3v päivähoito

Meillä on 3v poika ja 9kk poika, jonka kanssa olen kotona lokakuuhun 2007. Mies on usein viikot poissa ensi syksyyn asti.
Esikoinen on ollut puolipäivä hoidossa päiväkodissa (4 tuntia/viisi päivää viikossa), vaikka olen kuopuksen kanssa kotona. Päiväkodin suositus, kun esikoisella oli niin mahdoton mustasukkaisuus vauvaa kohtaan ja esikoinen nauttii päiväkodista kun siellä on oman ikäisiä leikkikavereita ja arki on helpottunut suunnattomasti, kun esikoinen ollut tyytyväinen omnaan päiväohjelmaansa.
Esikoinen on lomalla silloin tällöin, esim nyt kaksi viikkoa ja sitten pari "rikkinäistä" hoitoviikoa. Eikä muutenkaan ole aina sitä neljää tuntia päivässä.

Olemme miettineet ensi kesän lomia. Heinäkuun on ainakin kokonaan kotona.
Tuleekohan pojalle liian iso tauko päiväkotiin, jos hän on sekä kesä että heinäkuun kokonaan kotona?
Leikkikavereita ei oikein meidän pihassa ole, he ovat monta vuotta vanhempia eikä leikkejä synny.

Mitä mieltä te olette? Tuntuu, että nyt jo kun olaan lomailtu noin viikon ja joululomakin oli vastikään, niin poika on turhautunut. Koko ajan pitää keksiä tekemistä. Ulkona ollaan monta tuntia päivässä, mutta kuopus rajoittaa ulkonaoloa; kuopus ei osaa oikein liikkua ulkona ja jos hän vain istuu rattaissa, pulkassa niin tulee kylmä ja nyt on ollut korvakierre. Ja en oikein esikoista uskalla jättää yksin ulos.
Mutta tulee välillä niitäkin hetkiä, kun poika sanoo että ihana olla kotona äitin kanssa.

On vaikeaa.

 

Olipa melkein kun minun suustani. Meillä myös poika 3v7kk jolla pikkuveli 1v1kk. Isompi ollut nyt perhepäivähoidossa pari kuukautta kokopäiväisesti viisi päivää viikossa myös tuon kovan mustasukkaisuuden ja kovapäisyytensä takia. Neuvolan ja päiväkodin johtajan kanssa asiaa mietittiin ja sitten löyty pojalle paikka. Poika tykkää olla kovasti hoidossa,on kavereita ja paljon puuhaa mitä kotona ei aina pysty järjestämään. Ensimmäinen puolentoista viikon mittainen loma oli joulun aikaan ja silloin jo huomasi kuinka pojalla oli kovasti tekemisen ja kavereien puutetta ja purki sen sitten kiukkuilulla ja pikkuveljen kiusaamisella. Nyt sitten oli viikon kipeänä ja pois hoidosta ja taas kävi sama. Poika on kyllä muuten aivan ihana lapsi mutta tietyt asiat ovat tosi hankalia,mielellään olisin pitänyt kotona niin pitkään kun pikkuvelikin on,mutta se oli sitten mahdottomuus. Minä myös siis olen miettiny pidempiä lomia,että mites sitten käy. Toivon että poika rauhoittuisi edes vähän siihen mennessä ja viihtyisi ja jaksaisi sitten rauhassa olla lomapäivät kotona...

 

Hei,

meillä tilanne on miltei päinvastoin. 3 1/2 - vuotias poika ja vauva (3 kk)
ovat molemmat kanssani kotona. Toki mustasukkaisuutta esiintyy, mutta
lievästi. Sen sijaan neuvolasta ovat minullekin suositelleet vanhemman pojan osittaista hoitoon laittamista, lähinnä puheen kehityksen viivästymisen johdosta ja kait senkin takia, kun ei suostunut 3 v neuvolassa tekemään niitä kaikkia testejä eli siis ei ollut yhteistyö-
haluinen neuvolan tädin kanssa.

