4-vuotiaan käytös, onko huolestuttavaa?

[hei]

Se empatian puuttuminen herättää mulla kovan hälytyskellojen soinnin päässä. Tuon ikäisen pitäisi jo osata empatiataitoja.

Enenmmänkin kuin kuolemasta puhuttaessa?
Häntä ei hätkähdytä kalauttaa siskoa vaikka kirjalla, tai heittää häntä jollain tavaralla. Ei hän osaa miettiä että toiseen sattuu.

Meidän 4-v kyllä tietää jos sattuttaa toista ja on siitä samantien hyvin pahoillaan. Tahallaan ei satuta, ja jos vahinko käy huomaa silmistä heti että on surullinen tapahtuneesta. Kyllä 4-v empatiataidot täytyisi olla jo huomattavasti kehittyneemmällä tasolla. 4-v jo ymmärtää jos satuttaa toista.

 

[ap]

Hitto, kirjotin pitkän litanian ja painoin vahingossa bäkkiä. Mutta täällä samoja ongelmia ollut, mutta vasta eskari-iässä puututtiin. Nyt tutkitaan ja yritetään tehdä diagnoosia. Sanojen ymmärtämisvaikeuksia, agressiivisuutta ajoittain, ujoutta kuitenkin yms.. yms.. Terapiassa käy jne.. diagnoosia ei vielä tehty (Miehen lapsesta kyse)

Myös samaa vihjailivat, että pikkusiskon syntymän jälkeen on vain mustasukkainen ja hakee huomiota yms.. (ai monta vuotta..?)

Tarhassa pidetty aina juuri HAASTAVANA LAPSENA "ongelmallisena", "häiritsevä" "vaikea" jne.. Ei olla koskaan tarhassa vaan mietitty, että syitä voisi olla tuollaiseen käytökseen, kuten joku "oireyhtymä tms.."

Meilläkään hän ei keksi mitään leikkejä. Legot on ainoat ja akkareiden lukeminen.

Ap: onko teillä sellaista, että esim. joku lelu/roska tms.. herättää ihme empatian: "mun rakas lelu, sä heitit sen pois" sitten itku. Kyse voi olla vaikka vaan jostain hernekeittopurkista mikä on täytetty riisillä helistimeksi tai jotkut vessapaperirullakiikarit tms.. (esimerkki)

Mun oma epäilys on "lievä asperger-oireyhtymä", toivottavasti löytäisivät mikä on ongelma.

MUOK. vielä: Ap, meillä vielä pojalla havaittiin eskari-iässä vasta, että sanoja haetaan liian kauan ja tarkoitusta ei ihan tajuta. Siitä pääsi sitten tutkimuksiin jne jne..

Ei tule empatiaa tuollaisessakaan tilanteessa..

 

[hei]

Luota omaan vaistoosi. Tunnet lapsesi paremmin kuin kukaan terveydenhuollon ihminen. Vaadi tutkimuksia jos tunnet jotain olevan pielessä.

Kiitos, näin teen. Mihin kannattaa hakeutua, neurologille vai minne?

Neurologi varmaan osasi auttaa parhaiten, mutta kunnallisella puolella täytyy edetä terv.keskus lääkärin lähetteellä. Yksityisellä puolella pääsee varmaan suorempaan.

 

[ap]

Se empatian puuttuminen herättää mulla kovan hälytyskellojen soinnin päässä. Tuon ikäisen pitäisi jo osata empatiataitoja.

Enenmmänkin kuin kuolemasta puhuttaessa?
Häntä ei hätkähdytä kalauttaa siskoa vaikka kirjalla, tai heittää häntä jollain tavaralla. Ei hän osaa miettiä että toiseen sattuu.

Meidän 4-v kyllä tietää jos sattuttaa toista ja on siitä samantien hyvin pahoillaan. Tahallaan ei satuta, ja jos vahinko käy huomaa silmistä heti että on surullinen tapahtuneesta. Kyllä 4-v empatiataidot täytyisi olla jo huomattavasti kehittyneemmällä tasolla. 4-v jo ymmärtää jos satuttaa toista.

Meillä poika taas satuttaa tahallaan, nimenomaan. Huomaan että joskus säikähtää itsekin, mutta ei se vähennä sitä mitenkään. Arestit ym. on ihan joutavia, vaikuttaa ehkä 5min. jonka jälkeen sama touhu jatkuu.

