4,5vuotias ja virikehoito

[KAuhee mitä tiukkapipoja liikkeellä]

Mä varmaan laittaisin. Meidän 4v hyppis seinille, jos joutuis olemaan vaan mun ja vauvan kans, on niin aktiivinen ja tarvitsee paljon touhua.

No kun tätä mä olen ajatellutkin, mutta sitten taas miettii että olisko silti olla parempi olla kotona. Mutta kuinka vois olla parempi jos vauva vaikka huutaa yötä päivää tms.

Niinhän niillä vauvoilla on tapana tehdä. Ei kai se kenellekään tule yllätyksenä, että kahden tai useamman pienen lapsen kanssa voi olla tosi rankkaa? Jos omat voimavarat ei riitä huolehtimaan kaikista lapsista, niin ehkä kannattaisi olla lisääntymättä kovin monta kertaa peräkkäin. Kaikki vaan paasaa siitä kuinka lapsella on muka hienoa olla ylitäydessä päiväkodissa, missä joutuu koko ajan odottamaan jotain, milloin syömään, milloin ulos lähtemistä, milloin mitäkin. Siinä sitä oppii joo sosiaaliseksi, kun suurimman osan päivää odottaa vuoroaan 20 kiljuvan kaverin seurassa. Samaan aikaan äiti keskittyy kotona uuteen tulokkaaseen, joka on vienyt esikoisen silmissä hänen paikkansa perheessä. Mahtaa tuntua kivalta, kun tämä uusi saa jäädä kotiin äidin hoivaan ja itse joutuu päiväkotiin pois jaloista. Ja vaikka ne hoitajat esittää vanhempien nähden niin herttaista tätiä että, niin kyllä ne silti karjuu niille lapsille päät punaisina. Olen useamman kerran kuullut näin tapahtuvan, kun olen pukenut tai riisunut lastani päiväkodin eteisessä ja hoitajat eivät ole selvästikään tienneet meidän olevan siellä kuuntelemassa. Mä pidän lapseni aina kotona kun se suinkin on mahdollista.

Oletko jättänyt lukematta ketjua -jotkut leikki-ikäiset haluavat itse sinne tarhaan tai perhepäivähoitoon. Ei kukaan väitä että lapsen tulee olla hoidossa klo 7-17 ma-pe jossain ylitäydessä ruputarhassa, kun äiti lepäilee kotona vauvan kanssa. Jos on kiva ja tuttu hoitopaikka, virikehoito on todella järkevä vaihtoehto leikki-ikäiselle.

 

[Raukat]

Mä varmaan laittaisin. Meidän 4v hyppis seinille, jos joutuis olemaan vaan mun ja vauvan kans, on niin aktiivinen ja tarvitsee paljon touhua.

No kun tätä mä olen ajatellutkin, mutta sitten taas miettii että olisko silti olla parempi olla kotona. Mutta kuinka vois olla parempi jos vauva vaikka huutaa yötä päivää tms.

Niinhän niillä vauvoilla on tapana tehdä. Ei kai se kenellekään tule yllätyksenä, että kahden tai useamman pienen lapsen kanssa voi olla tosi rankkaa? Jos omat voimavarat ei riitä huolehtimaan kaikista lapsista, niin ehkä kannattaisi olla lisääntymättä kovin monta kertaa peräkkäin. Kaikki vaan paasaa siitä kuinka lapsella on muka hienoa olla ylitäydessä päiväkodissa, missä joutuu koko ajan odottamaan jotain, milloin syömään, milloin ulos lähtemistä, milloin mitäkin. Siinä sitä oppii joo sosiaaliseksi, kun suurimman osan päivää odottaa vuoroaan 20 kiljuvan kaverin seurassa. Samaan aikaan äiti keskittyy kotona uuteen tulokkaaseen, joka on vienyt esikoisen silmissä hänen paikkansa perheessä. Mahtaa tuntua kivalta, kun tämä uusi saa jäädä kotiin äidin hoivaan ja itse joutuu päiväkotiin pois jaloista. Ja vaikka ne hoitajat esittää vanhempien nähden niin herttaista tätiä että, niin kyllä ne silti karjuu niille lapsille päät punaisina. Olen useamman kerran kuullut näin tapahtuvan, kun olen pukenut tai riisunut lastani päiväkodin eteisessä ja hoitajat eivät ole selvästikään tienneet meidän olevan siellä kuuntelemassa. Mä pidän lapseni aina kotona kun se suinkin on mahdollista.

Joo, niin mäkin tekisin, jos mun lapset olisi noin huonossa tarhassa.. Sääli sun lapsiasi

 

[vieras]

Mä varmaan laittaisin. Meidän 4v hyppis seinille, jos joutuis olemaan vaan mun ja vauvan kans, on niin aktiivinen ja tarvitsee paljon touhua.

No kun tätä mä olen ajatellutkin, mutta sitten taas miettii että olisko silti olla parempi olla kotona. Mutta kuinka vois olla parempi jos vauva vaikka huutaa yötä päivää tms.

