40+ so what!!! (vol 5.)

Leena65 turhaa sä häpeilet omaa tilannettasi miehen kanssa täällä voi kertoa kaiken mitä haluaa ja en usko muiden tuomitsevan. Minä en ole muuten miehen kanssa tekemisissä kun vain H-hetkellä. On hyvä ystäväni ja muuten voimme joskus kyläillä toistemme luona mutta meillä ei ole mitään säpinää eikä ole koskaan ollutkaan. Tämä on tällainen iso "uhraus" häneltä ja molemmat tiedämme missä mennään.

 

Päikki Juhuu!! Paljon Onnea haamusta! :heart: :heart: Toivotaan, että vahvistuu ja plussaksi muuttuu ++!! Sinullekin soisi jo sen plussan!

mur-mur niin ei ne lämmöt kai niin varma mittari ole. Paitsi se ennen kuukautisia tapahtuva lämmönlasku on aika varma merkki. Hyvin olet saanut siemeniä mieheltäsi. Eiköhän tuosta määrästä ala jo taimi itämään.. :heart:

Hysteria, täällä samoin tissit kipuilee välillä rankastikin jo oviksesta lähtien. Eiköhän se johdu maidontuottajahormooneista Kesä meni ilman minkäänlaista oiretta, söin silloin vehnänalkioöljyä, olisko vaikuttanut.. tai sitten tuo aurinko..? Laitoin tietosi listoille ja myös rktt-listalle. Tule kertomaan miten oireilu edistyy

Wiara Rohkeasti vaan työpaikan vaihtoon! Itse olen tehnyt elämäni parhaimmat päätökset muutostilanteissa.. työpaikan vaihdos.. paikkakunnan vaihdos.. miehen vaihdos. Ne on raskaita juttuja ja vähän haikeitakin, mutta sitten kun se muutos on tehty ja alkaa uuteen elämään totuttelu, siitä saa aivan älyttömästi energiaa! Arkisistakin asioista osaa nauttia uudella tavalla.. ja avartaa ne muutokset vähän maailman ja elämän näkemystäkin.

Toisekseen, olen huomannut, miten jo 10 vuotta vanhempia naisia kohtaa ikärasismi jo rekrytointivaiheessa. Joten nyt on hyvä aika vaihtaa paikkaa. Voi se olla niinkin, että kun me ollaan 55 v. on suuri työvoimapula ja kysyntää riittää.. Ai mutta me ollaankin silloin vielä kotiäitejä

 

Leena65 ei ole mitään häpiämista tuo, mistä kertoilit-naitte ja sitten kotiin ajella körryyttelet ..elämä ei vaan ole aina sellaista, että olisi se peruskaava: Pariskunta, yhteinen koto ja lapsia tehdään(saadaan)..meitä on niin moneen lähtöön-ja se kiva!!=)

Toivottavasti nuo tisujen&alavattan kipuilut tietät hyvää..sitä yhtä jutskaa..


~*~Toivon meille kaikille niitä onnen pipanoita ja ISOA +++++++ r-testiin:heart:~*~

mur-mur

 

Hohoooooiiiiiii :wave: ..mites te muut loppukiertolaiset, onko tullut rapisteltua testejä ..oireita??..mimmimamma&gerpera, mikä tilanne..

 

Hei!

Onpas hieno, pitkä rkkt-lista! Ja niin kannustava ja tsemppaava ilmapiiri täällä!

mur-mur muistelenko oikein että sulla oli ed. raskaudessa insuliinit? Voiko raskausdiabeteksen insuliinihoidossa verensokerit mennä liian alas? Löytyikö hoitotasapaino helposti? Olen katso niin yltiöpositiivinen että toivon tulevani raskaaksi mutta se rask.diab asiat on kyllä joskus mielenpäällä . Aiemmin pärjäsin ruokavaliolla mutta voiko ikä tehdä sen ettei enää pärjääkkään?