 

[hei]

Tule kertomaan kuinka teillä on mennyt ja jos jotain on ilmennyt. Jäi tämä asia minuakin mietityttämään. Toivottavasti saatte avun. =)

 

[ap]

Tule kertomaan kuinka teillä on mennyt ja jos jotain on ilmennyt. Jäi tämä asia minuakin mietityttämään. Toivottavasti saatte avun. =)

Tulen! Kiitos sulle paljon

 

[Lilli]

Oliko pojallanne kenties happivajausta syntyessään/synnytyksen yhteydessä?
Napanuora kaulan ympärillä, pitkäksi venynyt synnytys tms?

Napanuora oli "henkseleinä", oli syntyessään ns. mustikkanaama.
Voiko sillä olla jotain tekemistä tän kanssa?

Noh, itse olen esimerkkitapaus tästä.
Minua yritettiin maailmaan 18 tuntia, lopulta jouduttiin vetämään imukupilla.
Kärsin happivajauksesta, mutta muka ihan terveenä tyttönä minut lähetettiin sairaalasta kotiin, ei pitänyt olla mitään.
Opin kävelemään aikaisin ja puhe oli sujuvaa, mutta muissa asioissa alkoi ilmetä vaikeuksia. Minulla oli juuri tuota empatiakyvyn puutetta, saatoin lyödä kissaa tai muulla tavoin kiusata sitä. En välittänyt muista ihmisistä, en ymmärtänyt miltä heistä tuntuu ja saatoin sanoa pahasti. Olin erittäin vilkas. Koulussa huomattiin oppimisvaikeudet mm, oikeinkirjoituksessa ja matematiikassa. Mitä vanhemmaksi tulin, se vaikeammaksi kaikki meni, ammattikoulussa minun oli vaikea pysyä muiden perässä. Minulle alkoi tulla ahdistusta. Siinä vaiheessa kun jouduin jättämään autokoulun kesken, koska en yksinkertaisesti oppinut mitään, hakeuduin itse lääkärin pakeille.

Ja tosiaan, minulle oli jäänyt aivoihin vaurio happivajauksesta, siinä selitys kaikkeen. En siis ollutkaan tyhmä tai hullu.

Suosittelen ottamaan selvää tuosta mahdollisuudesta, ettei poikanne joudu kärsimään yhtä kauan kuin minä ennen kuin hänen tilansa ymmärretään.

 

[asperger]

Kuulostaa kovin jonkinlaisilta autistisilta piirteiltä ehkä asperger-syndroomaiselta, ainakin osa kuvailemistasi oireista kuuluu ko. sairauden käyttäytymistapoihin. itse läheltä seurannut samanlaisista oireista kärsivää lasta, jolla asperger todettu...

 

[vieras]

Kyse pojastamme joka juuri täytti 4v. On ollut vauvasta asti erittäin vaativa tapaus, itkuinen, vilkas ja eläväinen. Kun sai jalat alleen, mikään ei riittänyt ja kiellot ei auttanut. Tuttua varmasti monellekin..
Hän on ollut aina ilkeä, ei tunne empatiaa, itsekäs. Raivareita saa päivittäin jolloin lentää tavarat ja huuto on karmivaa. Jos ei muuta keksi, niin heittää palloilla kukkaruukkuja, sotkee vessan saippualla, repii petivaatteet sängystä, käy lyömässä pikkusiskoaan tai tönäisemässä kumoon.

Ruokapöydässä istuminen on levotonta, pyörii pöydässä, välillä istuu väärinpäin, makoilee penkillä jne. Puhe on ollut jäljessä, vasta nyt alkaa kirjaimet olemaan paikallaan (paitsi R), ja vieraatkin jopa ymmärtää häntä usein. Hän ei leiki yksin, palapeleihin jaksaa jonkin verran keskittyä ja tv:tä jaksaa katsoa, mutta muut leikit on miekoilla husimista ja hyppimista paikasta a paikkaan b.

Ja tällainen hän on aina kotona. Mutta kun mennään kylään, tai paikkaan jossa on paljon lapsia, hän on vetäytyvä. Ei ota kontaktia muihin lapsiin, ei kaipaa kavereita. Leikit menee juoksuksi ja hyppimiseksi. Tästä on niin vaikea puhuakaan minnekään, kun kaikki näkevät ainoastaan sen vetäytyvän pojan. Kotona hän hakee huomiota (vaikka sitä aivan varmasti saa, jopa eniten kaikista kolmesta lapsesta).

Onko kellään mitään vinkkejä tai neuvoja, kokemuksia samanlaisesta?
Kiitos!

haette apua. Ihmettelen miksette ole jo hakeneet?

Jotenkin sitä on vaan aina olettanut, että ajan myötä helpottaa. Että kun hän kasvaa, niin tulee "järkeä päähän" ja rauhoittuu. Mutta nyt kun mietin, niin ihmettelen miten ollaan edes jaksettu...

soitatte neuvolaan het ku mahdollista ja selitätte tilanteen?

