3veen kiukku?

[vieras]

herranjestas sentään tota pientä raivotarta. kuinka kauan teillä tuon ikäinen jaksaa kiukuta, jossei saa tahtoaan läpi? miten rauhoittuu? onko teistä liikaa vaadittu tuon ikäiseltä, että lopettaisi karjumisen ja kiukkuamisen ennen kuin päästää huoneesta pois?

en siis ovea pidä kiinni vaan laitan tuonne omaan huoneeseen jos sellainen ihan turha överiksi menevä kiukkukohtaus tulee. jäähypenkille joutuu sitten jos on joku tietty syy ja siellä on sen 3min, huoneeseen laitan jos on sellainen yleiskiukuttelu menossa, joku ehkä ymmärtää mitä tarkoitan. lupa on tulla pois kun lopettaa kiukuttelun. olenko liian ankara? miten toimitte vastaavissa tilanteissa? tuntuu että toi jaksaa kiukuta vaikka loputtomiin jos ei saa tahtoaan läpi. siis jos esim. sanon, että me ei tehdä jotain tiettyä (kivaa) juttua jos kiukuttelu ei lopu. sitten jos jatkaa kiukkuamista, huutamista, rumasti puhumista jne teen niin kuin sanoin eli kiva tekeminen tms peruuntuu. siitä sitten alkaa kiukku jota jatkuu ja jatkkuu ja..... kun haluaisi tehdä sen kivan jutun eikä tunnu tajuavan etten oikein VOI enää antaa periksi siinä kohtaa.

vaihtoehtoisia toimintatapoja saa ehdottaa, eka lapsi kyseessä enkä edes väitä kaikkitietävä olevani. niin ja lapsi on nyt tietysti jo nukkumassa eli ei täällä väsyneenä ole kiukkuamassa. väsymys, nälkä yms on hoidettavissa olevia syitä. helpompia ainakin kuin toi mitä kuvailin. turhautumistako se on vai mitä? millaisia teidän tuonikäiset on ja miten te teette noissa tilanteissa.

 

[superheppuli]

Toi on niin tuttua. Meillä toimii keskustelu ja perustelu taktiikka. Usein sylihoitokin rauhoittaa kun itse pysyy rauhallisena. Penkille mennään miettimään jos kiukun yhteydessä tehdään typeryyksiä tai hakataan paikkoja. Meillä on pikkasen jo rauhoittunut noi raivarit, mutta syli on ollu se paras meillä. Voimia sinne

 

[Nellah]

meilläkin yleensä nuo kiukuttelut ratkastaan keskustelemalla.

 

[vieras]

Meillä enätys 1½ tuntia. Ei auttanu syli (rimpuili, potki, läpsi, kirkui, riuhtoi.... ), keskustelu, uhkailu, lahjonta. Äkkiä vaan lopetti. Niin siinä aina käy. Kun kiukku iskee, mun on AIVAN turha yrittää puhua järkeä. Tai ylipäätään mitään. Ja huoneessaan ei pysy jos ei ovealukitse, ja siihen en ole ryhtynyt.

 

[ap]

eli onko itsestään rauhoittuminen tuon ikäiseltä vähän liikaa vaadittu? kyllä meilläkin keskustellaan..se on vaan siinä tilanteen ollessa "päällä" vähän hankalaa. kun tänäänkin raivarit tuli siitä kun kielsin menemästä keittiön pöytään, kun siinä oli sellaisia tavaroita mihin ei saa koskea. sanoin, että lähdetään pihaa siivoamaan (tyttö leikkii samalla kun mä siivoan, tykkää ja usein tehty noin), kunhan saan pöydän siivottua. siitä raivari --> käskin huoneeseen ja sanoin että rauhoittuu ja lopettaa kiukkuamisen niin lähdetään.

moka siis siinä kohtaa, että edes oletan pystyvän itse rauhoittumaan? miten toimisitte tuossa?

jos toi lapsi on jotain mua kasvattanut, niin se on pinnaa pidentänyt. mutta ehkä odotan siltä vähän liikaa. tai isomman lapsen käytöstä, siis. ja odotan, että uskoisi ja muistaisi seuraavan kerran uskoa jos on vastaava tilanne ollut eikä toista kertaa vetäisi tollaisia pultteja kun tietää että sitten jää kivat jutut tekemättä. tyhmää edes odottaa sellaista kerrasta oppimista, tiedetään. rasittavaa vaan vääntää samoista jutuista aina uudestaan. tuntuu että aina jää - tai usein ainakin - ne kivat asiat tekemättä kun menee aika tohon vääntämiseen.