Mutta 3 1/2 - vuotias viihtyy niin hyvin kotona, että rupeaa ihan kyyneleet
silmissä itkemään, ku nrupean puhumaan hoitoon tai kerhoihin menosta.
En tiedä mistä johtuu, oli aikaisemmin 3 vuotiaaksi asti perhepäivä-
hoidossa ja milestäni suht hyvin meni.

Nyt olen vähän neuvoton, että mitä tehdä, kun se neuvola painostaa hoitoon laittamista. Puheterapiassa käydään ja puheterapeutti ei kovin painokkaasti ollut hoitoon laittamisen kannalla.
En ole vielä päivähoitotoimistoon ottanut yhteyttä, kun itseänikin vielä kovasti mietityttää . Kerhoihin (srk, liikunta yms.) alamme osallistua hetimiten, kun flunssasta päästään. Nyt kun vauvankin rytmi on ruvennut
löytymään. Kunhan keksin vain sen , millä saan 3 1/2 vuotiaan sinne houkutelluksi.

 

Meillä oli esikoinen 4v kun itse olin vauvan kanssa kotona, ja esikoinen kävi myös muutaman tunnin päivässä osapäivähoidossa. täällä ei ollut mahdollista olla kesällä hoidosa, koska lähes kaikki päiväkodit suljetaan ja ainakin minulle vain ilmoitettiin, että hoito loppuu toukokuussa, ja sitten alkaa elokuussa, jos haluaa.

Ja täytyy kyllä sanoa, että todella raskasta aikaa on yleensä kesät, kun ei ole kerhoja, ei kavereita pihassa, meillä ei suvussa kesämökkejä, eli olimme vaan kerrostalon pihassa kaikki kesät. Toki kävimme rannalla ja retkillä ym. mutta on se kuitenkin aika raskasta aikaa koko ajan olla kahden eri ikäise lapsen kanssa, joilla aivan eri intressit ja rytmit ym. eli melkoista tasapainoilemista. Ja se kaverin puute isommalla melkoinen, ja itse todella väsynyt, kun vauvan kanssa kulkee etsimässä kaveria, ja vauva itkee väsyneenä tai joskus jopa nälkäisenä.

Eli jos teillä sama tilanne, että mitään tukiverkkoja ei ole, eikä lapsella kavereita omassa pihassa (ei lapsiperheitä), ja jos hoito on mahdollista kesäkuussa, niin melkein pitäisin sen muutaman tunnin sinuna siihen juhannukseen asti.
Jos siis haluat, että et ole syksyllä aivan lopussa itse...

 

Te siis oikeasti ja vakavissanne mietitte tällaisia... Kun kotona on niin tylsää! Ja vielä kesäksikin tarhaan!!! Haloo!! Voi lapsiparkoja, en voi muuta sanoa.

 

\

Te siis oikeasti ja vakavissanne mietitte tällaisia... Kun kotona on niin tylsää! Ja vielä kesäksikin tarhaan!!! Haloo!! Voi lapsiparkoja, en voi muuta sanoa.

Joo, ja sinulla on varmasti itselläsi joko iso katras, jossa kavereita riittää, tai sitten lapsesi on koko kesän isovanhempien mökillä. Heh heh! Mene vain muualle päivittelemään. Pahimpia päivittelijöitä toisten lasten hoidoille ovat ne, jotka itse hoidattavat lapsensa isovanhemmilla.

 

Olen samaa hieman pohtinut, tosin yöunia en vielä asian tiimoilta ole menettänyt...
eli yllättäen olen raskaana =) ja lasten ikäeroksi tulisi 4 v. Esikko on ollut päiväkodissa 2-vuotiaasta, vihdoinkin sopeutunut ryhmään ja saanut kavereita.
Minulla ei ole ollenkaan tuttavia, kavereita eikä lapsella muita leikkikavereita kuin päiväkodissa. JKotona ON tylsää, kun ei ole kavereita, !! en minä ole mikään leikkikaveri, en varsinkaan jos (tulevalle) vauvallekin pitäisi olla leikkikaveri...

