40+ odottajat Vol 3.

Isotikru ihan kun just mun tekstistä, kun äippäpolilla tekivät aika kovakouraisen sisätutkimuksen. Mulla synnytys lähti käyntiin seuraavana päivänä Käynnistys olkin varattu ylihuomiselle juurikin raskausmyrkytysepäilyn vuoksi. Ei tarvinnut käynnistellä onneksi

Nyt oltu tyttösen kanssa kotona pariviikkoa ja onhan se toipilaana ollessa ollut vähän haastavaa. Yllättävän kova "tauti" tuo raskausmyrkytys on, raskauden jälkeen siis. Edelleen verenpaineet heittelee eli levätä vaan pitäisi, kuten isotikrunkin, mutta se on helpommin sanottu kun tehty. Yritän päästä lääkärille säätämään tuota verenpainelääkitystä, kun virallinen ajankohta olisi vasta jälkitarkastuksessa. Pitäähän tässä päästä jo arjen syrjään kunnolla kiinni!

On me lyhyitä vaunukävelyitä, "raahusteluja", jo tehty. Suurin haaste on kyllä opetella tuohon vauvantahtiseen elämään ilman aikatauluja, mutta sekin on sujunut nyt muutaman päivän hyvin ilman suuria itkuja. Kiltti tyttö on, kun tehdään kuten hän haluaa:heart: Vatsanpuruitta on toistaiseksi selvitty, vaikka D-tipatkin pikkiuhiljaa aloitimme. Täysimetyksellä tyttö oli kasvanut painoa oikein hyvin Aivan ihana tapaus :heart:

Kittyblue+tyttönen 3 vk

 

Olisko joku kullanmuru ja aloittais vaikka uuden pinon ja alkais ylläpitää tuota ekan sivun listaa. Mä en millään pysty kykenemään, tuppaa olemaan kiireistä näiden pienten kanssa.

Onnittelut uusille odottajille sekä jo vauvansa saaneille.

T Morticia ja Viivianna 3 kk

 

Huomenia Tähänkin pinoon :wave:

Jokohan Isotikrulla on nyytti kainalossa :heart: Hiljaista täällä on ollut....

Liljan Äippä Tuo Streppihän voi tarttua synnytyksessä vauvaan. Sen prosentuaalinen mahdollisuus oli pieni, vain 1-3% luokkaa, mutta olemassa. Laitan tähän linkin:

B-streptokokki raskausaikana

Joten tässä sitä tutkaillaan kaikenlaisia oireita. Nyt mennään sellaisella on/off vaihteella, että joka toinen päivä ok ja sitten sohva kutsuu turvotuksineen ja huonoine oloineeen. Ajattelin rakenneutrassa pyytää, että katsastavat kohdunkaulantilanteen, ettei ole tapahtunut muutoksia. Jotenkin kun pitäisi olla seesteinen keskivaihe, sitä huolehtii milloin mistäkin sydän sykkyrällä. Joskus ihmettelee, miten sitä on saanut edelliset raskaudet vietyä loppuun niin rennosti

Oih ja ihanaa :heart: Tänä aamuna Nappi jylläsi heti masussa, kun aamulla herätyskello soi. Laitoin käteni masun päälle ja potku tuli läpi asti =) Siellähän se miun pieni on :heart:

Repunen Tervetuloa Tänne joukkoomme. Hissua täällä on, mutta tukemme annamme kaikille kanssasisarille :heart: Kaikenlaiset ajatukset ovat sallittuja ja kuuluvat ison asian kanssa painimiseen. Tunteet olivat meilläkin plussaamisen jälkeen yhtä vuoristorataa, vaikka me taoimme pikku nappiamme 5 kuukautta ja nyt siis seitsemäs tulossa. Onkohan sitä koskaan täysin valmis? Luultavasti ei, sitä vain kasvaa ja rakastuu matkan varrella. Omaa jaksamista pysähdyn tuon tuosta miettiään, mutta selvinnyt on, ettei minun tarvitse tehdä kaikkea yksin. Äitihän on oiva Delegaattori Jopa pienetkin oppivat isompien matkassa auttamaan kotitöissä. Meillä isompien lasten päivätehtävänä on puunkanto, sydämeni sulatti kun 4-vuotias lähti jonon jatkoksi ja toi kaksi isoa puuta, hitaasti, mutta varmasti :heart:
Repunen sinulle vielä iso hali :hug:

Oliivitar ja Nappi 19+0

 

Hei taas kaikille pitkästä aikaa

Talviaikaan on siirrytty ja kohta se joulukin tulla jolkottaa. Kuinka tuo aika kiitää toisaalta niin nopsaan ja sitten taas toisaalta tuntuu, että se matelee. Silloin aina matelee, kun on oikein huonovointinen ja oksettaa kovin. Kävin omalla tohtorillani lokakuun alussa ja hän ultrasi siellä pienen katkaravun Samalla sain pahoinvointiin Kultatippoja, mutta ne eivät kyllä valitettavasti ole auttaneet. Joku ehdottikin täällä niitä SeaBand-rannekkeita ja hommasin sellaisetkin. Ne ehkä auttavat joskus vähän, ainakin siihen kurkussa tuntuvaan kuvotukseen. Kyllä tämä vaan on rankkaa

Kävin viime viikolla myös neuvolassa. Sain lähetteen veriseulaan, mutta vasta sitä ponnekkaasti vaatiessani. Automaatioehdotus oli, että np-ultraan ja lapsivesipunktioon, kun on yli 40 v. Sanoin sitten terkalle, että soittaisi äitipolille ja vielä tarkistaisi, etteikö sinne veriseulaan saisi todellakaan mennä. Onneksi sieltä vastasivat, että ilman muuta saa mennä ja silti vielä pääse punktioon, jos haluaa. Tänään menen sitten labraan. Ensi viikolla on neuvolalääkäri ja sitä seuraavalla viikolla (vasta....) np-ultra.

Ollaan edelleen, aina vaan, miehen kanssa ihan ihmeissämme tästä raskaudesta. Miestä huolestuttaa kovin, että kuinka jaksetaan pienen kanssa. Aiemmat lapset ovat olleet huonoja nukkujia. Jotenkin kuitenkaan luonto ei anna periksi keskeyttääkään. Mies on vähän huono puhumaan asiasta ja itse mietin tätä melkein koko ajan. Jos vauva selviää loppuun asti, niin hänestä tulee varmaan hermoheikko.

Mutta ihanaa, kun on tämä palsta. Kovasti toivotan onnea pienen poika- ja tyttövauvan onnellisille äideille! Ja hirmusti tsemppiä kaikille odottajille, lohdullista nähdä, etten ole ainoa, joka kummallisten ajatusten kanssa painii. Ja toisaalta niin ihanaa, kun joukossa on suurin osa niitä, joille asia on itsestään selvä ja lahja. Niinkuin pitäisi tietysti ollakin.

Piitu ja ylläripylläri 10+1

 

oliivitar multa katotiin kanssa toi streptokokki, kun epäiltiin jotain tulehdusta. Tulehdus oli sitten toinen kaksosista:ashamed: Kai se on ikä joka noita tepposia tekee, kun munkin selkä on alkanut vihoitella, ei auta vaikka vihoittelisi takaisin, pahemmin vain vihoittelee. eikä saa ottaa ipuprofeenia verenvuotoriskin takia. No onneksi kaksi paramaxia auttoi jonkin verran. Tuleppa kertomaan sitte rakenneultra kuulumisia.=)

Piitu43 vauvaaika on ihana, mutta itseänikin mietityttää, jos sattuu huutava tapaus. Meillä onneksi muut olleet rauhallisia paitsi esikko, kipeine masuineen. Isovanhempia on turha pyytää avuksi. Äiti ei osaa hoitaa vauvoja, hyvä että sia mut hoidettua, siksi olenkin ainut lapsi. Anoppi on taas puoluellinen, hoitaa ketä haluaa. Mutta onneksi on ihana mies, joka hoitaa ja antaa mun nukkua, jos vain töiltään pystyy. Luotetaan, että asioilla on tapan järjestyä ja ne järjestyy, ei murehdita tulevaa.:hug:Piitu43

Liljan äippä ja päivänsäde 19+6 20+3 (perjantaina rakenneultra hui...)

 

Kylläpäs tämä ketju tippuu!