Niinhän niillä vauvoilla on tapana tehdä. Ei kai se kenellekään tule yllätyksenä, että kahden tai useamman pienen lapsen kanssa voi olla tosi rankkaa? Jos omat voimavarat ei riitä huolehtimaan kaikista lapsista, niin ehkä kannattaisi olla lisääntymättä kovin monta kertaa peräkkäin. Kaikki vaan paasaa siitä kuinka lapsella on muka hienoa olla ylitäydessä päiväkodissa, missä joutuu koko ajan odottamaan jotain, milloin syömään, milloin ulos lähtemistä, milloin mitäkin. Siinä sitä oppii joo sosiaaliseksi, kun suurimman osan päivää odottaa vuoroaan 20 kiljuvan kaverin seurassa. Samaan aikaan äiti keskittyy kotona uuteen tulokkaaseen, joka on vienyt esikoisen silmissä hänen paikkansa perheessä. Mahtaa tuntua kivalta, kun tämä uusi saa jäädä kotiin äidin hoivaan ja itse joutuu päiväkotiin pois jaloista. Ja vaikka ne hoitajat esittää vanhempien nähden niin herttaista tätiä että, niin kyllä ne silti karjuu niille lapsille päät punaisina. Olen useamman kerran kuullut näin tapahtuvan, kun olen pukenut tai riisunut lastani päiväkodin eteisessä ja hoitajat eivät ole selvästikään tienneet meidän olevan siellä kuuntelemassa. Mä pidän lapseni aina kotona kun se suinkin on mahdollista.

Ei sinne kukaan väkisin vie ketään. Vaan kyllä kai jokainen vanhempi tunnistaa lapsessaan sen, että tarviiko virikkeitä samn ikäisistä lapsista vai viihtyykö paljon itsekseen. Lapset ei oo kaikki samanlaisia. Kaikki lapset myös tarvii eriasiaoita ja virikkeitä eri aikaan kuin toiset. Tässä taas huomattiin, että vasta 18- vee äiti voi laittaa lapsen ulos ilman äitiä. Sairasta!!!

Sä olet naurettava. MIssä kohtaa luki, että lapset pitää olla kotihoidossa 18-vuotiaaksi asti? Huomaa kyllä minkä tasoista porukkaa täällä palstailee, kun ei osata edes lukea. Ehkä on parempi viedä se lapsi hoitoon heti synnäriltä, ettei vaan itse rasitu, eikä lapsi vaan jää paitsi niistä hienoista virikkeistä.

 

[EllaDonna]

Kyllä mun mielestä jo pari vuotiaan on hyvä päästä ryhmään harjoittelemaan sosiaalisia taitoja edes muutaman kerran viikossa. Pelkkä vauvan- ja kodinhoidon katseleminen ei kuulosta kovin kehittävälle. Sitä ehtii seuraamaan kivan tarhapäivän jälkeenkin.

 

[vieras]

Kyllä mun mielestä jo pari vuotiaan on hyvä päästä ryhmään harjoittelemaan sosiaalisia taitoja edes muutaman kerran viikossa. Pelkkä vauvan- ja kodinhoidon katseleminen ei kuulosta kovin kehittävälle. Sitä ehtii seuraamaan kivan tarhapäivän jälkeenkin.

Se 2-v voi mennä äidin ja vauvan kanssa muskariin ja perhekerhoon ja siinä on todellakin tarpeeksi kavereita ja toimitaan niin pienelle lapselle.

 

[ghj]

Mä varmaan laittaisin. Meidän 4v hyppis seinille, jos joutuis olemaan vaan mun ja vauvan kans, on niin aktiivinen ja tarvitsee paljon touhua.

No kun tätä mä olen ajatellutkin, mutta sitten taas miettii että olisko silti olla parempi olla kotona. Mutta kuinka vois olla parempi jos vauva vaikka huutaa yötä päivää tms.

Niinhän niillä vauvoilla on tapana tehdä. Ei kai se kenellekään tule yllätyksenä, että kahden tai useamman pienen lapsen kanssa voi olla tosi rankkaa? Jos omat voimavarat ei riitä huolehtimaan kaikista lapsista, niin ehkä kannattaisi olla lisääntymättä kovin monta kertaa peräkkäin. Kaikki vaan paasaa siitä kuinka lapsella on muka hienoa olla ylitäydessä päiväkodissa, missä joutuu koko ajan odottamaan jotain, milloin syömään, milloin ulos lähtemistä, milloin mitäkin. Siinä sitä oppii joo sosiaaliseksi, kun suurimman osan päivää odottaa vuoroaan 20 kiljuvan kaverin seurassa. Samaan aikaan äiti keskittyy kotona uuteen tulokkaaseen, joka on vienyt esikoisen silmissä hänen paikkansa perheessä. Mahtaa tuntua kivalta, kun tämä uusi saa jäädä kotiin äidin hoivaan ja itse joutuu päiväkotiin pois jaloista. Ja vaikka ne hoitajat esittää vanhempien nähden niin herttaista tätiä että, niin kyllä ne silti karjuu niille lapsille päät punaisina. Olen useamman kerran kuullut näin tapahtuvan, kun olen pukenut tai riisunut lastani päiväkodin eteisessä ja hoitajat eivät ole selvästikään tienneet meidän olevan siellä kuuntelemassa. Mä pidän lapseni aina kotona kun se suinkin on mahdollista.

Ei sinne kukaan väkisin vie ketään. Vaan kyllä kai jokainen vanhempi tunnistaa lapsessaan sen, että tarviiko virikkeitä samn ikäisistä lapsista vai viihtyykö paljon itsekseen. Lapset ei oo kaikki samanlaisia. Kaikki lapset myös tarvii eriasiaoita ja virikkeitä eri aikaan kuin toiset. Tässä taas huomattiin, että vasta 18- vee äiti voi laittaa lapsen ulos ilman äitiä. Sairasta!!!

Sä olet naurettava. MIssä kohtaa luki, että lapset pitää olla kotihoidossa 18-vuotiaaksi asti? Huomaa kyllä minkä tasoista porukkaa täällä palstailee, kun ei osata edes lukea. Ehkä on parempi viedä se lapsi hoitoon heti synnäriltä, ettei vaan itse rasitu, eikä lapsi vaan jää paitsi niistä hienoista virikkeistä.