Luultavati muutamme eri alueelle viimeistään kun vauva syntyy. Lapsi siis menettää päiväkotipaikan. Kerhopaikkaa pitäisi sitten hakea, toivottavasti niitä on.

Niin, mistä niitä kavereita saa. Hyvä kysymys. Alueellamme asuu paljon samanikäisiä lapsia, päiväkotikavereitakin. Silti, kaikki "möyröttää" omissa pihoissaan. En tunne vanhempia. Naapurin lapsen kanssa on kovasti yritetty ystävyyttä hieroa, mutta ei oikein natsaa näillä kahdella, tapa leikkiä on niin kovin erilainen, perusluonne liian erilainen.Lisäksi naapurit lopettivat kaiken yhteydenpidon kun kuulivat että olemmekin uskovaisia :saint: Siihen asti seura kelpasi ja yritystä ystävystyä oli.. mutta eihän nyt uskovaisen kanssa voi.. mistä sitä puhusikaan, mies jos krapuloissaan tulee tai viikonloppu on kostea tms. ja toiset sitten ei ollenkaan :x

 

Mielestäni asia on hyvin pitkälle niin helppo tai just niin vaikea kuin sen haluaa itelleen tehdä...
Toki vaatii vähän enemmän mielikuvitusta jos lapset ovat kovin eri-ikäisiä, mutta kyllä lasten paikka on silti kotona jos äiti tai isä on kotona!! Eskari on sitten asia erikseen, mutta välttämätön ei sekään. Tietenkin subjektiivinen oikeus on kaikilla päivähoidon suhteen, mutta AIVAN OIKEIN on ohjata lapsi loma-aikoina (esim joulu, kesä) kotihoitoon! Jos taas ei ole vaihtoehtoa (=molemmat vanh töissä/koulussa) silloin on tietysti lapset vietävä päivähoitoon, mutta tässä ei keskusteltukaan siitä.
Ja mitä tule omiin lapsiini, niin heitä ei todellakaan viedä "kesäksi iso-vanhemmille" tai mihinkään muuallekaan jos vain vanhemmat/vanhempi on kotona!

 

\

Mielestäni asia on hyvin pitkälle niin helppo tai just niin vaikea kuin sen haluaa itelleen tehdä...
Toki vaatii vähän enemmän mielikuvitusta jos lapset ovat kovin eri-ikäisiä, mutta kyllä lasten paikka on silti kotona jos äiti tai isä on kotona!! Eskari on sitten asia erikseen, mutta välttämätön ei sekään. Tietenkin subjektiivinen oikeus on kaikilla päivähoidon suhteen, mutta AIVAN OIKEIN on ohjata lapsi loma-aikoina (esim joulu, kesä) kotihoitoon! Jos taas ei ole vaihtoehtoa (=molemmat vanh töissä/koulussa) silloin on tietysti lapset vietävä päivähoitoon, mutta tässä ei keskusteltukaan siitä.
Ja mitä tule omiin lapsiini, niin heitä ei todellakaan viedä "kesäksi iso-vanhemmille" tai mihinkään muuallekaan jos vain vanhemmat/vanhempi on kotona!

Siis älä viitti,haloo itselles. Tottakai on AIVAN OIKEIN ohjata lapset kotiin lomilla,kuka niin on sanonutkaan että se väärin olis? No on se hyvä ettei sun lapsia ei viedä isovanhemille tai muuallekkaan kesäksi,kylläpä olet nyt sitten mahtava äiti.
\|O

 

Anna isompi lapsesi huostaan niin pääsetpä ongelmastasi. Ei voi kuin sääliä lasta.