Rakenneultrassa perjantaina käyty ja kaikki oli vauvalla mallikkaasti. Kaksi kätilöä ultrasi, koska jorvissa oli uudet laitteet ja toista kätilöä opastettiin samalla. Niin ja meille tulee kuudes poika, eli ukkovalta senkun lisääntyy. Katsoivat oikein kaksi kertaa sukupuolen, etteivät voinneet erehtyä.=) Sormetkin näkyivät mallikkaasti ja tosi hyvin uusilla laitteilla. Painoarvio 366g, muita mittoja en jaksa tarkastaa, mutta pääsia että kaikki oli hyvin.

Liljan äippä ja päivänsäde poikanen 20+5

 

Heipsistä

Juu, piti oikein tarkasti lukea, että eikö silmät muka bongaa tätä ketjua, kun oli niiiiin kovin alhaalla.

Hienoa, että Liljan äipän rakenneultrassa kaikki on ollut mallikkaasti On se vaan niin hienoa. Siellä pieni poikanen reippaasti uiskentelee ja nauttii olostaan.

Mulla alkanut nyt viime päivinä huono olo ja kuvotus vähän helpottamaan. Heti tietysti tulee mieleen, että kun suuret oireet katoaa, niin jotakin on vauvalla pielessä. Se oli nimittäin niin ympärivuorokautista ja piinaavaa se pahaoloilu, että nyt on suorastaan taivaallista, kun vain vähän välillä oksettaa. Mutta, kuten sanottua, toisaalta myös huolestuttaa. Niin se vain menee. Ja sitten vasta tuleekin syyllinen olo, kun tämä raskaushan alunperinkin oli ihan ylläripylläri, niin tulee tunne, että sitä saa mitä tilaa, jos raskaus onkin mennyt kesken :-( Hulluksi tässä kai pikkuhiljaa tulee. No, torstaina on nla-lääkärille aika, jospa sitten jollain lailla saisi selvyyttä tilanteesta. Nt-ultra on sitten taas reilun viikon päästä torstaina, eli sitten nyt ainakin asiat selkeytyvät.

Tyttö on ekaluokkalainen ja nyt pitäisi kovasti yrittää miettiä, että mitä veisi/tekisi/toimittaisi joulumyyjäisiin heidän myyntipöytäänsä. Musta tuntuu, että kaikki leipovat, joten olisi kiva viedä sinne jotain muuta myytävää. Jospa vaikka yrittäisi kehitellä tytön kanssa yhdessä jotakin. Hyviä ideoita otetaan vastaan....

Nyt ovikello soi, tyttö on oven takana....

Piitu 11+1

 

Hupsista, olimme jälleen pudonneet kakkossivulle.

Liljan Äipälle onnittelut ultrasta myöskin tässä pinossa. Tuntuu, että on ikuisuus vielä omaan ultraan.... Nyt jännitykset alkavatkin olemaan rakenteiden puolella, onkohan pieni reippaasti kasvanut? Nooh, ainakin äidin kilojen perusteella on

Piitu Täällä alkaa myös lähestymään myyjäiset. Minäkin olen yleensä perinteisesti leiponut tai kutonut sukkia. Jos virkkuukoukku pysyy kädessä, niin lasten ja nuorten suosiossa on Amigurumit; ihastuttavia pieniä virkattuja eläimiä ja olioita. Ja heijastinlangasta voi aina virkata/kutoa kukkia tms. heijastimiksi. Geelikynttilöiden valaminen purkkeihin tai laseihin, joskus niitäkin on tehty joululahjaksi. (Askartelukaupoista taitaa saada valmiita paketteja askarteluun.) Ja vielä joulun alla voi tekaista joulukortteja.... Huh huh jopas kuulostinpa ahkeralta
... Tulehan kertomaan sitten ultran kuulumisia ...

Täällä riesana on ollut flunssa Päätä särkee, nenä tukossa ja veto totaalisesti pois. Myös pikkumies kipeänä ja puklit yskänpuuskan mukana tuon tuosta lattialla :| Ja mies tietenkin reissuhommissa...
Eilen illalla lohdutinkin itseäni nettishoppailulla :ashamed: ja löysin ihanan Äiti-korun. Bolasta olen joskus haaveillut, mutta tämä osui ja upposi :heart:

SuviMaria Design

Oliivitar ja Nappi 20+2


(masukuva 19+4)

 

piti käydä täällä kurkkaamassa :wave:
hurjaa oliivitar että olet jo noin pitkällä, puoliväli jo, vastahan sinä plussasit =)
jospa ensiviikolla saisi selvyyden onko tuolla alhaalla masuasukki piilossa, kun oireet on niin lievät. Palailen sitten tänne kertoilemaan.
bugsy 6+6

 

Huomenia :wave:


Bugsy Ihanaa, tule tänne vain kasvattelemaan masua, kovin hissua täällä on, mutta kuumeilijoissahan puhaltavat plussatuulet :heart: :heart: Jospa täälläkin puheensorinaa saadaan aikaiseksi.