Ei oo kukaan puhunu siitä, että äiti rasittuu vaan siitä, kuinka se lapsi saa kotona virikkeitä. ei kaikki äiditkään ole samasta muotista. Joku osaa toista ja toinen äiti toista. Joku saa lapset viihtymään kotona ja toinen lapsi vaatii oman ikäistään seuraa. Ymmärrä nyt jo! Sulla on ollu huonoja tarha kokemuksia ei kannata kuitenkaan yleistää. Meidän tarha ainakin on ihan hyvä. ei oo koskaan tarvinnu valittaa mistään ja lapsi tykänny myös!!

 

[Peppari]

Hahaa mikä kysymys palstalle, ihan tiedoksi:
Missään tapauksessa ei ole hyväksyttävää viedä lasta hoitoon! Kunnon äidit hoitavat lapset kotona, oli virikkeitä tai ei.
:saint:

 

[tt]

Itse veisin ehdottomasti. Meidän (lähes) 4v jatkoi ihan normaalisti tarhassa vauvan synnyttyä ja se oli tosi hyvä ratkaisu. Isoveli ei väsynyt tarhailuun vaan halusi sinne itsekin ja kotona sitten jaksoi olla rauhallisempi, kun itsellä ei ollut tietenkään paljon paukkuja synnytyksen jälkeen, eli luettiin kirjoja tms.

Täällä meidän asuinmaassa tosin isonsisaruksen tarhailu ei ole vastaava synti kuin Suomessa, vaan itsestäänselvyys silloin kun vauva syntyy.

 

[vieras]

Kyllä mun mielestä jo pari vuotiaan on hyvä päästä ryhmään harjoittelemaan sosiaalisia taitoja edes muutaman kerran viikossa. Pelkkä vauvan- ja kodinhoidon katseleminen ei kuulosta kovin kehittävälle. Sitä ehtii seuraamaan kivan tarhapäivän jälkeenkin.

Se 2-v voi mennä äidin ja vauvan kanssa muskariin ja perhekerhoon ja siinä on todellakin tarpeeksi kavereita ja toimitaan niin pienelle lapselle.

Elikkä vastasyntyneen kanssa pitäis heti lähteä liikenteeseen??

 

[v]

Tässä mietin, että eikö se voisi olla uudenkin tulokkaan kannalta hyvä saada äiti välillä kokonaan itselleen, niin kuin esikoinen on saanut koko siihen astisen elämänsä ajan. En muista tiedä, mutta jos minulla pyörisi tuossa isompi lapsi jatkuvasti omaa osaansa vaatimassa, niin en tiedä jaksaisinko samalla tavalla ihastella vauvaani ja puuhastella sen kanssa rauhassa. Miksi miettiä vain sen vanhemman lapsen parasta?

 

[Yksi kokemus]

Meillä nyt 4,5-vuotias on ollut kotona pikkusisaruksen syntymästä (1,5 v) lähtien, kahdesti viikossa on ollut kerhossa 3,5 h kerrallaan, lisäksi yhtenä päivänä viikossa liikuntakerhossa ja kuviskerhossa. Ihan kivasti on riittänyt, mutta nyt enenevässä määrin aamuisin on alkanut valittaa tekemisen puutetta. Puuhaillaan kyllä yhdessä kotona, ulkoillaan päivittäin, hän "leikkii" pikkusisaruksen kanssa jne. mutta kyllä oman ikäinen seura on ihan toista luokkaa kuitenkin. Naapurustossa on onneksi kavereita, joiden kanssa viettää päivittäin aikaa.

Eli jos ap:llä ei ole kerhomahdollisuutta tai muita paikkoja, jossa tuon ikäinen lapsi voisi leikkiä toisten kanssa, harkitsisin vakavasti. En kerta kaikkiaan käsitä, miten päiväkodissa olo poikkeaa kerhosta, jos molemmissa vietetään suurin piirtein sama aika??? Kerho on ok ja kehittävää toimintaa, mutta samat jutut päiväkodissa on paheksuttavaa virikehoitoa, jossa lapsi vain halutaan pois jaloista.

Itsekin ollaan muuttamassa paikkakunnalle, jossa ei ole kerhoa, ja vakavasti harkitsen sitä vaihtoehtoa, että isompi menisi osapäivähoitoon. Kerho on kuitenkin ollut hänelle aina viikon kohokohta.

 

[vieras]

Meidän 5 v. halusi jäädä kotiin äidin ja vauvan kanssa. Enkä minä kyllä olisi sitä hoitoon vienytkään. Virikkeitä kyllä löytyy kun käy harrastuksissa 4 kertaa viikossa ja lisäksi kyläillään mahdollisimman paljon. Sikäli käynyt hyvä tuuri, että monella ystävällä on myös saman ikäinen lapsi kotona.

 

[EllaDonna]

Kyllä mun mielestä jo pari vuotiaan on hyvä päästä ryhmään harjoittelemaan sosiaalisia taitoja edes muutaman kerran viikossa. Pelkkä vauvan- ja kodinhoidon katseleminen ei kuulosta kovin kehittävälle. Sitä ehtii seuraamaan kivan tarhapäivän jälkeenkin.

Se 2-v voi mennä äidin ja vauvan kanssa muskariin ja perhekerhoon ja siinä on todellakin tarpeeksi kavereita ja toimitaan niin pienelle lapselle.

