4 kk vauva hymyilee välillä yksin, onko normaalia

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Surullinen äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Surullinen äiti

Vieras
Hymyilee kyllä ihmisille pääasiassa ja ilahtuu usein minut nähdessään todella paljon ( hymyilee koko naamalla ja heiluttelee käsiä ja jalkoja) mutta välillä kun menen vauvan luo katsoo minua vain totisena. Hakee erityisesti isältään katsekontaktia ja huomiota jos ovat vaikka lattialla vierekkäin ja mieheni lukee samalla. Nyt on alkanut aina sillointällöin katselemaan lattialla ollessaan esim. verhoja tai kattoon ja hymyilemään ja jokeltelemaan iloisena katolle. Minusta tämä on jotenkin kammottavaa kun tulee vain mieleen että pojasta on tulossa autisti. Onhan lapsi takuulla yhtä rakas millaisena vain mutta nykyään tuntuu, että minut valtaa kokoajan vain kamala suru tämän asian kanssa. Miten lapsi mahtaa pärjätä tulevaisuudessa ja kuinka pahasti tulee olemaan omassa maailmassaan. Toisaalta mietityttää viittaako tuo yksin hymyileminen aina autismiin jos muita oireita ei ainakaan vielä ole.
 
Ihan normaali vauva! :) Näin on muillakin. Hymyillään ja "jutellaan" vaikka mille. Ja välillä tosiaan tutkitaan äidinkin kasvoja vakavana ja saatetaan hymyillä vain isille.
 
Jeps ensimmäinen lapsi :D ja olen luonteeltani sellainen kaikissa asioissa, että varaudun aina kaikkein kamalimpaan vaihtoehtoon ja saan usein yllättyä iloisesti kun asiat sujuvat paljon helpommin mitä odotin.
 
Taitaa sulla olla ensimmäinen lapsi? :)

Täysin normaalia! Vauvat nyt kiinnostaa erilaisista asioista, esineistä, tekstiileistä, väreistä ja saattavat näin ollen niille itsekseen jutella ja höpötellä. Esim meidän 5-kuinen neiti tällä hetkellä on hyvin kiinnostunut meidän kirjavista sohvatyynyistä ja niille hymyt irtoaa helposti.

Sitten vauvamme tapittaa minua täysin vakavana (välillä pistää ihan se totinen ilme naurattamaan), välillä hymyilee ja huitoo. Ole iloinen että vauvallasi on erilaisia ilmeitä! :)

Minä olen lasten kanssa päivät kotona, niin johan riemu repeää kun kuulee isän saapuvan töistä, alkaa hymyily, huitominen ja kiherrys :D

Sinulla ei ole mitään syytä olla surullinen, riemuitse kasvavasta vauvastasi!
 
Oli kyllä eka aloitus aiheesta ja harvoin tänne muutenkaan kirjoittelen vaikka välillä lueskelenkin palstaa. Mutta täytyy etsiä muut aloitukset josko ne rauhoittaisivat mieltä.
 
:D :D

Olisin enemmänkin huolissani, jos lapsi ei olisi kiinnostunut muusta ympäristöstään kuin ihmisistä. Sen lapsen aivot raksuttaa koko ajan aivan järkyttävää vauhtia, ne kehittyy jatkuvasti. Lapsi katselee mielenkiinnolla miten verhoissa on jänniä kuvioita ja samalla aivojen kuvioiden hahmottamiseen keskittyvät osat kehittyvät.

Joskus ennen muinoin kun tieteellistä tutkimusta ei rajoittanut yhtä tarkat eettiset säännöt kuin nykyään, kissanpentuja kasvatettiin paikassa, jossa oli vain vaakaraitoja. Kun kissat päästettiin normaalin ympäristöön, ne törmäilivät kaikkeen pystysuoraan, koska niiden aivot eivät olleet oppineet hahmottamaan pystysuoria asioita. Sun lapsesi aivot oppivat ja kehittyvät normaaliksi katsomalla ympäristöä.
 
Meillä naureskelleet myös ihan yksikseen. :) Tehneet myös räpsähtelyjä yms. outoja juttuja. Ihan terveitä lapsukaisia kasvoi heistä kuitenkin.
Huolissani olin tuolloin myös jatkuvasti kaiken maailman seikoista, mutta en kylläkään osannut panikoida tuota yksikseen naureskelua..
 
Mä hymyilin yksikseni kun luin tätä. Onneksi kukaan ei ollut näkemässä. Ja vauvani ovat myös hymyilleet ja jutelleet vaikka pilttipurkin kannelle.

Anna sen vauvasi viettää välillä laatuaikaa itsekseen. Sitä tarvitsee jokainen.
 
Ihana!

Meillä kuopus jutteli pahvilaatikolle ja naureskeli yksinään ihan ääneen ties mille.

Älä huoli siis ihan normaali vauva on. Mun mielestä oli tosi pelottavaa kun vauva väsyneenä muljautti silmiään sillein että vaan valkuaiset näkyi. Pelkäsin jo ties mitä, mutta normaali kuulemma sekin.
Mun mies säikähti esikoisen ollessa vauva hirveästi sitä päässä olevaa aukiletta kun siinä näkyy sykkivä suoni. Huusi mulle että "äkkiä tänne, tällä vauvalla on joku kohtaus. Se saa aivoverenvuodon!"
 
Mikä sua vaivaa? Ihan oikeesti mee hoitoon, tollanen ajatusmaailma tarttuu lapseen ja se vielä luulee, että siinä on jotain vikaa, kun äiti etsii kokoajan vikoja joita ei ole. Sairas olet.
 
Hahah, voi elämä.

Meilläkin vauva hymyilee milloin millekin (saattaa esimerkiksi tuijottaa vaunuissa vaunun valkoista kattoa ja hymyillä) eikä mulla ole kyllä tullu mieleenkään, että olisi autisti tuollaisen takia :D
 
Suosittelen lämpimästi että haet verraistukea, siis että tapaat äitejä joilla on pieni vauva. Esim seurakunnan äiti-vauvaryhmään tms(nyt toki ovat kesätauolla) helpottaa kummasti noita huolia kun näkee vähän millaisia muiden vauvat on ja miten hullunkurisista asioista ne muut esikoisten äidit on huolissaan. Tuttua on tollaset hyolet mullekin, toisen lapsen kanssa osas jo rentoutua.
 
Ennemmin pitäis huolestua siitä jos vauva olis apaattinen eikä kiinnostuis ympäristöstään. Tuo on aivan normaalia pienen vauvan käytöstä. Suloista sellaista. Pienelle on kaikki uutta ja ihmeellistä, niin kyllähän se saattaa vähä hymyilyttää. Ota ihan rauhallisesti. Kyllähän me aikuisetkin saatetaan välillä naureskella iteksemme jos tulee joku hauska juttu mieleen...vai? :)
 
Meillä naurettiin ja juteltiin pyöreälle lätkälle, johon lamppu kiinnitetään.

Olihan siinä lätkässä kaksi ruuvia (silmät?), koukku lampun kiinnittämiseen ja pätkä johtoa.

Tätä kesti kuukausikaupalla.

Todella fiksu nuori nainen hänestä on kasvanut.
 

Yhteistyössä