Juuh... Ihanaa, puoliväli! :heart: Itseni tarkkailutuokion jälkeen huomasin, että alkuraskauden menetyksenpelot ovat muuttuneet tiikeriemon suojeluksi pientä kohtaan... Näin se henkinen puolikin elää raskauden myllerryksessä.

Jäänpä odottelemaan uutisiasi ultrasta

Isotikruuuuuu Huhuu?

 

Moikka täältäkin vihdoin

Meille syntyi ihana pikku-prinssi 25.10.11 klo 9.35 3685g ja 51 cm.

Supistukset alkoivat ma-ti yönä joskus kolmen aikaan säännöllisinä ja seitsemäksi vietiin kuopus tarhaan ja sitten Jorviin. Vuoronvaihtorapsahan siellä oli menossa ja vähän vaille kahdeksan ottivat mut tutkimushuoneeseen käyrille ja tuolloin olin n. 5 cm auki ja kätilö meni laittamaan salin opiskelijan kanssa valmiiks ja sinne sitten melkein heti siirryimme.
Spinaalipuudutuksen sain ja heti sen jälkeen puhkaistiin kalvot ja siitä kahdenkymmenen minuutin päästä pikkumies syntyikin mahtavan huudon kera kyynelten valuessa äidin ja isän poskia pitkin.

Sairaalassa oltiin kaksi yötä ja sitten kun lastenlekuri oli tarkistanut vauvan ja calmetoinut sen niin päästiin lähtemään kotiin ja täällä onkin sitten innokkaita hoitajia isommista sisarista piisannut.

Flunssaa jos jonkinmoista täällä ollaan viikkotolkulla sairastettu ja antibioottikuurit on ykkönen, kakkonen, ja vitonen jo syöneet ja viime viikon perjantaina-lauantaina välisenä yönä alkoi vauvakin kröhisemään siihen malliin ja syömisestä ei meinannut tulla mitään että heti lauantaina aamupäivästä mentiin Jorviin lasten päivystykseen ja siellä sitten otettiin kokeita jos jonkinlaisia ja lastenosastolle siirryttiin iltapäivästä. siellä ahkerasti imettiin limaa ja annettiin höyryllä jotain hengitystä helpottavaa lääkettä.
Sunnuntaina päivällä lääkäri päästi meidät kotiutumaan ja iltasella käytiin imuilla ja lääkäri ja labrakokeet sitten olikin maanantaina aamusta ja kun tulehdusarvot eivät missään vaiheessa onneksi nousseet eikä kuumetta ollut niin selvittiin keittosuolatipoilla nenään ja imuilla sairaalassa käytiin perjantaihin asti päivittäin ja nyt on viikonloppu pärjätty jo ilmankin

Kamalaa oli katsoa noin pienen vauvan sairastamista ja hormoonihuuruissahan kyyneleet on kahta kauheammin valuneet mutta onneksi melkein säikähdyksellä selvittiin ja nyt jatketaan tätä suurperheen arkea,,vauva syö pelkkää tissiä joten aika kiinni olen imetyksessä ja ens viikolla käyn hommaamassa sähköisen rintapumpun että saan vähän liikkumisvaraa...( lue saan tehtyä jotain kotihommia tms ja innokkaat hoitajat saavat syöttää vauvalle pullosta maitoa)

Huomenna käydään aamusta avoneuvolassa punnituksella kun ei olla vielä saavutettu syntymäpainoa mutta lekurien mukaan ei tarvitse olla huolissaan kun sairastelukin on osaltaan hidstanut painonnousua ja pääasia on että paino on kuitenkin koko ajan noussut ..

Nyt pikku-ukko on heräilemässä, oli isosiskon masunpäällä köllötellyt jo toista tuntia joten nyt tarvitaan jo äitiäkin

Mukavia syyspäiviä kaikille ja odottajille jaksuja masunkasvatukseen,..