 

[/quote]

Siis älä viitti,haloo itselles. Tottakai on AIVAN OIKEIN ohjata lapset kotiin lomilla,kuka niin on sanonutkaan että se väärin olis? No on se hyvä ettei sun lapsia ei viedä isovanhemille tai muuallekkaan kesäksi,kylläpä olet nyt sitten mahtava äiti.
\|O
[/quote]

Kiitos! Jos tässä oli kriteerit siihen, niin kyllä minustakin! B)

 

siis mä en YMMÄRRÄ miten ihmeessä jotain ihmisiä voi niin kauheesti kiusata se jos joku vie lapsensa hoitoon kun itse et vie!? tai se jos joku ei vie kun itse viet!!!!! mitä sen on väliä miten muut tekee!!!!??!?!?!?!?! kumpikaan ratkaisu EI OLE oikea tai väärä, tai sitten kumpikin ratkaisu voi olla oikea tai väärä! riippuu niiiiiiiin tilanteesta, lapsesta, vanhemmista, ympäristöstä jne jne! itse kuten olen kertonut muis ketjuis, mietin just mitä teen tuon 4v kans kun vauva tulee, ja jos vain löydän ok pph:n niin luulen että vien osapväseksi 4pvänä vkossa, LASTANI AJATELLEN! etenkin kun hän on ollut hoidosssa aiemminkin kuitenkin. ikäisiään kaipaa. sama se sitäpaitsi on onko lapsi kerhossa vai hoidossa jokusen tunnin. jokainen saa olla mitä mieltä tahansa, ja kun tää mielipidettä kysytään, voi sen mielipiteensä sanoa, mutta ei tarvitse tuomita toisten ratkaisuja ja haukkua että "voi lapsi parkaa"! sekin voi tuntua jostain toisesta taas "lapsiparalta" jos on tylsistyneenä kotona ja äidin aika menee kovasti vauvankanssa ja isompi tarvis tekemistä, ulkoilua(siis vaikka pulkan vetoa jne), yhdessä touhailua,leikkiä,askartelua ym.. ja joku lapsi voi viihtyä itsekseen ja kotona, jotkut voi tarvia paljon enemmän äksöniä!

 

vielä...ihan mielenkiinnosta kysyisin sinulta KAROLIINA, minkä ikäisiä lapsia sulla on, mikä ikäero? onko näin että 3-5v ikäeroisia? Mitäs kaikkea touhailet lastenkanssa? (tai touhailit kun olivat pieniä..?) entä jos vauva onkin sellainen joka ei vain syö ja nuku vaan vaatii huomion ja äiti rättipuhkipoikki ja tekisi hyvää huilata kun vauvakin huilaa pväl,mutta ei onnistu kun vanhempi tarvii huomiota? taas huomio voi olla turhan negatiivista jos äiti hirveän väsynyt jne? onko siis väärin aina viedä muutamaks tunniks hoitoon? taas jos vanhempi on sen hetken hoidossa, häntä vastassa on ehkä pirteämpi äiti ja muutenkin saa enemmän huomiota hänkin kun koko perhe on kotona jne..

 

hiphei...vie toki hoitoon vaikka yöksi asti ja joka päivä, eipähän ole vaivoiksi!

Minun lapsilla on ikäeroa 2 vuotta ja kotona ollessa tehdään ihan tavallisia kodin hommia, mitä milloinkin (pyykkihuoltoa, tiskausta, leipomista jne) ja toisen kerran taas jätetään kodin työt vähemmälle ja pelataan, askarrellaan jne (yhdessä tai isompi yksin, tilanteesta riippuen). Ja jos välillä on tylsää, niin - elämä joskus on!
Kovasti oma asenne vaikuttaa lapsenkin asenteeseen...

Ei toki ole väärin viedä lasta hoitoon, jos tuntuu että omat rahkeet ei riitä, siellähän on ihmisiä töissä sitä varten.

 

\

hiphei...vie toki hoitoon vaikka yöksi asti ja joka päivä, eipähän ole vaivoiksi!

Minun lapsilla on ikäeroa 2 vuotta ja kotona ollessa tehdään ihan tavallisia kodin hommia, mitä milloinkin (pyykkihuoltoa, tiskausta, leipomista jne) ja toisen kerran taas jätetään kodin työt vähemmälle ja pelataan, askarrellaan jne (yhdessä tai isompi yksin, tilanteesta riippuen). Ja jos välillä on tylsää, niin - elämä joskus on!
Kovasti oma asenne vaikuttaa lapsenkin asenteeseen...

