4-vuotias ja vanhempien ero

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja JOKI
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

JOKI

Vieras
onko kokemusta 4-vuotiaan käyttäytymisestä ja tunteista kun vanhemmat eroaa?
itselläni on myös 11kk, mutta hän tuskin vielä ymmärtää tapahtunutta.pelkään vain miten tämä 4-vuotias suhtautuu asiaan.muutamme vielä lasten kanssa eri paikkakunnalle ja lasten isä jää nykyiseen asuinkuntaan.olemme kyllä mieheni kanssa hyvissä väleissä,ei meillä riidellä.
 
Vaikea aihe. Muutettiin erikseen kaksi vuotta sitten, lapsi oli silloin neljä. Meillä on toiminut niin, että aina kun näen lapsesta, että ikävöi isäänsä, niin kysyn heti, että "haluatko soittaa isälle". Jos lapsi nyökkää, niin silloin kanssa soitetaan. ja häne isälle tämä on sopinut ja hän on siitä ihana ihiminen, että myös vastaa puhelimeen aina, vaikka kello olisi mitä. en tietenkään soita turhaan, vain kun on tosissaan tilanne, että lapella on ikävä. Sitten taapmiset on eri asia, niitä on oltava riittävän usein. Meillä on toiminut niin, että lapsi on tuossa iässä ollut kuukauden välein vähintään viikon isän kanssa. myöhemmin on riittänyt vähempi, mutta pidempiä jaksoja kerrallaan, eli vaikka 2kk ja sitten kaksi viikkoa.

Tuossa kysymyksesä täytyy olla tarkkana, ettei sisällytä kysymykseen mitään sellaista sävyä, että "ethän vain halua soittaa" vaan aina kysymys on aito ja tuloksena on se, miltä lapsesta tuntuu. Joskus ei sitten sano puhelimessa isälleen mitään, mutta tärkeintä on mahdollisuus. Että hänellä on oikeus ottaa yhteyttä isäänsä milloin tahansa. Eikö ole hieno homma :saint:
 
Me erottiin lasten isän kanssa kolme vuotta sitten ja myös eri paikkakunnille. Lapset olivat 3,5v kaksoset ja 1v tyttö.
Tapaamiset sovittiin niin vähintään joka toinen viikonloppu ja yritettiin myös niin että lapset ovat niin paljon isällään esim. lomien aikana kun suinkin oli mahdollista.
Erosimme ystävinä, mutta silti ne lapset kärsivät niin suunnattomasta siitä. Ihhan alussa se suru ja ikävä tuli puheisiin ja lopulta toinen vanhemmista pojista lopetti syömisen niin totaalisesti, että hän joutui tippaan. Se vastoinkäyminen lähensi minua ja miestä, kun isä tuli mahdollisimman usein käymään ja katsomaan kaikkia.
Meillä oli myös tuo puhelimella soitto tärkeää. Mutta ei riittävää.
Meillä välimatkaa oli alunperin 120 km, mutta mies sai töitä lähempää, jolloin tapaamisetkin lisääntyivät.

Näin jälkeen päin mietittynä, niin kaikkein eniten vanhemmat voivat tehdä lastensa eteen ero tilanteessa olemalla ystäviä ja antmalla lasten ja isän tavata niin usein kun mahdollista. Lapsille merkkaa myös se paljon että isää ei pyyhitä kotoa kokonaan pois. Esim lasten huoneessa isän kuvia yms.
 

Uusimmat

Yhteistyössä