4-vuotias karkaa eikä tunnista aina vanhempiaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nyt neuvoja, kiitos
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tuota... olen itse adhd-ihminen, enkä ole oppinut tuntemaan nälän tunnetta - en ennen lääkityksen aloittamista. Ehkä siihen olisi ollut jokin jippo, jos asiaan olisi aiemmin osattu kiinnittää huomiota.

Voisiko lapsen kanssa jotenkin yhdessä "tunnustella" oloa ja fiiliksiä ennen ruokailua, sen aikana ja jälkeen? Jos oppisi sitä kautta tulkitsemaan kroppansa lähettämiä signaaleja?

Itselläni on vaikeuksia mm. ajan hahmottamisen suhteen. Siis en ole aina aivan samalla kalenterilla, kuin muut, mutta pystyn arvioimaan esim. ajamiseen tarvittavan ajan, joa muksu kysyy, kauanko tästä vielä kestää kotiin.

Minun on myös vaikea tunnistaa ihmisiä eri yhteydessä, kuin missä olen heihin tutustunut. Muistan joko kasvot tai nimen tai asiayhteyden.

Lapsen verbaalisuus on voimavara, sitä voi käyttää kompensoimaan hankaluuksia.

Kiitos.

Kuuluuko tuohon sekin, että menee nimet sekaisin? Lapsella on hassu tapa kutsua kahta (melko läheistä) serkkuaan toistensa nimillä vuodesta toiseen. Ensin se tietenkin huvitti vähän, mutta nykyään lähinnä vaivaannuttaa. Vähän väliä sotkee myös "äidin" ja "isin", mutta tuo nyt varmaan on suht normaalia..?

ap
 
Tämä on toki provo, mutta jos lapsella on todettu jo jotakin häikkää ja tutkimuksiin ollaan menossa, niin eikö siihen asti voisi toimia käytännön mukaan, eikä päivitellä lapsen käytöstä. Miten helkkarissa lapsen sitten kuuluisi muka toimia, jos kärsii jostakin neurologisesta häiriöstä. Ei normaalisti tietystikään, eikä sitä voi odottaa.
 
Kiitos.

Kuuluuko tuohon sekin, että menee nimet sekaisin? Lapsella on hassu tapa kutsua kahta (melko läheistä) serkkuaan toistensa nimillä vuodesta toiseen. Ensin se tietenkin huvitti vähän, mutta nykyään lähinnä vaivaannuttaa. Vähän väliä sotkee myös "äidin" ja "isin", mutta tuo nyt varmaan on suht normaalia..?

ap

Nimi, kuin nimi. :D

Nuorimmaisellani ja toiseksi nuorimmaisellani on yhä lähes mahdotonta muistaa tätiensä nimiä. Eli kumpi nyt olikaan kumpi... Nuorimmaisesta joku ihminen saattaa muistuttaa kovasti jotain tuttavaa, mutta kukaan muu ei näe mitään yhdennäköisyyttä. Toiseksi nuorimmaisella kesti kauan oppia opettajansa nimi ja muistaa, minkä näköinen ko. niminen ihminen olikaan. Siihen on jo tottunut, eikä jaksa kiusaantua.

Onhan tämä vähän haastavampaa näin, mutta onneksi on olemassa tietoa ja apukeinoja.

Ja ainakin suvussani ovat oireet lieventyneet iän mukana, tai sitten vain on opittu elämään enemmän, kuten muutkin. Siskon poika oli aika haastava tapaus vielä joku vuosi sitten, nyt hän on vain hieman nipottava ja nenäkäs pikkuvanha pojankoltiainen. Siis liki normaali.
 
[QUOTE="vieras";24918686]Tämä on toki provo, mutta jos lapsella on todettu jo jotakin häikkää ja tutkimuksiin ollaan menossa, niin eikö siihen asti voisi toimia käytännön mukaan, eikä päivitellä lapsen käytöstä. Miten helkkarissa lapsen sitten kuuluisi muka toimia, jos kärsii jostakin neurologisesta häiriöstä. Ei normaalisti tietystikään, eikä sitä voi odottaa.[/QUOTE]
Ja ihmettelijöille voi todeta, että tutkimuksiin ollaan menossa ja siihen asti ollaan kuuntelematta toki hyväntahtoisten, mutta ymmärtämättömien päiväkotihenkilökunnan ja maallikoiden neuvoja.
 