[/b] Useita kiertoja yrittäneet Miten jaksatte yritystä kerta toisensa jälkeen? Mistä saatte tsempin ja toivon? Pystyttekö jakamaan puhumalla lähipiirissä jollekin vai pidättekö asian ihan itsellänne? Olin nimittäin hämmästynyt omaa pettymystäni kun en edes ovista bongannut eka kierroksella. Ajettelin että peli on jo osaltani menetetty. No nyt kuitenkin toivoa on kun on bongattu ovis ja en suostu ajattelemaan iän tuomaa vaikutusta raskautumiseen.......

Pidetään peukkuja että mahdollisimman monella tärppää täällä kierroksella!!!!!

Ämy

 

Ihan kiva meni nuo korostukset nyt vähän miten sattuu.....!

 

Ämy- kysyitpä osuvia kysymyksiä! Olen ihan samaa miettinyt itsekin. Mä en jaa asiaa kenenkään kanssa. Epäonnistuneita kiertoja en sure edes miehen kanssa - olemme sen verran "erilliset". Kaitpa tuo asian yksin kantaminen tekee tästä rankan. Ja jokaisen negakierron kohdatessa pohdin myös sitä, että suostuuko mies vielä kerran kokeilemaan. Alustavasti ollaan puhuttu, että jouluun asti tai max helmikuulle yritetään. Ja jos ei onnistu, suren yksin, ettei tullut lasta ja että mieskin lähti. Siksi tämä pino on mulle aivan välttämätön henkireikä. Te olette olleet ihan uskomattoman ihania, kun olen saanut tänne teille tilannettani purkaa. Kiitos siis kaikille:

Pettymykset, kuten omaakin kuvasit, ovat varmasti osa melkein jokaisen täällä olevan
kokemuksia. Ei ole mitenkään ihmeellistä pettyä negakierron jälkeen. Onneksi bongasit oviksen nyt. Sitten vaan ajoittamaan ja jännäämään. Ja täällä niitä pettymyksiä voi sitten purkaa. Mutta toivotaan, että saat ensi kerralla jakaa positiivisen uutisen meidän kanssa. Toivon sulle Ämy paljon plussatuulia ja vauvapölyjä - kuten kaikille muillekin. :heart:

 

Leena65 On varmaan rankkaa jos taakkaa joutuu kantamaan ihan yksin! Mutta kuten toteat tämä palsta on hyvä asian käsittelypaikka. Harmi että miehestä ei ole tukea "hutikiertoihin". Luulen kuitenkin että miehet ehkä käsittelevät näitä asioita jotenkin etäisemmin kuin naiset, tiedä häntä. Eli vaikka kuinka kumppani olisi tiiviisti siinä vierellä niin välttämättä ei ehkä saa toivomaa tukea. Mutta toivotaan Leena65 että sulla pian tärppää!

 

mur-mur Haamusessa on mun mielestä hieman punertavaa väriä. Tai sitten mulla on paha taittovirhe... Jonkin verran testin tulkintaa häiritsee, kun kontrolliviiva hohtaa niin punaisena vieressä ja muuallakin testissä on jotain punaisia koristeräpellyksiä. Olen katsonut testiä tänään n. 10000 kertaa. Välillä valoa vasten (täällä opittu kikka), välillä yrittäen peittää kaiken muun punaisen ympäriltä, välillä olen rapsuttanut pintaa ja tiirannut uudestaan, sitten olen kytännyt testiä eri vinkkeleistä... Hei, mutta nyt keksin, lapsen suurennuslasi on vielä käyttämättä! Tää alkaa olla jo sairasta!

Ja tunnustan: ostin tänään 17 testiä lisää. Ei vara venettä kaada. 15 netistä ja hätähousuna vielä 2 testiä punttisalimatkalla kaupasta (kun aloin ajatella, ettei nuo netin testit ehdi kuiteskaan vielä huomiseksi, hyvä jos torstaiksi). Voi elämä, alkaa naurattaa itseäkin tämä oma touhu.