 

[ap]

lisäisin vielä et mun on jostain syystä hirveän hankalaa antaa periksi. toki tiedän, että toikin rauhoittuisi ehkä ns pehmeämmillä keinoilla, mutta jotenkin luonto ei anna periksi. ajatusmalli on siis se, että kun aloittaa turhasta temppuilun, siitä kuuluukin saada rangaistus ja harmittaa jne. .

 

[Nellah]

lisäisin vielä et mun on jostain syystä hirveän hankalaa antaa periksi. toki tiedän, että toikin rauhoittuisi ehkä ns pehmeämmillä keinoilla, mutta jotenkin luonto ei anna periksi. ajatusmalli on siis se, että kun aloittaa turhasta temppuilun, siitä kuuluukin saada rangaistus ja harmittaa jne. .

mutta muista että se lapsi ei ajattele asiaa samalla lailla kuin sinä.

 

[ViVa]

Tuttua on.. tänään viimeksi koko päivä yhtä taistelua,mikään ei ollut hyvä ja mitään ei totellut.
Viimesin raivari tuli kun olis hänet pitänyt kuulemma autoon jättää. Nostin sitten autosta pois ja voi elämä sitä karjumista. Ja se jatkuu kaaauan.
Miten muut saatte hermonne pidettyä? Mulla menee hermot kun koko päivät kuuntelee sitä samaa huutoa,ja tulee välillä sanottua rumasti :ashamed:
Eli eipä mulla mitään järkeviä neuvoja ole.. samoin mä kai välillä odotan liikaa tuolta lapselta,myös tuota teen että pistän yksin rauhottumaan huoneeseen. Sitten ilmottaa kun kiukku ohi ja menen luo juttelemaan ja halataan yms.

 

[ap]

lisäisin vielä et mun on jostain syystä hirveän hankalaa antaa periksi. toki tiedän, että toikin rauhoittuisi ehkä ns pehmeämmillä keinoilla, mutta jotenkin luonto ei anna periksi. ajatusmalli on siis se, että kun aloittaa turhasta temppuilun, siitä kuuluukin saada rangaistus ja harmittaa jne. .

mutta muista että se lapsi ei ajattele asiaa samalla lailla kuin sinä.

toi ehkä onkin se hankala kohta. mitä se lapsi ajattelee? mikä tapa toimia olisi lapsen kannalta paras? millä tavalla noi raivarit saisi helpoimmin vähennettyä minimiin? tekeekö se raivon ulos päästäminen hyvää ja missä määrin, provosoinko mä lapsen kiukkua turhaan, aiheutanko traumoja? noita mä mietin.

mulla on itselläni pienimuotoinen fobia sellaista liian lepsua kasvatusta kohtaan tietyistä syistä, ehkä mä olen välillä turhan ankara senkin takia. paha mieli siinä itsellekin tulee kun tuntuu ettei vain osaa toimia oikein.

 

[vieras]

Kyllä muakin kiukuttais, jos usein (?) luvataan kivaa tekemistä ja sitten yhtäkkiä perutaan, enkä välttämättä edes ymmärtäisi miksi. Monet kivat jutut alkavat tuntua joltain palkinnoilta, jotka pitää ansaita, vaikka niiden mun mielestä pitäisi olla itsestään selviä juttuja.

Yksi toimiva keino raivareiden välttämiseen on se, että kun tulee tilanne, jossa tiedätte lapsenne saavan raivarin, selitätte jo etukäteen miksei saa tehdä sitä tai tätä, ja selitys niin, että lapsi todella ymmärtää pointin. Perusteluja perusteluja!

Ja miten saa hermot pidettyä? Älä ole huomaavinasi koko lasta. Pidä vain silmällä, ettei loukkaa itseään tai riko mitään, mutta muuten puuhastele jotain muuta.

