4-vuotias karkaa eikä tunnista aina vanhempiaan

[nyt neuvoja, kiitos]

Koskaan ei olla häntä jätetty minnekään eikä myöskään tehty klassista "ai sä jäät tänne, äiti lähtee nyt...heihei"-temppua. On useampaan otteeseen vakuutettu, että hän ei jää yksin jne.

No, tänään se taas tapahtui. Mies oli maksamassa ostoksia kassalla, oli juuri sanonut lapselle että "odota hetki, maksan ja sitten mennään". Mies maksoi, sai kuitin- ja lapsi oli poissa. Hätääntyneenä mies ryntäsi perään, älysi lähteä sinnepäin minne sanoi lapselle seuraavaksi menevänsä- ja sieltä löytyi itkevä, hätääntynyt 4-vuotias. Reitillä mm. iso valtatie ja levoton aukio, pieni ihme ettei lapselle ollut käynyt mitään!!

Eräs vanhempi nainen löysi lapsen ja vei hänet harhailemasta aukiolta sinne, minne miehen piti lapsen kanssa seuraavaksi mennä. Hänelle iso kiitos, mutta miten tämmöisistä pitäisi puhua pienelle lapselle? Olemme ihmeissämme ja järkyttyneitä, että hän paitsi lähti kaupasta mutta että meni vieraan mukaan- viimeksi eilen muistutimme, ettei vieraiden mukaan mennä. Lapsi sanoi lähteneensä kaupasta koska "luuli isin jo lähteneen"..? Samaa sanoi viimeksi, kun odotti minua lähikaupan kassajonon päässä ja lähti sitten seuraamaan jotain naista, joka ei muistuttanutkaan minua. :O

 

[-.-]

käyttäkää vielä rattaita. Ei vielä hahmota ja maailma on suuri ja outo. Vieraitten kanssa menosta en tässätapauksessa ole huolestunut koska vieras tarjosi lohtua ja apua ettei lapsi menny valtatielle.
Hyvä vaan sinänsä että lapsi otti avun vastaan.

 

["Minni"]

Ihan normaalia 4-vuotiaalta mun mielestä.. Lapsi menee kaupan hälinässä vähän sekaisin, kun ärsykkeitä on älyttömästi ja ihmisiä paljon.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Pidä kiinni kädestä tai tee kuten minä. anna lapselle "häntäsi" (tässä tapauksessa takin vyö) josta pitää kiinni. Huomaat kyllä, jos hän irrottaa ja lapsella on turvallisempi olo, kun saa roikkua jossain.

 

[ketjun aloittaja]

Pidä kiinni kädestä tai tee kuten minä. anna lapselle "häntäsi" (tässä tapauksessa takin vyö) josta pitää kiinni. Huomaat kyllä, jos hän irrottaa ja lapsella on turvallisempi olo, kun saa roikkua jossain.

Yleensä kädestä pidetään kiinni, mutta tietenkin maksutapahtuman aikana ei. Tuo "häntä" oli hyvä idea, kokeillaan varmaan sitä.

Lisää kommentteja saa laittaa. En tiedä, onko sillä väliä, mutta lapsi on erityisryhmässä päiväkodissa ja hänellä ylivilkkaus-epäily...

ap

 

[t. 4v:n äiti]

Tarkkaavaisuuden ongelmia? Kyllä 4-v. yleensä huomaa hälinässäkin kuka on oma äiti. Ainakin tarkistaa katsomalla jos lähtee jonkun mukaan kävelemään! Ottakaapa puheeksi neuvolassa huoli lapsesta.

 

[4v:n äiti]

Tarkkaavaisuuden ongelmia? Kyllä 4-v. yleensä huomaa hälinässäkin kuka on oma äiti. Ainakin tarkistaa katsomalla jos lähtee jonkun mukaan kävelemään! Ottakaapa puheeksi neuvolassa huoli lapsesta.

Ahaa. Tuo ylempi kommenttisi avaakin juttua aika paljon. Suosittelisin pyytämään ammattilaisten kasvatus-tukiohjeita lapselle arkeen, jollette ole vielä saaneet. On

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Yleensä kädestä pidetään kiinni, mutta tietenkin maksutapahtuman aikana ei. Tuo "häntä" oli hyvä idea, kokeillaan varmaan sitä.

Lisää kommentteja saa laittaa. En tiedä, onko sillä väliä, mutta lapsi on erityisryhmässä päiväkodissa ja hänellä ylivilkkaus-epäily...

ap

No onhan sillä väliä.

Usein mm. kasvosokeutta ja hahmoitushäiriötä on ylivilkkauden kylkiäisenä.