Ämy Kysyit, miten jaksaa yritystä kerta toisensa jälkeen. Meillä on yritystä ollut nyt 2,5 vuotta. 2 ekaa vuotta oli vaikeinta, nyt olen jollakin tavalla alistunut kohtaloon: vauva tulee, jos on tullakseen. Olen asettanut itselleni takarajan, mihin asti yritetään, sitten saa olla. Myös tuo takarajan tiedostaminen jotenkin helpottaa, kun tajuaa, että tämä piina ei ole ikuista. Mutta tosiaan tuo eka 2 vuotta oli kamalinta. Ensin ei meinannut tajuta, että ei se raskaus nyt vaan onnistu (kun eka lapsi tuli kuiteskin heti kerta laakista). Sitten seuraava iso pettymys oli hoitojen epäonnistuminen. Hoidot kuluttivat kaikkein eniten ja taisin olla yhdessä vaiheessa aika masentunut. Tammikuun luomuraskaus, vaikka tulikin keskenmeno, antoi toivoa, että homma voisi vielä onnistua. Nimittäin tuo 2 vuotta ennen tammikuuta oli ihan täysi hiljaisuus, ei kertaakaan minkäänlaisia raskausoireita, plussaa, myöhästyneitä kuukautisia tms. Tuon kahden vuoden aikana kukaan muu ei tiennyt meidän vauvahaaveista. Nyt olen viime keväästä, keskenmenon jälkeen, suht avoimesti puhunut yrityksestä ja kaikista epäonnistumisista 5 ystävälle. Suurin merkitys jaksamisessa on tietysti miehellä: hän on yrityksessä mukana yhtä paljon kuin minäkin. Pettymykset ovat olleet hänelle ihan yhtä suuria kuin minullekin, välillä suurempiakin. Hän ajattelee samalla tavalla kuin minäkin: tulee, jos on tullakseen. Jos ei tule, niin pystymme elämään hyvän elämän näinkin.

 

Leena65 ja Ämy keskustelittekin juuri noista asioista, mitä itsekkin miettinyt..pettymyksistä kun nega (taas) tulee ja tuen saamisesta omalta puolisolta..
Miulla puoliso ei kovin ole samoilla "aaltopituuksilla" miun kanssa tässä vaavihaaveessa..kaikki "kuumeilu" tulee minulta ja hältä siemenet..hän odottelee vain, milloin se plussa pärähtää :/ ..ja se tuntuu kestävän..

Leena65 kyllä tämä kuumeilu on välistä miullekin niin yksinäistä puuhaa ..vaan jos jotain oikein haluaapi, on sen eteen tehtävä myöskin jotain ..näin mie sen olen rätnännyt!

Tedättekö, mie yllätin mieheni tänään katselemassa intensiivisesti nelosen Sairaala sarjaa, siellä synnytystapahtuma oli menossa..ja aivan kuin mies olisi pikkiriikkisen ollut "liikuttunut" kun vaavi itkua siinä tuhrasi heti ensimäisten henkosten perästä.. ..jotenkin koskettavaa..

..hän omalla tavallaan tämän kuumeilun ottaapi ja mie omallani. =)


Ämy laskeskelin, että aloin insuliinia pistelemään(mieheni) n. vko:lla 32+6..eli aikas pitkälle pääsin ihan katselemalla, mitä syön. Kotiin sain mittarin ja kynän(ilmaiset) ja pari kertaa päivässä katsoin sokerit ja kerran meni insuliini. sairaalaan jouduin vko:lla 33+3 ja poikanen syntyi sitten 34+6 Sairaalassa jatkui pistokset kerta/vrk siihen asti, kun poika syntyi.

Jos olisin ollut nohevampi, olisi ruokavaliolla voinut vaikuttaa tuohon raskausdiabeteksen puhkeamiseen..minulla vain tuo ylipaino myös lisäsi selkeästi riskiä. Alkujaan jouduin sairaalaan raskausmyrkytyksen vuoksi. Lääkitystä ei ollut minkäänlaista,(esim. verenpainelääke) vain pelkkä lepo&seuranta.

Jos olet normi painoinen, on riskikin sairastua pienempi..toki ikä vaikuttaa, sitä en kiellä.

Älä kuitenkaan liikoja murehdi tuota asiaa=)

Ps. mies siis pisteli miulle insuliinin&hepariinin, itse en voinut(arkajalka)..verensokerin kyllä itse pystyin somenpäästä kuitenkin ottamaan, minä rohkea!!