 

[ap]

Oliko pojallanne kenties happivajausta syntyessään/synnytyksen yhteydessä?
Napanuora kaulan ympärillä, pitkäksi venynyt synnytys tms?

Napanuora oli "henkseleinä", oli syntyessään ns. mustikkanaama.
Voiko sillä olla jotain tekemistä tän kanssa?

Noh, itse olen esimerkkitapaus tästä.
Minua yritettiin maailmaan 18 tuntia, lopulta jouduttiin vetämään imukupilla.
Kärsin happivajauksesta, mutta muka ihan terveenä tyttönä minut lähetettiin sairaalasta kotiin, ei pitänyt olla mitään.
Opin kävelemään aikaisin ja puhe oli sujuvaa, mutta muissa asioissa alkoi ilmetä vaikeuksia. Minulla oli juuri tuota empatiakyvyn puutetta, saatoin lyödä kissaa tai muulla tavoin kiusata sitä. En välittänyt muista ihmisistä, en ymmärtänyt miltä heistä tuntuu ja saatoin sanoa pahasti. Olin erittäin vilkas. Koulussa huomattiin oppimisvaikeudet mm, oikeinkirjoituksessa ja matematiikassa. Mitä vanhemmaksi tulin, se vaikeammaksi kaikki meni, ammattikoulussa minun oli vaikea pysyä muiden perässä. Minulle alkoi tulla ahdistusta. Siinä vaiheessa kun jouduin jättämään autokoulun kesken, koska en yksinkertaisesti oppinut mitään, hakeuduin itse lääkärin pakeille.

Ja tosiaan, minulle oli jäänyt aivoihin vaurio happivajauksesta, siinä selitys kaikkeen. En siis ollutkaan tyhmä tai hullu.

Suosittelen ottamaan selvää tuosta mahdollisuudesta, ettei poikanne joudu kärsimään yhtä kauan kuin minä ennen kuin hänen tilansa ymmärretään.

Oho! Olet melkoisen elämänkoulun joutunut käymään.
Poika syntyi nopeasti, ei ollut pitkää ponnistusta tms. Ainoa oli tuo "mustikkanaama". Haen kyllä apua nyt mahdollisimman pian.

 

[ap]

soitatte neuvolaan het ku mahdollista ja selitätte tilanteen?

Niin on tarkoitus tehdä.

 

[härkää sarvista]

Ehdottomasti on päästävä neurologisiin tutkimuksiin. Jotakin lapsella selvästi on. On valitettavaa, että tuollainen pääsee neuvolan seuloista läpi.

Kunnallisella puolella ei pääse eteenpäin ilman lääkärin lähetettä ja toisaalta tilanne on sen verran monimutkainen, että luultavasti yksityinen puolikaan ei pysty auttamaan kuin lähetteen verran.

Soittaisin heti huomenna neuvolapsykologille ja pyytäisin hänelle pikaisen ajan sekä oman pään tuulettamista varten että ammattilaisen arviota tilanteesta varten. Tavallinen neuvola/tk-lääkärihän ei asioista paljoa tiedä, on vaan se läheteautomaatti. Lähete menee paremmin perille jos siinä on jo peruspsykologiset tutkimukset ja arviot mukana.

Nyt on juuri hyvä aika ottaa asia esille. 4-vuotiaasta näkee jo, että jotain on, ja tarvittavat tukitoimet päästään aloittamaan koulun alkuun mennessä.

 

[Maikkimaa]

AP:lle voimia. Kuvaus oli kuin minun pokani silloin joskus. Kun puhuin neuvolassa tai päiväkodissa pojan käytöksestä muita lapsia kohtaan niin minulle sanottiin ihan suoraan että opata lapsesi pelaamaan lautapelejä sillä oppii sosiaaliseksi.
Kyse ei todellakaan ollut siitä vaan ihan jostain muusta. Vatsa pojan ollessa 12 v ja paljon erinäisiä tapahtumia aloimme saamaan apuja ja meitä uskottiin.
Poikani tarvitsi psykiatrista hoitoa ja edelleen sitä saa kaikki vaan aloitettiin liian myöhään. Mutta nytten poikani saa onneksi hoitoa ja tulevaisuus on valoisanpi kuin koskaan.

AP:lle todellakin voimia ja luota omiin vaistoihisi sillä sinä olet lapsesi paras asiantuntija ja lapsesi ainoa oikea puolustaja.
Jos haluat taikka jaksat niin voit vaikka laittaa yksityisesti viestin niin voimme jutella paremmin täällä en kaikkea viitsi kertoa.