Aha. Kerropa tuo mun sosiaaliselle parivuotiaalle. Ja vauvan kanssa en ainakaan itse haluaisi mennä muskariin imettelemään ja hyssyttelemään. Perhekerhossa käydään tarhan lisäksi iltaisin, mutta ei se parituntinen kyllä todellakaan riittäisi koko päivän aktiviteetiksi.

 

[vieras]

Meillä nyt 4,5-vuotias on ollut kotona pikkusisaruksen syntymästä (1,5 v) lähtien, kahdesti viikossa on ollut kerhossa 3,5 h kerrallaan, lisäksi yhtenä päivänä viikossa liikuntakerhossa ja kuviskerhossa. Ihan kivasti on riittänyt, mutta nyt enenevässä määrin aamuisin on alkanut valittaa tekemisen puutetta. Puuhaillaan kyllä yhdessä kotona, ulkoillaan päivittäin, hän "leikkii" pikkusisaruksen kanssa jne. mutta kyllä oman ikäinen seura on ihan toista luokkaa kuitenkin. Naapurustossa on onneksi kavereita, joiden kanssa viettää päivittäin aikaa.

Eli jos ap:llä ei ole kerhomahdollisuutta tai muita paikkoja, jossa tuon ikäinen lapsi voisi leikkiä toisten kanssa, harkitsisin vakavasti. En kerta kaikkiaan käsitä, miten päiväkodissa olo poikkeaa kerhosta, jos molemmissa vietetään suurin piirtein sama aika??? Kerho on ok ja kehittävää toimintaa, mutta samat jutut päiväkodissa on paheksuttavaa virikehoitoa, jossa lapsi vain halutaan pois jaloista.

Itsekin ollaan muuttamassa paikkakunnalle, jossa ei ole kerhoa, ja vakavasti harkitsen sitä vaihtoehtoa, että isompi menisi osapäivähoitoon. Kerho on kuitenkin ollut hänelle aina viikon kohokohta.

Kerho ei tule yhteiskunnalla niin kalliiksi kuin päivähoito. Päivähoitopaikkoihin jonottaa koko ajan lapsia ja kaikki kunnat eivät pysty tarjoamaan hoitopaikkoja määräajassa, vaikka laki sanoisi mitä. Itse olen ollut tilanteessa, että hoitovapaan jälkeen piti palata töihin ja kunta tarjosi ei oota, vaikka olin laittanut hoitopaikkahakemuksen useita kuukausia aiemmin. Turhaan (=äidin laiskuuden takia, vaikka muita tekosyitä esitetäänkin) hoidossa olevat saattavat viedä jonkun todella tarvitsevan hoitopaikan.

Nykyvanhemmat on ihan hukassa vanhemmuutensa kanssa. Vievät lapsensa hoitoon, kun eivät itse selviä heidän kanssaan kotona. Ei ollut ennenkään subjektiivista hoito-oikeutta ja ihan normaaleja ihmisiä kasvoi. Lapsi ei oikeasti tarvitse aamusta iltaan mitään hienoja virikkeitä. Ja pienen lapsen kannalta ne virikkeet ovat esim yhdessä tehdyt kotityöt. Kukaan äiti ei voi olla niin avuton, ettei osaa pikkuista lastaan itse hoitaa.

 

[Mistä näitä tonttuja sikiää..]

Meillä nyt 4,5-vuotias on ollut kotona pikkusisaruksen syntymästä (1,5 v) lähtien, kahdesti viikossa on ollut kerhossa 3,5 h kerrallaan, lisäksi yhtenä päivänä viikossa liikuntakerhossa ja kuviskerhossa. Ihan kivasti on riittänyt, mutta nyt enenevässä määrin aamuisin on alkanut valittaa tekemisen puutetta. Puuhaillaan kyllä yhdessä kotona, ulkoillaan päivittäin, hän "leikkii" pikkusisaruksen kanssa jne. mutta kyllä oman ikäinen seura on ihan toista luokkaa kuitenkin. Naapurustossa on onneksi kavereita, joiden kanssa viettää päivittäin aikaa.

Eli jos ap:llä ei ole kerhomahdollisuutta tai muita paikkoja, jossa tuon ikäinen lapsi voisi leikkiä toisten kanssa, harkitsisin vakavasti. En kerta kaikkiaan käsitä, miten päiväkodissa olo poikkeaa kerhosta, jos molemmissa vietetään suurin piirtein sama aika??? Kerho on ok ja kehittävää toimintaa, mutta samat jutut päiväkodissa on paheksuttavaa virikehoitoa, jossa lapsi vain halutaan pois jaloista.

Itsekin ollaan muuttamassa paikkakunnalle, jossa ei ole kerhoa, ja vakavasti harkitsen sitä vaihtoehtoa, että isompi menisi osapäivähoitoon. Kerho on kuitenkin ollut hänelle aina viikon kohokohta.

Kerho ei tule yhteiskunnalla niin kalliiksi kuin päivähoito. Päivähoitopaikkoihin jonottaa koko ajan lapsia ja kaikki kunnat eivät pysty tarjoamaan hoitopaikkoja määräajassa, vaikka laki sanoisi mitä. Itse olen ollut tilanteessa, että hoitovapaan jälkeen piti palata töihin ja kunta tarjosi ei oota, vaikka olin laittanut hoitopaikkahakemuksen useita kuukausia aiemmin. Turhaan (=äidin laiskuuden takia, vaikka muita tekosyitä esitetäänkin) hoidossa olevat saattavat viedä jonkun todella tarvitsevan hoitopaikan.