Laittelen meille kaikille sellaisia voimatuulia phuuuiiii ja plussapölyä myöskin!!

mur-mur

 

Pakko vielä lisäillä kun Päikki kivasti kirjoitteli tuosta testin "tihrustamisesta" ..ihan olet samoin tehnyt kuin miekin.. ..otappa vielä kuva ja lataa koneelle, sitten katselet koko näytön kokoista "viivaa"..VAAAAUUUUUU ..juu, äläkä katso liian läheltä näytöruutua, vaan n. 1-2m päästä!!

..ja vakavampaa..teillä on pitkä&raskas matka takana Päikki ja toivon, että se loppu häämöttää-sillä tapaa, että plussa tulee/vahvistuu pian!!!:heart:
Ihana kun väriä jo näkyypi testissä, mie pien peukut&varpahat pystyssä!!!

Tuletkos heti kertoilemaan, kun olet uudemman kerra testaillut..ja muista: AAMUPISUSTA PARAS:wave:


Kyllä tämä palsta on miulle ainaskin tosi tärkeä..meillä kaikilla se yksi, sama toive-RASKAUTUA:heart:..vaikka muutoin, niin erillaisia naisia oltaisiinkin..lämmin:hug:jokaiselle teistä.

mur-mur

 

ämy No minulla ei niitä yk ihan hirveesti vielä ole, mutta kun ei ole sitä omaa kultaa, niin niitä ei ihan loputtomasti tule (loppu alkaa näkyä) , joten olen ajatellut, että sitten suren kunnolla, kun viimeinen hoito on tehty ja sekin on nega. Siihen asti joka kerta yritän uskoa +:aan tai ja ainankin toivon sitä sitten seuraavasta kerrasta.

Päikki toi on just sitä, minäkin olen niitä viivan paikkoja ja roskishaamuja katsellut, peittänyt sen kontrolli viivan ja eri valoissa käänellyt ja minusta luonnonvalo on paras! Pitää hankkia sellainen suurennuslasi lisäksi ensikertaa varten . Olen sinun puolesta tosi toiveikas, sillä minun viivanpaikoissa ei ollut kyllä punaista väriä vaan harmaa sellainen oli kaikissa. Huomiselle varpaat ja peukut pystyssä täällä jotta vahvistuu viiva siellä!!!!

Muok siis ei todellakaan ole tuo silmäniskun paikka tuossa ekassa kappaleessa :headwall:

 

lähestyvät pinoa. Pitäkää lujasti kiinni noista plussistanne. Päikki ja Murmukka. Kyllä ne hetken kuluttua ovat niin vahvat, että yrjö lentää

Itselläni ei oireen oiretta. Valkovuotoa reippaasti 2 päivää, mutta todennäköisesti enteilee tätiä
3 päivää kuumeilua jäljellä. Normisti menkat dpo 14-15 tullut.

Pitää kommentoida tuota lämpö juttua, kun kiireiltään kerkeää.

Tsemppiä kilokaupalla parisuhteisiin, sinkkuyrittämiseen ja kaikkeen muuhun.

mimmimamma

 

Ämy sanon suoraan, että pettymyksiä on pakko kestää, kun ei ole yhtäkään lasta vielä. Yritin lasta vuosikausia edellisessä 13 v. kestäneessä liitossa. Ensi alkuun tulinkin raskaaksi mutta se keskeytettiin, koska minusta ei vaan ollut äidiksi silloin. Luulin, että tulen helposti raskaaksi sitten myöhemmin, kun olen valmis. Olin 25 kun jätin ehkäisyn kokonaan pois ja kävin muutama vuosi myöhemmin tutkimuksissa, eikä mitään vikaa ollut silloin, kuten ei nytkään ole todettu. Lopulta luovutin vauvahaaveineni, kun tajusin ettei lasta tule ja tajusin vielä senkin, mikä ääliö se mies oli :|

Nyt tuntuu pahalta lukea sivullisten mielipiteitä näin vanhana esikoista yrittävistä. Ei totuus ole niin yksiselitteinen, että nuorena on oltava valmis äidiksi tai että ura olisi ollut tärkeämpi. Tein toki sitten töitä, kun sitä lasta ei kuulunut, mutta en olisi myöskään ehdoin tahdoin tehnyt lasta parikymppisenä, kun olin itsekin vielä lapsi. Minulla oli myös hyvin rikkinäiset ja traumaattiset välit silloin omiin vanhempiin, jotka sittemmin ovat hieman parantuneet. Asuin teini-iän ajan sijaiskodissa.