Ei toki ole väärin viedä lasta hoitoon, jos tuntuu että omat rahkeet ei riitä, siellähän on ihmisiä töissä sitä varten.

Niin, kuten olen sanonut, en ehkä itekään veisi 2-3 vuotiasta kun vauva tulisi! mutta meillä ikäeroksi tulee yli 4v ja silloin tuo ikäero on jo ihan eri kuin se 2 vuotta....!!!!!!! mutta, kaikki voi sujua silti hyvinkin, jos tyttö tykkää osallistua vaavin hoitoon kanssani jne.. 4v vaan on jo sellanen että sitä ikäistäänkin seuraa kyllä kaipaa!!! olen kokoajan painottanut että en veisi lastani hoitoon siks että tuntisin hänen olevan vaivaksi tai OMAN elämäni helpompaa, vaan nimenomaan sitä aatellen mikä sille nelivuotiaalle olisi parhaaksi ja sekin on yksilöllistä!!!! ja etenkin kun oli jo hoitoon tottunut niin en hanki enää riittää.. vaikka myös koitan askarrella, muovailla, ulkoilla, tehdä palapelejä, lueskellä ym ym ym ym..... rahkeet toki riittävät, pelkään vain että jos lapsi on kuitenkin liian "yksinäinen" kotona. mutta en tiedä ees vienkö, ehkä katson riittääkö se srk kerho.

 

Hei1 Meillä oli ensimmäisen ja toisen lapsen kanssa ikäeroa 3v ja 3kk, ja otin lapsen pois tarhasta..ulkoiltiin välillä pväkodin lasten kanssa, välillä käytiin leikkipuistossa( joissa on toimintaa lapsille mm.kerhoja lauluhetkiä jne), lisäksi käytiin liikuntaleikkikoulussa ja hyvin viihty, ja kun toinen lapsi kasvoi löytyi seuraa toisistaan. Sitten lapset siirtyi tarhaan kului aikaa ja aloin oottaa 3lasta ikäeroa tuli keskimmäisen ja kuopuksen välille 4v ja 4kk, ja toimittiin samalla tavalla, ja hyvin on toiminu...kyllä välillä hermoja on kiristäny mutta jaksanu ollaan. Ootteko miettiny et kun vauva syntyy niin vanhempi lapsi voi ajatella että kun joutuu menee tarhaan et äiti haluis olla vaan vauvan kanssa, eikö vois käyä kerhoissa, perhekahviloissa, leikkipuistossa leikkimässä. mustasukkasuutta toki syntyy kun vauva tulee mutta se kuuluu elämään joka pitää käsitellä, mutta luulis et jos laitetaan tarhaan ni se tulis vielä voimakkaammin. Mutta jokatapauksessa jokainen vanhempi tietää itse parhaiten mikä on lapselle parasta ja jokainen meistä on yksilö. Ja kuitenkin muitten mielipiteitten mukaan on turha edes yrittää elää! voimia ratkaisun kanssa!

 

\

Hei1 Meillä oli ensimmäisen ja toisen lapsen kanssa ikäeroa 3v ja 3kk, ja otin lapsen pois tarhasta..ulkoiltiin välillä pväkodin lasten kanssa, välillä käytiin leikkipuistossa( joissa on toimintaa lapsille mm.kerhoja lauluhetkiä jne), lisäksi käytiin liikuntaleikkikoulussa ja hyvin viihty, ja kun toinen lapsi kasvoi löytyi seuraa toisistaan. Sitten lapset siirtyi tarhaan kului aikaa ja aloin oottaa 3lasta ikäeroa tuli keskimmäisen ja kuopuksen välille 4v ja 4kk, ja toimittiin samalla tavalla, ja hyvin on toiminu...kyllä välillä hermoja on kiristäny mutta jaksanu ollaan. Ootteko miettiny et kun vauva syntyy niin vanhempi lapsi voi ajatella että kun joutuu menee tarhaan et äiti haluis olla vaan vauvan kanssa, eikö vois käyä kerhoissa, perhekahviloissa, leikkipuistossa leikkimässä. mustasukkasuutta toki syntyy kun vauva tulee mutta se kuuluu elämään joka pitää käsitellä, mutta luulis et jos laitetaan tarhaan ni se tulis vielä voimakkaammin. Mutta jokatapauksessa jokainen vanhempi tietää itse parhaiten mikä on lapselle parasta ja jokainen meistä on yksilö. Ja kuitenkin muitten mielipiteitten mukaan on turha edes yrittää elää! voimia ratkaisun kanssa!

