40+ odottajat vol 4 (päiv. yksärillä)

Vähän vaikea vertailla raskauksia kun edellisistä on 15 ja 17 vuotta aikaa. Tässä välissä on jo ehtiny muistikin heikkenemään . Kumpikin raskaus oli helppo ja muistan että molemmista tunsin tosi selvästi kumpi tulee.

Minkälainen mutu sinulla on tästä raskaudestasi? Minusta tuntuu että ihan kuin luottaisit että nyt kaikki menee hyvin?

 

Tammis, SAA valittaa! Kun voi huonosti, voi lapsen/lasten kanssa tuntua aivan superrankalta hetkittäin. Ja pahoinvointi ON ihan kamalaa...ei siinä jaksa aina ajatella, ettei Afrikan lapsilla ole ruokaa.

Mä vietin yön laitoksella raskausmyrkytysepäilyn vuoksi. Ei onneksi nyt sitä ollut, mutta tänään käyrille piirtyi paljon supistuksia ja selkää rupesi polttamaan ihan toden teolla. Mutta arvatkaas vaan: kotona ollaan yhdessä kasassa. Kyllä jurppi...ei vaan lähtenyt sitten kuitenkaan käyntiin.

Tiedän, että tässä voi mennä vielä aikaa, mutta kunpa sais olla suht kivuttomasti ja niin, ettei tarvis koko aikaa kytätä, milloin lähtö tulee. Ärh.

 

Sahris, mulla taas tää on viides kuuden vuoden sisään joten periaatteessa tuoreessa muistissa mutta ei sitten kuitenkaan
Ja kiitos..mä en osaa oikein enää sanoa /luottaa mihinkään intuitioon. Kerran mulla oli poikkeuksellisen hyvä ja seesteinen fiilis ja kaikki päättyi huonosti. Kuopuksesta taas panikoin (tai oikeammin olin "varma" että tulee huonoja uutisia) loppuun saakka ja hyvinhän siinä kävi. Joten äh:ashamed: en mä tiedä. En osaa sanoa ollenkaan. Ehkä pikemminkin on sellanen olo, että meni syteen tai saveen en voi vaikuttaa mitenkään. Toivoa vain.

Jopo. Voi ei. Halaus. Voimia! ! Niimpä se taitaa olla että vaikka miten tuntuis että vauva syntyy pian keskosena nii saattaakin mennä yliajalle loppujen lopuksi. Ja sit voi olla että koko homma käynnistyy minuutissa jossain hedelmäosastolla. Toivottavasti nyt tosiaan pääset tän loppuajan helpolla.:hug:

 

Yö meni selkäpoltoissa kärvistellessä. Vaikka tän miten järjellä ymmärtääkin, mä kadehdin ihmisiä, joilla ne vedet vaan menee yhtäkkiä jossain eteisessä ja sitten 12h sisällä homma on ohi.

Tukala olokin vielä menisi, mutta monen päivän suoranainen kipu ja se, että lääkäri vihjailee mahdollisesta käynnistyksestä, syö kyllä naista. Mutta eihän se auta kuin kestää. Toivon kuitenkin, että kyse on päivistä, ei parista viikosta...

 

Jopo. Ootko päässy miten liikkumaan? Jos sulla om yhtään pelkoa että synnytys ei lähde kunnolla käyntiin tai se meinaa hiipua niin muista pysty asento ja mahdollisimman pitkään jalkeilla olo. Ja nyt ennen synnytystä kantsii välttää kaikkea takakeno löhöilyä tai rönötystä. Mahdollisimman paljon istu etunojassa ja ole "koirana" kontillaan lattialla. Tee sellaata syväkyykkyä jossa peppu on mahdollisimman syvällä polvien välissä että lonkat ja ligamentit venyy. Tää kaikki kiertää vauvaa oikeaan lähtöasentoon.

