4. päivä sepramia, nyt epäröin!

[epäröivä]

Eli aloitin sepramin lääkityksen. Ensin otin kahtena iltana, ja sitten iski hirveä epäröinti että tarviiko mun niitä alkaa syömään. Päätin etten ala ja jätin kolmantena päivänä ottamatta. Sitten sattumalta seuraavana päivänä iski hirveä ahdistus, ja muutin taas kerran mieleni. Nyt olen ottanut taas kahtena iltana. Mutta epäröin jälleen. Nyt ei ole niin masentunut olokaan enää ollut, ja lääkkeestähän se ei voi tässä vaiheessa johtua. Joten taasen mietin jätänkö ne nyt vaan kaappiin ja koitan ilman. Mulla on 2 viikon päästä keskusteluaika varattuna, ja nyt jopa mietin että mitä mä siellä puhun, kun nyt ei ole samanlainen olokaan enää kun tuossa vähän aikaa sitten. Onko mielipiteitä masennuksesta/ahdistuksesta kärsineillä???

 

[Gloria]

Syöt nyt ne lääkkeesi mitä sulle on määrätty.
Kertoohan se ahdistukohtauskin siitä, ettet ole kunnossa.

 

[Memeli]

Alat nyt vaan kiltisti syömään niitä. Kestää kauan ennen kuin ne oikeasti alkaa kropassasi vaikuttamaan. Ahdistukseen sepram ei kyllä vaikuta... Eikö sitä ole määrätty sulle otettavaksi aamuisin? :O

 

[epäröivä]

Mulle ei mainittu mitään koska pitäisi ottaa.... aloin ottamaan iltaisin että pahin "pöpperö" menisi yön aikana ohi. Mietinkin juuri että pitäisi alkaa ottamaan aamulla. Miten se vaihto kannattaisi tehdä? Jos jätän tänä iltana ottamatta ja otan sen huomisaamuna??

 

["tonttu"]

Syö vaan - mielen vaihtelut kuuluu asiaan, monessa muodossa. Ei noita lääkkeitä kannata pelätä, vaikka niistä toisinaan maalaillaan mustia. Aloitus on helvetistä, sen voin sanoa. Eli nyt tarvitaan sinulta sisua että otat vaan ne pillerit.

Itse olen kuivilla vihdoinkin! =) ja niin onnellinen. Kiitos oikean hoidon, eli lääkeet ja keskusteluapua. Ja toki läheisten tuki ja lepo olivat myös tärkeitä. Masennuksesta parantuu ja usko pois, olet parempi ja eheämpi ihminen kun tuon taistelun jaksat läpi käydä. Tsemppiä, tiedän tasan tarkkaan miten vaikeaa tuo on, mutta anna lääeiden toimia tukena. Yksin ne ei mitään paranna, mutta ovat oleellinen osa parantumista.

Jos kärsit kovin pahoista ahdisuksista, kannattaa pyytää jotain rauhoittavaa - pahassa olossa on turha kipristellä sairauden hoidon alkuvaiheessa kun olet vielä liian heikko itse jaksamaan ahdistuksen läpi. Sekin on lepoa omalla tavallaan. Liikaa toki ei rauhoittavia kannata syödä, mutta ei niihinkään koukkuun jää. Lääkärit ei yleensä määrää loputtomiin isoja reseptejä noit (jos lainkaan määräävät paria kymmentä enempää) Kun olet vähän parantunut, huomaat että osaatkin käsitellä ahdistusta itse, ilman lääkkeitä.

Aamu tulee vielä elämääsi ja voit katsoa nykyistä tilannettasi aivan uusin silmin. Heränneenä suosta =) Ja sieltä muuten on hemmetin kiva nousta!

 

[Memeli]

Juuri noin, että jätät illalla ottamatta ja otat aamulla sitten.

 

[epäröivä]

Mullahan todettiin vain lievä masennus, joten ehkä se on syynä tuohon epäröintiin. Mielialan vaihtelut ovat tosiaan aivan järjettömiä! Aamupäivisin usein on se paha olo ja mä ajattelen että tästä ei tule mitään, iltaisin taas ajattelen että kaikkihan on oikein hyvin, ei tässä mitään ongelmaa ole. Lähinnä mulla on sellaista oiretta että mikään ei oikein tunnu miltään, kaikki on vähän niinkuin pakko tehdä, mikään ei tunnu kivalta. Silloin kun on paha olo, mietin koko ajan avioliittoani, olenko oikean ihmisen kanssa jne. Sitten kun on hyvä olo, ihmettelen mitä mä sellasia voisin miettiä!! Outoa....

 

[ergreger]

Mulla oli joku vastaava lääke, jossa oli sivuvaikutuksena ahdistus, siis että kun ensin otin lääkkeitä ja sit olin lopettamassa, niin se ahdistus iski kun lääkkeiden vaikutus oli loppumassa. Ei siis johtunut muusta kuin siitä lääkkeestä se olotila.
Mun edellinen ero johtui sepramista, kumppani söi niitä ja sekosi täysin, ei nykyisin muista mitään tuosta ajasta jonka käytti ko.lääkettä. Kumppani oli ihan vainoharhainen, väitti,että petin ja että siitä oli todisteita, suuttui mulle asioista, joita olin sanonut mutta tarkemmin mietittyään totesi, ettei ollut puhunut mun kanssa vaan oli itsekseen miettinyt millainen keskustelu käytäisiin jne. Ja siis - lääkkeen lopettamisen jälkeen meni noin vuosi, kun hän ei enää muistanut omasta käytöksestään lääkkeen syömisen aikana yhtään mitään, ihmetteli vaan sitä, että miksi me edes erottiin, miksi jätin hänet, vaikka asia meni ihan toisinpäin, mä olisin halunnut seurustella, hän ei suostunut edes keskustelemaan asiasta.
Mä en oikein hyväksy noita lääkkeitä ilman että joku selväpäinen, mieluiten lääkäri, tarkkailee koko ajan ja testaa, että ymmärrys ja taju on edelleen tallella.

 

[kokemuksen syvä rintaääni]

sepramista ei kukaan sekoa, SSRI-lääkkeillä (joihin siis myös sepram kuuluu) ei saa päätä sekaisin vaikka yrittämällä yrittäisi.

ja suunnilleen 2 viikkoa kestää ennenkö lääke alkaa kunnolla vaikuttaa, ei pitäisi minkäänlaista "pöpperöäkään" kyseisestä tavarasta tulla. toiset sanoo että piristää, toiset että väsyttää, itellä ei tehnyt kumpaakaan. sen ekan kahen viikon aikana saattaa mielialat hyppiä ihan miten saattuu, monilla pahenee ennenkö aineet alkaa kunnolla vaikuttaa ja olo tasaantuu.

ja keskustelemaan mennessä jos ei ole paska olo, kerrot millainen olo sulla on aiemmin ollut, mikä johti siihen että lääkkeet määrättiin. ei niitä yleensä täysin hyvinvoiville ihmisille kuitenkaan tyrkytetä.
siitä ei kuitenkaan oo mitään hyötyä että nappaat kerran, pari viikossa lääkkeen kun alkaa päässä kinnata, niitä pitää syödä säännöllisesti että toimii.