4,5-vuotias ja ärsyttävä rooli päällä

[draamamamma]

Mä oon niin helisemässä tuon meiän 4,5-vuotiaan kanssa!! Laskin taas tuhanteen etten olis sanonut ihan kaikkee mitä päässä liikku ja varsinkaan tehny. Mä en tiiä...Siis se on vaan ollu viime viikkoina ihan järjettömän ärsyttävä ja rasittava. Sillä tuntuu olevan vaan kaks vaihdetta: joko se kitisee, vinkuu, kiukuttelee tai sitten se riehuu ja vetää jotenkin sellasta tekopirteetä teatteria. Tää jälkimmäinen on ehkä se rasittavampi juttu. Mä en etes muista millon viimeks se ois puhu omalla äänellään/ ollu oma itsensä, vaan tosiaan vetää koko ajan jotain roolia, on kuin jostain piirretystä kohellus pätkästä. Puhuu sellaisella nasaali-äänellä, tekee jotain ihme liikkeitä, vääntelee naamaansa, puhuu ihmeellisesti, tyyliin: "Ou-nou, mikäs tuossa on?? Tätäpä pitää tutkia. Outs-auts. PUM! Hmmmm, mikäs tässä nyt on?? Voi ei, tämä ei ratkea. Mene pois senkin pöntsipöntsis." jnejnejne. Siis koko ajan tuollasta!! IHAN KOKO AJAN. Paitsi sillon kun kiukuttelee. Se ei etes naura enää aidosti, vaan sekin on sellasta väkisin väännettyä hekotusta. Mutta siis tosiaan joko on tuo tekopirtee teatteri päällä, tai sitten kuin persiille ammuttu karhu. Joka asiassa vastaan, mikään ei koskaan hyvin, kaikki omatoimisuus tipotiessään, joka asiassa on vetkuteltava, ja tuntuu että oikein nauttii siitä jos saa meidän hermot menemään. Ei kato enää silmiin kun jutellaan, on alkanut nimitellä meitä, ns. "hyppii silmille", heti kun silmä välttää on kiusaamassa pienempää sisarustaan. Joo, tiedän että on tää sitä uhmaakin, mutta mitä ihmettä tuo teatteri on???? Isänsä kilahti sille tuosta eilen illalla (tuo ei siis todellakaan ole hauskaa vaikka saattaa siltä kuulostaakin, vaan ihan järjettömän rasittavaa!), minä äsken. En suostunu toimimaan pukiessa sen kanssa ennen kuin puhuu omalla äänellään ja käyttäytyy normaalisti. Ja välittömästi kun sain siltä sen roolin pois päältä, alko se silmiin katsomisen pakoilu. Istui lattialla kädet puuskassa ja pää painuksissa ja vältteli mun katsetta. Ja kun pyysin kattomaan silmiin kun jutellaan (aina uudestaan ja uudestaan...), alko kiukku. *huoh*

Onko kellään ollu vastaavaa??? Nyt ois neuvot kultaiset tarpeen, tai ainakin omien vastaavien kokemusten kertominen.

 

["kiippana"]

Meillä just samanikäinen ja jonkinlaista vaihetta päällä. Meillä myös tollasta ihme ääntelyä, eniten ärsyttää kun lapsen pitää tahallaan puhua vauvakieltä tai tarkoituksella väärin. Välillä leikkii papukaijaa ja toistaa kaiken mitä mä sanon.

Sit on tota omaa tahtoa tullut. Jos vähänkin kieltää tai sanoo hanakammin, niin oikeen provosoituu: laittaa kädet puuskaan ja päättäväinen ilme naamalle...vähän niinkuin "sinähän et mua määrää". Sit on fiilareissa sellaisesta vapaudentunteesta, kun lähtee juoksemaan karkuun - siis ulkona. Siinä kanssa vähän samaa, että "minäpä itse päätän mitä teen". Fillarilla eilen kun käskin jarruttamaan oli, että enkä jarruta. (juu, lähtee fillari aika nopeasti kellariin).

Tykkää myös terrorisoida pikkuveljeä. Tänään tahallaan meni sotkemaan toisen piirstuksia, kun ilmeisesti pikkuveli piirsi hänen mielestään liian hyvin.

En tiedä oliko yhtään samaa vaivaa kuin teillä, mutta meillä lapsi just kans 4,5 v - ja tätä uutta vaihetta on pukannut päälle.