Nyt olen ollut uudessa suhteessa kohta 2 vuotta, enkä koskaan ole toivonut näin kovasti, että joku päivä plussaisin. Nyt ollaan aloitettu hoidot ja ne tekee sen, että luomukierrosta ei niin kovasti enää pety, kun ei siltä mitään odotakaan. Inssitkään ei kovasti lisää toivoa. Joulun jälkeen kokeillaan eka ivf/icsi ja siinä epäonnistumisen pelkään tekevän todella kipeää. Mutta en voi antaa periksi. Yritän lasta vielä ainakin sen viisi vuotta. Sitten vasta luovutan!

Puhun yhdelle ystävälleni hoidoista, mutta tuntuu, että kaipaan mieluummin lapsettomuutta kokeneen kanssa keskustelua. Pystyn hyvin puhumaan vauvakuumeesta mieheni kanssa. En tosin ihan kaikkia tuntemuksia hänelle jaa. Kun hän luulee tädin tulon olevan kauhea pettymys, olen tosiasiassa tiennyt sen jo monta päivää aiemmin ja hiljaa mielessäni käynyt jo pettymyksen läpi.

Luulen, että positiivisuus auttaa tässä asiassa ja uskon, että jo ensi vuonna saan mahdollisesti jo rakkaan vauvan! :heart: :heart: Niin myös te muut palstan naiset!!

 

SS toivon teille sitä vaavia sydämmeni pohjasta asti.:heart::heart::heart:



..ON..miulla NIIIn kurja olo..kolottaa sieltä ja kolottaa täältä(selkä, alavatta, jalat..)..ja rinnat kipiät kans ja huono olo..mitäs vielä??.. ..no, tässä näitä jo tulikin muutama..kyllä on IIIHAAANAAA tämä oviksen jälkeinen aika, AAAARGHHHHH!!!!!!:kieh:..

..tämmöttii omanapaista nyt taas..

 

Oivikki myöskin harrastellut testien "tihrustamista" ..kyllä mie voisin sen suurennuslasin ostaa myöskin kun enhän mie ilman tihrustamista näjekkään mitään, testiäkin kateltava n. 1m päästä..ikä näkö nähkääs..

 

Pikaiset kuulumiset ennen työreissulle lähtöä: tein kuin teinkin testin äsken uudestaan. Kun on tälle tielle lähtenyt... Tuli ihan selkeä haamu. Oli kyllä eri testi (rfsu-liuska tällä kertaa). Hidasta piinaa täällä siis vaan jatketaan.

 

Päikki: sullahan on lupaavat haamustelut! Tulethan minun seurakseni plussanneisiin? Ja toivottavasti moni muukin liittyy joukkoon =) Tämä kiertohan oli nyt se plussapilven kierto ja sade varmasti yltää kaikkien ylle!!!+++++++++++++++++++

Täällä melkein halasin jo pönttöä tänä aamuna ja viimeisessä testissä (äkkiä se 20 testiä hurahtaa ) oli kaunis ja vahvaakin vahvempi viiva!
Eli minut voisi sinne plussanneisiin jo siirtää.......................................

 

Murmukka sydämestäni onnittelen sinua. Voi miten ihanaa. Nyt toivotaan kovasti, että kaikki menee hyvin. :hug: :flower: :heart: :heart:
Kunpa olisin saanut olla mukana yrittämässä vielä.

Päikki ihania uutisia sinullakin toivotaan, että viiva vielä vahvistuu. Onnea !!! :heart: :heart: :hug:

Terveisin taustajännääjä !

