40+ odottajat vol 4 (päiv. yksärillä)

Heipat kaikille!

Eli reissu tehty vihdoin ja kotona ollaan, kaikki paremmin kuin hyvin :heart:

Eli keskiviikko iltana päästiin kotiin, mutta en ehtinyt enää eilen koneelle, joten tässäpä nyt tarinaa teille sitten.

Silloin viime perjantaina käytiin siis reissu ja palattiin kotiin odottamaan maanantain käynnistystä, koska silloin olisi rv 42. No sunnuntaiaamuna puoli 8 maissa tunsin, että jotain lorisi, ja ihan säokähdin kun ei ole vastaavaa tapahtunut. Lapsivettä lurahti siis ja lähdettiin heti sairaalaan. Mitään supistuksia ei edelleenkään ollut, ehkä yksi tai kaksi.

Perille päästyä asetelma sama, eli edelleen 4 cm auki. Mutta lääkäri päätti, että puhkaistaan kalvot, koska vettä oli lurahtanut niin vähän, ja jostain ylhäältä, ettei ollut vaikuttanut mitään. Arvasin kyllä, että kun puhkaisevat, niin sitten se onkin yhtä supistusta koko loppuaika, ja niihän se olikin.

Kalvot puhkaistiin joskus puoli 11, ja supistukset, tai oikeastaan supistus alkoi joskus puoli 12 jälkeen, ja olin niin kipeä, että huusin kyllä niin että seinät raikaa. Jossain vaiheessa tutkivat, että auki 5 cm, ja nyt puudutusta, mutta kun tulivat puuduttamaan, niin 10 min aikana olikin auennut loput 5cm ja siten puudutus vaihtui ponnistamiseen. Ehkäpä tuosta loppuajasta saa sen kuvan, kuinka nopeasti kaikki menikin. Klo 13.53 syntyi pieni, suuri mustatukkainen mies, joka yllätti kyllä kaikki nopeudellaan, vaikkakin meinasi jäädä hartioista vähän kiinni. Syykin selvisi, sillä poika oli oikein miehekkään kokoinen, 4870g ja 53cm. Siinä meni kyllä meidän perheen painavimman lapsen titteli uudelleen jakoon.

Kaiken kaikkiaan oli tällä kertaa kovaakin kovempi työ, mutta nopea. Tulos on kuitenkin aivan maailman ihanin, kuten jokaisen äidin oman kuuluukin olla.

Haikealta tuntuu, että tämä käärö jää viimeiseksi, mutta oikeasti en olisi koskaan uskonut, että meille annetaan 10 täydellisen tervettä lasta. Tammitytön puolesta harmittaa niin kovasti, eikä ymmärrä, miksi jokaiselle ei suoda tätä onnea. Ja jokaisen muukin, joka ei koskaan ehkä saa tätä tapahtumaa kokea.

Kiitollinen, aivan äärimmäisen kiitollinen olen näistä arvokkaista lahjoista, ja jos olisin nuorempi, niin ehkäpä harkitsisin vielä, mutta todellisuus iskee viimeistään huomenna, sillä vietän 45v päivää, joten lahjoista parhaimman olen nyt saanut.

Ihanaa jatkoa kaikille, vaikka epäilemättä tulen vierailemaan ja jopa ehkä kommentoimaankin tänne. Koukuttavaa seuraa, ja varsinkin tuolla kuumeilupuolella.

Palaillaan taas, ja ihanaa kevätpäivää kaikille.

T: bugsy ja pieni, suuri mies.
 
  • Tykkää
Reactions: oliivitar
Tammityttö: Voihan nyt sentään. Ihan epäreilua, toivottavasti pärjäilet.

Bugsy: Vihdoin! Ja lähtihän se sieltä tulemaan ihan itsestään sitten, ainakin pikkaisen itse. Suuret onnittelut isosta potrasta pojasta. Melko iso nimittäin olikin. Tuleekohan hänestä sellainen vankkatekoinen kasvaessaankin. Se jää nähtäväksi.

Mulla on mahassa hirveesti eloa ja vatsa nytkähtelee sieltä sun täältä. Ja uutena tuntemuksena on tonne taaksepäin suuntautuvat "potkut". Ne tuntuvat aika hassuilta. Onneks tää ny on pysyny melko rauhassa yöllä ja antanut mun nukkua aina vessakäyntien välit.
 
tammikselle suuren suuret pahoittelut ja iso halaus :hug: elämä ei ole reilua. Tuli kyyneleet täälläkin. Voimia suureen suruun! :heart:

Bugsylle onnittelut isosta pojasta!

