40+2 ja ahdistaa... :(

[raskas raskaus]

Täällä siis laskettu ylitetty ja tää raskaus ahdistaa ihan kauheesti Tänään olis taas neuvola ja yliaikaislähetteen teko. Pelkään, että synnytys ei ala itsestään ja joudun käynnistykseen asti odottelemaan. Mä vihaan raskaanaolemista yli kaiken (tää on nyt siis toinen raskaus) ja jokainen päivä ylimääräistä tässä tilassa olemista on kuin puukolla rintaan iskis Fyysisesti kaikki on sujunu hyvin ja vauva on virkeä asukki, mutta mun pää on kovilla.

Kertokaa muutkin lasketun ajan yli menneet tuntemuksistanne ja miten ootte jaksaneet itseänne tsempata synnytykseen asti? Alkoiko synnytys lopulta spontaanisti vai miten kävi?

Kaikki mun kaverit sattuu olemaan niitä superihmisiä, jotka nauttivat raskaudestaan, vatsoistaan ja kehoittavat nyt vain nauttimaan! En saa vertaistukea mistään tähän asiaan

 

["Tui"]

Uskon että ahdistaa, koeta jaksaa

Mulla synnytys alkoi 41+4 ihan yllättäen, aiemmin ei mitään merkkejä , en edes tiennyt miltä supistus tuntuu. Olikin sitten 6h päästä jo ekasta supparista vauva maailmassa.

Jos ihmisten kyselyt (joko joko) lisää ahdistusta, älä vastaa puheluihin, laita vaikka viesti että palataan asiaan kun on kerrottavaa tai laitat miehen vastaamaan.

Jaksamista

 

["Kukka"]

Mitäs jos lakkaisit ajattelemasta koko synnytystä ja keskittyisit nyt kaikkeen, mikä tuo hyvää mieltä? Itselläni on kaikki synnytykset (viisi) menneet reippaasti yli lasketun ajan ja olen kyllä ennemminkin aina toivonut, että vauva ei ihan vielä tulisi vaan että teen sitä ja tätä mukavaa ennen synnytystä.

Kokeileppa ajatella asia niin, että vauva syntyy todennäköisesti vasta yli viikon päästä. Mieti sille ajalle kaikkea, mistä voisit nauttia - ajattele vain itseäsi.

Voimia!

 

["Kukka"]

Vielä vastaus kysymykseen: spontaanisti on jokainen synnytys alkanut.

 

[---]

Minulle oli käynnistys sovittu 42+2. Synnytys alkoi itsekseen 42+1.

 

[raskas raskaus]

oon ollut jo kaks kuukautta kotona vuosilomalla ja perään äitiysloman alku. Kaikki "mukava" on jo tehty. Tekis mieli lähteä shoppailemaan, mutta kun mitkään siistit vaatteetkaan ei enää mahdu päälle enkä viitsi missään verkkareissa mennä ihmisten ilmoille. Kampaajalla olen käynyt viimeksi eilen, kynnet ja ripsetkin on huollettu, vauvan vaatteet ym. tarvikkeet järjestyksessä, koko koti putsattu lattiasta kattoon. En edes keksi enää mitään käsitöitä joita voisin tehdä. Kirjastossakin on tullut jo useaan otteeseen käytyä ja pihakin haravoitu kesää varten. Pakastimessa on pullaa ym. leivottuna. Vähän on tekemiset jo vähissä. Esikoinen on pari päivää viikosta hoidossa vielä kunnes vauvan syntymän jälkeen jäämme koko perhe lomalle.
Toissa päivänä itkin lähes koko päivän tätä pahaa olotilaani ja ahdistustani. Mies yritti reppana piristää mua vaikka millä keinoin ja ehdotti, että hankkii mulle erään kauan toivomani käsilaukun (erittäin kallis) palkinnoksi tästä kaikesta... <3

 

["Wieras"]

Mulla alkoi supistukset heti sen jälkeen kun tulin neuvolasta jossa oli tehty yliaikaislähete, ja illalla tyttö syntyi. 40+3 oli muistaakseni tuolloin. Mä olin myös ihan täys sitä mahaa ja että kaikki oli vaikeaa. Mutta minkäs teet.

Kyllä se sieltä tulee, kohta pääset osastolle huilaamaan ja hoitamaan pientä ihanaa vauvaa! Eikä sun nyt tarvi mitään tehdä, roikut vaikka netissä koko päivän jos siltä tuntuu.