Näin unta. En ole vielä koskaan ikinä muutakuin kun kuopuksen kohdalla nähny vauva unta. Silloin näin että synty pieni hento vaalea poika ja tää piti paikkansa (vaikka tummatukka olikin synttessä). Nyt yöllä näin unta että olin synnyttänyt kuolleen vauvan mutta huomasinkin aamulla että se aikoi silmiään ja otin sen rinnalle imemään. Tumma pieni, luultavasti tyttö. Muistan ku unessa mietin että wtf, nyt meillä on ne kolme lasta. Vaikka toisaalta mietin että hyvä et tää synty jo nyt niin pystyn jatkaa kuopuksen imetystä. Saa nähdä. Outo lämmin olo oli herättyä.

Jopo, tsemppiä ja voimia! !

 

Kiitos tsempeistä! Ei oo takakeno ollu edes mahdollista viikkoihin Kyllä mä olen aika paljon pystyssä ja liikkeellä. Tällä hetkellä nojailen peppu pystyssä keittiön tasoon Vauva on käsittääkseni ollut "kauniissa asennossa" ja laskeutunut / kiinnittynyt jo useamman viikon.

Ristiriitaista kun sairaalassa ensin komennettiin portaisiin "vauhtia ottamaan" ja sen jälkeen kotiin "lepäämään". Hmph. Latenssivaiheen supistuksethan käsittääkseni ovat tehokkaimpia levossa, kunnes sitten aktiivisessa vaiheessa olis hyvä liikkua. Voi kun otsassa olis värivalo, joka kertois, milloin mikäkin on suotavaa...

No. Mun on oman pääni takia elettävä nyt mahdollisimman tavallisesti ja teen ja touhuan olojen mukaan...

 

Hohoi! Eilen tuli kahmalokaupalla punertavaa limaa (sorry vaan) pitkin päivää ja iltasella supisteli taas, mutta sitten...ei mitään. Niinhän ne väittää, ettei kukaan oo sinne jääny, mutta kerta se on ensimmäinenkin

Migreeni näköhäiriöineen iski myös TAAS illalla...aika erikoista, että kroppa näin reagoi loppuraskauteen. Toivottavasti tää vaiva jää sitten synnytyssaliin. Migreenikko siis olen, mutta nuo aurat...

 

Voi Joposeni Alkaa kuulostaa vähän kurjalta noi olot. Paljos ne sinun viikot nyt on? Ajattele kuitenki positiivisesti: kun kroppa tälleen ajan kanssa kypsyy ja valmistautuu synnytykseen, loppurutistus käy sit nopsaan just siellä hedelmätiskillä Ja vaikka sanotaan ettei sinne ketään oo jääny, ni on sinulla aika kova haastaja senkin ihmeen toteutukseen, nimittäin toi Vesipossu

Joks Vesipossu kuuluu mitään ?Sinullahan ne viikot oli jo 47+5 vai mitensenyoli?

Minulla on tasaisen kevytällöolo ja suolaista tekee mieli - enkä tähän asti oo ollu ollenkaan suolasen ystävä, siis niinku suolakurkun ja oliivien. Pikkuhiljaa alkaa mielen sopukoihin hiipiä kuvitelma siitä miten ehkä vielä kerran saan pikkuisen syliini tuhisemaan

Sahris 8+5

 

Joo, toivotaan pikaista loppuhuipennusta Hyvähän se on, että kypsyttelee kunnolla. Viikot on 39+4 eli eihän tässä sinällään "hätää" ole ja voi kestää vielä 2 viikkoa ja lässynlää, mutta vähän turhan paljon ennakko"lupauksia" mun makuun, että voisin vain olla ja elellä muina naisina...

Vesipossulla tais olla rv 50+0 tänään.

 

Ultrassa käyty. Tyyppi siellä kölli pussissaan ja vastasi just oviksesta viikkoja 6+4. Jotenkaan ei tullu sellasta huh Jes Jippii oloa vaan tuijotin ruutua kylmän viileästi sisällä mylläten hirveä pakokauhu. Apua.

 

ARVATKAA MITÄ!?!?!?!?!?

No ei niin yhtään mitään...

Tammitytölle onnittelut tähänastisista hyvistä kuulumisista! Tiedätkö, mä en itse tajua vieläkään, että meillä on muka kohta vauva.