(.) ei uutta. Potkuja ja paljon rakkautta pientä kohtaan. Mulla kipuja, mutta kestän mitä vain, jos saan tämän pienen rakkaan kotiin asti.

Vauvis ja rakas prinsessa 23+1
 
Tammityttö, onpa julmaa! Pahoitteluni :heart:

Bugsylle isosti onnea! Sullapa kuulosti tutulta synnytys, mäkin aukesin silmänräpäyksessä ja "auki 2 sormelle" -> "auki 9,5 senttiä, ei tässä mitään epiduraalia ehditä laittamaan" tapahtui vähintäänkin yllättäen :) Tai no, supistellen toki, mutta kuitenkin...

Tsemppiä kaikille, nyt ihan erityisesti Tammitytölle!
 
Tammitytölle syvä pahoitteluni. Ja voimia.


Bugsylle isot onnittelut!

Omaa napaa: Hirveä rataskuume on taas kevään tullen vallannut....koska ostokiintiö on täytetty jo helmikuussa, jouduin tarvikeostoksille. Eikä tää käyttäjä (6vkoa) vielä edes tarvii ostamiani tarvikkeita...
 
Tulikohan tekstini tänne vai ei kun ei ny viel näy...
No uusintana: olen 41 v., yks keskenmeno takana vajaa vuos sitte. Nyt rv 12+4 ennen ekaa ultraa, joka on 29.5.
Sitä ootan kuin kuuta taivaalta!!!!
Vasta ultran jälkeen annan ajatusten vapaammin "riekkua" sinne tänne. Jännityksellä odotan viikon päähän.
 
Onnea Bugsy :)

Mytti, tervetuloa :) ! Kiva että saadaan uusia tänne. Sinulla on niin kivasti viikkoja, että ultrassakin on varmasti kaikki hyvin. Helpottaahan se aina käydä katsomassa pikkuista, ja ensi viikolla sinunkin pikkuinen näyttää jo ihan oikealta vauvalta. Kerro vähän lisää itsestäsi :)

Niinkuin täällä jonkin aikaa olleet tietää, ni minun on ollut "hiukan" hankala alkaa uskomaan tähän raskauteen. Ultran jälkeen uskoin viikon verran ja sitten taas tuli huoli, mitenköhän masu jaksaa. Nyt oon muutaman päivän tuntenu liikkeitä useammankin kerran päivässä :) Kummasti helpottaa kun kaveri pistelee viestiä että täällä ollaan ja vahvistutaan koko ajan!
Painoa on tullu melkein kaksi kiloa ja masu alkaa pikkuhiljaa näkyä. Mikähän turvotus minulla nyt laskee kun vessassa saa ravata ihan koko ajan?
 
Bugsy, Onnea! Sitä sinulla onkin nyt sylin täydeltä. <3

Sahris, tuo on varmasti helpottavaa. Ihanaa odotus aikaa teille!

Täällä alkoi juuri pelko painamaan, että niinköhän tästä palataan maitojunalla odotuksen odottajiin. Aamulla noita vanhaksi käyviä testejä uittelin ja oi niin selvänä oli plussa ettei edelleenkään epäilystäkään... Miehen kanssa tuli harrastettua vaakamamboa aamusella ja nyt illalla, kun oltiin käyty ulkoilemassa ja kävin sen jälkeen vessassa tuli vaaleahkoa verta pyyhkiessä ihan runsaanlaisesti. Voin sanoa, että nyt pelottaa, enkä oikein tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Huomenna varmaan soiteltava neuvolaan tai jotain.
 
Viimeksi muokattu:
Kovasti yritetään pysyä täällä. Juuri nyt näyttää paremmalta, joten toivotaan että nuo vuotelut jäi tuolle vessareissulle ja nyt pidetään jalat siveästi ristissä... Jos vuotoa ei enää tule eikä kipuja ilmaannu, niin luulen etten huomenna soittele vielä yhtään minnekään, vaan yritän rauhoittua ja odottelun 5.6 olevaa ultraa.
 
Zandi, mulla tuli veristä vuotoa rv 6 ja rv 9 ja kyllähän se säikäyttää, etenkin kun eka raskaus oli ihan vuodoton. Neuvolassa kuittaslvat sen raskauden aiheuttamaksi limakalvojen verevyydeksi, saman varmaan kuulisit sinäkin, jos soittaisit.