 

[Mama the Strange]

mun pojalla ei vielä ihan kauheita kiukkukohtauksia ole paljon ollut, mutta tähän asti on parhaiten toiminut kun en kiinnitä kiukkukohatuksiin huomiota.
Jos poika esim ei halua tulla autosta ulos ja alkaa riehua, niin sanon, että istu siellä sitten ja lähden pois. Hyvin äkkiä mieli muuttuu.n
Kaupassa kerran jätin pojan riehumaan hyllyjen väliin ja jatkoin ostoksien tekemistä. Hetken poika jaksoi huutaa itsekseen, mutta sitten lopetti huutamisen, nousi ylös lattialta ja oli hyvin hiljaista poikaa.

 

[ap]

Kyllä muakin kiukuttais, jos usein (?) luvataan kivaa tekemistä ja sitten yhtäkkiä perutaan, enkä välttämättä edes ymmärtäisi miksi. Monet kivat jutut alkavat tuntua joltain palkinnoilta, jotka pitää ansaita, vaikka niiden mun mielestä pitäisi olla itsestään selviä juttuja.

Yksi toimiva keino raivareiden välttämiseen on se, että kun tulee tilanne, jossa tiedätte lapsenne saavan raivarin, selitätte jo etukäteen miksei saa tehdä sitä tai tätä, ja selitys niin, että lapsi todella ymmärtää pointin. Perusteluja perusteluja!

Ja miten saa hermot pidettyä? Älä ole huomaavinasi koko lasta. Pidä vain silmällä, ettei loukkaa itseään tai riko mitään, mutta muuten puuhastele jotain muuta.

muttamutta.. jos lapsi saa raivarin, ei sitä kiukkuavana nyt vaan VOI lähteä viemään ulos, kylään tms. ja jos sitä lähtee hyssyttelemään, että äläs nyt kun ollaan lähdössä blaablaa, niin kyllä se musta tuntuu siltä, että palkitsen sitä kiukkuamista. että normaalitilanteessa lapsen annettaisiin kiukuta rauhassa, mutta kun on joku kiva meno tms tiedossa, niin hyssytellään ja hyvitellään sillä. en mä tiedä, ajattelenko nyt ihan väärin. mutta jotenkin mun mielestäni pitäisi edes se karjuminen lopettaa ja olla yhteistyökykyinen ennen kuin voidaan mihinkään lähteä/mitään tehdä.

 

[ViVa]

Kyllä mä kiukun takia oon perunut juttuja. mm. kun tuo hese on prisman yhteydessä,olin kerran ajatellut että mennään sitten kaupan jälkeen siinä käymään.
Mutta tyttöpä päätti että mennään heti,ja huuto raikasi kaupassa. Niin tosiaan ilmoitin että ei mennä tänään ollenkaan.
Kyllä mä ajattelen sen niin,että ei voi noin huutaa ja kiukuta ja saada lopulta sitä mitä halusikin. Mulla toiveena että ymmärtäis että huutamalla ja kiukuttelemalla menettää juttuja ja kun on hyvin niin sillon tehdään mitä oli suunnitelmissa. Vielä ei kyllä ole tainnut onnistua

 

[sama vieras]

muttamutta.. jos lapsi saa raivarin, ei sitä kiukkuavana nyt vaan VOI lähteä viemään ulos, kylään tms. ja jos sitä lähtee hyssyttelemään, että äläs nyt kun ollaan lähdössä blaablaa, niin kyllä se musta tuntuu siltä, että palkitsen sitä kiukkuamista. että normaalitilanteessa lapsen annettaisiin kiukuta rauhassa, mutta kun on joku kiva meno tms tiedossa, niin hyssytellään ja hyvitellään sillä. en mä tiedä, ajattelenko nyt ihan väärin. mutta jotenkin mun mielestäni pitäisi edes se karjuminen lopettaa ja olla yhteistyökykyinen ennen kuin voidaan mihinkään lähteä/mitään tehdä.

No lähdettekö sitten, kun on rauhoittunut vai perutko lähdön kokonaan? Ehkä teet raivoamisesta turhan ison numeron, kyllähän lapsi saa tunteensa näyttää eikä hänellä välttämättä vielä ole muita keinoja kuin karjuminen. Enkä tarkoittanut , että pitäisi hyssytellä vaan sitä, että lapsi menettää kivan tekemisensä siksi, että näytti pettymyksensä/turhaumisensa tms. Anna kiukuta rauhassa äläkä kiinnitä mitään huomiota lapseen. Ala vaikka itse pukea ja tehdä lähtöä niin eiköhän rauhoitu.