Nykyvanhemmat on ihan hukassa vanhemmuutensa kanssa. Vievät lapsensa hoitoon, kun eivät itse selviä heidän kanssaan kotona. Ei ollut ennenkään subjektiivista hoito-oikeutta ja ihan normaaleja ihmisiä kasvoi. Lapsi ei oikeasti tarvitse aamusta iltaan mitään hienoja virikkeitä. Ja pienen lapsen kannalta ne virikkeet ovat esim yhdessä tehdyt kotityöt. Kukaan äiti ei voi olla niin avuton, ettei osaa pikkuista lastaan itse hoitaa.

Ennen oli erilainen yhteiskunta -oli sukulaiset ja pihapiirit hoitamassa lapsia kollektiivisesti, kun äidit teki töitä. Olet aika tietämätön ihminen. Ilmeisesti luulet tietäväsi paremmin muiden asiat kuin he itse. Se nyt ei vaan ole mahdollista.

 

[sama]

Meillä nyt 4,5-vuotias on ollut kotona pikkusisaruksen syntymästä (1,5 v) lähtien, kahdesti viikossa on ollut kerhossa 3,5 h kerrallaan, lisäksi yhtenä päivänä viikossa liikuntakerhossa ja kuviskerhossa. Ihan kivasti on riittänyt, mutta nyt enenevässä määrin aamuisin on alkanut valittaa tekemisen puutetta. Puuhaillaan kyllä yhdessä kotona, ulkoillaan päivittäin, hän "leikkii" pikkusisaruksen kanssa jne. mutta kyllä oman ikäinen seura on ihan toista luokkaa kuitenkin. Naapurustossa on onneksi kavereita, joiden kanssa viettää päivittäin aikaa.

Eli jos ap:llä ei ole kerhomahdollisuutta tai muita paikkoja, jossa tuon ikäinen lapsi voisi leikkiä toisten kanssa, harkitsisin vakavasti. En kerta kaikkiaan käsitä, miten päiväkodissa olo poikkeaa kerhosta, jos molemmissa vietetään suurin piirtein sama aika??? Kerho on ok ja kehittävää toimintaa, mutta samat jutut päiväkodissa on paheksuttavaa virikehoitoa, jossa lapsi vain halutaan pois jaloista.

Itsekin ollaan muuttamassa paikkakunnalle, jossa ei ole kerhoa, ja vakavasti harkitsen sitä vaihtoehtoa, että isompi menisi osapäivähoitoon. Kerho on kuitenkin ollut hänelle aina viikon kohokohta.

Kerho ei tule yhteiskunnalla niin kalliiksi kuin päivähoito. Päivähoitopaikkoihin jonottaa koko ajan lapsia ja kaikki kunnat eivät pysty tarjoamaan hoitopaikkoja määräajassa, vaikka laki sanoisi mitä. Itse olen ollut tilanteessa, että hoitovapaan jälkeen piti palata töihin ja kunta tarjosi ei oota, vaikka olin laittanut hoitopaikkahakemuksen useita kuukausia aiemmin. Turhaan (=äidin laiskuuden takia, vaikka muita tekosyitä esitetäänkin) hoidossa olevat saattavat viedä jonkun todella tarvitsevan hoitopaikan.

Nykyvanhemmat on ihan hukassa vanhemmuutensa kanssa. Vievät lapsensa hoitoon, kun eivät itse selviä heidän kanssaan kotona. Ei ollut ennenkään subjektiivista hoito-oikeutta ja ihan normaaleja ihmisiä kasvoi. Lapsi ei oikeasti tarvitse aamusta iltaan mitään hienoja virikkeitä. Ja pienen lapsen kannalta ne virikkeet ovat esim yhdessä tehdyt kotityöt. Kukaan äiti ei voi olla niin avuton, ettei osaa pikkuista lastaan itse hoitaa.

Ennen oli erilainen yhteiskunta -oli sukulaiset ja pihapiirit hoitamassa lapsia kollektiivisesti, kun äidit teki töitä. Olet aika tietämätön ihminen. Ilmeisesti luulet tietäväsi paremmin muiden asiat kuin he itse. Se nyt ei vaan ole mahdollista.

Lisäys vielä: Nykyään ei ole monilla ihmisillä samanlaista verkostoa, nykyään on onneksi tarhat ja kerhot. Äidit kotona ollessaan eivät ehkä lypsä lehmiä tai tee muita vastaavia töitä, jos joku siihen puuttuu... Oleellisempi pointti on se, että lapset vaan eivät nykyään saa juosta vapaina pihapiirissä useiden aikuisten heitä vahtiessa kuten ennen vanhaan. Onneksi on tarhat!

 

[000]

Poikani meni päiväkotiin 1v4kk iässä. Sisarus syntyi hänen ollessa 3v3kk. Pohdin asiaa pitkään ja yhteisymmärryksessä perheen, päiväkodin ja pojan kanssa päädyimme ns. virikehoitoon. Poika on 9pv/kk eli noin 2päivää viikossa päiväkodissa. Poika on nyt 4,5 vuotta. Päivät ovat todella tärkeitä hänelle ennenkaikkea ystävien takia. Kotona saa kyllä askarrella ja puuhailla, mutta pikkusiskosta ei ole vielä kunnon leikkikaveriksi.

Meillä päiväkoti täteineen ja kavereineen oli ennestään tuttu ja jatkumo oli tärkeää. Huonointa on se että vain pari päivää päiväkodissa ei pojan mielestä riitä. Jää kuulemma paljosta paitsi.

Suosittelen. (Kallista se kyllä on. Pojasta ei makseta kodinhoidontukea ja päiväkotimaksu on korkea miehen tulojen perusteella.)