Isotikru+Santtu tiistaina 3 vkoa vanha

 

..ja ihunaa vauva arkea

:heart:mur-mur

 

Oliivitar - kaunis koru..onko helmi hematiitti?

..ja tuo siun masukka..aivan ihunainen kyllä!
..sellainen piukea pallo!

 

Laitanpa tännekin väliaikatietoja, laiskana kopsu

Soittelin neuvolantätille ja torstaina iltapäivästä käydään kurkkaamassa oletettua masuasukkia. Ei mitään mainittavia oireita, joitakin jomotuksia. Mua vähän hävetti soittaa th:lle jostain syystä, ajatteli varmaan, että taasko tuo akka ihtensä tänne änkeää

Onnea isotikrulle ja tuo pienten sairastelu on kyllä inhottavaa, paranemisia teille

 

Hei,

Etsin hyvätasoiseen aikakauslehteen haastateltavaksi naista, joka odottaa tai on saanut lapsen yli 45-vuotiaana. Jos haluat kertoa oman tarinasi tai tiedät sopivan haastateltavan, lähetä viesti osoitteeseen: haastattelupyynto@hotmail.com

Kerron mielelläni joko sähköpostissa tai puhelimitse lisää lehdestä ja jutun näkökulmasta ja taustoista.

 

Isotikru Onnittelu pojasta :heart: Pienten sairastelut ovat verenseisauttavia! Onneksi kaikki on hyvin :heart: Tissi onkin parasta ja pienten miesten mieleen. Ihanaa vauva-arkea koko perheelle!

Mur-mur Kiitoksia :kiss: Korussa on makeanveden harmaa helmi. Noita koruja saa myös omalla tekstillä ja erilaisilla riipuksilla. Tilasin myös valkoisen sydämen... tulisi vain pian =)

Bugsy Mie olisin halunnut vanhalle/tutulle neuvolatädille, mutta sain uuden. Kävin mittauttaa hemoglobiinin ja hän piti innostuneen puheen folaateista ja sen tärkeydestä. Kuuntelin "sivistyneesti" ja sanoin syöneeni niitä jo raskautta suunniteltaessa Hauskaahan se näinkin. Mukava hän on onneksi.

(.) Arvatkaa mitä :heart: Oliivittaren masussa köllii Kikkeli-Kalle =) Katseltiin rakenteita, vauva hankalassa asennossa... Kasvoja ei millään näkyviin ja pyöri häkkyrää, ettei sydämestäkään meinannut saada kuvaa, mutta kelkkerit heiluivat senkin edestä Minun poika :heart: Kätilö kovasti pyyteli anteeksi, kun noin näkyi koko ajan. Sanoin, että halusinkin tietää. Voi mahdoton :heart:
Kaikki muukin oli kohdillaan, mie olen onnellinen pienen puolesta

Oliivitar ja Nappi 21+2

 

Oliivitar - aivan ihunaisia uutisia olet saanut!:kiss:
..pien "kikkeli-Kalle":heart:

Juu, no niinhän se onhin - makeanveden helmi tuo korusen kivi!
..käynhin kurkkaamassa sivuja..

 

Oliivitar sultakin se poikanen sitten löytyi, ihana tuo " kikkeli-kalle" Taitaa olla vilkasta sorttia, kuin noin hyörii ja pyörii. Ihanaa että kaikki hyvin.=)

onnea isotikru ja ihania hetkiä pikkutikrun kanssa.

Raskaus alkaa pikkuhiljaa tuntumaan kävelyssä, hengästyy ylämäessä helpommin, mutta verenpaineet ja sokeriarvot ovat pysyneet kohdillaan, lenkkeilyn ansiosta.

Liljan äippä ja päivänsäde poikanen 22+3

 

Laitan tännekin saman selostuksen kuin tuonne toiselle puolelle.
Heipat kaikille!
Käväsin tuolla th:lla, mutta ihan tarkkaan ei näkynyt mitä siellä masussa tapahtuu. Eli olihan jotain tekeillä, mutt sydän ei vielä lyönyt. Mutta toivotaan, että laskelmat heittävät niin paljon, että 25. päivä kun katsotaan uudelleen, niin jumpsutus löytyy.