Ekassa viestissäsi sanoit näin:
"sitten jos jatkaa kiukkuamista, huutamista, rumasti puhumista jne teen niin kuin sanoin eli kiva tekeminen tms peruuntuu. siitä sitten alkaa kiukku jota jatkuu ja jatkkuu ja."
Itse tuossa saat sen kiukun jatkumaan, kun uhkailet kivan perumisella. Mieti omaa suhtautumistasi kiukutteluun ja muihin negatiivisiin tunteisiin ja yritä löytää keinoja sen käsittelyyn. Kiukku on kuitenkin "vain" tunnetila siinä missä ilokin.

 

[vieras]

Kyllä mä kiukun takia oon perunut juttuja. mm. kun tuo hese on prisman yhteydessä,olin kerran ajatellut että mennään sitten kaupan jälkeen siinä käymään.
Mutta tyttöpä päätti että mennään heti,ja huuto raikasi kaupassa. Niin tosiaan ilmoitin että ei mennä tänään ollenkaan.
Kyllä mä ajattelen sen niin,että ei voi noin huutaa ja kiukuta ja saada lopulta sitä mitä halusikin. Mulla toiveena että ymmärtäis että huutamalla ja kiukuttelemalla menettää juttuja ja kun on hyvin niin sillon tehdään mitä oli suunnitelmissa. Vielä ei kyllä ole tainnut onnistua

Niin, ei pieni lapsi ymmärrä miksi jo luvattu perutaan yhtäkkiä. Olisi tuonkin voinut lapselle selittää, miksi tehdään niinkuin tehdään.

 

[ViVa]

Mun mielestä huonosta käytöksestä vaan ei pidä palkita. Ja musta se on palkinto jos huutamalla saa sen mitä halusi. (vaikka pääsee sinne heseen) Mä kyllä perun,ja katsotaan sitten seuraavan kerran jos menee paremmin.

 

[tsiu]

Juuh..
ja meillä ei ainakaan mene perille vaikka kuinka kerrattaisiin "mitä seuraavaksi tapahtuu" ja muistuteltaisiin mitä huutamisesta/kiukuttelusta seuraa.
Tänään jätin erään kiukkuamaan autoon(oma kotitalon pihalle) kun hän ei halunnut tulla ulos autosta. Kissa/hiiri leikkiin en ryhtynyt.
Hain siinä rauhassa postin ja kuulin 150m päähän lapseni raivon. Sitten vaan tyynesti "revin" ipanan autosta ja hän potki ja raivosi.
ahh... No uni tuli onneksi, kauhean protestin päätteksi ja päiväunien jälkeen meillä oli taas reipas ja ihana lapsi.

Jäähypenkki on käytössä. Kaipaan mysö "muita" keinoja...

 

[ViVa]

Kyllä mä kiukun takia oon perunut juttuja. mm. kun tuo hese on prisman yhteydessä,olin kerran ajatellut että mennään sitten kaupan jälkeen siinä käymään.
Mutta tyttöpä päätti että mennään heti,ja huuto raikasi kaupassa. Niin tosiaan ilmoitin että ei mennä tänään ollenkaan.
Kyllä mä ajattelen sen niin,että ei voi noin huutaa ja kiukuta ja saada lopulta sitä mitä halusikin. Mulla toiveena että ymmärtäis että huutamalla ja kiukuttelemalla menettää juttuja ja kun on hyvin niin sillon tehdään mitä oli suunnitelmissa. Vielä ei kyllä ole tainnut onnistua

Niin, ei pieni lapsi ymmärrä miksi jo luvattu perutaan yhtäkkiä. Olisi tuonkin voinut lapselle selittää, miksi tehdään niinkuin tehdään.

Kyllä yritin selittää lapselle,että mennään vasta kun ollaan käyty kaupassa.
Mutta ei hän kyllä kuuntele mitään kun sen huutamisen alkaa.. sitten sanoin että jos vielä jatkuu niin ei mennä kaupan jälkeenkään. Ja huuto senkun yltyi joten sanoin että ei mennä. Kyllä sitten kun rauhoittui niin ei enää edes kysellyt että mentäskö,vaan tietää että jos sanon että ei mennä niin silloin ei mennä.

