Täällähän on tapahtunut paljon muutaman päivän hiihtolomareissuni aikana! Pahoittelut jo etukäteen, jos en muista kaikille kommentoida...
Tervetuloa uusille -
yöeläjä,
Peppistiina ja
Eetuha - tähän mukavaan porukkaan! Toivotaan kaikille pikaista tärppiä.
Kalabaliikilla on selvästi viivat vahvistumassa, mahtavaa! Kunpa nyt viimein menisi kaikki hyvin maaliin saakka, olis kyllä jo teidän vuoronne.
Virkki, ihan huippua että laastarit on tehonneet! Siitä ei siis ainakaan pitäisi enää kiikastaa. Hurjasti onnea tulevaan siirtoon!
Kasenja, harmi ettei nyt tärpännyt, mutta jatkossa onkin sitten hoitojen myötä mahdollisuudet ihan toista luokkaa. Onnea kovasti hoitokiertoon, toivotaan suurta ja laadukasta munasolusaalista.
Milloin sulla on eka ultra?
Zammakko, hienoa kuulla että sielläkin on asiat nytkähtäneet vihdoin eteenpäin.
Aika erilaiset käytännöt siellä tuntuu kyllä olevan, mutta sitäkin suuremmalla mielenkiinnolla seuraan hoitotaivaltanne! Tiistain lääkärikäynnin jälkeen on toivottavasti sitten jo selvät sävelet jatkon suhteen.
Iid@lle tsemppiä työkiireisiin! Monestihan raskaus yllättää just silloin kuin sitä vähiten odottaa, joten toivottavasti niin kävisi teillekin.
ON: Reilu viikko on nyt hormoneja piikitelty, ja ultrassa näkyi reilut 10 follia kasvamassa. Meillähän on parilla edellisellä kerralla ollut vähän vääntöä punktion ajankohdasta lääkärin kanssa, ja mun toivomuksestani on kasvateltu muniksia tavallista pidempään ja saatukin sit ekaa kertaa kunnolla kypsiä soluja. No, nyt lääkäri sit ekaksi kysyikin, että "mikäs intuitio sulla on punktion ajoituksen suhteen". Sanoi myös, että voisivat palkata mut töihin heille niin ei tarttisi enää ultratakaan kun voisivat multa kysyä milloin punktiot pitäisi tehdä.
(En siis kokenut tuota mitenkään pottuiluksi, mun lääkärini on tosi symppis ja muutenkin ihana mies!) No, joka tapauksessa punktio ajoittunee nyt ensi viikon lopulle, tarkka päivä selviää huomisella lääkärikäynnillä.
Kustannuksista vielä sen verran, että me ei myöskään olla mitään kattosummaa päätetty hoidoille. Ekalla kerralla sitä oli vielä naiivin optimistinen ja kuvitteli suurin piirtein, että tässä saadaan yhdestä hoidosta lapsi alulle ja sille vielä sisarukset pakkaseen.
No, sitten kun eka kerta menikin ihan penkin alle (ei saatu yhtään kypsää solua) niin oli jotenkin selvää, että yritetään mahdollisimman pian uudestaan. Ja sitten ollaan vaan menty yksi hoito kerrallaan eteenpäin fiiliksellä että "katsotaan nyt ainakin yksi kerta vielä". Ensin ajattelin että rajana olisi Kelan korvaamat kolme hoitoa, mutta sitten todettiin, ettei se Kelan osuus ole kuitenkaan kuin noin 500 euroa per hoito - eikä se tässä konkurssissa enää paljon tunnu, kun useista tonneista joka tapauksessa puhutaan...
Meillä on onneksi ollut jonkun verran säästöjä molemmilla niin ettei ole tarvinnut hoitoja varten ottaa lainaa. Uskomattominta tässä on se, että mun mieheni on maailman pihein ihminen, siis sellainen joka hakee juustopaketinkin toiselta puolelta kaupunkia, jos sen saa 50 senttiä halvemmalla kuin lähimarketista - ja silti hän ei ole koskaan nikotellut yhdenkään klinikkalaskun kanssa (me siis maksetaan kaikki lääkärilaskut puoliksi). Että se varmaan kertoo jotain siitä, kuinka tärkeä juttu tämä hänelle(kin) on...