Toivotaan, että vuotelu oli harmitonta! Sehän johtui todennäköisesti mamboilusta, jolla ei muuten itselleen saa keskenmenoa aiheutettua...joten jatkakaa ihmeessä iloittelua heti kun uskallat, jos kerran haluja riittää :)

Tsemppiä!
 
Harmi tosiaan, kun nyt tippui pari pois. Ja erityisharmi minun omasta mielestäni Tammitytöstä, koska hän oli vielä niin aktiivinen kirjoittelijakin. Mutta joskus se elämä tekee näitä isoja epäreiluja juttuja. Harmittaa vieläkin.

Mulla oli sokerirasitus tänään vähän ennen kello kymmentä aamulla. Meni pitkälle lounasaikaan ennen kuin pääsin sieltä pois. Mä en tiiä vaikutaako se, että mun paasto jäi 10h45min mittaiseksi. Hyvin selvisin aamusta kotona syömättä, join vähän vettä. Ja sitten labrassa litkut naamaan ja sit meni puolisen tuntia, ni tuli vähän paha olo. Menin pihalle oleilee ja siellä oli parempi olla. Sen toisen tunnin olinkin yli puoliksi pihalla ja sitten istuin sisällä ihan pääovien vieressä, mihin tuli ovien auetessa kätsysti ulkoilmaa. Sotasuunnitelmani eväistä toimi varsin hyvin eli otin mukaan pari lätkäliigasalmiakkia ja trippimehun. Ne vetäsin sit kokeen perään ja fillaroin kilsan verran töihin ruokalaan syömään. Nyt ehkä vähän väsyttää. Yöllä näin runsaasti unta ja yhden ihan suoraan tähän sokerirasitukseenkin liittyvän unen. Nyt sitten vaan jännitän, että mitenhän kävi.

Kohdun kannattimet ilmeisesti venyy ja paukkuu. Tulee aika koviakin yhtäkkisiä kipupiikkejä ja ne menee sit lähes samantien pois.

Miten on synnyttäneillä lähtenyt rinta- tai korvikeruokinnat sujumaan?
Joku ryhmästä tais olla imettänyt samaan aikaan, kun jo odotti uutta vauvaa? Miten teidän kroppa siihen suhtautui?
Onks muuten lapsillanne kuin isot ikäerot? Sitä ei tietenkään itse voi päättää millaisella ikäerolla tekee, mutta onko teillä jotain suosituksia siihen, että minimissään ois joku tietty aika kropalla palautua edellisestä raskaudesta.
 
Zandi, mikä tilanne? Veikkaanko oikein että säikähdyksellä pääsit? Mitkäs sinulla muuten on olot ja ennenkaikkea fiilikset? Mahtaa olla kevättä rinnoissa ja vähän muuallakin... niinkuin jo kaikki tiedämmekin... :D

Helmi, minusta just sopiva ikäero lapsille on karvan vajaa 16 vuotta :D Kroppa on kivasti ehtiny palautua synnytyksestä (hehee!) ja vanhemman lapsen murkkuikä on ohi ennenku seuraava alkaa hillumaan :D Imetyksen lopetin hyvissä ajoin ennen tätä uutta raskautta, eli 15 vuotta sitten. Ens kesänä saakin sit varoa ettei tissit jää ruohonleikkurin alle! Noh, kahden ekan lapsen ikäero meillä on 2,5 vuotta, oikein oli passeli :)
 
Laitoinki näköjään eka viestiini et 12+4. Siis huomenna ois 12+0 vasta mut jotenki semmonen kutina, että kyllä 13 puolella mennään :)

Sahramiini: miula ja siskollani on ikäeroa 14 v. Ois kuulemma ollu veli välissä mut ei jaksanu kasvaa.

Itselläni vauvakuume oli parikymppisenä mutta eipä meikä uskaltanu sillon oikeesti siihen ryhtyä.
Saman miehen kanssa tuli kahteen otteeseen yhdessä oltua ja minun ollessa 30 v., mies höpötti et jos mie haluun lasta ni ok.
Mutta hänpä muutti suuntansa ja siihen 14 v. seurustelu lopulta loppui. Oli piiiiitkä taival se.

No, piti sit vaan katella ja "kokeilla" rauhassa uusia miehiä. Kun yllättäen het osu kohalle mies itselleni ihan tuntemattomilta kulmilta.
Mikään ei pidätelly ja muutin miehen perään.
Itselläni vauvahaave oli kova ja uus mieskin toivoi isäksi tulemista.