En siis heitä kirvestä kaivoon, vaan odottelen rauhallisesti vaan. Siis niin rauhallisesti kuin niitä nyt voi odotella.

Mutta hcg määritys tehtiin heti, mutta vastauksia saan vasta maanantaina iltapäivästä.

Nyt olenkin mietiskellyt noita laskureita. Koska laskelmat ihan noilla netin normaali raskauslaskurilla ei pidä viimeisten kuukautisten perusteella kyllä ollenkaan paikkaansa. Eikä oviksen perusteellakaan laskettuna. Koska niiden mukaan olisin siis viikoilla 8+2 riippuen laskurista. Hedelmöityspäivä olisi joku 5.10, mutta koska tiedän, että pupusteltiin 6.10 ja 9.10, ja ovis oli noiden susitikkujen mukaan ehkä? 10. tai 11.10. Niin siitä jos lasketaan hedelmöittymisestä kiinnittymiseen vielä viikko, niin viikkoja olisikin todellisuudessa vasta 5. Ja löysin Naistenhuoneen raskauslaskurin , joka laskikin minulle omien tietojen perusteella rv 5+6.
No, ei auta kuin odotella ja odottavan aikahan on todistetusti piiiiitkä.

Mulla on aina kaikki syntyneet +-viikon la jälkeen, joten täytyy vain uskoa ja luottaa ja toivoa.
Ja v. 2000 syntyneen tyttäreni äitiyskortissakin oli ekassa ultrassa, että laskujen mukaan 15+4 viikot, mutta ultran mukaan olikin 13+6, joten mun kroppa taitaa toimia vähän jälkijunassa

 

Hei taas kaikille pitkästä aikaa

Niin se aika vierii, ja ne viikot.... Tuhannesti miljoonasti onnea Isotikrulle ja Pikkutikrulle! Ihanaa, kun sairastelukin on jo voiton puolella, noin pienen kanssa se on kyllä tosi rankkaa. Ja tsemppiä kovasti Bugsylle, asiat selkenevät kyllä, kun vain malttaa odottaa. Sepä on tietty helpommin sanottu kuin tehty ;-) Kovasti toivotaan, että kaikki on hyvin. Kyllä oli muuten Oliivitar kaunis koru! Ja paljon muitakin kauniita koruja! Kuinkahan malttaisi olla tilaamatta....

Me käytiin eilen nt-ultrassa ja suureksi yllätykseksi kaikki oli hyvin. Raskaus olisi pää-perämitan mukaan muutaman päivän pidemmällä eli pitkänhuiskea kaveri siellä polskisi. Nt oli 1,5 ja seulan tulos 1:3400 Tokihan se ikään perustuva lukema olikin sitten 1:45. Päätettiin puhtaista papereista huolimatta mennä vielä lapsivesipunktioon, se on joulukuun 13. päivä eli Lucian päivä. Mutta henkisesti oli maailman helpottavinta, kun kaikki näytti olevan ihan mallikkaasti. Nenäluu löytyi, aivojen keskiviiva, mahalaukku, virtsarakko, 2 kättä ja 2 jalkaa, syke. Voi että. Ja hellyttävää oli, kun hän hieroi unihiekkaa molemmilla käsillä silmistään.

Nyt sitten ihmetellään, että kuinka saadaan uutinen kakistettua ulos muille. Kukaan ei vielä tiedä. Tosin veljeni ja hänen vaimonsa ovat jo vähän arvuutelleet, eli taitavat tietää. Jotenkin kuitenkin NOLOTTAA, kun sitä on kuitenkin tälläinen ikäloppu. Mitä ne kaikki ihmiset ajattelee?! Eikö oo ihan tyhmää miettiä tälläisiä, mutta oikeasti on jotenkin vaikeaa kertoa asiasta. Onko muilla ollut tälläisiä ajatuksia vai ollaanko ihan kummajaisia? Ihminen on outo kapistus....

Huono olo alkaa pikkuhiljaa helpottamaan, se on taivaallista. Tosin edelleenkin on ajoittain, etenkin iltaisin oksettava olo, mutta se ei enää ole ympärivuorokautista eikä niin rajua muutenkaan. Kovasti oon yrittänyt käydä lenkillä, että saa raitista ilmaa, ja syödä tasaisin väliajoin, niin se on vähän kohentanut oloa.