 

[ViVa]

Juuh..
ja meillä ei ainakaan mene perille vaikka kuinka kerrattaisiin "mitä seuraavaksi tapahtuu" ja muistuteltaisiin mitä huutamisesta/kiukuttelusta seuraa.
Tänään jätin erään kiukkuamaan autoon(oma kotitalon pihalle) kun hän ei halunnut tulla ulos autosta. Kissa/hiiri leikkiin en ryhtynyt.
Hain siinä rauhassa postin ja kuulin 150m päähän lapseni raivon. Sitten vaan tyynesti "revin" ipanan autosta ja hän potki ja raivosi.
ahh... No uni tuli onneksi, kauhean protestin päätteksi ja päiväunien jälkeen meillä oli taas reipas ja ihana lapsi.

Jäähypenkki on käytössä. Kaipaan mysö "muita" keinoja...

Kuullostaa ihan samalta kun meillä
Keksinyt nyt tuon että hän jää autoon. sitten välillä jätän ja mene kauemmas,ja kiljuu sitten kun ei tahdokkaan jäädä. Ja tänään vaan otin autosta pois niin sitten kiljuu sitä kun ei olis saanut ottaa.. Ei näissä pysty tekemään niin että siltä huudolta säästyttäis.

 

[Miili]

Mä muistutan aina että huutamalla ja kiukkuamalla ei saa mitään hyvää aikaseks. Eikä meillä saakaan. Mutta itse pitäis pysyä rauhallisena kun "huutamalla ei saa mitään hyvää aikaseksi" . Meillä kans vähän vaille 3 v raivotar joka raivoaa myös yöllä unissaan :/ .

 

[vieras]

Juuh..
ja meillä ei ainakaan mene perille vaikka kuinka kerrattaisiin "mitä seuraavaksi tapahtuu" ja muistuteltaisiin mitä huutamisesta/kiukuttelusta seuraa.
Tänään jätin erään kiukkuamaan autoon(oma kotitalon pihalle) kun hän ei halunnut tulla ulos autosta. Kissa/hiiri leikkiin en ryhtynyt.
Hain siinä rauhassa postin ja kuulin 150m päähän lapseni raivon. Sitten vaan tyynesti "revin" ipanan autosta ja hän potki ja raivosi.
ahh... No uni tuli onneksi, kauhean protestin päätteksi ja päiväunien jälkeen meillä oli taas reipas ja ihana lapsi.

Jäähypenkki on käytössä. Kaipaan mysö "muita" keinoja...

Kuullostaa ihan samalta kun meillä
Keksinyt nyt tuon että hän jää autoon. sitten välillä jätän ja mene kauemmas,ja kiljuu sitten kun ei tahdokkaan jäädä. Ja tänään vaan otin autosta pois niin sitten kiljuu sitä kun ei olis saanut ottaa.. Ei näissä pysty tekemään niin että siltä huudolta säästyttäis.

Välillä jätät, välillä et. Epäjohdonmukaista. Lapsi testaa saako tällä kertaa tehdä oman tahtonsa mukaan vaikkei oikeastaan tiedä edes mitä tahtoo.

 

[tsiu]

Juuh..
ja meillä ei ainakaan mene perille vaikka kuinka kerrattaisiin "mitä seuraavaksi tapahtuu" ja muistuteltaisiin mitä huutamisesta/kiukuttelusta seuraa.
Tänään jätin erään kiukkuamaan autoon(oma kotitalon pihalle) kun hän ei halunnut tulla ulos autosta. Kissa/hiiri leikkiin en ryhtynyt.
Hain siinä rauhassa postin ja kuulin 150m päähän lapseni raivon. Sitten vaan tyynesti "revin" ipanan autosta ja hän potki ja raivosi.
ahh... No uni tuli onneksi, kauhean protestin päätteksi ja päiväunien jälkeen meillä oli taas reipas ja ihana lapsi.

Jäähypenkki on käytössä. Kaipaan mysö "muita" keinoja...

Kuullostaa ihan samalta kun meillä
Keksinyt nyt tuon että hän jää autoon. sitten välillä jätän ja mene kauemmas,ja kiljuu sitten kun ei tahdokkaan jäädä. Ja tänään vaan otin autosta pois niin sitten kiljuu sitä kun ei olis saanut ottaa.. Ei näissä pysty tekemään niin että siltä huudolta säästyttäis.