 

[vierras]

Eka lähti syntymään yliaikakontrollin aikaan saamista suppareista, rv 41+5. Tosin synnytys oli sen verran pitkä, et ärveet ehti pyörähtää pari päivää eteenpäin ennenkuin vauva oli maailmassa.
Toinen alkoi ihan yhtäkkiä supistuksilla aamusta 41+4.

Olin kyllä varautunut yliajalle menoon, kun esikoinenkin meni, mut ei tää kakkonen ihan yliaikaiseksi saakka ehtinyt

Itse kuulun niihin raskaudesta nauttijiin, mutta symppaan silti aloittajaa. Uskon, että on tylsää ja kaikki hommat tehtynä. Koita vaan levätä, jälkikäteen sitä tulee aina haikailtua, että voi kun olisin huilannut enemmän silloin kun vielä pystyin, vaikka ei sitä untakaan voi tietenkään varastoida.
Tsemppiä. Enää 1,5 viikkoa ihan maksimissaan, todennäköisesti vähemmän ja sit se on ohi!

 

[vieraas]

Synnytin, kun viikkoja oli 42. Olihan se raskasta, mutta tein kaikkea kivaa. Askartelin jne. Raskainta oli ne jokapäiväiset kyselyt et eks sä ny lainka mene synnyttämään jne. Olisinhan mä piru vie synnyttänyt jo 4 viikkoa aikaisemmin jos sen vois noin vain päättää.

 

[37+6]

Mua taas pelottaa että tämä vauva syntyy ennen laskettua Kaks edelliset päättyneet rv 38+5 ja 41+1 ja ton aiemmin syntyneen kanssa alku oli paljon vaikeampaa, oli väsynyt eikä jaksanut imeä, piti herätellä yölläkin syömään 2-3 tunnin välein kun paino ei noussut jne. Myöhemmin syntynyt söi heti reippaasti, yöt nukkui yhdellä kunnon välitankkauksella ja muutenkin reippaasti ilmoitti nälkänsä jne.

 

[Lettuperkele]

Käynnistetty viikoin 42+1, syntyi lopulta iltayhdeltätoista 42+3. Mä olin psyykkisesti aivan loppu kun lopulta pääsin saliin. Mulla ei siis Cytotecit auttanu yhtään, kaikki paikat kiinni ja kovat. Vasta sitten 42+3 aamuna oksitosiinilla lähti supistukset tulemaan. Mä inhoan olla raskaana, inhosin seitsemän vuotta sitten ja inhoan nyt. Tää on vaan välitön paha, jotta saa vauvan syliin ja pääsee sitten elämään lapsen kanssa.

Tsempata on vähän vaikea koska muistan itsekin miten kaikki vaan ahdisti ja ihmiset uteli ja mulla oli vielä oikein sellainen intiaanikesä silloin 2007, hellettä +35 ja turvotus taivaissa. Lähinnä ehkä se, että vaikka jokainen päivä tossa vaiheessa tuntuu kuin alkuraskauden viikolta, se ei oikeesti enää kestä kauaa että pääset eroon mahasta ja saat nyytin syliin. Toivottomalta tuntuu, juu, tiedän ja muistan, kipuine, kremppoine ja ties mine, mutta fakta on se että sulla on jo 40+2 kasassa ja pisimmilläänkin sun raskaus voi kestää enää kaksi viikkoa. Se ei ole ikuisuus kun katsot taaksepäin.

Nyt vaan annat jakamattoman huomion esikoiselle ja valmistelet häntäkin tulevaan muutokseen. Lepäät tosi paljon (vaikka en mä tiedä mitä muutakaan sitä oikein enää tossa vaiheessa voi tehdä kun levätä ja levätä) ja koska sä tiedät että kaksi viikkoa, maksimissaan, ja kaikki muuttuu, niin sen avulla sä jaksat. Odottavan aika on pitkä - mutta hyviä asioita tulee odottaa.

 

[Ken guru]

Eipä mulla viimeksi vauva syntynytkään. Käynnistettiin 4 päivää, ja otettiin lopulta sektiolla ulos 42+2.

Minulla oli kauheasti turvotusta, kävelin metrin tunnissa ja olo oli tosi ahdistunut. Nyt olen rv 29, ja vähän kauhulla odotan tuota loppuaikaa. Toivon suunniteltua sektiota. Ei se odottaminen todellakaan ole kivaa, varsinkin kun nyt tuossa on vielä 1v hoidettavana.

Tsemppiä vaan kovasti ap:lle! Toivotaan että vauvasi syntyy PIAN!