Nyt tämä paasaus riittänee.... Reipasta viikonloppua kaikille, jossain päin Suomea on kai jo tullut luntakin!

Terkuin Piitu 12+5 ja ylläripylläri 13+2

 

Onnittelut Isotikrulle pojasta!! Sekä oliivittarelle ihanista ultranäkymistä! Piitulle onnea myös ultrakuulumisista!

Bugsy - toivottavasti jumpsutus pian kuuluu! :heart:

Minä niin vastikään plussasin, etten vielä tälle puolelle uskaltaudu kuin kurkkimaan, mutta ehkä myöhemmin... Varhaisultra olisi joulukuun alussa, josko sinne asti pääsisin - se olisi monen kemiallisen jälkeen hirmuinen ihme. Nyt on kuitenkin jo pidemmälle päästy kuin tässä 1,5 v yrityksessä koskaan aiemmin ja tasavahvaa viivaa näyttää jo testissä tänään.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

t. putunen rv 4+3

 

Putunen Tervetuloa!!! Ihanaa kun täällä plussaajien joukot kasvavat :heart: Kovasti lähettelen sinun pienelle/pienille tarrasukkia =)

Piitu Ihania uutisia ultrasta Onnittelut!
Ja juuh .... tuo kertominen onkin yksi virstanpylväs. Kummasti tuo ikä tuntui vaikuttavan uutisen kertomiseen.... Minä valmistelin puheet ja puolustukset, ja todennäköisyyslaskelmat mielessäni astuin valmiina sotaan. Mutta ihanasti ihmiset ovat suhtautuneet. En sitten tiedä mitä puhuvat toisaalla, mutta minullehan se ei enää kuulu Tällä hetkellä olen vain niin onnellinen kun kaikki on sujunut hyvin ja tuntuu kun aina olisin ollut raskaana, kuuluu osana elämääni :heart:

Bugsy Kovasti odottelen sykkeen kuulumista masustasi Sinun kroppasi taitaa toimia hitaasti, mutta varmasti :heart:

Oliivitar ja Poika 22+0

 

Huomenia.
Raportoin tännekin teille uutisia!
Sain tuossa äsken soiton tuolta th:ta, ja hcg oli ollut viime viikolla yli 11000, joten hyvältä näyttää. Nyt perjantaina on sitten ultraus vielä klo 10.30, jolloin tarkastellaan asiat. Eli ihan omien laskujen mukaan ollaan aikatulussa menossa, ja virallisesta laskentakaavasta heittää sen 2-3 rv. Mutta tuon tiesinkin. Kuitenkin varauduttava uuteen verikokeeseen pe, jos ei vieläkään mitään tarkkaa näy. Olo on kylläkin muuttunut oireettomasta oireelliseen, eli ällötys voimistuu, ja oksettavaa kun pikkukaksostyttö toi juuri lihapullia lautasellisen viereen :$

Jaksuja kaikille!

 

Hei,

Olen viikon verran lukenut teidän tarinoitanne ja raskauksienne edistymistä, en ihan alusta asti ja välillä loikkien. Toivottavasti huolitte uuden tyypin joukkoonne. Minun tarinani on tässä.

Olen 47-v. En ole koskaan ollut vauvaihminen vaan pienet nyytit ovat parhaimmillaankin vain hämmästyttäneet ja huvittaneet minua. Ajattelin pitkään etten halua omaa lasta elämääni, vaikka kovasti lähellä kasvavista lapsista (niistä jotka puhuvat ja kävelevät) olenkin tykännyt. Lapsuuden traumoja, äidilläni on ollut niin raskasta minun lapsuusaikanani että mielikuvani äitinä olemisesta on ollut valtavan kielteinen: että naisista tulee äideiksi tultuaan kärttyisiä, väsyneitä, nalkuttavia kammotuksia. Pari vuotta sitten minulle tuli vaihdevuosioireita; omituisia kuumotuskohtauksia. Ne aktivoivat minut selvittämään lapsuusajasta selkärankaan siirtyneitä yksipuolisia käsityksiä äitiydestä ja omia toiveitani loppuelämäni suhteen. Muutaman kuukauden oman navan tutkistelujen jälkeen selvitin hormoniarvoni, olisiko minulla vielä mahdollisuuksia tulla äidiksi; muissa ei vielä näkynyt vaihdevuosia, mutta AMH osoitti että parasta ennen päivä on mennyt mun munasoluilta umpeen. Miehen kanssa puhuttuamme ryhdyimme selvittämään lahjamunasoluhoitoja. Mun miehellä on yksi lapsi aiemmasta suhteesta, mutta jo teini-ikäinen. Nyt sitten olimme lokakuussa hoidossa Virossa (suomalaiset klinikat eivät enää meitä huolineet). Varhaisultra oli viime viikolla ja sen mukaan näyttää hyvältä. Olen 9:nnellä viikolla raskaana.