 

[Niin]

Minusta on väärin viedä hoitopaikka sitä OIKEASTI tarvitsevalta. Kyllä vanhempien pitäisi pystyä sen verran virikkeitä luomaan lapselleen että ei ulkopuoliseen hoitoon tarvitsisi viedä. Kyllä minua kyrsi aikanaan kun töitä olisi ollut muttei lapsille hoitopaikkaa kun päiväkodissa niin paljon virikehoitolapsia. Siksipä meillä lapset jäivät kotiin kun minäkin jäin äitiyslomalle, saa töissä käyvät lapsilleen hoitopaikan.

 

[hmmm]

Miettikäähän miten ihanaa se on esikoisellekin, että saa aamulla herätä kiireettömästi! ja vauva´lle ja äidille. Meillä 5v. jäi kotiin ilman muuta, en todellakaan jaksaisi lähteä häntä aamusta raijaamaan päiväkotiin. Meillä on ystäviä ja jonkinlaista kerhotoimintaakin, joten se saanee riittää lapselleni, joka ei edes kaipaa takaisin päiväkotiin, vaikka siellä viíhtyikin pari vuotta. Mutta virikehoito on tämän päivän pop ja outo olet, jos et vie lastasi hoitoon. Näin olen rivien välistä lukenut. Meillä on onnellinen 5v. vaikka kotona "joutuukin" olemaan

 

[popi]

Mä varmaan laittaisin. Meidän 4v hyppis seinille, jos joutuis olemaan vaan mun ja vauvan kans, on niin aktiivinen ja tarvitsee paljon touhua.

No kun tätä mä olen ajatellutkin, mutta sitten taas miettii että olisko silti olla parempi olla kotona. Mutta kuinka vois olla parempi jos vauva vaikka huutaa yötä päivää tms.

Niinhän niillä vauvoilla on tapana tehdä. Ei kai se kenellekään tule yllätyksenä, että kahden tai useamman pienen lapsen kanssa voi olla tosi rankkaa? Jos omat voimavarat ei riitä huolehtimaan kaikista lapsista, niin ehkä kannattaisi olla lisääntymättä kovin monta kertaa peräkkäin. Kaikki vaan paasaa siitä kuinka lapsella on muka hienoa olla ylitäydessä päiväkodissa, missä joutuu koko ajan odottamaan jotain, milloin syömään, milloin ulos lähtemistä, milloin mitäkin. Siinä sitä oppii joo sosiaaliseksi, kun suurimman osan päivää odottaa vuoroaan 20 kiljuvan kaverin seurassa. Samaan aikaan äiti keskittyy kotona uuteen tulokkaaseen, joka on vienyt esikoisen silmissä hänen paikkansa perheessä. Mahtaa tuntua kivalta, kun tämä uusi saa jäädä kotiin äidin hoivaan ja itse joutuu päiväkotiin pois jaloista. Ja vaikka ne hoitajat esittää vanhempien nähden niin herttaista tätiä että, niin kyllä ne silti karjuu niille lapsille päät punaisina. Olen useamman kerran kuullut näin tapahtuvan, kun olen pukenut tai riisunut lastani päiväkodin eteisessä ja hoitajat eivät ole selvästikään tienneet meidän olevan siellä kuuntelemassa. Mä pidän lapseni aina kotona kun se suinkin on mahdollista.

Ei sinne kukaan väkisin vie ketään. Vaan kyllä kai jokainen vanhempi tunnistaa lapsessaan sen, että tarviiko virikkeitä samn ikäisistä lapsista vai viihtyykö paljon itsekseen. Lapset ei oo kaikki samanlaisia. Kaikki lapset myös tarvii eriasiaoita ja virikkeitä eri aikaan kuin toiset. Tässä taas huomattiin, että vasta 18- vee äiti voi laittaa lapsen ulos ilman äitiä. Sairasta!!!

Sä olet naurettava. MIssä kohtaa luki, että lapset pitää olla kotihoidossa 18-vuotiaaksi asti? Huomaa kyllä minkä tasoista porukkaa täällä palstailee, kun ei osata edes lukea. Ehkä on parempi viedä se lapsi hoitoon heti synnäriltä, ettei vaan itse rasitu, eikä lapsi vaan jää paitsi niistä hienoista virikkeistä.

No itseasiassa syyllistyit nyt itsekkin siihen "lukutaidottomuuteen" Täällähän ei ollut kyse siitä, että lapsi synnäriltä mihkään vietäisiin, eikä siitä että äiti itse rasittuisi, vaan lähinnä lapsen kannalta pohdittiin asiaa.
Ja tosiaan moni lapsi osaa jo itse ilmaista tuossa iässä oman tahtonsa.

 

[ap]

Miettikäähän miten ihanaa se on esikoisellekin, että saa aamulla herätä kiireettömästi! ja vauva´lle ja äidille. Meillä 5v. jäi kotiin ilman muuta, en todellakaan jaksaisi lähteä häntä aamusta raijaamaan päiväkotiin. Meillä on ystäviä ja jonkinlaista kerhotoimintaakin, joten se saanee riittää lapselleni, joka ei edes kaipaa takaisin päiväkotiin, vaikka siellä viíhtyikin pari vuotta. Mutta virikehoito on tämän päivän pop ja outo olet, jos et vie lastasi hoitoon. Näin olen rivien välistä lukenut. Meillä on onnellinen 5v. vaikka kotona "joutuukin" olemaan

Meillä veisi isä mennessään lapsen hoitoon yhdeksältä. Eli esikko kun herää jo kuudelta niin ei tossa mikään kiire tule