Jeps,mä oon miettinyt moisia =) . Meilläpäin ei kyl oikein ole kuin se kerho mikä 2krt vkossa reilu 2.5tuntia et se tuntuu vaan aika olemattomalta mut onhan sekin toki jotain. pph on mulla vaihtoehto, ei tarha, mutta en tiedä siitä pph:stakaan. saapi nähdä miten lähtee sitten meneen kun vauva tulee..Olispa täälläkin enemmän kaikkia liikuntaleikki juttuja ym.. puistossa koitan nytkin tytönkaa käydä mutta kun sillä on viä joku vaihe ettei tekisi siellä mitään!! muutakun konttaa metsässä, mitä voi siis kotipihallakin tehdä kun muutetaan..!! ja sitten puistoon onkin 6km. tietysti sen vois ainak kävellä sitten vaunujen ja sen seisomalaudan ja koirankanssa jos mies ottais kyytiin töidenjälkeen... 12 km voi olla vähän liikaa päivitttäin=). kumminkin mieluusti lenkkeilen kun vihdoin sit taas saa kun ei enääs supisteluja!!

 

Kiva kuulla, että joku on samankaltaisessa tilanteessa kun minä.

Esikoinen on kesäkuussa pari viikkoa hoidossa (siis varaus on tehty, mutta tilanteen mukaan katsotaan tarvetta ja haluaako poika lähteä hoitoon) ja sitten syksyyn asti lomaillaan.
Meille on syntymässä toukokuun puolessa välissä uusi vauva ja senkin takia ollaan mietitty tässä vaiheessa kesää valmiiksi. Mies on kotona toukokuussa, niin saadaan alku sujumaan hyvin koko perheellä ja kaikki saavat tarpeeksi huomiota ja kaikille keksitään tekemistä ja puuhaa. Ja isä ja esikoinen lähtee taas kahdestaan reissuun, niin omaa aikaakin sitten saavat.

Niin minunkin mielestä lapsen paras paikka on kotona ja olin haaveillut olla poikien kanssa kotona, mutta. Esikoinen tarvitsee virikkeitä päiväänsä, hän tarvitsee jotain omaa, omaa aikaa ja omaa tilaa, omaa tekemistä, yhteisiä leikkejä toisten lasten kanssa. Sitä en voi tarjota kotona, en kun kotona on pikkuveli jolla on korvakierre menossa. Emme voi olla ulkona montaa tuntia kerrallaan, enkä voi jättää poikaa yksin ulos, sillä toisella puolella on tie ja toisella puolella järvi.
Leikkikavereita ei ole eli päivät ollaan äidin ja vajaa 1v pikkuveljen kanssa. Se ei ole sitä, mitä esikoinen kaipaa nyt. Ei mitään tekemistä, tylsät lelut päivästä toiseen, kuunnella pikkuveljen itkua ja päivärytmi menee veljen mukaan.
Kun hän pääsee päiväkotiin leikkimään muiden kanssa, niin kotona oleminen sujuu hyvin ja tekemistä riittää ilman aikuisten ehdotuksia leikeistä. Hän keksii tekemistä itsekseen ja osaa iloita pikkuveljestä ja rakastaa häntä. Hänestä on kiva leikkiä omilla leluilla tai istua vanhempien sylissä lukemassa omia kirjoja.
Jos esikoinen on päivät pitkät kotona, niin kaikki on yhtä känkkäränkkää.
En osaa tätä muille selittää. Heti kun poika ilmoittaisi että hän haluaa jäädä kotiin eikä koskaan mennä hoitoon, niin irtisanoisin hoitopaikan kokonaan. Ja keskimäärin hoitoa tulee viikossa 3-4 päivää ja joka päivä noin 4 tuntia. Esikoinen oli jo pienenä sellainen joka teki ja puuhasteli asioita, vauva tutki katseellaan ja käsillään kaiken minkä yletti. Aina piti olla jotain virikettä mitä tutkia. Ja pikkuveljestään on kovaa vauhtia tulossa samanlainen menijä.
Jos poikani on onnellinen että on päiväkodissa niin haluan suoda hänelle sen ilon. Hän ei kysy minun mielipidettäni.

