No niin jatketaan vielä vähän.
Ottis voi miten osaankaan kuule eläytyä tuohon mies+auton punainen valo-syndroomaan.....
voi taivahan vallat meillä on ollut aivan järkyttävää kiukuttelua auton palavan valon takia. Sii mies kiukutellut, en minä tällä kertaa
No kyllähän sen resun louskun valo minuakin ottaa päähän, mutta ei kai koko maailma kuitenkaan pidätä hengitystään niin kauan, että jos tuon valon merkitys selviäisi.....:O
Ja kyllähän olisin ite tuon romun jo halunnut autotallin seinään ajaa, mutta enemmän kai siinä stressaa se, että auton korjaus maksaa, kuin se, että mies ei mitään muuta teekään, kuin jatkuvasti kuuntelee ja kuulostelee ja käskee muita olemaan autossa hiljaa, kun J O S sattuisi, että kuuluisi T A A S joku K U M M A L L I N E N ÄÄÄÄÄÄÄÄNNNNIIIIII!!!!!!!!
Siis oikeasti mulla meinaa joskus palaa käämit, kun autossa istuessa munkin pitäis kuunnella, että kuuluuko nyt samanlainen ääni kuin viimeksi, onko se nyt isompi, kuuluuko se siltä puolelta, kuuluuko se tältä puolelta, kuuluuko se edestä, kuuluuko se takapäästä, kuuluuko se jne, jne.....loputtomiin.
Siis miehet ja autot=hermoja raastavaa......
Se siitä ja niin pois päin.
Saatiin tänään oikein virallinen kutsu miehen veljen uuden vauvan nimiäisiin, siis joo, sen saman "ihanan" pariskunnan ipanan juhliin. Aionko mennä? Älkää edes kysykö. En tod.
Parasta tässä päivässä oli se, että kaivoin tuon kyseisen miehen veljen ex-vaimon puhelinnumeron ja soitinkin. Aivan ihanaa... puhuttiin lähes puolitoista tuntia, kunnes oli pakko lopettaa. Voi miten voikaan kaivata vanhaa rakasta ystäväänsä, Nyt vasta huomaa kuinka ikävä voi ystävää ollakaan. Onneksi pääsimme takaisin puheyhteyteen ja sovittiin jo tapaamisestakin.
Siinäpä taas opportunistipariskunnalle nieltävää kun kuulevat. Tuo miehen veli nimittäin sanoi kerran ex-vaimolleen, että hankkii sitten uudet omat ystävät. No ei taatusti tarvi hankkia. Vaikka avioliitto heidän kohdallaan loppuikin, niin ei missään erokaavakkeessa ole mainintaa, että meidän ystävyyssuhteeseemme olisi tullut ero samalla.
Niin vielä omaa napaa sen verran, että ei mitään tuntemuksia puoleen eikä toiseen, ei tunnu "raskautetulta", ei kuviteltuja eikä todellisiakaan oireita, joten jatketaan matkaa.
Sen verran vielä otan kantaa tuolla jossain aikaisemmin puheessa olleeseen seikkaan, että toisille tulee lapsia ja toisille ei sitten millään.
Voin vain kuvitella, miltä voi tuntua ajatus, että ei ehkä koskaan saa omaa lasta. Mutta voin sen verran kertoa, että myöskin ns. helposti raskautuvalla on vaikeaa olla kasvavalla vatsalla, kun lähipiirissä on lapsettomia. Ei voi iloita raskaudestaan, koska se tuntuu niin väärältä. Vaikka eihän raskautuvan naisen vika ole, jos toinen ei voi raskautua. Mutta kuitenkin on niin ristiriitainen olo, koska itse on iloissaan raskaudeta, mutta paha mieli, koska soisi toisille yhtä paljon onnea matkaan ja niitä vauvoja kaikille halukkaille. Eikä se helposti raskautuva aina välttämättä olekaan ihan helposti raskautunut, vaikka sanoisikin jotain muuta.
Voi kun kaikilla olisi aina sama määrä niitä onnistumisia suhteessa menetyksiin.
Hyvää viikonloppua kaikille ja täällä alkoi nyt syysloma, joten "lomaillaan". Lue: kaikki kakarat kotona, eivät siis koulussa, laukkaavat jääkaapilla joka viides minuutti, valvovat kolmeen yöllä, nukkuvat iltapäivään, eivät jaksa tehdä mitään eikä niitä saa vaatia tekemään mitään, kun nehän on nyt lomalla jne...
Ai niin, minähän kuulun metalliliittoon ja sain eilen illalla tekstiviestin: Lakko alkaa huomenna, eli siis hei, minähän olen virallisesti lakossa
ei taida yt-neuvottelut onnistua meidän perheessä :kieh:
ps. onnea
Rominas ja :wave:
oliivittarelle .