 

[Yksi kokemus]

Meillä nyt 4,5-vuotias on ollut kotona pikkusisaruksen syntymästä (1,5 v) lähtien, kahdesti viikossa on ollut kerhossa 3,5 h kerrallaan, lisäksi yhtenä päivänä viikossa liikuntakerhossa ja kuviskerhossa. Ihan kivasti on riittänyt, mutta nyt enenevässä määrin aamuisin on alkanut valittaa tekemisen puutetta. Puuhaillaan kyllä yhdessä kotona, ulkoillaan päivittäin, hän "leikkii" pikkusisaruksen kanssa jne. mutta kyllä oman ikäinen seura on ihan toista luokkaa kuitenkin. Naapurustossa on onneksi kavereita, joiden kanssa viettää päivittäin aikaa.

Eli jos ap:llä ei ole kerhomahdollisuutta tai muita paikkoja, jossa tuon ikäinen lapsi voisi leikkiä toisten kanssa, harkitsisin vakavasti. En kerta kaikkiaan käsitä, miten päiväkodissa olo poikkeaa kerhosta, jos molemmissa vietetään suurin piirtein sama aika??? Kerho on ok ja kehittävää toimintaa, mutta samat jutut päiväkodissa on paheksuttavaa virikehoitoa, jossa lapsi vain halutaan pois jaloista.

Itsekin ollaan muuttamassa paikkakunnalle, jossa ei ole kerhoa, ja vakavasti harkitsen sitä vaihtoehtoa, että isompi menisi osapäivähoitoon. Kerho on kuitenkin ollut hänelle aina viikon kohokohta.

Kerho ei tule yhteiskunnalla niin kalliiksi kuin päivähoito. Päivähoitopaikkoihin jonottaa koko ajan lapsia ja kaikki kunnat eivät pysty tarjoamaan hoitopaikkoja määräajassa, vaikka laki sanoisi mitä. Itse olen ollut tilanteessa, että hoitovapaan jälkeen piti palata töihin ja kunta tarjosi ei oota, vaikka olin laittanut hoitopaikkahakemuksen useita kuukausia aiemmin. Turhaan (=äidin laiskuuden takia, vaikka muita tekosyitä esitetäänkin) hoidossa olevat saattavat viedä jonkun todella tarvitsevan hoitopaikan.

Nykyvanhemmat on ihan hukassa vanhemmuutensa kanssa. Vievät lapsensa hoitoon, kun eivät itse selviä heidän kanssaan kotona. Ei ollut ennenkään subjektiivista hoito-oikeutta ja ihan normaaleja ihmisiä kasvoi. Lapsi ei oikeasti tarvitse aamusta iltaan mitään hienoja virikkeitä. Ja pienen lapsen kannalta ne virikkeet ovat esim yhdessä tehdyt kotityöt. Kukaan äiti ei voi olla niin avuton, ettei osaa pikkuista lastaan itse hoitaa.

Hei!

Ymmärrän kyllä täysin tuon pointin, että päiväkodissa vie paikan joltain toiselta, ja sillä suosinkin kerhoa ensisijaisesti. Mutta tämä ei ole useimpien paheksunnan syy tällä palstalla, vaan se, että lapsi on yleisesti ottaen pois kotoa "kun äiti ei pärjää" tms. Kerho on kuitenkin yleensä jees, mutta sama aika pk:ssa on pahasta. Ja useimmiten tässä yhteydessä ei todellakaan mainita sitä, että vie hoitopaikan joltain. Kaikissa kunnissa kun ei ole muita vaihtoehtoja kuin se pk, mikä on sääli. Silläpä monet lapset sitten jatkavatkin päiväkodissa, kun ei se äidin kaiken korvaava seura 24/7 aina jaksa lastakaan kiinnostaa. Kuntien pitäisi panostaa näihin kerhoihin, sillä säästäisi varmasti kustannuksia myös siellä kunnan päässä.

Kaikilla ei myöskään ole naapurustossa leikkikavereita tai että äiti (esim. minä - tunnustan), en todellakaan ole mikään askartelija näpertelijä, joka osaisi väsätä mitään, mikä lasta voisi kiinnostaa. Leivotaan yhdessä, luetaan, pelataan jne. mutta kyllä se meno on ihan toisenlaista, kun saa oman ikäisten kavereiden pistää leikin pystyyn. Ja useimmiten vielä tuo pikkusisarus aika lahjakkaasti sotkee kaikki askartelut, jos vain käsiksi pääsee (ja erittäin usein pääsee).

Jos lapsi käy parina päivänä viikossa ohjatussa toiminnassa, oli se sitten kerho, pk, jumppa, mikä hyvänsä, niin se ei voi olla pahasta. Ainakin meidän 4,5-vuotiaalle lapselle kavereiden kanssa leikkiminen ja joku muu touhuilu oman ikäisten kanssa on hyvin mieluista. Ja tämä ei ole mitenkään pois kotielämästä, tunteja näihin harrastuksiin on kulunut 9 / viikko. Eli kyllä kerkeää kotonakin olemaan.

 

[vieras]

Meillä nyt 4,5-vuotias on ollut kotona pikkusisaruksen syntymästä (1,5 v) lähtien, kahdesti viikossa on ollut kerhossa 3,5 h kerrallaan, lisäksi yhtenä päivänä viikossa liikuntakerhossa ja kuviskerhossa. Ihan kivasti on riittänyt, mutta nyt enenevässä määrin aamuisin on alkanut valittaa tekemisen puutetta. Puuhaillaan kyllä yhdessä kotona, ulkoillaan päivittäin, hän "leikkii" pikkusisaruksen kanssa jne. mutta kyllä oman ikäinen seura on ihan toista luokkaa kuitenkin. Naapurustossa on onneksi kavereita, joiden kanssa viettää päivittäin aikaa.