 

[Öärppä]

Tarkkaavaisuuden ongelmia? Kyllä 4-v. yleensä huomaa hälinässäkin kuka on oma äiti. Ainakin tarkistaa katsomalla jos lähtee jonkun mukaan kävelemään! Ottakaapa puheeksi neuvolassa huoli lapsesta.

Höpö höpö. Kaksi jo kouluikäistä lasta minulla, molemmat ovat aikanaan pienempinä lähteneet kaupassa seuraamaan vierasta naista luullen minuksi. Mutta usko tai älä, en ole yhtään huolissani lapsistani Aivan normaalia toimintaa PIENELTÄ lapselta.

 

[no jaa]

Itselläni neljä lasta, nuorin on 4 v. Ei minun mielestäni ole lainkaan normaalia, että lapsi ei "tunnista" vanhempiaan vaan lähtee äidin viereltä seuraamaan jotakuta toista aikuista luullen tätä äidikseen / isäkseen.

Kyllä 4 vuotiaan pitäisi jo ymmärtää puhetta ja käskyjäkin. "Odota minua tässä" on selkeä ja yksinkertainen, "Älä lähde minnekään, odota hetki" kyllä se on niin selkeä, että pitäisi normaalin 4 vuotiaan ymmärtää.

En sitten tiedä miten pitkiä ja vuolaita, kauan eteenpäin meneviä tapahtumia ap:n perheessä 4 vuotiaalle selitellään.
Olen huomannut, että varsin yksinkertaiset, "katkaistut" lauseet tuottavat toivotun tuloksen. Esim: lapsi kyselee ja haluaa mennä paikkaa X ja sinne luvataan mennä, kauppareissun jälkeen.
Lapselle kerrotaan, että ENSIN käymm kaupassa, sen jälkeen menemme paikkaan x yhdessä, yksin ei saa mennä.

Tuo neuvo, että käsketään lasta pitämään kiinni vaikkapa takin helmasta, on toimiva ja hyvä. Mutta lapsi on AINA aikusien "silmien alla", maksutapahtuma, kassien pakkaaminen mikä tahansa, se tehdään niin, että lapsi on silmissä koko ajan. Silloin lapsi ei lähde yhtään mihinkään, koska ei ennätä. Kun alkaa siirtyä pois paikalta, missä pitäisi olla ja odottaa, sanotaan että älä mene minnekään, takaisin jne tms.

Jos lapsi ei tunnista omaa vanhempaansa jonka vieressä seisoo, vaan menee vielä 4 vuotiaana niin sekaisin ihmispaljoudessa, että lähtee kenen tahansa perään vaikka seisoo äidin tai isän vieressä, pitäisi miettiä onko vika jossakin ja missä ja miettiä lapsen toimintaa tai käyttäytymistä muutenkin, ns. normaali 4 v ei toimi noin. Ei edes vilkas.

 

[no jaa]

No jaa, minusta 4 v ei NIIN PIENI ole. On kyse kuitenkin 4 vuotiaasta, ei 2 vuotiaasta! että ei kyllä tavallisella hahmotuskyvyllä varustettu normaali ikätasoinen 4 v lähde tuntemattoman perään ja luule tätä äidiksi tai isäksi.??

 

[Hiikka]

en pitäis mitenkä ihmeellisenä tota "ei tunnista vanhempiaan" kohtaa, siis jos ollaan kaupassa missä on hälinää, niin saattaa ihan hyvin lähteä seuraamaan sellaista jota luulee vanhemmakseen. ja en mä nyt kutsuis sitä ihan noin, että ei tunnista. =)

ihan normaalilta sinänsä kuulostaa, just ku kaupassa on sitä hälinää ja muuta. ja sit jos on menny paniikkiin, ku onki isä hävinnyt, ni kyllä sitä silloin varmasti luottaa aikuiseen kuka tulee auttamaan.

ja jos hän sanoi että luuli isän jo lähtenee, onko kyse silloin karkaamisesta?

 

[ketjun aloittaja]

Syy, miksi lapsi tiesi seuraavan määränpään, oli se että häntä ei saa edes ovesta ulos ilman että selittää mitä tulee tapahtumaan. Ennakointia 110% ajasta ja mielellään jo edeltävänä päivänä...hän itsekin varmistelee että "ensin käymme paikassa x, sitten menemme paikkaan x ja sitten kotiin". Hänen maailmansa tuntuu järkkyvän siitä, että asiat tehdään toiste kuin oli suunniteltu.

