siirrettäviä alkioita jäi jäljelle vain vähän ja niiden laatukin vähän sitä sun tätä. Mutta nämähän on tosi yksilöllisiä juttuja, ja joillain voi solujen laatu säilyä paremmin kuin toisilla. Ja meilläkin lopulta, kun jaksettiin tahkota useita hoitokierroksia, saatiin pysyvä plussa aikaiseksi. Joten kaikki on mahdollista, ei kannata koskaan luopua toivosta!Virkki, täytyy sanoa että kohtuuttoman raskas on kyllä teidänkin taipaleenne ollut, ihan sydän syrjällään olen sitä täällä seurannut.
Mutta ihana kuulla, että kierto on palautunut ja mielikin jo valoisampi! Mä kyllä - yllätys, yllätys - kannustaisin vielä harkitsemaan hoitojen jatkamista, jos vaan voimat siihen riittää. Kyllähän sen nyt jo tilastojen valossa pitää joku kerta onnistua!!! Tuli mieleen että teille olis varmaan ihanteellinen juttu se alkiodiagnostiikka, joka Kalabaliikille tehtiin - siinähän saataisiin karsittua vialliset alkiot, jotka voi keskenmenojakin aiheuttaa. Mut maksaahan se tietty törkeästi, eikä takeita onnistumisesta voi silti antaa... Tsemppiä joka tapauksessa uuteen nousuun, olet kyllä vahva nainen!Mitä muuten Jimimalle kuuluu - saitko jo ne riskiluvut ja onhan kaikki kunnossa?
Kiva kuulla myös MaiMeistä pitkästä aikaa.
Hyvältä kuulostaa teidän (mahdolliset) jatkosuunnitelmat - nyt vaan nautit kesästä ja koiruudesta ja lataat akkuja tulevaa varten!Kiitos taas kaikille onnen toivottajille, olette ihania! Laitan nyt omanapaisen tilannekatsauksen. Olin siis nt-ultrassa 29.6., jolloin kaikki näytti hyvältä ja tyyppi vastasi 5 päivää isompaa kuin oviksen mukaan laskettuna. Kätilö kuitenkin varoitteli että todennäköisesti kärähdän seulassa ikäni takia ja niinhän siinä kävi. Seuraavana päivänä tuli soitto, jossa kerrottiin käryn käyneen T21-riskiluvulla 1/163. Eihän se mikään kiva tieto ollut, mutta osasin odottaa sitä. Ikäriski oli peräti 1/24, joten siinä suurin syy että seula hälytti. Veriarvot paransivat riskilukua, mutteivät tarpeeksi, jotta olisin päässyt sen maagisen 1/250 rajan yli. T18-riski oli pieni, jotain 1/65000, joten tuo iso riski koski nimenomaan Downia. Kätilö oli kannustava ja kertoi ettei veriarvot viittaa Downiin (molemmat arvot vähän yli MoM:in) ja yritti luoda uskoa minuun että kaikki voi olla hyvin. 4.7. kävin sitten Naistenklinikan sikiötutkimusyksikössä ja jälleen oli ihana kätilö, joka selitti hyvin kromosomipoikkeavuuksista ja tutkimusvaihtoehdoista. Katsoimme myös niitä mun arvoja ja riskilukuja tarkemmin. Olin jo päättänyt että haluan sen NIPT-tutkimuksen (välttääkseni ylimääräiset keskenmenoriskit) ja keskustelun jälkeen meninkin suoraan labraan antamaan pari putkea verta. Sitten alkoi piinaviikko. Sanoivat että tämän viikon keskiviikkona saisin soittaa ja kysellä tuloksia, jos haluan. Olimme kuitenkin menossa risteilylle ja päätin etten halua tietää ennen sitä, joten he kirjasivat ylös että jos on tarve soittaa (eli jos on huonoja uutisia tai koe on epäonnistunut, muuten tulee kirje kotiin), he