Eli jos ap:llä ei ole kerhomahdollisuutta tai muita paikkoja, jossa tuon ikäinen lapsi voisi leikkiä toisten kanssa, harkitsisin vakavasti. En kerta kaikkiaan käsitä, miten päiväkodissa olo poikkeaa kerhosta, jos molemmissa vietetään suurin piirtein sama aika??? Kerho on ok ja kehittävää toimintaa, mutta samat jutut päiväkodissa on paheksuttavaa virikehoitoa, jossa lapsi vain halutaan pois jaloista.

Itsekin ollaan muuttamassa paikkakunnalle, jossa ei ole kerhoa, ja vakavasti harkitsen sitä vaihtoehtoa, että isompi menisi osapäivähoitoon. Kerho on kuitenkin ollut hänelle aina viikon kohokohta.

Kerho ei tule yhteiskunnalla niin kalliiksi kuin päivähoito. Päivähoitopaikkoihin jonottaa koko ajan lapsia ja kaikki kunnat eivät pysty tarjoamaan hoitopaikkoja määräajassa, vaikka laki sanoisi mitä. Itse olen ollut tilanteessa, että hoitovapaan jälkeen piti palata töihin ja kunta tarjosi ei oota, vaikka olin laittanut hoitopaikkahakemuksen useita kuukausia aiemmin. Turhaan (=äidin laiskuuden takia, vaikka muita tekosyitä esitetäänkin) hoidossa olevat saattavat viedä jonkun todella tarvitsevan hoitopaikan.

Nykyvanhemmat on ihan hukassa vanhemmuutensa kanssa. Vievät lapsensa hoitoon, kun eivät itse selviä heidän kanssaan kotona. Ei ollut ennenkään subjektiivista hoito-oikeutta ja ihan normaaleja ihmisiä kasvoi. Lapsi ei oikeasti tarvitse aamusta iltaan mitään hienoja virikkeitä. Ja pienen lapsen kannalta ne virikkeet ovat esim yhdessä tehdyt kotityöt. Kukaan äiti ei voi olla niin avuton, ettei osaa pikkuista lastaan itse hoitaa.

Hei!

Ymmärrän kyllä täysin tuon pointin, että päiväkodissa vie paikan joltain toiselta, ja sillä suosinkin kerhoa ensisijaisesti. Mutta tämä ei ole useimpien paheksunnan syy tällä palstalla, vaan se, että lapsi on yleisesti ottaen pois kotoa "kun äiti ei pärjää" tms. Kerho on kuitenkin yleensä jees, mutta sama aika pk:ssa on pahasta. Ja useimmiten tässä yhteydessä ei todellakaan mainita sitä, että vie hoitopaikan joltain. Kaikissa kunnissa kun ei ole muita vaihtoehtoja kuin se pk, mikä on sääli. Silläpä monet lapset sitten jatkavatkin päiväkodissa, kun ei se äidin kaiken korvaava seura 24/7 aina jaksa lastakaan kiinnostaa. Kuntien pitäisi panostaa näihin kerhoihin, sillä säästäisi varmasti kustannuksia myös siellä kunnan päässä.

Kaikilla ei myöskään ole naapurustossa leikkikavereita tai että äiti (esim. minä - tunnustan), en todellakaan ole mikään askartelija näpertelijä, joka osaisi väsätä mitään, mikä lasta voisi kiinnostaa. Leivotaan yhdessä, luetaan, pelataan jne. mutta kyllä se meno on ihan toisenlaista, kun saa oman ikäisten kavereiden pistää leikin pystyyn. Ja useimmiten vielä tuo pikkusisarus aika lahjakkaasti sotkee kaikki askartelut, jos vain käsiksi pääsee (ja erittäin usein pääsee).

Jos lapsi käy parina päivänä viikossa ohjatussa toiminnassa, oli se sitten kerho, pk, jumppa, mikä hyvänsä, niin se ei voi olla pahasta. Ainakin meidän 4,5-vuotiaalle lapselle kavereiden kanssa leikkiminen ja joku muu touhuilu oman ikäisten kanssa on hyvin mieluista. Ja tämä ei ole mitenkään pois kotielämästä, tunteja näihin harrastuksiin on kulunut 9 / viikko. Eli kyllä kerkeää kotonakin olemaan.

Niin, se kerho taitaa kestää maksimissaan 3 tuntia kerrallaan. Kuinka moni virikelapsi on päiväkodissa vain kolme tuntia päivässä ja vain kahtena päivänä viikossa? Ei kukaan. Kerhossa ei ainakaan vie kenenkään tarvitsevan paikkaa toisin kuin päiväkodissa. Voin kertoa, että otti aikalailla päähän, kun asuinalueemme ainoa hoitopaikka eli pk oli niin täynnä, ettei kunta pystynyt hoitoa järjestämään. Mun olisi pitänyt alkaa kuljettaa lapsia eri paikkoihin eri puolille kuntaa ja välimatkat on pitkiä täällä maalla. Se on pikkuisen vaikeaa ilman autoa. Joo ihan oma vika, ettei ole varaa pitää autoa, mut samaan aikaan naapurin hienostoakka kuskasi kävellen virikelastaan tohon lähipäiväkotiin. Kyllä siinä kohtaa joku meni pahasti pieleen.