 

\

Kiva kuulla, että joku on samankaltaisessa tilanteessa kun minä.

Esikoinen on kesäkuussa pari viikkoa hoidossa (siis varaus on tehty, mutta tilanteen mukaan katsotaan tarvetta ja haluaako poika lähteä hoitoon) ja sitten syksyyn asti lomaillaan.
Meille on syntymässä toukokuun puolessa välissä uusi vauva ja senkin takia ollaan mietitty tässä vaiheessa kesää valmiiksi. Mies on kotona toukokuussa, niin saadaan alku sujumaan hyvin koko perheellä ja kaikki saavat tarpeeksi huomiota ja kaikille keksitään tekemistä ja puuhaa. Ja isä ja esikoinen lähtee taas kahdestaan reissuun, niin omaa aikaakin sitten saavat.

Niin minunkin mielestä lapsen paras paikka on kotona ja olin haaveillut olla poikien kanssa kotona, mutta. Esikoinen tarvitsee virikkeitä päiväänsä, hän tarvitsee jotain omaa, omaa aikaa ja omaa tilaa, omaa tekemistä, yhteisiä leikkejä toisten lasten kanssa. Sitä en voi tarjota kotona, en kun kotona on pikkuveli jolla on korvakierre menossa. Emme voi olla ulkona montaa tuntia kerrallaan, enkä voi jättää poikaa yksin ulos, sillä toisella puolella on tie ja toisella puolella järvi.
Leikkikavereita ei ole eli päivät ollaan äidin ja vajaa 1v pikkuveljen kanssa. Se ei ole sitä, mitä esikoinen kaipaa nyt. Ei mitään tekemistä, tylsät lelut päivästä toiseen, kuunnella pikkuveljen itkua ja päivärytmi menee veljen mukaan.
Kun hän pääsee päiväkotiin leikkimään muiden kanssa, niin kotona oleminen sujuu hyvin ja tekemistä riittää ilman aikuisten ehdotuksia leikeistä. Hän keksii tekemistä itsekseen ja osaa iloita pikkuveljestä ja rakastaa häntä. Hänestä on kiva leikkiä omilla leluilla tai istua vanhempien sylissä lukemassa omia kirjoja.
Jos esikoinen on päivät pitkät kotona, niin kaikki on yhtä känkkäränkkää.
En osaa tätä muille selittää. Heti kun poika ilmoittaisi että hän haluaa jäädä kotiin eikä koskaan mennä hoitoon, niin irtisanoisin hoitopaikan kokonaan. Ja keskimäärin hoitoa tulee viikossa 3-4 päivää ja joka päivä noin 4 tuntia. Esikoinen oli jo pienenä sellainen joka teki ja puuhasteli asioita, vauva tutki katseellaan ja käsillään kaiken minkä yletti. Aina piti olla jotain virikettä mitä tutkia. Ja pikkuveljestään on kovaa vauhtia tulossa samanlainen menijä.
Jos poikani on onnellinen että on päiväkodissa niin haluan suoda hänelle sen ilon. Hän ei kysy minun mielipidettäni.