 

Herttinen!!! Aivan mahtavaa!! Päikki!!! ONNEA SINULLEKIN!! Haamukin on plussa! :flower:

Ja Murmukka, upeeta, vahvistuu ja vahvistuu vaan!! Kohta Tosiaan pönttö saa sinusta halikaverin, mutta se on vain hyvä merkki =) :flower:

Voi kun pääsisimme kaikki perässä mukaan! Täällä piinaviikkojen kärvesitely pahimmoillaan, ei voi tehdä muuta kuin odottaa ajan kuluvan. :headwall: Pettymyksistä on juteltu, se on aina kova, ei sille vain mitään voi. Onneksi siihen varautuminen on tullut tavaksi. Pettymys on aina todennäköisempi kuin ilouutinen. Onneksi elämässä on muitakin iloisia asioita kuin plussa, ettei koko elämä roiku sen varassa. Kaikista kovimmalle ottaa plussan jälkeinen pettymys, niitäkin on jo neljä kertaa koettu. Nyt on yli vuosi mennyt ilman... 18 yrityskertaa tarkkaanottaen, mutta kaikenkaikkiaan yrityskiertoja taitaa olla jo kohta 30.. :'( neljä niistä on siis ollut plussia mutta päättyneet keskenmenoon ennemmin tai myöhemmin. Nuorena keskenmenoista en tiennyt mitään, silloin kun tärppäsi niin se myös pysyi.

Miehen kanssa en paljoa enää puhu koko yrityksestä. Hän aina sanoo että mentäiskö lapsia tekemään kun tekee mieli puuhastella Tai että mitäs jos laitettas siemenet itämään =) Eli kyllä hänellä on vaavi mielessä kovastikin. Keskenmenot on ottaneet hänelle tosi koville, myös siksi kun hän näki kuinka kipeä olin. Jouduin olemaan kipujen takia töistäkin pois viikon. Menkkojen alkua hän kommentoi vain että jaahas...

No nyt tuli tuommoista valitustekstiä vähän, mutta sellaista tämä elo on, joskus. Olen tosiaankin varautunut siihen että lasta ei enää tule. Lastenlapsia sitten joskus. Uskallan jo lupautua puolen vuoden päähän työmatkoille, tehdä suunnitelmia vuoden parin päähän ilman että ajattelen että entä jos meillä onkin vauva. Ihanaa jos on mutta en enää oleta että on.

 

Ihanaa Päikki!!!!!!..hienosti viivanen vahvistuupi:heart:..sie olet *vielä varovaisesti kuiskaa*..RASKAANA!!!!!..ei täällä nyt mitään kuiskita, kun tuuletellaan vain reilusti

..tai, no mie ainaskin

..ja Murmukka myöskin-IHANAA!!!!! en paremmin sano..

..perästä tullaan, odottele vaan..


Kaikille niitä ++++++++ tuulia laittelen!!!

..ajatella, nyt jo syksyllä 2 plussannutta:heart: ..mitenhän ennen vuoden loppua?.. =)
..ja olenkohan miekin siinä joukossa..vitsi kun jänskättää..

..oirehia odotellessa..

mur-mur

 

Murmukka ja Päikki, vahvistuvia plussia toivon sydämeni pohjasta teille :heart:

Tuosta pettymysten kestämisestä. Meillä on myös aika pitkä taival, eli seitsemisen vuotta sitten aloimme lasta toivoa mieheni kanssa. Sittenhän meillä todettiin ihan virallisesti lapsettomuus ja käytiin monta koeputkihoitoa ennenkuin lapsi saatiin. Toinen vuosi oli se rankin, hoidoissa tuli kaikki mahdolliset mutkat vastaan ja käsiteltiin miehen kanssa se todennäköisyys ettei meille lasta tule. Ihmeiden kautta neljäs icsi sen vauvan toi. Tähän toiseen yritykseen on suhtauduttu kovin varovaisesti, ja se, että keväällä plussasin hoidosta, oli ensiksi älytön yllätys - tämä ei voi olla näin helppoa. Eikä sitten ollutkaan kun raskaus meni kesken kohdun ongelmien takia :'( Noh, nyt on vähän luovuttanut olo, olen alkanut alitajuisesti sopeutumaan siihen, ettei enempää lapsia tule ja olen niin onnellinen että jaksoin taistella loppuun asti, jotta tuon yhden saimme.