 

Onnea Tammis lupaavista uutisista ! Tosin ymmärrän tonkin ettei uskalla tuuletella, kaipa sitä suojelee itteään niin pitkään ennenku on pakko uskoa että kaikki kuitenki menee hyvin.

Itellä on eka neuvola ens viikolla. Sieltä sit saa sen lähetteen veriseulaan ja ultraan, joka taas hirvittää. Miehellä (huom. ei mieheltä...) kun edellisessä liitossa keskeytetty yks raskaus ultrassa ilmenneen kehitysvamman vuoksi. Ei sillä että se olis niin todennäköistä, mutta jos jotain on vialla niin tiedän mitä meillä tehdään. Jos ensi viikon jälkeen osaisi huokaista? Tosin kyllä nytkin luotan siihen että masussa on elämää

Jopo, onks teillä ultrassa näkyny mitään huonekaluja tai leluja? Tuntuu tyyppi asettuneen taloksi ihan kunnolla ja viihtyvän erinomaisesti

Missä Vesipossu ?

Sahris 9+0

 

Jotain ne puhui kystasta, mutta ehkä se olikin sohva? :stick:

Mut on tuomittu saamaan 2-3 kipeää supistusta ja sen jälkeen taas jatketaan elämää...

 

Moi! "Radiohiljaisuus" päättynyt. Arvaattekin varmaan, että pääsin kuin pääsinkin sitten tositoimiin. Meille syntyi la 4.4. klo 5.36 poika (rv 41+4). Poika painoi 4180g ja oli 55 cm pitkä!!!! Kätilön mukaan on aika harvinaista, että noin pitkiä lapsia syntyy. No, esikko oli 53 cm syntyessään.

Menin torstaina 2.4. viimeiseen neukkuun klo 9.00. Sieltä sain lähetteen äitipolille, kun alaverenpaine hipoi satasen rajaa ja välillä ylikin...Ajelin siis polille ja jotenkin oli sellainen tunne, että saatan jäädä tälle reissulle. Niinhän siinä sitten kävi, että lääkäri päätti käynnistää synnytyksen. Ekat lääkkeet otin suun kautta jo polilla ja siitä sitten osastolle. Sillon torstaina alkoi illan suussa vähän jomottelemaan selkää, mut ei mitään merkittävää. Siis kahden lääkesatsin jälkeen. Limatulppa irtosi to-pe yönä. Perjantaiaamuna sitten lisäsatsia lääkitystä ja pikkuhiljaa jomottelut siitä sitten lisääntyi. Lopullisesti synnytys sitten käynnistyi kunnolla illalla noin yhdentoista aikaan. Siinä ei enää mitkään kipupiikitkään auttaneet ja saliin ilokaasun luo oli kova kiire. Avatumisvaihe kesti 6 h, ponnistusvaihe 36 min ja jälkeiset 10 min. Ilokaasu ja epiduraali oli kivunlievityksenä. Selvisin muutamalla nirhaumalla. Tuo epiduraali ei mennyt ihan nappiin. Kovasti ihmettelen, kun jotkut kertoo nukahtaneensa, kun se vaikuttaa. Mulla se ei missään vaiheessa kadottanut kaikkea kipua. Kolme vuotta sitten esikoisen synnytyksessä se meni täysin harakoille, ei mitään vaikutusta.

Vauveli vaikuttaa tyytyväiseltä kaverilta. Syö ja nukkuu hyvin. Ihana tuhisija. Ittellä tänään eka päivä, kun voi sanoo ettei väsytä sietämättömästi. Mä en osaa yhtään nukkua sairaalassa. Onneksi kotiuduttiin jo maanantaina, niin olen saanut levätä omassa kodissa.

Onnea Sahrikselle ja Tammikselle hyvistä uä-kuulumisista! Ja nyt toivotaan Jopolle synnytyksen PIKAISTA käynnistymistä! Eikö ne ole sulta sisätutkimuksessa irroitelleet ronskisti kalvoja? Vai eikö siitäkään ole ollut apua? Mulla tekivät sen siellä polilla torstai aamuna. Sehän saattaa myös jouduttaa synnytyksen käynnistymistä. Tai eikö ne nyt voi vaan käynnistellä hiljakseen, kun tuo sun yleisvointi ei ole enää mitä parhain. Eihän tohon välttämäti tarvittas kun pieni "pukkaus" ja sitten se ois menoa.