En tunne itseäni mitenkään vanhaksi tulemaan äidiksi. Minulla on kohtuullisen mielenkiintoinen työ, jonkinlainen ura, paljon harrastuksia, hyviä ystäviä ja mukava mies (omat kodit meillä on). Olen melko terve, hyvässä kunnossa, olen yli 40-v aloittanut useamman hyvää koordinaatiota vaativan liikuntaharrastuksen, enkä tunne että elämässä olisi paljon asioita jotka eivät olisi minulle mahdollisia aloittaa jos niitä haluaisin (tietyissä rajoissa). Tottakai sellaisia asioita on, mutta ajattelen kuitenkin että itsensä vanhaksi tunteminen tulee aika paljon pään sisältä. Tämä lapsiasia on kyllä saanut minut vanhenemaan, kun niin monta kertaa on vuoden sisällä puhelimessa, sähköpostissa tai vastaanotolla sanottu "kun olet jo tuon ikäinen". Mutta mielestäni minä en missään aiemmassa iässä olisi voinut tulla onnellisesti äidiksi, koska pelkoni äitiyttä kohtaa ovat olleet niin isot. Nyt siihen näyttäisi olevan mahdollisuus. Onhan tässä paljon matkaa ja etappeja, vaihtoehtoja että kaikki ei mene hyvin. Jo näinä ensimmäisinä viikoina olen ymmärtänyt sanan odotus merkityksen, tuntuu että koko ajan on joku etappi odotettavana, ja sellaista onnellista luottavaista raskaana olon tunnetta tuntee vain hetkittäin kun päästä vahingossa unohtuvat kaikki mahdolliset riskit. Tässä sitä nyt kuitenkin mennään. Olen voinut hyvin munasolun siirtoon ja raskauden alkuun liittyvistä hormonihoidoista ja omien hormonien muutoksista huolimatta. Pieni vuoto oli, mutta ilmeisesti sitten harmiton. Mun kroppa taitaa olla sellainen ettei kovasti reagoi, pää enemmänkin, on ollut univaikeuksia kun tää on niin jännittävää. En ole vielä uskaltanut kovin monelle ystävälleni kertoa, tämä on niin mullistava asia ja niin kovin alussa menossa.

Olisi mukava olla jakamassa kuulumisia kun tämä tilanne on mulle niin uusi ja ihmeellinen. Ei ole mitään kokemuksia ennestään kun en ole koskaan ollut raskaana, kaikki raskauden etenemiseen liittyvät asiat, termit ja lyhenteet ovat alkaneet avautua vasta tässä lähiviikkoina. Olen ihan vihreä. Oli vähän hassua kun kävin neuvolassa ja siellä mua noin 20-v nuorempi terveydenhoitaja opasti (oikein asiantuntevasti ja pätevästi). Mun ei ollut vaikea valua rooliin jossa en tiedä mitään kun en oikeasti tiennyt juurikaan mitään..

SatuSofia & pompula 8+2

 

Heippa hei, minäkin ilmoittaudun uudelleen tähän ketjuun, eli heinäkuussa 2010 syntyi poika ja nyt kolmas tulossa, esikoinenhan jo aikuinen mies.

Tänään oli nt-ultra, mistä tuloksena hyviä uutsia, eli kaikki mitat vastasivat laskettua aikaa, joka on siis 10.6.12. Vielä odotellaan veriseulan tuloksia. Meillähän myös kyseessä luovutettu munasolu. Ikää siis 47.

Morticahan ketjua (etusivua) ylläpitänyt, mutta voisin huomenissa tehdä uuden ketjun, kun luulempa että nyt on hällä kiireitä.

Minni 11+4 ja Kilu/(tar)