A
ap
Vieras
Kyse pojastamme joka juuri täytti 4v. On ollut vauvasta asti erittäin vaativa tapaus, itkuinen, vilkas ja eläväinen. Kun sai jalat alleen, mikään ei riittänyt ja kiellot ei auttanut. Tuttua varmasti monellekin..
Hän on ollut aina ilkeä, ei tunne empatiaa, itsekäs. Raivareita saa päivittäin jolloin lentää tavarat ja huuto on karmivaa. Jos ei muuta keksi, niin heittää palloilla kukkaruukkuja, sotkee vessan saippualla, repii petivaatteet sängystä, käy lyömässä pikkusiskoaan tai tönäisemässä kumoon.
Ruokapöydässä istuminen on levotonta, pyörii pöydässä, välillä istuu väärinpäin, makoilee penkillä jne. Puhe on ollut jäljessä, vasta nyt alkaa kirjaimet olemaan paikallaan (paitsi R), ja vieraatkin jopa ymmärtää häntä usein. Hän ei leiki yksin, palapeleihin jaksaa jonkin verran keskittyä ja tv:tä jaksaa katsoa, mutta muut leikit on miekoilla husimista ja hyppimista paikasta a paikkaan b.
Ja tällainen hän on aina kotona. Mutta kun mennään kylään, tai paikkaan jossa on paljon lapsia, hän on vetäytyvä. Ei ota kontaktia muihin lapsiin, ei kaipaa kavereita. Leikit menee juoksuksi ja hyppimiseksi. Tästä on niin vaikea puhuakaan minnekään, kun kaikki näkevät ainoastaan sen vetäytyvän pojan. Kotona hän hakee huomiota (vaikka sitä aivan varmasti saa, jopa eniten kaikista kolmesta lapsesta).
Onko kellään mitään vinkkejä tai neuvoja, kokemuksia samanlaisesta?
Kiitos!
Hän on ollut aina ilkeä, ei tunne empatiaa, itsekäs. Raivareita saa päivittäin jolloin lentää tavarat ja huuto on karmivaa. Jos ei muuta keksi, niin heittää palloilla kukkaruukkuja, sotkee vessan saippualla, repii petivaatteet sängystä, käy lyömässä pikkusiskoaan tai tönäisemässä kumoon.
Ruokapöydässä istuminen on levotonta, pyörii pöydässä, välillä istuu väärinpäin, makoilee penkillä jne. Puhe on ollut jäljessä, vasta nyt alkaa kirjaimet olemaan paikallaan (paitsi R), ja vieraatkin jopa ymmärtää häntä usein. Hän ei leiki yksin, palapeleihin jaksaa jonkin verran keskittyä ja tv:tä jaksaa katsoa, mutta muut leikit on miekoilla husimista ja hyppimista paikasta a paikkaan b.
Ja tällainen hän on aina kotona. Mutta kun mennään kylään, tai paikkaan jossa on paljon lapsia, hän on vetäytyvä. Ei ota kontaktia muihin lapsiin, ei kaipaa kavereita. Leikit menee juoksuksi ja hyppimiseksi. Tästä on niin vaikea puhuakaan minnekään, kun kaikki näkevät ainoastaan sen vetäytyvän pojan. Kotona hän hakee huomiota (vaikka sitä aivan varmasti saa, jopa eniten kaikista kolmesta lapsesta).
Onko kellään mitään vinkkejä tai neuvoja, kokemuksia samanlaisesta?
Kiitos!