Nyt tässä hetkessä olen onnellinen raskaudesta ja peukut pidän pystyssä koko ajan!
Mutta tää uus suhde ei sit ollukaan haaveiden kaltainen, huoh.
Ei saman katon alla asuta, enkä tiiä tullaanko koskaan asumaankaan.
Harmittaa, koska ei täysiä voi kumppanin kanssa odottaa.
Totaalisesti päivä kerrallaan plussauksen jälkeen olen koittanu olla.
Mies on kuvioissa. Mutta hänellä omat ongelmansa itsensä kanssa...
Eilen syvällisiä keskusteltiin oikeestaan lähes ekaa kertaa 3 vuoden seurustelun aikana. Tai jos joku kysyis minkä niminen mein elo on ni ei se seurustelu-sana ekana mieleen tulis...

Tälläsissä puitteissa toivon sydämeni pohjasta, että kaikki on kunnossa ja voin ihmettä elämääni odottaa :heart:
 
Sahris, en tiedä oikein vielä mikä on tilanne. Aamulla vielä kaikki oli taas hyvin. Loppupäivästä tuli pyyhkiessä tumman ruskeaa ja ulkoillessa oli tullut tippa siteeseenkin. Mutta mitenkään paljoa sitä ei tule. Eilenhän se ole ihan reilusti punaisempaa. Täytyy vain toivoa, että kaikki menisi hyvin ja olisi nyt ikään kuin tyrehtymässä....
Muutoin fiilikset olisi kyllä kohdillaan, mutta tää kyllä pistää mietityttämään. Kai tässä henkisesti alkaa valmistautumaan siihen huonompaan uutiseenkin, ollaan siitä miehenkin kanssa keskusteltu, että toisaalta on turha ressata tästä vuodosta, koska siitä ei voi tulkita puoleen tai toiseen mitään. Ja me ei sille mitään voida, jos kesken menee.
Tuonne toiselle palstalle jo kerroinkin, että viime yönä puoliunissani ressasin jo ristiäisiä ja tuolien ja tilojen riittävyyttä. En oikein osannut kumpiakaan laskea ja aloitin sitten miljoona kertaa alusta. Luulisi ressaavan näitä vuotamisia, mutta ei...

Helmin mainitsema sokerirasitus tulee/tulisi varmasti olemaan itselle koetus, ei itse testi, pystyn kevyesti olemaan syömättä ja juomatta pitkiä aikoja, mutta se testin lopputulos tuskin miellyttää. Tai ainakin sitä saa tosissaan jännätä. Toivottavasti Helmi saat hyvät tuloksen.

Sahris, mies sanoi mulle tuosta vierestä, että mä hihitän. No joo, hihitän kai kun luen sun juttujas. Vai lopetit imetyksen ajoissa, mulla jää kolmisen vuotta tuosta sinun ajasta. :D

Mytti, kylläpäs sinulla on monen monta asiaa pohdittavaa, mutta hyvä merkki kuitenkin tuo, että olette vihdoin pystyneet syvällisemmin puhumaan. Toivottavasti löydätte yhteisen sävelen ja hitsaannutte yhteen.
Joka tapauksessa onnea raskauteen!
 
Heissulivei
Mä kuokin aina täällä katselemassa miten teillä menee. Saanko palata tänne syksyllä jos päädymme hoitoihin. Vähän mietinnässä lahjasolut :)

Jaajoo..mä kun olen tällanen myöhäinen muutenki niin mun nuorin on himpun alle 2v ja mä imetän edelleen. Kroppa ei reagoinut oikein mitenkää paitsi ensin maito meni vähä tiukalle, sit alkoi valumaan ja sit meni totaalisen vähiin. Nyt ei tule ku suullinen jos sitäkään. Sitkeästi toi rinnalla käy vaikka vähentänyt mukavasti. Oikeastaan odotan että tää olis ohi niin lapsi sais taas maitonsa ilman puolen tunnin hankaamista
Harmittaa silti, tää olis ollu hirmuisen luonnollinen keino vierottaa lapsi. Nyt sen joutuu sit tekemään joskus vähä väkisin jos ne hoidot alkaa.

Torstaina tää olis sit ohi. Hassua kun lääkäri kysyi, en muistanu edes millä viikolla menen.

Tämä kiittää. Tammis 14+3.
 