eivät soita ennen perjantaita klo 12. Jännitin ihan hulluna koko viikon ja mieliala vaihteli optimistisesta pessimistiseen. Perjantain vastaisena yönä laivalla nukuin surkeasti ja olin ihan varma että tietenkin mä olen se 1/163, jonka kohdalle se Down osuu. Toivoin hartaasti että kotona odottaisi eteisen lattialla kirje, mutta eipä odottanut ja pelko senkun kasvoi. Kirjauduin sitten Omaan Kantaan, jospa posti olisi vain myöhässä ja tieto löytyisi Omasta Kannasta, mutta ei sielläkään ollut mitään merkintöjä. Tässä vaiheessa pääsi jo itku ja olin satavarma että sikiöllä on Down ja kohta ne soittaa asiasta. Mies yritti rohkaista ja sanoi että eihän se ollut varmaa että tulokset tulee jo keskiviikkona, mutta olin ihan maassa ja hoin vaan että kyllä ne on tullut ja kohta tulee elämäni raskain puhelu. Tosiasiassa he tosiaan olivat sanoneet että yleensä tulokset tulevat keskiviikkoisin, mutta viimeistään perjantaina. Mies kannusti soittamaan sinne sikiötutkimusyksikköön ja sain lopulta koottua itseni ja linnoittauduin keittiöön soittamaan. Ensin numero oli varattu, mutta lopulta vastasivat ja pulssini oli kuin juoksukilpailussa, sydän hakkasi ihan hulluna ja pelkäsin että pyörryn siihen paikkaan. Sain kuitenkin esitettyä asiani ja ne sekunnit kun toisessa päässä kaivettiin vastauksia koneelta tuntuivat ikuisuudelta. Olin koko ajan varma että sieltä tulee kohta pahoittelut ja kun hoitaja viimein ilmoitti jotenkin että "ei ole löytynyt mitään trisomioihin viittaavaa", olin ihan kuin puusta pudonnut ja oli pakko pyytää häntä toistamaan. Kuulemma vastaukset olivat tulleet vasta eilen perjantaina, siksi ei näkynyt siellä Omassa Kannassa vielä ja kirje tulee vasta ensi viikolla kotiin. Kyyneleethän siinä nousi taas silmiin ja sain juuri ja juuri kysyttyä sukupuolesta. Kuulemma odotan poikaa. Olisin halunnut kysellä lisää tutkimuksesta, mutta en kyennyt, kun itku tuli ja oli pakko kiittää ja lopettaa puhelu. Kädet kasvoilla ja kyyneleet valuen menin sitten olkkariin mieheni luo ja hän tietysti säikähti, mutta sain näytettyä yläpeukkua, niin hänellekin selvisi että kyseessä oli ilon kyyneleet. Sitten pitikin jo nopeasti rauhoittua, kun esikoinen tuli huoneestaan. Eli asiat ovat nyt niin hyvällä mallilla kuin voivat tässä vaiheessa olla. Tietysti riskejä on edelleen olemassa, mutta ehkä voin nyt pikkuhiljaa alkaa iloita tästä raskaudesta ja uskoa siihen että jospa tämä raskaus nyt vihdoin onnistuisi. Vanhemmillemme kerromme varmaankin seuraavalla kerralla kun näemme, mutta esikoiselle varmaankin vasta rakenneultran jälkeen.
Reilut 4 vuotta yritystä ja 3 keskenmenoa takana ja nyt ollaan siis tässä. Ikää 45 v. ja luomuraskaus ja viikkoja nyt joko 15+1 (ovistestien mukaan) tai 15+6 nt-ultran mukaan. Vaikkei mikään ole edelleenkään kiveen hakattu, toivon että tapaukseni antaa toivoa teille muillekin. Näköjään ihmeitä tapahtuu ja toivon teille kaikille onnistumisia tässä meille kaikille niin rakkaassa projektissa!
