Synnytyskertomusta
Synnytys kesti 17h josta ponnistusvaihe 35min. Ensimmäinen supistus tuli puolenyön aikaan sunnuntai-iltana. Heräsin puoli kolmelta supistuksiin, joita alkoi tulla kymmenen minuutin välein. Ylösnoustessani irtosi limatulppa ja vaaleanpunaista nestettä tihkui. Sairaalaan lähdettiin ajamaan kuuden maissa. Tiesin ettei ole kiire, haluttiin vaan ennen aamun ruuhkaa lähteä sairaalalle. Sairaalassa ottivat käyrää supistuksista ja vaavin sydänäänistä ja todettiin että kohdunsuu 2 senttiä auki. Meidät passitettiin kävelemään ja aamukahville sairaalan kahvilaan edistämään liikkumisella tilannetta.
Parin tunnin päästä takaisin käyrille ja tilanne oli edistynyt. Supistukset tulivat hiukka epäsäännöllisesti, välillä 10 min tauko välillä 4 min. Pääsimme kuitenkin saliin jo, koska olin toivonut että pääsemme ajoissa. Tämä sen takia että pääsisin hengittelemään ilokaasua ja näin muiden lääkkeiden oton joista tuli viime kerralla huono olo. Salissa oli myös parempi liikkua supistusten kanssa kuin kuljeskelu sairaalan portaikossa.
No, aikaa meni sen verran että ehdin olla kolmen eri kätilövuoron hoidossa. Ja kävi niin onnellisesti että iltavuoroon, jonka aikana vaavi syntyi, tuli pelkopolin hoitaja kenen kanssa olin jutellut ja hän pääsi kätilökseni! Meillä synkkasi hyvin ja hän oli selvillä toiveistani. Spinaalipuudutus, jota olimme alun perin toivoneet, ei anestesialääkärin mielestä ollut hyvä ajatus, koska sen kesto on niin lyhytaikainen.
Eteneminen pysähtyi kun olin 5 senttiä auki ja siinä ensin puhkaistiin kalvot ja sen jälkeen tarvittiin vielä oksitosiinitippaa avuksi että eteneminen jatkui. Hengittelin ilokaasua, kunnes kohdunsuu oli 7 senttiä auki ja silloin tuntui että tarviin vahvempaa lääkettä. Laitettiin epiduraali, josta levisi koko kroppaan rento ja ihana olo. Vauva oli ollut viistotarjonnassa koko ajan, mikä kuulemma tarkoitti että voi milloin vain kääntyä normaaliin raivotarjontaan tai avotarjontaan. Avotarjontaan mokoma kääntyi lopulta. Epiduraali tehosi kuitenkin tällä kertaa niin hyvin että suuria kipuja ei tarvinnut tuntea. Kätilö osasi lisätä sitä aina tarvittaessa. Ja niin tyttö putkahti maailmaan. Ei tullut kuin pintarepeämää, kun oli pelännyt että esikoisen synnytyksessa tulleet repeämät uusivat.
Kaiken kaikkiaan ihan hyvä kokemus. Ponnistusvaihekin meni niin hyvin että mietin siinä että voiko tämä olla näin helppoa.
Tyttö tulee tänään viikon vanhaksi ja on aivan ihana. Maito nousi kunnolla vasta pari päivää sitten. Nyt se taitaa alkaa riittämään niin ettei lisämaitoa juuri tarvita. Kotiuduimme kun vauva oli vajaa 2 vrk.
t.Ninni ja vaavi