Mieheni tajuaa asian hyvin, välilllä paremmin kuin ehkä itse ymmärränkään. Hoitotaipaleen alkupuolella meillä oli aika perustavanlaatuiset keskustelut aiheesta ja se lähensi meitä lisää.
Tiedän, että mulla on aika erikoislaatuinen mies :flower: Lisäksi ekalla lapsettomuuskierroksella tutustuin samassa tilanteessa oleviin ja pidämme edelleen yhteyttä reaalimaailmassa. Simpukka-yhdistyksen tapaamiset lapsen saaneille lapsettomille ovat myös tärkeitä.

Meillä siis ehkä hieman erilainen tilanne kuin monella teistä, mutta samanlaisia tunteita kuitenkin.

Voimia kaikille :flower:

 

liiza ..kirjoittelit kipeitä asioita..en itse osaa kuvitella, milaista on toivoa jopa vuosia?!!
..tämä 7yk:takin jo tiukkaa tekee tällaiselle kärsimättömälle nais immeiselle

Toivotaan meille molemille plussaa:heart: ..ja mehän mennään melkein käsi käjessä tuolla-sama dpo mutta eri kierron pituus =) kiva yhdessä "kuumeilla"!!!

mur-mur

 

Ootte kyllä oikeesti niin ihania likkoja! Tää on myös minun henkireikä ja ihana tuokio kahvikupin kera istahtaa lukemaan kaikkien kuulumisia. Ja kuulumisista puheenollen, PÄIKKI!!! Mieletön uutinen! Mä tiesin, että tästä tulee hyvä kuukausi. Ja mulla on sellainen kutina, että tämä ei vielä jää tähän.

Mulla on vähän samantapainen tilanne, kuin SOLAKKASILAKALLA (mistä ton nimen keksit?). Mulla ei myöskään siis ole yhtään lasta, eikä ole kyllä ollut hinkuakaan sellaiselle aikaisemmin. Mä ajattelin aina, etten tule koskaan tekemään lapsia, kun se ei tuntunut mun jutulta. Mulla on ollut ikävä lapsuus ja nuoruus itsellä ja aikuistuttuani halusin kokea moninkertaisesti kaiken, mistä olin jäänyt paitsi. Ja voi tyttäret, kylläpä olenkin elänyt-kokenut-ja-nähnyt!!! Olen vaan itsekkäästi elänyt itselleni. Nyt on ensimmäistä kertaa elämässä sellainen parisuhde, johon haluan lapsia, ihan omasta aloitteesta. Enkä olisi ihan heti valmis luovuttamaan, vaikka kuukautisten alkaessa sellainen käy välillä mielessä. Muutama päivä siitä, niin olen taas jo jalkeillani ja useimmiten taistelutahto tuplasti suurempi, kuin edellisellä kierrolla. Äkkiä sen menkkojen tuoman masennuksen unohtaa, kun muistaa, että hei; nyt on mulla tässä taas uusi kierto ja uusi munasolu.

Vauvakuumeesta en ole muille, kuin miehelle puhunut. Tuntuu, että keskenmenon jälkeen en uskaltaisikaan. Mutta varmasti saisin pelkkää positiivista palautetta, jos niin tekisin, sillä mun ystäväpiirissä 90% naisista on saaneet ensimmäisen lapsen 35-45 vuotiaina. Ja niitä on paljon! Näin myös uskon, että meistä jokainen raskautuu täällä ennemmin tai myöhemmin. Toisilla se valitettavasti kestää kauemmin, kun toisilla tärppää heti ekasta

Mutta tärppää kuitenkin. Uskokaa pois! Ja aina kun ei tärppää, tulen ainakin itse tänne teidän kainaloon itkemään niitä katkeria kyyneleitä.

Nyt alan kursimaan neiti munasolulle juuri noita laittamani kuvan vetimiä ja toivomme yhdessä, että joku komea siittiönuorukainen tarttuis haaviin , sillä kohta alkaa olemaan taas sen aika...

Plussarikasta päivää kaikille!

(Vaihdoinpa vielä jälkeenpäin oikeanlaisen hymiön =) )

 

Voimia myös sinulle lumeton:hug: mukavaa talven aikaa ja ihanan lämpöistä tulevaa joulua!!

mur-mur