Hei vaan, pääsin kuin pääsinkin tänne. Kiitos kun vielä muistitte ainakin osa minutkin. Mulla oli kadonnut salasana muistista, enkä löytänyt sähköpostistakaan mitään ilmoittautumisviestiä, mihin lie kadonnut. Jouduin nollaamaan salasanan, niin taas pääsee. Niin ja vähän on sellainen olo, ettei oikein enää niin aktiivisesti kuulu tänne. Vaikkakaan en meinaa vieläkään oikein uskoa, että tämä on todellakin totta. Joten en oikein osaa pulista tuolla odottajienkaan puolella
Tänään alkoi 10. raskausviikko (9+0 luojan kiitos, uusi viikko alkaa aina maanantaina, kun olen niin pösilö näitä laskemaan), joka ilmeisesti viimeinen alkionkehitysviikko, sitten alkaa sikiökausi. Ja huomenna on eka neuvolakäynti.
Mulla on ollut myös vähän hankala viikko, alaselkä täysin jumissa, ei kestä yhtään istua tietokoneen edessä, max. tuollaisen 5 min ja siinä ei paljoa ehdi, kun töitäkin pitäisi tehdä. Mulla oli joskus muinoin alaselkä pitkään kipeä, siis vuosia, silloin kun istumatyön aloitin. Mutta nyt olin päässyt siitä eroon, eikä ollut moneen vuoteen mitään, vaikka kuinka istui. Lihaskunto (painoharjoittelu kehon omalla painolla, en käy salilla, mutta jumpissa yms) ja venyttelyt vissiin auttoi. Nyt ei tunnu auttavan mikään.
Kaiken huippu on se, että on tullut myös huono ja heikko olo, joten en kestä myöskään seistä tietokoneen edessä tai alkaa huimata. Rautaa olen alkanut jo syödä mietoja tabuja (nokkosin per vrk eli 9 mg hyvin imeytyvää & vatsaystävällistä rautaa). (Äitihän on käynyt hakemassa neuvolassa rautaa suoraan suoneen, kun hemo niin alhaalla raskauden aikana. Hän on huono syöjä ja oli kuulemma niin "laiha" minua odottaessaan, että porukka ei ollut edes huomannut että oli raskaana.)
Verenpainetta olen alkanut myös seurata, koska meidän suvun naisilla (äiti & sisko) se on laskenut raskauden aikana ja ollut luokkaa 100/50, mutta olivat nuorempia odottaessaan. Mulla oli eilen illalla 137!/72 (pienen hössötyksen jälkeen) joten pelästyin ja aloin katsoa vähän tarkemmin. Seuraava mittaus illalla oli enää 124/74 kun olin vähän rauhoittunut. Ja tänä aamuna ennen sängystä nousua se oli 108/62 tai jotain. Aamulla mulla on juurikin tuota huonoa ja heikkoa oloa, joten pitäisi vissiin syödä oikein tukeva aamiainen tai jotain. Mutta ei kai ihan hirveästi noita paineita pidä pelätä, vaikka tuota ikää jo onkin.
Ubikinonia olen jatkanut taas miedommalla valmisteella 50 mg päivässä, sen sanotaan ehkä auttavan siihen raskausmyrkytyksen ja kai keskenmenojenkin riskiin. Monivitamiinin nappaan myös sekä foolihappoa päälle, ainakin nyt tämän paketin loppuun, eli kestää suunnilleen tämän raskausajan ekan kolmanneksen juuri sopivasti. Otan myös välillä d-vitamiinia ja maitohappobakteeria. Vaikkakin syön nykyään melkein kaksi jugua päivässä, kun tekee mieli. (Joskus tuli sellainen olo, että pakko saada päärynäjugurttia! Ja ostettavahan se oli!) Ja muutoin olen ollut suolaisen ystävä, niin nyt tuo on kääntynyt makeaan päin. Tekee mieli kaikkea ns. makeaa, kuten mehukeittoja, pannacottaa (? siis se vaniljakiisseli & marjakiisseli), appelsiini(tuore)mehua yms, pullaa ja kaikkea sen sellaista.
Niin ja hajut! Tiskikone, roskis, sipuli yms keittiössä haisee niin pahalta, että melkein laatta lentää.