[QUOTE="vieras";24918699]Ja ihmettelijöille voi todeta, että tutkimuksiin ollaan menossa ja siihen asti ollaan kuuntelematta toki hyväntahtoisten, mutta ymmärtämättömien päiväkotihenkilökunnan ja maallikoiden neuvoja.[/QUOTE]

Minä kyllä ymmärsin niin, että neuvoja on kuunneltu, mutta alkaa jo ärsyttää, kun hyväntahtoisesti samoja perusjuttuja tuputetaan.
 
[QUOTE="vieras";24918699]Ja ihmettelijöille voi todeta, että tutkimuksiin ollaan menossa ja siihen asti ollaan kuuntelematta toki hyväntahtoisten, mutta ymmärtämättömien päiväkotihenkilökunnan ja maallikoiden neuvoja.[/QUOTE]

No ollaanpas sitä nyt vihaisia.

Anteeksi vaan, mutta minä en ole provo. Lapseni ei ole provo. Meidän elämä on tämmöistä ja koska en itse löydä sen parantamiseen keinoja, kyselen täältä. Ne päiväkodin neuvot ovat olleet käytössä jo vuoden verran- miten niiden toistelu parantaa tilannetta?

ap
 
[QUOTE="vieras";24918723]Sitä juuri tarkoitin, että kieltäydytään ottamasta neuvoja vastaan. Voi sanoa sen ihan suoraan, että perusasiat hallussa ja nyt pitää saada hengähtää neuvomiselta, kunnes tiedetään tilanne.[/QUOTE]

No, minä tulkitsin toisin. Mutta tuossa on kyllä ideaa, että sanoo, että saadut neuvot on jo käytetty, nyt ei kaivata samoja uusintoja.
 
[QUOTE="vieras";24918723]Sitä juuri tarkoitin, että kieltäydytään ottamasta neuvoja vastaan. Voi sanoa sen ihan suoraan, että perusasiat hallussa ja nyt pitää saada hengähtää neuvomiselta, kunnes tiedetään tilanne.[/QUOTE]



Mikä on kellekin perusasia? Jonsered on neuvonut hyvin, ne varmasti hänelle osittain "perusjuttuja". Jos kiellän ne, paljon jää lukematta.

ap
 
[QUOTE="vieras";24918723]Sitä juuri tarkoitin, että kieltäydytään ottamasta neuvoja vastaan. Voi sanoa sen ihan suoraan, että perusasiat hallussa ja nyt pitää saada hengähtää neuvomiselta, kunnes tiedetään tilanne.[/QUOTE]
Ja voi sanoa myös, että jos lapsella tosiaan on jotakin, niin ei siitä arjesta vaan saa normaalia, vaikka kuinka yrittäisi.
 
Ai niin... yksi juttu vielä.

Sanktioista ei juurikaan ole iloa, nehän tapahtuvat vasta "joskus", "sitten", tämän oman aikakuplani ulkopuolella. Mutta toisaalta palkkiot ovat tehokkaita, ne ovat "nyt", "heti". Kiinnostamaton lakkaa olemasta, kun siihen ei kiinnitä huomiota - ainakin minun maailmassani. :saint: Motivointi on siis ongelmallista.

Ja assi tai as-piirteinen ihminen olettaa koko maailman seuraavan samoja sääntöjä, kuin hän itse. Se voi aiheuttaa yhteentörmäyksiä.
 
Neljävuotias karkaa tahallaan joskus, mutta ei sen takia, että ei muista äidin tai isän olevan kassatoimituksen ajan nimenomaan siinä kassalla. Varsinkin kun äiti ja isä on sanonut että odota. Muukin toiminta viittaa erityiseen käytökseen.
 

Yhteistyössä