Mä omanapailen aika paljon kyllä, olen sen huomannut.
Musta ois ihan kiva, jos Tammityttö täällä välillä kävis. Mut jos tuntuu raskaalta, niin sitten toki ei kannata käydä. Pidän peukkuja, että voisit vielä olla taas odottajien joukossa. Tsemppiä torstaihin.

Mun sokerirasitus meni alle arvojen. Nyt on viikot 22+5 menossa, joten en tiedä joudunko vielä testin uusimaan. Ehkäpä terkka kertoo sen maanantaina neuvolassa. Toivottavasti en joudu.
 
Helmi, mun mielestä oma napailujen lukeminen on just mannaa. Pääsee paljon paremmin toisen tilanteesta kiinni, omat asiathan ne yleensä parhaiten tietääkin. :)
Loistavaa, että rasituskoe meni hyvin. Kerrohan maantantain neuvolakuulumisetkin sitten.

Tammis, sun juttuja kuulee aina mielellään. Oli ne millä palstalla tahansa. Toivotaan, että viimeistään syksyllä sitten on suotuisammat tuulet.
 
Tervetuloa mytti!

tammikselle voimia ja tervetuloa pian takaisin!

Zandille kovasti tsemppiä! Mulla oli tuhrua alussa ja täällä sitä ollaan. Älä siis liian aikaisin panikoi!

Helmin kanssa mennäänkin aika samaa tahtia. Mulla on perjantaina taas sokerirasitus ja jännittää hiukan...

Sahris: kyllä sai nauraa! Hyvä on ikäero! :D Olethan varmasti palautunut? :LOL:

(.) me oltiin eilen 4D-ultrassa. Niin suloinen tyttö siellä köllii. Hiukan alle 700g painaa nyt ja kova akrobaatti on. Samassa kuvassa näkyi sekä sormet että varpaat, mutta myös pää... Ilmankos tuntuu neliraajajumputus aina samoilla seuduilla... Isänsä nenän taitaa olla saanut. Kaikki oli oikein hyvin eli tervettä lasta odotellaan. Paljon kuvia kotiin saatiin tällä kertaa. Valkovuodon määrä on kovasti kasvussa ja tein jo tuossa maanantaina paniikkireissun polille. Alusastiaa vailla siis jo :D lapsivedeksi luulin, mutta ei onneksi ollut. Kohdunsuu on kiinni ja kohdunkaulaa neljä senttiä. Ja alapää näyttää perunapellolta. Kaikesta päätellen olen kuulemma raskaana, tukevasti... :heart: Liitoskivut on todella kovia ja teen osan työviikoista nyt kotoa. Katsotaan minne asti päästään. Yhtään en valita, koska tämä lapsi on meille aarre, tärkein ja rakkain asia. Kestän mitä vain, jotta saan prinsessan kotiin.

Näillä aatoksilla toivotan kaikille hyvää vointia!

Vauvis ja rakas 23+6
 
Viimeksi muokattu:
Vauvis ihania kuulumisia! Mä kävin kans esikoisesta 4D ultrassa ja se on kyllä tosi ihana "keksintö". Vauva oli syntyessä ihan saman näköinen :D Kuopuksesta saikin "ilmaisen" 4Dn äitipolilla :)

Eilen hain lääkkeet jotka pehmentää paikkoja ja lopettaa keltarauhasen toiminman ja huomenna olisi sitte aika niille cytoteceille jolla vauva syntyy. Ennen siitä ei oo tullu mitään vaa vaan vasta sairaalassa pari tuntia cytosta on tapahtunut. Nyt alkoikin jo menkkakivut ja hento vuoto :( Hieman jännittää alkaako tää syntyä kotona kun olen yksin lasten kans ja mies tunnin matkan päässä. Jippii. Aika jännä miten herkässä tää syntymä on kerta kerran jälkeen. Tai sitten imetys laukaisee kesnemmenon kun se keltarauhasen vaikutus on blokattu.
 
Tuo Tammiksen tilanne kyllä harmittaa edelleen, mutta eipä se tilannetta mihinkään paranna. Toivottavasti kaikki menee nyt hyvin.

Mä jossain vaiheessa ajattelin tuota 4D ultraa, mutta se maksaa jonkun verran. Onko se sen rahan arvoista teidän mielestä? Mä voisin tietty sen ostaa yllätyslahjaksi miehelle ja hänhän ihastuisi varmastikin ikihyviksi. Se taitais nyt olla ne ajat, kun siellä käytäisiin eli pitäis pikaisesti päättää mitä tekee.
 

Yhteistyössä