Ensiksi suuret onnittelut
Pyllerölyllerölle nyytistä!
Ihanaa vauva-aikaa teille!
Luppanalle myös onnittelut, toivotaan että tämä kasvaa nyt oikeassa paikassa ja vihdoin tulisi se vauva teille. Taidat kyllä olla aika hedelmällinen, tuntuu että raskaudut suht helposti, vaikkei tietysti toivottuun tulokseen ole vielä johtanut, mutta josko nyt!? Pidetään tosiaan kaikki peukkuja!
Molly3, onpa harmi, jos jäi yritykseksi, mutta olisiko vielä kuitenkin toivoa? Ehkä kannattaa muutaman testin tehdä vielä. Ja kertoohan tämä kuitenkin siitä että luomuraskautuminen on mahdollista. Joka tapauksessa sulla on asenne kohdallaan ja toivon että onnistutte, joko luomuna tai sitten lahjasolulla. Tsemppiä!
Samoin
ThePutskulle onnea lahjasoluhoitoon. Sinullakin ihana asenne.
Toivottavasti
Yöeläjän verikokeet tuovat toivotun tuloksen. Uskon että on ollut raskasta. Biletys on varmasti paikallaan.
Kasenjalle onnea alkion sulatukseen, ellei ennen sitä tärppää luomusti.
Omaa napaa: olin eilen NT-ultrassa enkä ole varmaan koskaan jännittänyt niin paljon, olin aivan kauhusta kankeana. Ultrauksen hoitanut kätilö oli kuitenkin aivan ihana ja sympaattinen ja selitti rauhallisella äänellä koko ajan mitä näkyi. Kaikki näytti hyvältä ja tyyppi oli varsin vilkas ja joraili näytöllä niin että sekä kätilö, mieheni että minä purskahdimme nauruun. Saimme muutaman ihanan kuvan, jossa hän oikein poseerasi meille.
Niskaturvostus näytti kätilön mukaan "oikein hyvältä", mutta kun hän sitten merkkasi tietoja neuvolakorttiin, se oli 2,1 mm, jota säikähdin aika lailla, esikoisella kun oli vain 1,0 mm. Kätilö kuitenkin vakuutteli moneen kertaan että 2,1 mm on ihan normaali tulos. Tämä raskus on lisäksi (vähintään viikon)pidemmällä kuin mitä esikoisen kanssa oli NT-ultrassa ja kuulemma NT kasvaa sikiön mukana, kunnes noin rv 14+ alkaa hävitä.
Se mikä tosin jaksaa vieläkin ihmetyttää on että sikiö oli isompi kuin oletettu. Hän vastasi eilen rv 13+4, kun mun ovikseen perustuvien laskujen ja myös AR-ultran mukaan olisi pitänyt olla vasta 12+6. Sen sijaan mitat vastasivat päivälleen kuukautisten mukaan laskettua kokoa, mutta kun tiedän että oli pidempi kierto ja ovis oli luultavasti pe 14.4., aikaisintaan to 13.4. (jolloin sekä RFSU:n testi että CB:n digitesti huusivat punaista sekä hymynaamaa). Kierron ekat sekstailut oli ke 12.4., joten hedelmöitys ei ole mitenkään voinut tapahtua su 9.4., mitä tuo 13+4 antaisi ymmärtää. Eli joko tässä oli mittausvirhe (mitä en kyllä oikein jaksa tosissani uskoa, ainakaan mitään isoa virhettä en usko että tapahtui, niin monta kertaa hän mittasi eri kuvista) tai sitten tyyppi on kasvanut normaalia nopeammin. Kätilö kyllä sanoi että yleensä kasvavat tässä vaiheessa aika samaa tahtia, mutta joko meidän tyyppi on siis siitä huolimatta kasvanut nopeammin tai sitten kätilö kuitenkin mittasi väärin. Joka tapauksessa tietysti parempi näinpäin, kuin että olisi ollut liian pieni. Nyt en siis tiedä onko mulla oikeasti menossa 13+0 vai 13+5.
Laskettu aika siirtyi joka tapauksessa tämän vuoden puolelle (31.12.
) ja rakenneultraa aikaistettiin.
MUTTA, vaikka kaikki oli ultrassa hyvin, kätilö totesi että ikäni takia todennäköisesti narahdan seulassa. Nyt odotan puhelua ja kutsua jatkotutkimuksiin, vaikka salaa toivon tietysti että sellaista puhelua jonkun ihmeen kaupalla ei tulisi. Mutta täytyy olla realisti, olen kuitenkin 45 v. eli ihan ikäloppu näissä hommissa, joten luultavasti se puhelu tulee.
Kovasti toivon joka tapauksessa että veriarvot olisivat olleet kunnossa ja narahdus tapahtuisi pelkän iän takia, mutta ei auta kuin odottaa. Viimeistään maanantaina soiton pitäisi tulla, jos on tullakseen. Itseäni hieman hämää tässäkin se että mites ne veriarvot nyt tulkitaan, kun ne otettiin mun laskujen mukaan 10+3, mutta oliko se sittenkin jo 11+1?!? Kätilö sanoi että arvot katsotaan aina sikiön koon mukaan, mutta eihän kenelläkään ole tiedossa missä vaiheessa tämä kasvupyrähdys on tapahtunut. Voi että kun nämä asiat selviäisivät nopeasti, niin että saisi (toivottavasti) jo alkaa nauttia raskaudesta. Toistaiseksi en uskalla vieläkään rentoutua saatikka nauttia mistään, vaan edelleen on koko ajan pelko päällä että jos hänellä sittenkin on jokin kromosomipoikkeama.
Ei auta kuin odottaa ja toivoa parasta. Taas. Tai edelleen.
Täytyisi osata keskittyä siihen että ultrassa kaikki näytti hyvältä.
Plussatuulia ja mukavaa viikonloppua kaikille!