 

[vieras]

soitatte neuvolaan het ku mahdollista ja selitätte tilanteen?

Niin on tarkoitus tehdä.

Hyvä voimia.

 

[Lilli]

Oliko pojallanne kenties happivajausta syntyessään/synnytyksen yhteydessä?
Napanuora kaulan ympärillä, pitkäksi venynyt synnytys tms?

Napanuora oli "henkseleinä", oli syntyessään ns. mustikkanaama.
Voiko sillä olla jotain tekemistä tän kanssa?

Noh, itse olen esimerkkitapaus tästä.
Minua yritettiin maailmaan 18 tuntia, lopulta jouduttiin vetämään imukupilla.
Kärsin happivajauksesta, mutta muka ihan terveenä tyttönä minut lähetettiin sairaalasta kotiin, ei pitänyt olla mitään.
Opin kävelemään aikaisin ja puhe oli sujuvaa, mutta muissa asioissa alkoi ilmetä vaikeuksia. Minulla oli juuri tuota empatiakyvyn puutetta, saatoin lyödä kissaa tai muulla tavoin kiusata sitä. En välittänyt muista ihmisistä, en ymmärtänyt miltä heistä tuntuu ja saatoin sanoa pahasti. Olin erittäin vilkas. Koulussa huomattiin oppimisvaikeudet mm, oikeinkirjoituksessa ja matematiikassa. Mitä vanhemmaksi tulin, se vaikeammaksi kaikki meni, ammattikoulussa minun oli vaikea pysyä muiden perässä. Minulle alkoi tulla ahdistusta. Siinä vaiheessa kun jouduin jättämään autokoulun kesken, koska en yksinkertaisesti oppinut mitään, hakeuduin itse lääkärin pakeille.

Ja tosiaan, minulle oli jäänyt aivoihin vaurio happivajauksesta, siinä selitys kaikkeen. En siis ollutkaan tyhmä tai hullu.

Suosittelen ottamaan selvää tuosta mahdollisuudesta, ettei poikanne joudu kärsimään yhtä kauan kuin minä ennen kuin hänen tilansa ymmärretään.

Oho! Olet melkoisen elämänkoulun joutunut käymään.
Poika syntyi nopeasti, ei ollut pitkää ponnistusta tms. Ainoa oli tuo "mustikkanaama". Haen kyllä apua nyt mahdollisimman pian.

Sanon vielä samaa kuin muutkin täällä, että pysy lujana, sinä itse tiedät parhaiten, lääkärit eivät ole jumalia.
Minullakin vuosien mittaan epäiltiin masennusta, skitsofreniaa, adhd:tä, aspergeria, kaikkea muuta kuin aivovauriota, oli todella vaikea kumota sitä että lääkärit olivat minut muka laitoksella tutkineet ja terveeksi todenneet.

En ole lääkäri enkä tietenkään voi olla varma, että pojalla on sama kuin minulla, mutta apua hän selvästi tarvitsee.
Voimia!

 

[malla]

Ehkä kaipais vaan johdonmukaista kasvatusta ennenkuin peli on menetetty! Ei kuulosta ihan adh-lapseltakaan jos jaksaa kerran keskittyä ohjattuun toimintaan jne. Tietty joku asperger tulee mieleen jos ei yhtään tunne empatiaa muita kohtaan. Mun tutun lapsi oli just pienenä tollanen riehuja - nyt 9-vuotiaana sai asperger-diagnoosin ja lisäksi vaikea-asteinen dysfasia. Vie nyt ihmeessä lapsi vaikka yksityislääkärin kautta tutkimuksiin jos neuvolassa ei oteta tosissaan. Jos äiti tuntee että jotain on pielessä niin usein kyllä sitten on...

Kummasti kaksi muuta ovat kyllä aivan erilaisia, ja johdonmukaisia ollaan todellakin. Tässä taas huomaa että heti leimataan vanhempien "huonoudeksi" lapsen erilaisuus!

Lue tekstin loppuosakin! En halua leimata ketään!

 

[ap]

Kiitos kaikille!

Kerron vielä jotain pojasta, on jotenkin niin vaikeaa kun ei pysty kuvailemaan hänen käytöstään, saati sitten kirjoittaa tänne.

Eli hän tunnistaa esim. oman nimensä, ja osaa sen jotenkin jopa kirjoittaakin. Motorisesti on erittäin hyvä ja ketterä, hoksottimet toimii ja juurikin nuo palapelit ja pikkulegot ovat mieluisia. Ja silloin keskittyminen on ihan "ok". Mutta niin usein ja pienestä se herpaantuu ja sitten on vaikeaa enää alkaa uudelleen keskittymään. Tuntuu, että hänen ajatukset on jotenkin niin ilkeitä, että mitä keksisi seuraavaksi jne.