Laitan nyt omanapaisen tilannekatsauksen. Olin siis nt-ultrassa 29.6., jolloin kaikki näytti hyvältä ja tyyppi vastasi 5 päivää isompaa kuin oviksen mukaan laskettuna. Kätilö kuitenkin varoitteli että todennäköisesti kärähdän seulassa ikäni takia ja niinhän siinä kävi. Seuraavana päivänä tuli soitto, jossa kerrottiin käryn käyneen T21-riskiluvulla 1/163. Eihän se mikään kiva tieto ollut, mutta osasin odottaa sitä. Ikäriski oli peräti 1/24, joten siinä suurin syy että seula hälytti. Veriarvot paransivat riskilukua, mutteivät tarpeeksi, jotta olisin päässyt sen maagisen 1/250 rajan yli. T18-riski oli pieni, jotain 1/65000, joten tuo iso riski koski nimenomaan Downia. Kätilö oli kannustava ja kertoi ettei veriarvot viittaa Downiin (molemmat arvot vähän yli MoM:in) ja yritti luoda uskoa minuun että kaikki voi olla hyvin. 4.7. kävin sitten Naistenklinikan sikiötutkimusyksikössä ja jälleen oli ihana kätilö, joka selitti hyvin kromosomipoikkeavuuksista ja tutkimusvaihtoehdoista. Katsoimme myös niitä mun arvoja ja riskilukuja tarkemmin. Olin jo päättänyt että haluan sen NIPT-tutkimuksen (välttääkseni ylimääräiset keskenmenoriskit) ja keskustelun jälkeen meninkin suoraan labraan antamaan pari putkea verta. Sitten alkoi piinaviikko. Sanoivat että tämän viikon keskiviikkona saisin soittaa ja kysellä tuloksia, jos haluan. Olimme kuitenkin menossa risteilylle ja päätin etten halua tietää ennen sitä, joten he kirjasivat ylös että jos on tarve soittaa (eli jos on huonoja uutisia tai koe on epäonnistunut, muuten tulee kirje kotiin), he eivät soita ennen perjantaita klo 12. Jännitin ihan hulluna koko viikon ja mieliala vaihteli optimistisesta pessimistiseen. Perjantain vastaisena yönä laivalla nukuin surkeasti ja olin ihan varma että tietenkin mä olen se 1/163, jonka kohdalle se Down osuu. Toivoin hartaasti että kotona odottaisi eteisen lattialla kirje, mutta eipä odottanut ja pelko senkun kasvoi. Kirjauduin sitten Omaan Kantaan, jospa posti olisi vain myöhässä ja tieto löytyisi Omasta Kannasta, mutta ei sielläkään ollut mitään merkintöjä. Tässä vaiheessa pääsi jo itku ja olin satavarma että sikiöllä on Down ja kohta ne soittaa asiasta. Mies yritti rohkaista ja sanoi että eihän se ollut varmaa että tulokset tulee jo keskiviikkona, mutta olin ihan maassa ja hoin vaan että kyllä ne on tullut ja kohta tulee elämäni raskain puhelu. Tosiasiassa he tosiaan olivat sanoneet että yleensä tulokset tulevat keskiviikkoisin, mutta viimeistään perjantaina. Mies kannusti soittamaan sinne sikiötutkimusyksikköön ja sain lopulta koottua itseni ja linnoittauduin keittiöön soittamaan. Ensin numero oli varattu, mutta lopulta vastasivat ja pulssini oli kuin juoksukilpailussa, sydän hakkasi ihan hulluna ja pelkäsin että pyörryn siihen paikkaan. Sain kuitenkin esitettyä asiani ja ne sekunnit kun toisessa päässä kaivettiin vastauksia koneelta tuntuivat ikuisuudelta. Olin koko ajan varma että sieltä tulee kohta pahoittelut ja kun hoitaja viimein ilmoitti jotenkin että "ei ole löytynyt mitään trisomioihin viittaavaa", olin ihan kuin puusta pudonnut ja oli pakko pyytää häntä toistamaan. Kuulemma vastaukset olivat tulleet vasta eilen perjantaina, siksi ei näkynyt siellä Omassa Kannassa vielä ja kirje tulee vasta ensi viikolla kotiin. Kyyneleethän siinä nousi taas silmiin ja sain juuri ja juuri kysyttyä sukupuolesta. Kuulemma odotan poikaa. Olisin halunnut kysellä lisää tutkimuksesta, mutta en kyennyt, kun itku tuli ja oli pakko kiittää ja lopettaa puhelu. Kädet kasvoilla ja kyyneleet valuen menin sitten olkkariin mieheni luo ja hän tietysti säikähti, mutta sain näytettyä yläpeukkua, niin hänellekin selvisi että kyseessä oli ilon kyyneleet. Sitten pitikin jo nopeasti rauhoittua, kun esikoinen tuli huoneestaan. Eli asiat ovat nyt niin hyvällä mallilla kuin voivat tässä vaiheessa olla. Tietysti riskejä on edelleen olemassa, mutta ehkä voin nyt pikkuhiljaa alkaa iloita tästä raskaudesta ja uskoa siihen että jospa tämä raskaus nyt vihdoin onnistuisi. Vanhemmillemme kerromme varmaankin seuraavalla kerralla kun näemme, mutta esikoiselle varmaankin vasta rakenneultran jälkeen.Reilut 4 vuotta yritystä ja 3 keskenmenoa takana ja nyt ollaan siis tässä. Ikää 45 v. ja luomuraskaus ja viikkoja nyt joko 15+1 (ovistestien mukaan) tai 15+6 nt-ultran mukaan. Vaikkei mikään ole edelleenkään kiveen hakattu, toivon että tapaukseni antaa toivoa teille muillekin. Näköjään ihmeitä tapahtuu ja toivon teille kaikille onnistumisia tässä meille kaikille niin rakkaassa projektissa!