Hei, meidän vauva sitten kiilasi jonon ohitse kuten jo Jannikan kertomana kuulittekin.
Vko 33 yllättäen meni lapsivesi, ja minkäs sille enää sitten voi, ei kun ambulanssilla sairaalaan.
Olin 8 pv sairaalassa ja kypsytettiin vauvan keuhkoja ja seurattiin tilannetta. Omia supistuksia ei tullut, ja kaikenlisäksi hän oli perätilassa.
Synnytys käynnistettiin kun vko 34 tuli täyteen, ja siinäkin vauva yllätti että kääntyi itse pää alaspäin,
kääntöä ei enää voi tehdä jos lapsivesi on mennyt.
Käynnistystä jatkettiin kolmannelle päivälle kun ei heti lähtenyt epäkypsän tilanteen vuoksi.
Minua pyydettiin varautumaan jopa hengityskoneeseen ja nenämahaletkuun hänelle, kun oli vielä noin kuusi viikkoa matkaa laskettuun aikaan.
Normaali nopea alatiesynnytys, synnytyssalissa olin kolmisen tuntia, kun vihdoin sinne pääsin ollessani 2,5-3 cm auki.
En ehtinyt saada edes epiduraalia, ilokaasua sitten kiskoin tuskissani kun viimeiset sentit aukesivat .
Vauva syntyi perjantaina 20.8 kello 19.07 ja oli ihanaa kuulla että hän alkoi heti itkeä ja hengittää omin voimin ja on muutenkin todella terve ja kaunis ja ihana
Viikoista johtuen hän vietti ensimmäisen yön seurannassa lasten osastolla, ja ainoa apu mitä tarvittiin oli alussa tippaletku päässä josta annettiin sokeria koska verensokeri oli alhainen, noin 2,6
mutta siitä päästiin pian eroon kun vauva alkoi syödä, ihanan pieniä maitoannoksia pullosta alkuun.
Eilen pääsin kotiin, ja huomenna on vielä kontorolli sairaalassa, katsotaan bilirubiiniarvoja ja painon nousua tai laskua, pääsen kotiin tai jään sinne niistä riippuen.
Tällä hetkellä hän syö pullosta tiheästi, ja yrittää opetella tissille, mutta pikkuinen suu ja iso täysi tissi on huono yhdistelmä joten lypsän pulloon koska on pääasia että hän saa ravintoa, toivottavasti pian pääsemme pumppaamisesta eroon
Mitat syntyessä 2660 gr ja 44 cm, vauvalla on pyöreät posket mutta laihat raajat, hän on ihana minikokoinen mies ja olen aivan rakastunut häneen. Aivan liikuttavan pikkuinen verrattuna edellisiini, näihin 4 kg ja 52 cm.
Hän ottaa hyvin katsekontaktia ja muuta eroa en huomaa täysiaikaiseen vauvaan kuin pienen koon ja sen että hän väsyy helposti, syömiseenkin, se on suuri rasitus ja näin pienistä moni ruokitaan nenämahaletkulla.
Mutta nyt isoveli huutelee että vauva on hereillä ja onkin aika taas ruokkia, yritän lueskella mitä teille muille on tapahtunut kunhan ehdin, kaksi viikkoa olin nettipimennossa.
Mitä ihmettä tälle palstalle on tapahtunut, hyvä kun osaa väsynyt äiti näissä hormonihuuruissa enää kirjoittaa tänne. Palataan asiaan.