 

[hei]

Kannattaa varmaan kirjoittaa itselle vaikka ranskalaisilla viivoilla noita käytöspiirteitä paperille. Sen avulla on helpompi lääkärille/neuvolapsykologille kertoa käytöksestä. Keskustelutilanteessa ei välttämättä muistakkaan kaikkea. Laita paperille ylös mitä asioita on noussut mieleen ja mistä haluat keskustella. Helpottaa keskusteluhetkellä ajatuksen juoksua. Voimia jatkoon.

 

[Jepulis]

Asperger-piirteitä minunkin mielestä nuo ovat, joten ehdottomasti pyydät/ vaadit neuvolasta lähetettä tutkimuksiin.

 

[empatia]

On ko ap:n lapsi itkenyt koskettavaa elokuvaa katsoessaan. Omalle 4,5 v pojalle pääsi itku kun katsoi Dumbo-elokuvan ensimmäístä kertaa. Ja jo alta 3v eläytyi lastenelokuviin niin että itki "hyvän" hahmon kärsiessä.

 

[hippimamma]

Mun mielestä vois olla myös add- tai adhd-lapsi. Onko lapsi joskus ylikeskittynyt johonkin asiaan? Ja kun on ne terävät hoksottimetkin. Asperger ei minun tietääkseni ole aina niin hoksaavainen. Keksimällä keksii jekkuja ja "ilkeyksiä", joita ei tarkoita pahalla vaan tekee vain uteliaisuuttaan ja kokeilunhaluisena?

 

[hippimamma]

tässä opas adhd-lasten vanhemmille, kannattaa lukea muidenkin joilla hankaluuksia vilkkaan lapsen kanssa http://www.adhd-liitto.fi/Vanhempainopas_nettiin.pdf

 

[ei hoksaavaisia]

Mun mielestä vois olla myös add- tai adhd-lapsi. Onko lapsi joskus ylikeskittynyt johonkin asiaan? Ja kun on ne terävät hoksottimetkin. Asperger ei minun tietääkseni ole aina niin hoksaavainen. Keksimällä keksii jekkuja ja "ilkeyksiä", joita ei tarkoita pahalla vaan tekee vain uteliaisuuttaan ja kokeilunhaluisena?

Aspergerit ovat usein nimenomaan poikkeuksellisen hoksaavaisia ja älykkäitä jollakin osa-alueella, usein juuri matematiikassa ja loogosuutta vaativissa tehtävissä. ADHD:t voivat olla ylikeskittyneitä mielenkiinnon kohteisiinsa ja alikeskittyneitä, jos ei kiinnosta.

 

[hippimamma]

Mun mielestä vois olla myös add- tai adhd-lapsi. Onko lapsi joskus ylikeskittynyt johonkin asiaan? Ja kun on ne terävät hoksottimetkin. Asperger ei minun tietääkseni ole aina niin hoksaavainen. Keksimällä keksii jekkuja ja "ilkeyksiä", joita ei tarkoita pahalla vaan tekee vain uteliaisuuttaan ja kokeilunhaluisena?

Aspergerit ovat usein nimenomaan poikkeuksellisen hoksaavaisia ja älykkäitä jollakin osa-alueella, usein juuri matematiikassa ja loogosuutta vaativissa tehtävissä. ADHD:t voivat olla ylikeskittyneitä mielenkiinnon kohteisiinsa ja alikeskittyneitä, jos ei kiinnosta.

Hups, sitten meni väärin se :ashamed:

ylikeskittyneisyys ei välttämättä ole niitä mieluisimpia juttuja aina, sillä minäkin lapsena saatoin siivota yön yli omaa huonettani, kun sain sen rauhassa tehdä. Muuten se siivoaminen ei oikein kiinnostanut. Alikeskittyminen voi liittyä myös siihen että ei ymmärrä kaikkea kyseisestä tehtävästä/toiminnasta ja kokee asian vaikeaksi, siksi ei keskity.

 

[ap]

On ko ap:n lapsi itkenyt koskettavaa elokuvaa katsoessaan. Omalle 4,5 v pojalle pääsi itku kun katsoi Dumbo-elokuvan ensimmäístä kertaa. Ja jo alta 3v eläytyi lastenelokuviin niin että itki "hyvän" hahmon kärsiessä.

Ei ole itkenyt, esikoinen kyllä itki aina elokuvia katsellessaan jo pienestä lähtien.