T:Vesipossu ja Masumussu 5 vrk

 

Vesipossu jee!!! Hirmuisesti onnea!! Ja onpa pitkä tapaus todella ! ! Jaksuja kovasti arkeen! Onko kaikki lähteny hyvin sujumaan, nousiko maito ok?

Ja Jopo , joo, mullekin ne teki sen pyöräytyksen kalvoilla ja jopa alkoi jamppaa tulla alle vrk siitä. Tosin olin sisötutkimuksessa jo 3cm auki Toivottavasti nyt sohva vaihtuu Ferrariin ai että mua nauratti toi juttu

Omassa persseessä ei mainittavaa. Seuraava ultra olis 21.4 ja mahdollisesti biopsia 4 tai 11.5 riippuen vähän kaikesta. Joten nähtäväksi jää ollaanko kesäkuussa kessi kauniisti pystyssä vai sixpäkki treenissä

 

Vesipossu, jee! Onnea!

Mulla pyöräyteltiin kalvoja viime perjantaina...että se siitä. Mun yleisvointini on itse asiassa tällä hetkellä ihan hyvä. Paineet pysyy kotona kunnossa, mutta nousivat esim. neuvolaan edeltävällä kauppareissulla taas, joten totesin, että täytynee ottaa rauhaksiin. Mieluiten tietty synnytys käynnistyisi itsestään ja kyllä mä kovasti ihmettelen, jos kohta ei tapahdu kun limatulppaa tuli niin pirusti jo sunnuntaina...

 

onnittelut Vesipossulle :flower:

Kyllähän se alkaa jo tuntua tuolla alakerrassa kun joku päällään porailee. Tämmöstähän se olikin, kun tuntuu että justiinsa joku raaja tulee alakerrasta läpi. Tuntuu tosi inhottavalle, kun on niin alhaalle ipana nyt tippunut ja kaivetaan reittiä valmiiksi.

Hengitys tosin kulkee nyt helpommin, eikä närästyksestä tietoakaa, mutta alapää onkin nyt sitten vuorossa ja kestää varmaan loppuun saakka tuo juilinta.

Mutta yritän pitää mielessä, että viimeistä kertaa ollaan tällä matkalla, ja saattaapi jossain vaiheessa tulla haikeina näitäkin hetkiä muisteltua.

Mukavaa ja aurinkoista viikonlopun odotusta kaikille!

T: bugsy 36+3

 

Onnea Vesipossu ! Onpa pitkä komea poika! Ja miten hienosti itse pärjäsit! Nauti joka hetkestä, teit juuri sen mistä kaikki edellisellä palstalla haaveilimme

Ja Bugsy, miten sinäkin voit olla noin pitkällä??? Kunhan saadaan Jopo poksahtamaan ni saadaankin ruveta sinua jännittämään

Jospa se Jopo kuitenkin olis se kysta eikä sohva ni jos ei tartteis enää montaa viikkoa (kuukautta ) odotella. Onneks sinulla ei olo ole tuon tukalampi

Tammis, kesää ei muutenkaan kannata tuhlata minkään sixpackien (onks sinulla sixpäkki...? ... kade...) kiristykseen, joten keskity vaan sen masun kasvatteluun

 

Olo on viikkoihin nähden varmaan ihan siedettävä. Kyllä tää vähän ankkakävelyä on ja tekeminen esikoisen kanssa on vähän rajoittunutta...ja nyt täytyy vielä himmailla, ettei paineet nouse.

Mutta totta on, etten mä erityisen huonosti voi. Voisin olla ihan petipotilas...joten tilanne on kai ihan hyvä.

Positiivista ajattelua...mööö

 

Onnittelut Vesipossulle pienestä tuhisijasta :heart:

Tammis ja sahriskin porskuttaa eteenpäin. Mukavaa, että ultrakuulumiset oli hyviä.

Ja Jopo on edelleenkin yhtenä. Toivotaan pikaista poksahtamista!