Niin, en voi sanoa muutakun et melko samas venees ollaan! Ja ajattelen hyvin samallalailla tosta, eli nimenomaan LASTA AATELLEN,jos hän tykkää enemmän olla hoidossa kuin tylsistyneenä kotona, mielelläni hänet sinne vien! taasen jos hän haluaa olla kotona ja se riittää hänelle, erittäin mielelläni hänet kotona pidän!!! En tiedä, saa nähdä mihin ratkasuun tässä päätyy... kun nyt pääsis edes jo muuttaan omaan kotiin että näkis miten arki siellä lähtee käyntiin kun olis ainakin se OMA PIHA! laskettuu aikaan reilu kk.. Mutta, jaksamista meille "huonommille"(???) äideille, muista kuitenkin että ite päätetään mikä on parhaaksi omalle lapselle ja meidän perheelle ja tilanteelle! :hug:

 

Mekin olemme muuttamassa htuhti-toukokuussa omaan uuteen kotiin. Omakotitaloon jossa lapset voi olla yksin pihalla. Ja sitten niitä leikkikavereita on siinä pihapiirissä enemmän. =)

 

Minä olin pitkään sitä mieltä, että lapsen paikka on kotona ja he menevät vasta esikouluun päiväkotiin. Esikoinen ja kakkonen (nyt 12v ja 11v) kävivät pienenä perhekerhossa, leikkipuistoissa, muskarissa, liikuntaleikki koulussa, leikkivät pihalla muiden lasten kanssa (naapurissa asui pph). Kaikki sujui hyvin ja tekemistä riitti.
Kun perheeseen syntyi vauva, mietin valmiiksi, että olen hänen kanssaan kotona eskari-ikään saakka ja hyvä kun olin, sai esikoinen ja kakkonen sitten tulla kotiin kun pääsivät koulusta.
Kolmonen oli alusta saakka paljon menevämpi ja touhusi hirmuisesti. Kävin hänen kanssaan perhekerhossa, muskarissa, leikkipuistossa, kaikessa sellaisessa missä oli virikkeitä ja lapsi oli tyytyväinen. Olihan hänen mukava olla kotona minun kanssani. Vaikka joka päivälle oli ohjelmaa ja menoa, niin se ei riittänyt lapselle. Hän vinisi ja vänisi ettei ollut tekemistä. Ajattelin, että tuo kausi menee ohi, mutta ei se mennyt. Lopulta neuvolan kanssa juteltuani hain lapselle (silloin 4v) hoitopaikkaa läheisestä päiväkodista. Ensin kaksi kertaa viikossa 4 tuntia kerralla, lopulta 5 päivänä viikossa 4 tuntia.
Ja lapsi oli tyytyväinen. Hän rakasti päiväkotia ja odotti sinne menoa. Jos hän oli kipeänä viikon hän ikävöi entistä enemmän. Lopulta jouduin myöntämään ettei lapsen paras paikka sittenkään ollut kotona.
Kuopus oli myös menevä, mutta hänelle "riitti" meidän päiväohjelma eikä mitään erikoisuuksia tarvittu. Mutta hänen ollessa 3v jouduin taas myöntämään itselleni, ettei lapsen paras paikka välttämättä ollutkaan koti ja olin lapsilleni parempi äiti kun laitoin heidät päiväkotiin leikkimään muiden lasten kanssa.

On tapaus kohtaista milloin lapsen on parempi olla kotona ja milloin hoidossa. Vaikka halusin olla kotona lasteni kanssa, niin he eivät halunneet olla minun kanssani. Kolmonen ja kuopus on ihan yhtä tasapainoisia lapsia kun kaksi vanhintakin, vaikka ovat päiväkodissa. Sosiaaliset suhteet kehittyivät ehkä paremmin, oppivat häviämään ja joukkuehenget vanhimpia lapsia nopeammin. He saivat päiväkodissa rytmin ja kavereita.
Palasin joulukuussa työelämään kuopuksen ollessa 4,5v
Lapset nyt 12v, 11v, 6v 8kk ja 4v 6kk

 

Yhteenvetona siis lapsen paras koti=päiväkoti! Surullista.