Lasta on pakko käskyttää kuin koiraa, muuten mikään ei pysy päässä. Kuulostaa kamalalta, mutta sama on huomattu myös päiväkodissa. Olemme jonossa perheneuvolaan.

ap

 

[ketjun aloittaja]

Niin ja paikassa, josta lähti, oli vain yksi kassa ja paikka pienen lähikaupan kokoa. Eli enpä tiedä tuosta "hälinästä"...

ap

 

[no jaa]

Yleensä kädestä pidetään kiinni, mutta tietenkin maksutapahtuman aikana ei. Tuo "häntä" oli hyvä idea, kokeillaan varmaan sitä.

Lisää kommentteja saa laittaa. En tiedä, onko sillä väliä, mutta lapsi on erityisryhmässä päiväkodissa ja hänellä ylivilkkaus-epäily...

ap

No tuo selittää koko asian.
Kannattaa LAITTAA lapsen käsi siihen takin helmaan tai vyöhön kiinni, ei siis vain kehoittaa: ota tuosta kiinni, vaan laittaa se käsi ja sanoa LAPSELLE: pidä siitä kiinni, älä lähde mihinkään, seiso siinä.
ja kun esim, tuo maksutapahtuma on ohi, taas sanotaan mitä tehdään: nyt lähdetään.
Otetaan kassit: odota hetki. Ja lapsi pitää koko ajan hännästä kiinni.

 

[ketjun aloittaja]

Menee nyt vähän ohi aiheen, mutta tuossa käytöksessä on jotain muutakin mikä hämää. Mm. ääretön tarve määrätä tahti (ei mielestäni normaalia uhmaa, koska määräily ei johda raivariin epäonnistuessa ja se on jotenkin laskelmoivan oloista, vaikka lapsi ei todellakaan saa tahtoaan läpi joka kerta), nalkuttaa joka ikisestä yksityiskohdasta (paidalle meni pisara vettä -> paita pyykkiin, bussissa ei päässytkään istumaan siihen mihin tahtoi -> koko matkan ajan marisee asiasta) ja olla tajuamatta, milloin pitäisi lopettaa aikuisen ärsyttäminen jossei tahdo sanktiota. Nyt joku tulee sanomaan, että lapsi on lellitty ja saanut liikaa päättää asioista...no ei todellakaan ole! Minä ja mieheni inhoamme lellipentuja emmekä suostu kuuntelemaan esim. vinkumista puhemuotona ollenkaan. Johdonmukaisuutta on, säännöt on.

ap

 

["niin"]

kyllä meidän 4vuotias ainakin tajuaa ja sisäistää lauseen "odota hetki". kaupassa ei sitä edes erikseen tarvitse sanoa vaan hän jää automaattisesti odottelemaan siihen hihnan päähän. on minusta outoa jos samanikäinen ei sitä ymmärrä. toki voi olla joku hitaammin kehittyvä lapsi jonka sanallisten ohjeiden ymmärtämisessä on vaikeuksia. oletko kysynyt pk:sta tai hoitopaikasta miten siellä ymmärtää sanallisia ohjeita? entä miten muuten kotioloissa? kuulostaa omituiselta minusta....

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Minä tulen sanomaan, että kuulostaa asperger-piirteiseltä lapselta.

Siis nuo "nipotukset" ja tarve tietää, miten edetään ja pysyä rutiineissa ja aikatauluissa (jotka luin rivien välistä tai ap:n päästä...)

 

[-.-]

Meillä edelleen samanlainen 10 vuotias ja diagnoosi nld oireryhmä.
Eksyy ja häviää ja unohtaa.

 

[4v:n äiti]

No teillähän on asia täysin hallinnassa. Olette jonossa perheneuvolaan, tiedostat lapsen erityispiirteet ja olet huolissasi (niinkuin pitääkin), lapsi on pk:n erityisryhmässä (turvallisuudenkin vuoksi jo perusteltua), olette johdonmukaisia vanhempia ja lapsella on säännöt jne.

Minusta vaikutat hyvltä äidiltä ja ajattelet lapsesi parasta ja haluat apua tilanteeseen. Tsemppiä ja ihan varmasti saatte apua ja ohjeita, jotka helpottavat arkea. Esim. selkeä arjen struktuuri auttaa lasta ja kuulette varmasti tästäkin perheneuvolassa viimeistään jos ei ole vielä ollut puhetta missään.

 

[ketjun aloittaja]

Verbaalisesti tosi kehittynyt muksu ja ymmärtää mielestäni ihan hyvin, mitä hänelle sanotaan. Päiväkodissa sujuu aika heikonlaisesti, yksi syy se ettei lapsi ole sopeutunut pienryhmään nyt 11kk jälkeenkään vaan jatkuvasti koettelee rajoja, kyselee minulta hämmästyneenä että ihanko totta taas on päiväkotipäivä jne. Kaikkialla vedotaan ikään, siksi on hankala puhua näistä missään.