(.) täällä on lomailtu ihan kotimaassa. Ensi viikolla töihin ja pitänee kertoa jo pomoille uutiset. Eihän tässä ole mikään valtava aika enää kesälomaan ja siitä suoraan alkavaan äitiyslomaan... Heinäkuussa jo pois töistä. Täällä on kaikki hyvin, vaikka olenkin taas ollut paniikissa. Tunnen jotain liikkeitä ehkä, mutta tuntuu niin harvoin, että olin eilen paniikkikäynnillä neuvolassa. Syke kuului ja oli yli 150. Kaikki pitäisi olla hyvin, mutta kyllähän tätä epäilee edelleenkin... Rakenneultra on ennen vappua ja sitten on tarkoitus ostaa pienelle ekat vaatteet. Jos yrittäisi luottaa sitten tähän hiukan enemmän.

Kevät tulee. Nurmikkoa jo näkyy. Aurinko paistoi eilen ja tänään on vielä lomapäivä, joten eiköhän tämä iloksi muutu :heart:

 

Vauvatoiveinen, epävarmuus kuuluu asiaan...ihan viime metreille asti Kyllä mäkin päivittäin huomaan tökkiväni vauvaa, jos hoksaan, ettei ole pitkään aikaan huomannut liikkeitä. Mä olen molemmissa raskauksissa hankkinut kotidopplerin, jolla on epäuskon hetkellä voinut varmistaa sykkeen kotonakin...lahjoitin tällä kertaa omani pois jo hyvissä ajoin ja huomaan, että olisinkin tarvinnut sitä ihan viime viikkoihin asti.

Nyt siis rv 40+1. Tänä aamuna on ihan hyvää, lupaavaa poltetta alaselässä ja nivusissa. Toivotaan, että pian pääsisi hommiin.

 

Kiitos, Jopo :heart: jotenkin nuo kaksi keskenmenoa kummittelee mielessä ja välillä vetää paniikkiin. Onneksi on ihana neuvolan terkkari, joka tämän ymmärtää ja tekee kaikkensa, jotta pysyisin rauhallisena ja uskoisin vauvaan. Pidän peukkuja, jotta pääset toimiin!

 

Vauviksella ihania kuulumisia. Ihanaa että vihdoin meni hyvin tuo alku ja hyvin se loppukin menee Mä olen ollut onnistuneissakin raskauksissa Epäuskoinen viime metreille. Esikoisesta oli varmaan 30+ viikkoja kun uskalsin ostaa yhtään mitään. Kuopuksesta erehdyin nt-ultran jälkeen ostamaan yhden uuden kantoliinan ja menin taikauskosta ihan paniikkkiin että tein ison virheen. Sellasta se taitaa vähän olla ainakin meillä kellä tää homma ei oo kovin itsestäänselvää.

Jopolla kuulostaa lupaavalle. Mullakin tuli ensin kaikkea ja sit yks kaks sellanen latenssi vaihe että olin energiaa täynnä ja nukuin hyvin. Ja sit alkoi paukkua Jään jännäämään!

On: ei niin yhtään mitään raportoitavaa. Perus tylsää jorinaa... Välillä ruoka tökkii ja toisaalta ihan törkeä nälkä. Tissit on alkaneet aristamaan.

 

Vauvatoiveinen, luonnollisesti nuo km:t vaikuttaa. Mulle on esim. ollut sanomattakin selvää, että meen varhaisultraan hinnalla millä hyvänsä kohdunulkoisen kokemukseni takia...Tosi hyvä, jos koet saavasi tukea (myös) neuvolasta!

Tammis, mä suhtaudun äärimmäisen skeptisesti kaikkiin lupaaviin oireisiin...mä en oikeasti usko, että tää syntyy ikinä (enhän edes tajua olevani raskaana)

 

Paljon onnea Vesipossulle

ja Jopolle pikaista kahdentumista. Itse sain aikoinaan synnytyksen käyntiin kulkemalla 1000 porrasta. Suosittelen varauksella.

Tänään olin varhaisultrassa, pikkuinen on sielä missä pitääkin ja syke löytyi. Aika lailla aurinkoinen päivä.


Joulu 13 ja rv 6+4