3veen kiukku?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ViVa:
Alkuperäinen kirjoittaja tsiu:
Juuh..
ja meillä ei ainakaan mene perille vaikka kuinka kerrattaisiin "mitä seuraavaksi tapahtuu" ja muistuteltaisiin mitä huutamisesta/kiukuttelusta seuraa.
Tänään jätin erään kiukkuamaan autoon(oma kotitalon pihalle) kun hän ei halunnut tulla ulos autosta. Kissa/hiiri leikkiin en ryhtynyt.
Hain siinä rauhassa postin ja kuulin 150m päähän lapseni raivon. Sitten vaan tyynesti "revin" ipanan autosta ja hän potki ja raivosi.
ahh... No uni tuli onneksi, kauhean protestin päätteksi ja päiväunien jälkeen meillä oli taas reipas ja ihana lapsi.

Jäähypenkki on käytössä. Kaipaan mysö "muita" keinoja...

Kuullostaa ihan samalta kun meillä :D
Keksinyt nyt tuon että hän jää autoon. sitten välillä jätän ja mene kauemmas,ja kiljuu sitten kun ei tahdokkaan jäädä. Ja tänään vaan otin autosta pois niin sitten kiljuu sitä kun ei olis saanut ottaa.. Ei näissä pysty tekemään niin että siltä huudolta säästyttäis.

Välillä jätät, välillä et. Epäjohdonmukaista. Lapsi testaa saako tällä kertaa tehdä oman tahtonsa mukaan vaikkei oikeastaan tiedä edes mitä tahtoo.

Eli mitä sitten pitäs tehdä?? Meillä nyt sattu olemaan kiire,niin oli se lapsi vaa otettava sieltä autosta.. ennen ei ole ollut niin olen antanut olla jonkun aikaa.. tilanteet kun vaihtelee niin niiden makana on mentävä.
Sä tunnut vaan arvostelevan muiden asioita,etkä kuitenkaan kerro miten sitten pitäisi toimia?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Nellah:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
lisäisin vielä et mun on jostain syystä hirveän hankalaa antaa periksi. toki tiedän, että toikin rauhoittuisi ehkä ns pehmeämmillä keinoilla, mutta jotenkin luonto ei anna periksi. ajatusmalli on siis se, että kun aloittaa turhasta temppuilun, siitä kuuluukin saada rangaistus ja harmittaa jne. .

mutta muista että se lapsi ei ajattele asiaa samalla lailla kuin sinä.

toi ehkä onkin se hankala kohta. mitä se lapsi ajattelee? mikä tapa toimia olisi lapsen kannalta paras? millä tavalla noi raivarit saisi helpoimmin vähennettyä minimiin? tekeekö se raivon ulos päästäminen hyvää ja missä määrin, provosoinko mä lapsen kiukkua turhaan, aiheutanko traumoja? noita mä mietin.

mulla on itselläni pienimuotoinen fobia sellaista liian lepsua kasvatusta kohtaan tietyistä syistä, ehkä mä olen välillä turhan ankara senkin takia. paha mieli siinä itsellekin tulee kun tuntuu ettei vain osaa toimia oikein.

Mulla on samoja ajatuksia, siis liian lepsu ei saa olla.

Tänään olin 4 v neuvolassa raivottaremme kanssa. Juteltiin siitä miten nyt on vuoden ollut erittäin uhmakas. Sanoin että laitan omaan huoneeseen/jäähylle rauhoittumaan. Täti kysy toimiiko se, eli rauhoittuuko yksin. Joo vastasin. Hyvä juttu.

Eli kyllä 3-4 v voin olettaa rauhoittuvan yksin. Varsinkin jos vaan huutaa ja kiukkuu! Meillä tuo huutaa kuin palosireeni ja mikään ei auta. Täällä kerroinkin siitä miten uloskin heitin sisävaatteilla, kerron myös tämän neuvolassa, rauhoittumaan.

KUN huuto lakkaa ja raivo hellittää silloin on keskustelun aika. Lässyn lää on turhaa silloin kun raivotaan.
 

Yhteistyössä