Hei..,
Ensinnä haluan sydämellisesti onnitella
Säihkettä pienen pojan syntymästä.. :heart:.. Koko perheelle ja uudelle tulokkaalle kaikkea hyvää!
Onnille myötätuntohalit... ja voimia! Mitä sitten olette saaneetkaan tuloksista kuulla, niin ymmärrän tuskanne... Ja tämän sanon siksi, että olen viime päivinä itse elänyt pelon sekaisissa tunteissa ja epävarmuudessa... joka edelleen jatkuu... : /
En ole jaksanut paljon tänne Kaks plussan sivuillekaan tehdä vierailuja, sillä päivä kerrallaan ollaan tässä nyt enemmän tai vähemmän epätietoisuudessa eletty. Kaikki alkoi itse asiassa tietynlaisesta käännekohdasta tuossa vapun alla, kun sairastuin flunssaan - tai itseasiassa minuun tuli sitkeä nuha, joka vei muutenkin todella veteläksi olon moneksi päiväksi... Neljä päivää kesti pahin oireilu, eikä tuolloin ollut töihin menemistä, sillä en jaksanut juuri pystyssä olla, vaikka kuumetta ei ollut... Tämä tauti tuli muutenkin yllätyksellisesti, sillä en ole kahteen-kolmeen vuoteen sairastanut minkäänlaista flunssaa...
No taudista "toivuttuani" jäin kahden työpäivän jälkeen lomalle toukokuun 4. päivä... Läksimme mieheni kanssa ensin reissuun kohti eteläistä Suomea äitini puolison hautajaisiin ja tämän jälkeen vietimme seuraavan viikon täällä lähistöllä eräässä kylpylähotellissa 5 päivää. Vointini tuon loman aikana oli koko ajan tukala. Jo paluumatkalla Helsingistä alkoi ensinnäkin kohdun kasvun johdosta painaa ikävästi palleaan ja kylkikaareen, enkä sopivaa asentoa autossa löytänyt edes penkkiä kallistamalla... Tuntui varsinkin vas. kylkikaaresta, että "keuhkoja" painaa... Olin ihmeissäni asiasta, sillä en muistanut aikaisemmissa raskauksissani huomanneeni näin varhaisessa vaiheessa vastaavia oireita. Seuraavan viikon aikana oireet vaan pahenivat, lisäksi hengenahdistusta myös alloin kokemaan... Mieheni tästä myös ihmeissään, kun en pyörälläkään enää meinannut pysyä edes tasaisella hänen perässään, kun kaveriksi juoksulenkille mukaan lähdin. Kun tulimme kotiin kylpyläeissulta, otn jo sunnuntaina yhteyttä synnärille sillä kotona olin aivan uupunut kun sain imuroitua alakertamme... Läksimme tuolloin tämän jälkeen anoppini luo kyläilemään n. 70 km:n päähän ja arvelin jo mennessä, että miten jaksan kyläilyreissun - pötköttelinkin osan kyläreissusta anoppini sohvalla - ja kotimatkan nukuin melkein tiedottomana...
Pääsin maanantaina keskusneuvolassa käymään näytillä, kesken työpäivän - ja sille reissulle sitten jäinkin... Viikkoja oli tuolloin 29+6 ja minun osalta äkkiseltään katsottiin virtsa, joka puhdas, verenpaine OK... Kohdunsuun tilannekin oli hyvä ja kohdunkaulaa jäljellä yli kolme senttiä...
Mutta vauvan ultrassa terveydenhoitaja totesi jotain epätavallista... Lääkärin tarkistettua vielä, asia varmistui; vauvan keuhkojen ympärillä oli pleuranesteilyä - epänormaali löydös siis...
Nyt ole tämän asian kanssa yhdessä mieheni kanssa 10 päivää kipuillut... Viime viikon olin synnärillä - itse tarkemmissa tutkimuksissa, joissa mm. keuhkoembolia poissuljettiin. Minut todettiin ns. terveeksi, mutta lapsiveden määrän todettiin olevan aika maksimissaan ja tämä selitti ilmeisesti voimakkaat painamis- ja hengenahdistusoireenikin... En näin lyhytselkäisenä ole aiemmin kokenut vastaavaa, vaan masuni on kasvanut ennemminkin käyrien alapuolella...
Mutta vauvan oireilu ei ole selvinnyt.
... Pääsin perjantaina kotiin ja seuranta äitipolilla lääkärin ultraamana on jatkunut päivittäin, mutta mitään selvyyttä asiaan ei ole tullut. Vauva on kasvanut hyvin ja rakenteellisesti ei ultrassa ole todettu mitään poikkeavaa. Nesteily keuhkoissa ja nyt myöhemmin löydöksenä jonkin verran myös vatsaontelon alueella on edelleen mysteeri, joka onneksi ei ainakaan vielä ole vaikuttanut epäedullisesti elintoimintoihin. Lapsivesipunktiokin minulle tehtiin, mutta tässä tai otetuissa verikokeissa ei ole todettu poikkeavaa...
Nyt etenemme päivä kerrallaan - odotuksen ja epätietoisuuden merkeissä... Olemme tietynlaisessa hälytysvalmiudessa, sillä KYS:iin on tehty lähete ja mahdollinen synnytys / sektio saattaa olla edessä käytännössä milloin tahansa. Nesteily tosin on pysynyt entisellään ja tilanne muuten stabiilina, joiten ilmeisesti KYS:in asiantuntijat arvioineet, ettei tilanne ole akuutti. Mutta joka tapauksessa edessä riskisynnytys, jos tilanne jatkuu... Tarvinneeko lapsemme minkälaisia tehohoidon toimenpiteitä..? Onko tilanne hyvinkin vakava... Vai vähemmän vakava ohimenevä ilmiö..? Viime päivinä näiden sekavien ajatusten merkeissä olen yrittänyt saada valmiiksi vauvallemme kodin valmisteluja... Pessyt vauvan vaatteita yms.... Tänään koottiin vauvan pinnasänky. Toivottavasti saamme siihen turvallisesti tyttäremme vielä kaikista vastoinkäymisistä huolimatta...
:heart:...
Haave + tytteli rv 30+2