Niin...meillä ainakin löytyy tätä päättäväisyyttä..
Meillä ei toimi enää mitkään "huijaukset", meillä on vaan ei, en halua, haluan en , haluan
yäk! Mee pois! Mä ite!

Joskus mun tekis mieli vaan ihan kokeeks jättää se hirviö ipana kauppaan ja tulla hetken päästä hakemaan muksu pois.. En vaan uskalla, jos joku vie sen rakkaan paukapään mennessään.
Uskon, että kyse pohjimmiltaan on jotakin ahdistusta, lapsen itsenäistymiskriisiä. Pitäis vaan jaksaa olla se aikuinen... mä en vaan aina jaksa. Mutta inttämään en rupea, se on kyllä just niin kuin vanhemmat sanoo..
No..ehkä periksiantamattomuudella on myöhemmässä elämässä jotakin etua....(toiveajattelua)

 

[Marja]

Ihan ensimmäiseksi pitäsi muistaa ja lähteä siitä, että lapsella itsellä on kaikkein pahin olo. 3 vuotiaan pienessä päässä ja kehityksessä tapahtuu niin huimia asioita joita hän ei vielä kykene käsittelemään. Täsätä johtuu kiukunpuuskat, ei 3 vuotias niin ilkeyttään tee missään nimessä, vaikka se kuinka joskus siltä tuntuisikin.
Missään nimessä lasta ei saa rangaista, kiristää ja uhkailla tms. sen takia, että hänellä on paha olla ja hän on hämmentynyt eikä osaa ilmaista ja eritellä tunteitaan.
Lapsen pitää saada näyttää ne negatiivisetkin tunteet ja paras tapa on antaa lapsen raivota rauhassa ja sen jälkeen purkaa yhdessä tilanne.

 

[ap]

Ihan ensimmäiseksi pitäsi muistaa ja lähteä siitä, että lapsella itsellä on kaikkein pahin olo. 3 vuotiaan pienessä päässä ja kehityksessä tapahtuu niin huimia asioita joita hän ei vielä kykene käsittelemään. Täsätä johtuu kiukunpuuskat, ei 3 vuotias niin ilkeyttään tee missään nimessä, vaikka se kuinka joskus siltä tuntuisikin.
Missään nimessä lasta ei saa rangaista, kiristää ja uhkailla tms. sen takia, että hänellä on paha olla ja hän on hämmentynyt eikä osaa ilmaista ja eritellä tunteitaan.
Lapsen pitää saada näyttää ne negatiivisetkin tunteet ja paras tapa on antaa lapsen raivota rauhassa ja sen jälkeen purkaa yhdessä tilanne.

mä taidan tulostaa tän tekstin ja pistää jääkaapin oveen. oikeasti. voi kun nää aina muistaisi niinä hetkinä, kun tuota ymmärrystä tarvitsisi. isosta osasta samaa mieltä.

 

[tsiu]

Ihan ensimmäiseksi pitäsi muistaa ja lähteä siitä, että lapsella itsellä on kaikkein pahin olo. 3 vuotiaan pienessä päässä ja kehityksessä tapahtuu niin huimia asioita joita hän ei vielä kykene käsittelemään. Täsätä johtuu kiukunpuuskat, ei 3 vuotias niin ilkeyttään tee missään nimessä, vaikka se kuinka joskus siltä tuntuisikin.
Missään nimessä lasta ei saa rangaista, kiristää ja uhkailla tms. sen takia, että hänellä on paha olla ja hän on hämmentynyt eikä osaa ilmaista ja eritellä tunteitaan.
Lapsen pitää saada näyttää ne negatiivisetkin tunteet ja paras tapa on antaa lapsen raivota rauhassa ja sen jälkeen purkaa yhdessä tilanne.

mä taidan tulostaa tän tekstin ja pistää jääkaapin oveen. oikeasti. voi kun nää aina muistaisi niinä hetkinä, kun tuota ymmärrystä tarvitsisi. isosta osasta samaa mieltä.

Peesaan! Yritän muistaa lukea tämän ja tehdä hengitysharjoituksia ;o)

Täytyy kyllä sanoa, että meidän suloinen lupu osaa kyllä ihan tahallaankin olla hankala...ja sen näkee naamasta. Erikseen on ne hetket, kun kyseessä ei ole testi: milloin mutsin pää leviää.