Terve!
Joulua kohti mennään! Mulla elimistö toimii nykyään aika säntillisesti, kun kierukan poistin oli kierrot ihan mitä sattui, nyt trackeri sanoo että alkais 23 pvä ja varmaan täsmää, ekat tuhrut bongattu eilen illalla. En voi kyllä sanoa mitenkään yllättyneeni enkä pettyneeni. Tunnetiloja on monia muuten. Nyt on se ikseytynyt mieleen, että ei lasta enää tule. Ymmärrän sen ja siksi en hirveästi pety kun menkat alkaa. Mutta välillä tulee ihan muutenvaan se suru, että tässä ne nyt on. Suututtaa, kun ei aloitettu aiemmin neljännen toivetta. Ykskaks huomaan, että mieskin on ihan hölmistyneenä, että eikö muka tulekaan. No ei tule. Mutta jotenkin tosiaan surua on, mutta se ei kulminoidu kuukautisiin. Toive kuukautisten poisjäämisestä on niin ohut ettei siitä suurta draamaa saa. Olen keräillyt jo säästöön jätettyjä vauvatavaroita (kestovaippoja yms) ja kun tämä tulee lopulliseen finaaliinsa ne lentävät nuotioon niin että heilahtaa. Hirveesti vie tilaa tollaset säästelyt. Kesällä laitan kokon pihaan, ehkä se on se lopullinen symboliikka, että tässä tämä nyt oli.
Tammikselle tsemppiä ja panostusta parisuhteeseen. Mä ymmärrän miestäsi hyvin, olen aina ajatellut, että lapsettomuudessa suru on potenssiin sata jos ei sitä ensimmäistäkään ole. Se ei tarkota sitä, etteikö voisi toivoa, kuumeilla ja surra, mutta jos ei näitä ensimmäisiä olisi niin tilanne olisi ihan eri. Siksi peukutan täälläkin yleensä eniten ekaa toivovia kuin itseäni. Ja siis silti, ymmärrän surun ja tuskan ja etenkin kolmatta toivoessani muistan kuinka raastavaa se oli. Miehet on jotenkin näissä asioissa usein vähän pihalla. Nyt aikaa toisillene!!
Ja kaikille ihanaa joulua!!
Joulua kohti mennään! Mulla elimistö toimii nykyään aika säntillisesti, kun kierukan poistin oli kierrot ihan mitä sattui, nyt trackeri sanoo että alkais 23 pvä ja varmaan täsmää, ekat tuhrut bongattu eilen illalla. En voi kyllä sanoa mitenkään yllättyneeni enkä pettyneeni. Tunnetiloja on monia muuten. Nyt on se ikseytynyt mieleen, että ei lasta enää tule. Ymmärrän sen ja siksi en hirveästi pety kun menkat alkaa. Mutta välillä tulee ihan muutenvaan se suru, että tässä ne nyt on. Suututtaa, kun ei aloitettu aiemmin neljännen toivetta. Ykskaks huomaan, että mieskin on ihan hölmistyneenä, että eikö muka tulekaan. No ei tule. Mutta jotenkin tosiaan surua on, mutta se ei kulminoidu kuukautisiin. Toive kuukautisten poisjäämisestä on niin ohut ettei siitä suurta draamaa saa. Olen keräillyt jo säästöön jätettyjä vauvatavaroita (kestovaippoja yms) ja kun tämä tulee lopulliseen finaaliinsa ne lentävät nuotioon niin että heilahtaa. Hirveesti vie tilaa tollaset säästelyt. Kesällä laitan kokon pihaan, ehkä se on se lopullinen symboliikka, että tässä tämä nyt oli.
Tammikselle tsemppiä ja panostusta parisuhteeseen. Mä ymmärrän miestäsi hyvin, olen aina ajatellut, että lapsettomuudessa suru on potenssiin sata jos ei sitä ensimmäistäkään ole. Se ei tarkota sitä, etteikö voisi toivoa, kuumeilla ja surra, mutta jos ei näitä ensimmäisiä olisi niin tilanne olisi ihan eri. Siksi peukutan täälläkin yleensä eniten ekaa toivovia kuin itseäni. Ja siis silti, ymmärrän surun ja tuskan ja etenkin kolmatta toivoessani muistan kuinka raastavaa se oli. Miehet on jotenkin näissä asioissa usein vähän pihalla. Nyt aikaa toisillene!!
Ja kaikille ihanaa joulua!!