Jonsered, aspergeria ehdotti myös terveydenhoitaja viime tapaamisella (ei suoraan tietenkään, kysyi vaan että olemmeko kuulleet siitä) ja lapsesta saattaa löytyä niitä oireita jonkin verran. Hankalinta tässä on nyt se, että lapsella menee aika huonosti vähän kaikessa kun käyttäytyy oudonlaisesti ja uusia oireita tulee vähän väliä kuvaan. Nyt on alkanut lihomaankin, koska ei ilmeisesti tunne kunnolla kylläisyyttä!

ap

 

["vieras"]

Meillä kyllä tenavat lähtee paniikissa kaupasta ulos, jos eksyvät. Juoksevat autolle, tai etsivät autoa nähdäkseen, joku isä/äiti lähti. Tai viimeksi 5-v jäi Prismassa piiloon, kun eksyi meistä. Oli ihan hiljaa piilossa vaatenaulakoiden alla. Oli kova työ etsiä hänet. Kuulutettiinkin ja kerrottiin tuntomerkit, mutta kukaan ei löytänyt piilossa olevaa lasta. Ihan tavallinen onnellinen tyttö tuo kuitenkin on.

 

[ketjun aloittaja]

No teillähän on asia täysin hallinnassa. Olette jonossa perheneuvolaan, tiedostat lapsen erityispiirteet ja olet huolissasi (niinkuin pitääkin), lapsi on pk:n erityisryhmässä (turvallisuudenkin vuoksi jo perusteltua), olette johdonmukaisia vanhempia ja lapsella on säännöt jne.

Minusta vaikutat hyvltä äidiltä ja ajattelet lapsesi parasta ja haluat apua tilanteeseen. Tsemppiä ja ihan varmasti saatte apua ja ohjeita, jotka helpottavat arkea. Esim. selkeä arjen struktuuri auttaa lasta ja kuulette varmasti tästäkin perheneuvolassa viimeistään jos ei ole vielä ollut puhetta missään.

Kiitos, tämä tsemppasi paljon.

En viittaa nyt tähän kirjoitukseen vaan ihan yleisesti sanoen minua ärsyttää kun kaikkialla annetaan samoja neuvoja; arjen rutiinit, ennakoiminen...hah!! Mihinkään emme olisi päässyt viimeisen vuoden aikana, jos emme olisi tätä tehneet jatkuvasti. Olen huomannut harmistuvani jopa päiväkodin -hyvää tarkoittavista- neuvoista, jotka ovat samaa luokkaa. Tekee vaan mieli huutaa että TIEDÄN!!

ap

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Tuota... olen itse adhd-ihminen, enkä ole oppinut tuntemaan nälän tunnetta - en ennen lääkityksen aloittamista. Ehkä siihen olisi ollut jokin jippo, jos asiaan olisi aiemmin osattu kiinnittää huomiota.

Voisiko lapsen kanssa jotenkin yhdessä "tunnustella" oloa ja fiiliksiä ennen ruokailua, sen aikana ja jälkeen? Jos oppisi sitä kautta tulkitsemaan kroppansa lähettämiä signaaleja?

Itselläni on vaikeuksia mm. ajan hahmottamisen suhteen. Siis en ole aina aivan samalla kalenterilla, kuin muut, mutta pystyn arvioimaan esim. ajamiseen tarvittavan ajan, joa muksu kysyy, kauanko tästä vielä kestää kotiin.

Minun on myös vaikea tunnistaa ihmisiä eri yhteydessä, kuin missä olen heihin tutustunut. Muistan joko kasvot tai nimen tai asiayhteyden.

Lapsen verbaalisuus on voimavara, sitä voi käyttää kompensoimaan hankaluuksia.

 

[terrrrrrrve.]

Höpö höpö. Kaksi jo kouluikäistä lasta minulla, molemmat ovat aikanaan pienempinä lähteneet kaupassa seuraamaan vierasta naista luullen minuksi. Mutta usko tai älä, en ole yhtään huolissani lapsistani Aivan normaalia toimintaa PIENELTÄ lapselta.

Joo et ole huolissasi ja ei tarvitsekaan. Sinunhan se on päävastuu lapsistasi ja toivon että tiedät ja ymmärrät jotain lapsenkehityksestä.
EI OLE NORMAALIA, että 4v ei tunnista välillä vanhempiaa ja karkailee, eikä ymmärrä, jos sanotaan että o.d.o.t.a tai muuta selkeää ohjetta.

Teidänlaisia 'huithapeleita' tapaan työssäni päivittäin. Ei minulla muuta. Ja enkä tarkoita, että lapsillasi olisi jotain vialla, mutta ihmetyttää, että olet itä mieltä että 4v on niin pieni ettei aina tunnista vanhempiaan tmv.