4-vuotiaasta tullut ihan kamala kakara, kuuluuko ikään?

Esikoiseni täytti muutama kuukausi sitten 4v ja tuntuu että kiltti ja suloinen poikani on muuttunut rasittavaksi, näsäviisaaksi riitapukariksi jonka kanssa päivät ovat taistelua taistelun perään. Toki "normaalia" uhmaa on ollut ennenkin, mutta tämä on nyt jotain aivan uutta. Sanavarastoon ennen normaalisti kuuluneet sanat "kiitos" ja "anteeksi" on unohtuneet kokonaan ja niiden tilalla on vain päin naamaa naurua ja lällättämistä, että "empäs pyydä anteeks kun oot niin tyhmä". Myös pikkuveli 2v saa tuta isoveljen uudesta käytöksestä ja tuntuu etteivät voi hetkeäkään olla keskenään ilman että pikkuveli itkee, vaikka syksyllä vielä muistan iloinneeni siitä kuinka pojat alkoivat leikkiä yhteisiä leikkejä. 4v neuvola meillä oli marraskuussa syntymäpäivän aikoihin ja silloin tästä muutoksesta ei ollut vielä tietoakaan, kun terveydenhoitajan kysyessä kuulumisia vastasin että oikein hyvin menee, ihana olla kotona näin kun kumpikin poika on jo vähän isompi ja voidaan tehdä jo paljon asioita yhdessä. Nyt tuo yhdessä tekeminen on hyvin hankalaa kun kaikesta tulee tappelua, tai jokin homma alotetaan yhdessä, esim. askartelemaan jotain, mutta jos poika ei saakaan tehdä juuri niin kuin itse haluaa, lopettaa koko homman ja kun vaadin osallistumaan tavaroiden pois siivoukseen, on "helvetti irti". Sakset lentää seinään, tavarat heitellään perään ja lopuksi poika huutaa tyyliin "te ootte kumpikin ihan tyhmiä, mä en askartele teidän kanssa enää ikinä" ja ryntää omaan huoneeseensa ovet paiskoen. Huoh...

Suunnitelmissa on palata töihin ensi syksynä, mutta nyt parin päivän aikana olen tosissani miettinyt että lähden töihin.Poika käy 2x kertaa viikossa kerhossa ja siellä hoitajien mukaan menee aina tosi kivasti. ja mielellään poika aina kerhoon meneekin. Kotiin tultua alkaa sitten tämä show. Olen yrittänyt järjestää kahdenkeskistä aikaa pojan kanssa ja antaa positiivista huomiota, mutta tuntuu kuin joku piru olisi vallannut kiltin poikani ja tehnyt siitä ilkeän raivopään. Muistelen kuulleeni että 4v on hankala ikä. Taitaa pitää paikkansa ainakin meillä...

Miten muilla 4v äideillä, kuulostiko tutulta?

 

Jep. On ihan normaalia. Meikäläisen kiltti poika muuttui n.4v aivan riiviöksi!

 

Pian neljä vuotias esikoisemme järjestä samanlaista toimintaa, pikkusisko 2 vee saa tönimistä ja nipistelyjä aina kun silmä välttää. Minusta tuntuu että hakee huomiota koska käytös katkeaa jos järjestän jotain hauskaa leikkiä. Tuntuu uhmalta siinä mielessä että kiellot ja rangaistukset eivät tehoa päinvastoin yllyttävät. Rasittava vaihe mutta vaihe muitten joukossa. Muuten on iloinen ja sympaattinen tyttö.

 

voi apua, meillä on jo 3v riiviö, miksikäs se sitten vielä muuttuu...Huhuh, sitä odotellessa....

 

Kuuluu ikään. :xmas:

 

jos se kuuluu ikään niin miksi tekivät päiväkodista ls ilmoituksen meidän lapsesta?

 

ei. Meillä on poika 3v8kk ja jos tuosta vielä pahemmaksi muuttuu niin jo joudun koville. Arestia arestin perään, ei auta sama touhu jatkuu, ja myös huudattaa 2v siskoaan vaikka osasivat jo nätisti leikkiä. Olen myös töihin palaamista harkinnut, kun ei pää kestä ainaista riehumista, tappelua ym.

 

jos se kuuluu ikään niin miksi tekivät päiväkodista ls ilmoituksen meidän lapsesta?

kerrotko tarkemmin?

 

Sama meillä... Oikein aurinkoinen ja ihana poika muuttuu välillä järkyttäväksi riiviöksi. Nauraa ärsyttävää tekonaurua päin naamaa ja huutelee "enpäs tee, olet tyhmä". Meillä mennään jokaisen tyhmäksi nimittelyn jälkeen jäähypenkille istumaan kunnes rauhoittuu ja sitä toistetaan joka kerta. Alussa tuntui että poikahan istuis vallan siellä :| , pikkuhiljaa on tilanne rauhoittunut, tosin istutaan ainakin kerran päiväs jäähypenkillä vieläkin. Päiväkodissa on kuulemma maailman kiltein ja ihanin poika. Niinpä niin.... kotona on piru irti... poika nyt 4,5v.

 

Kiva huomata että kohtalotovereita löytyy ja tämä on ihan normaalia. Tuntuu että tämä äitiys menee sitä vaikeammaksi mitä isommaksi lapset tulee. Eikös se ole sanontakin että "pienet lapset, pienet murheet ja isot lapset, isot murheet" eli helpommaksi tuskin tulevaisuudessakaan menee... ;-)

Ei muuta kun kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa teille samaa taistelua käyville!

 

voi apua, meillä on jo 3v riiviö, miksikäs se sitten vielä muuttuu...Huhuh, sitä odotellessa....

samaa tässä pohdin..