Meillä mies on kertonut asiasta vanhemmilleen, jotka ovat tosi onnellisia. Hänen äitinsä oli alkanut itkeä puhelimessa. Oli kuulemma olettanut, että lastenlasta ei tule koskaan, mies kun on ainoa lapsi ja lähestyy jo hyvää vauhtia 50 vuotta. Minä en ole vielä kertonut kenellekään, jotenkin en kai uskalla vielä, kun en oikein itsekään tätä vielä usko todeksi.
Muoks. asuntoasia unohtui. Saattaa ratketa jo piankin. Tästä lisää myöhemmin, kun on nähty kuinka käy. Haettiin yhtä kämppää tältä alueelta, missä nytkin asumme.
Kalabaliikille mun piti kommentoida silloin jo aikaa sitten, ettei huolestu vielä noin aikaisten negojen takia, mutta kun en päässyt kirjautumaan. Mähän sain sen haamujen haamun vasta dpo 14 ja hitaasti se viiva mulla vahveni, aamupissasta tein testit yleensä. Mutta pahoittelut, että siinä sitten kuitenkin kävi noin. On kyllä outoa, kun kerran muutkin tarranneet kiinni. Oliko niin, että ne kiinni tarranneet oli normaalisti alkaneita raskauksia, eikä hoitojen tuloksia? Kun mä aina välillä vähän epäilen näitä lääkehoitoja, vaikkakin ne mulla sitten kuitenkin toimi. "Luonto tms" on kuitenkin niin viisas, että osaa hoitaa asiat yleensä hyvin.
KeltainenSeepra, tullaan tullaan jahka ehditään...
Mollylle ja Luppanalle pahoittelut laihasta tuloksesta.
Vähän outoa, kun muistan että kävin ekan hoiton yhtä aikaa kuin Luppana ja oli ihan kade, kun Luppana sai paljon enemmän soluja kuin minä. Mutta kaikkea näemmä voi käydä. Onnea teille molemmille jatkoon.
Roxanne
Onhan niitäkin ihmeitä tapahtunut, että hoitojen jälkeen (tai välissä) tulee se luomuplussa. En tosin meillä usko tuohon, mutta teillä en muista oliko miehelläsi millainen tilanne. Muistaakseni ei ollut niin kehno eli luomu olisi mahdollinen. Eli kaikki kierrot pitää tietysti yrittää käyttää hyväksi. Onnea uuteen tulevaan hoitokierrokseen.
Zammakolla onkin jännät paikat, kun asiat alkaa edetä. Onnea kovasti hoitoihin. Eiköhän teilläkin onnistu, kun oli se luomuraskauskin! Pidetään peukut ja varpaat pystyssä
, että kaikki menee hyvin. Niin ja multa ei otettu mitään kierron kartoitusta. Ei edes sitä FSH-arvoa alkukierrosta.
Minzille isot onnittelut! Ja paljon onnea matkaan mukaan.
Ja nyt sitten kaikki muut tähän junaan mukaan!
Kasenjalle toivota tsemppiä, onnea ja jaksamista hoitoihin. Ihanan omatoiminen mies sinulla tässä asiassa!
Niin ja tervetuloa uudet, Iida Athina, Karoliina, Miikkuliina, Anniina, karhuemo ja keitä teitä kaikkia olikaan. Anteeksi jos joku unohtui.
Leivoskeksi, kiva että kerroit tarinasi. Mukava lukea näitä onnistumisia, kun pähkäilee omaa hoitotaivaltaan. Vaikka kaipa se on jokaisen oma polkunsa kuljettava, kuten Roxannekin sanoi jotenkin noin. Minähän en heti alkuunsa voisi suositella lahjamunasoluja, kun mulla näytti onnistuvan omilla. Toivotaan, että etenee myös loppuun asti onnellisesti. Ja minähän taidan olla vähän vanhempi täällä, yksi lähes vanhimmista, huh.
Mutta totta kai sitten, kun on omat koetettu, on hyvä jos osaa tehdä päätöksen siirtyä lahjasoluihin. Nuo on vaan niin hankalia ja vaikeita asioita päättää, että toivoisi välillä vähän helpompaa tietä meille kaikille asian kanssa painiville.
Unohtui vielä mainita, että mukava että sulla oli luovuttajana sisko. Jotenkin ihana tilanne.
Anteeksi tämä romaani.
Täytyis vissiin vähän useammin kommentoida...
